Joulutunnelmointia Baby Wallabyn innoittamana

Viime vuosien tapaan olen yrittänyt pantata joulujuttuja täällä blogissa joulukuulle, mutta kai sitä näin yhden päivän voi ottaa ennakkoa itseluomastaan säännöstä. Jouluhullu kun olen, niin olen tunnelmoinut joulua jo monta viikkoa, enkä nyt vain malta himmailla enää täälläkään.
Baby Wallabylta blogiyhteistyön merkeissä saatua peitto-ja tyynysettiä* sekä lakanoita* pojan sänkyyn pedatessani innostuin tekemään hänelle jouluisen pedin valoineen.
Joko te olette törmänneet näihin ajattomiin, laadukkaisiin ja tyylikkäisiin vauvojen ja pikkulasten tuotteisiin? Baby Wallaby on uusi perheyritys, joka sai alkunsa tuoreen äidin Sanna-Marin keksimästä ensipeitosta. Sen ympärille on rakentunut aivan ihana tuotesarja, joka lanseerattiin alkukesästä. Tuotesarjaan kuuluu etenkin juuri nukkumiseen liittyviä laadukkaita tuotteita, vaunuverhoilla ja kylpemiseen liittyvillä tuotteilla täydennettynä.

Joulufiiliksissäni aloin jo miettiä miten ihana pojan on näistä lakanoista herätä jouluaattoaamuna. Jouluaattoaamussa kun on minusta jotain erityistä taikaa, ihan erilainen tunnelma kuin minään muuna aamuna vuoden aikana. Pyjamassa peitto ja tyyny kainalossa voi hipsutella katsomaan joulupukin kuumaa linjaa ja syödä aamupalaksi joulupuuroa. Pehmeään peittoon kääriytyneenä voidaan katsoa Lumiukko koko perhe yhdessä. Jouluna ei haittaa vaikka aamu venyisi joulurauhan julistamiseen saakka. Kahden pikkuisen kanssa jouluaatossakin on toki varmasti paljon elämää. Siinä missä joulussa itsessään on rauhallinen tunnelma, niin pienten kanssa yhdessä vietetyt iloiset hetket tekee meille tänä vuonna joulun.

Näiden jouluisten tunnelmien jatkoksi voin kertoa, että jo perinteinen Kuistin kautta -joulukalenteri ilmestyy tänäkin vuonna instagramissa päivittäin, ja koontina täällä blogissa viikottain. Muitakin kivoja jouluisia juttuja on teille luvassa.
Tähän Baby Wallaby -yhtetyöhön liittyen yksi starttasi jo instagramin puolella käyntiin maantaina.  heidi_kuistinkautta tililläni on nimittäin käynnissä ihana arvonta , jossa voi voittaa juuri tämän saman pikkulasten unisetin. Unisettiin kuuluu siis  pussilakanasetti sekä peitto-ja tyynysetti. Käykäähän siis osallistumassa!
Tämän viikon jälkeenkin kannattaa seurata Baby Wallabyta instassa, sillä yhdessä eri instagram-tilien kanssa jokaisella viikolla jouluun asti on luvassa arvontoja. Minä sain kunnian startata Baby Wallabyn X-mas Giveaway -viikot, joten vinkkaanpa, että loppuviikosta jotain kivaa on luvassa vielä myös täällä blogin puolella. Baby Wallaby peittosetti ja lakanat ovat ihana joululahja, koska ne kestävät aikaa niin laatunsa kuin designinsa puolesta. Meilläkin nämä tulevat olemaan käytössä sisarukselta toiselle. vaikka sisaruksesta toiselle.

*Yhteistyö

Mihin Lempi päätyi?

Lupasin kertoa mistä Hakolan lempi hylly* meillä lopulta löysi paikkansa. Käytännöllisempiäkin paikkoja olisi varmasti ollut, vaikkapa eteisessä, mutta tämä on tällainen sisustajan valinta. Kuten jo Lempi hyllyni postauksestakin saattoi välittyä, niin rakastan asetelmien tekemistä. Siksi Lempi hyllyni päätyi lopulta sisustusalttarini päälle. Ensin ajattelin, että onko hylly tuossa kohtaa liikaa, mutta itseasiassa se tasapainottaa sopivasti muuten vähän matalaksi jäävää kokonaisuutta. 

Tällä kertaa hyllylle päätyi hyvin symmetrisesti kasa kirjoja ja yksi vauvan newborn-kuvista. Hyllystä tulee ikään kuin kehykset kuvalle. Muutenkin juuri niitä asetelmia ajatellen kehä jotenkin kivasti kokoaa esineet sisäänsä. Nyt kun olen ehtinyt Lempi hyllyäni tuossa jo hetken katsella, niin tykkään siitä yhä vain enemmän ja enemmän.

Jos sinäkin haaveilet Lempi hyllystä itsellesi tai haluaisit antaa sen lahjaksi, niin muistattehan, että koodilla KUISTINKAUTTA15 , saa 15% alennuksen Hakolan nettikaupasta tähän Lempi hyllyyn. Koodi on voimassa vielä pari päivää eli marraskuun loppuun saakka.

*Yhteistyö

Tunnelmia ristiäisistä

Viime viikonloppuna meillä siis juhlittiin pienemmän pojan ristiäisiä. Kastejuhla vietettiin täällä meidän uudessa kodissa. Kastehetki oli koskettava ja tunnelma kaikkien läheisten paikalla ollessa lämmin. Toinen kummitädeistä piti aivan ihanan ja liikuttavan puheen, joka sai niin nauramaan kuin herkistymään. Enpä ollut osannut varautua nenäliinoin.

Suuria koristeluja en juhliin kaivannut, kukat ja kaunis kattaus riitti. Servetit, muffinivuoat ja pillit olivat valkoharmaita, ja perinteistä sinistä halusin vain kukkiin. Hortensia-aikahan on jo ohi, mutta siniset hortensiat olivat silti toiveissani. Sain täydellistä palvelua kukkakaupassa. He olivat antaneet Hollantiin tehtävän etsiä sinisiä hortensioita, eivätkä hekään tienneet etukäten onko sitä löytynyt. Jännitin tietysti löytyykö niitä, ja kun kukat juhlapäivän aamuna haettiin, odotti siellä meitä kauniit hortensiat, ja ihan sovitusti sinisinä. 

Juhla aloitettiin nostamalla sampanjalasilliset pienelle pojalle. Tein myös seljankukkamehusta hana-astiaan juomaa, jota maustoin limellä ja mintulla.

Koska meille tuli paljon vieraita kauempaa, niin halusimme tarjota ruoan. Äitini keittämän lohikeitton kanssa tarjottiin anoppini leipomia sämpylöitä ja saaristolaisleipää. 

Täällä saittekin jo "maistiaisen" Marsispossun tekemästä suloisesta hiirikakusta, joka oli ehdottomasti juhlapöydän keskipiste. Pääsin muutenkin itse helpolla leipomusten suhteen, sillä molemmat kummitädit, ja mumma ja mummi tarjoutuivat leipomaan juhliin. Kahvipöydästä löytyi hiirikakun lisäksi hyydytetty minttusuklaakakku, cupcakesit, vaaleat lintupikkuleivät, suklaiset lusikkaleivät ja kerrossuklaapalat. Vaikka tarjottavat olisivat hyvin riittäneet ilmankin, niin innostuin kuitenkin viimeisenä ilta kokeilemaan vielä cakepopsien tekemistä.

Pöytä notkui siis herkkuja, niin kuin juhlissa kuuluukin. Näistä riitti herkuteltavaa vielä viikolle, ja pikkuleipiä varmasti jouluksikin. Lähetän tässä vielä isot kiitokset leipomuksista kummeille ja mummeille sekä Marsispossulle.

Juhlasankari puettiin ensin kastehetkeen suvussa kierävään kastemekkoon, jossa esimerkiksi minutkin on kastettu. Sen helmaan äidit sitten aina kirjovat lapsensa nimen. Jossain vaiheessa sankari vaihtoi mekon rennompaan juhla-asuun. Isoveljelläkin oli aikanaan liiviasu, ja sellaisen halusin nyt veljellekin. Isoveljen oma ei olisi hänelle edes mahtunut, kun pojat ovat sen verran erikokoisia, ja muutenkin halusin hänelle ihan oman ristiäisasun. Minulla on nimittäin molemmille laatikot, johon kerään muistoksi vaatteita ja muita muistoja tällaisista tärkeistä hetkistä. Lisäsin vauvan juhla-asuun vielä rusetin, ja jalkaan puettiin samat miniconverset kuin mitkä isoveljelläkin oli omissa ristiäisissään. Näistä tennareistakin olin vähän miettinyt, että hankkisinko pikkuveljelle omat, mutta onneksi en ollut hankinut, sillä hän sai sitten kastelahjaksi omat conssit.

Isoveli oli niin tärkeän oloinen suorittaessaan päänkuivaamistehtävää tuossa omassa juhla-asussaan. Pikkutakkia ostettaessa meidän piti miehen kanssa ihan purra huulta, kun pikkumies näytti melkein Solsidanin Freddeltä. Kapeissa vaaleissa housuissaan, vaalensinisessä kaukuspaidassaan ja tuossa pikkutakissaan hän oli jotenkin niin söpö. Pikkuveljellä kun tukkaa riittää, niin vitsailimme myös, että tarvitsisiko isoveli tehtäväänsä enemminkin föönin kuin pienen liinan. ;)

Vauva sai niin ihania lahjoja. Suloisia vaatteita, astioita, taulun jne... Jälkitoimituksenkin on vielä tulossa jotain esim. ihana Annika Välimäen uniikki kirjainjuliste. 

Lauloin aikoinaan esikoisen kastejuhlassa, ja halusin ehdottomasti laulaa myös pikkuveljelle, vaikka harjoittelu näin kahdelta pieneltä jäi melkein kokonaan. Lauluksi valikoitui Minä suojelen sinua kaikelta. Kertosäe on helppo perustella, mutta säkeistöjen sanatkin tuntuivat jotenkin osuvan, vaikka en oikein ensin osannut selittää miksi. Tuon laulun sanoissa oli tässä yhteydessä joku ajatus siitä, että vaikka nykymaailma tuntuu välillä hurjalta ja pelottavaltakin paikalta, niin toivon että se näyttäytyisi pienelle pojallemme ennen kaikkea kauniina ja mahdollisuuksia täynnä olevana paikkana. Juhlassa lauloin laulun sen enempää kappalevalintaani perustelematta. Nyt vähän jo etäämmältä osaan sanoa ajatukseni. 

Toivon, että molemmat poikamme saisivat elää, matkustaa ja nähdä maailmaa, jossa olisi avoimuutta. Toivon, että osaisimme mieheni kanssa kasvattaa heistä muita ihmisiä kunnioittavia, suvaitsevaisia ja rohkeita. Kaikki ainekset noissa maailman rakkaimmissa pojissa on, ja onneksi minulla on vielä monta vuotta aikaa pitää heidät ihan lähelläni ja yrittää onnistua omassa tehtävässäni.

Suloinen ristiäiskakku

Vaikka rakastan kaikenlaista näpertelyä, niin näin kahden pienen pojan kanssa ihan kaikkeen ei kykene, vaikka intoakin olisi. Mikään leipuri en ole koskaan ollut, ja juhlissa riittää aina valmisteluja muutenkin, joten päätin, että tilaan ristiäisiin kakun valmiina. Marsispossu toteutti kakun* juuri toiveitteni mukaan ja siitä tuli niin suloinen. En olisi ikinä osannut itse tehdä tällaista kakkua.

Mielessäni oli heti yksinkertainen, mutta juhlava kakku, harmaan ja valkoisen sävyissä. Ristiäiskutsun hiirikuva mielessäni toivoin, että myös kakun päälle tulisi hiiri. Alaosaan tuli vielä yksinkertainen rusetti viimeistelemään kakun.

Täytteiden osalta Marsispossus antoi vinkkejä mitkä maut sopisivat hyvin yhteen. "Moni kakku päältä kaunis" sanotaan, mutta tässä tapauksessa kakku oli sisältä yhtä herkullinen kuin päältäkin. Monia hyvän kuuloisia yhdistelmiä olisi ollut, joista valitsimme miehen kanssa lopulta valkosuklaa-mustaherukka täytteen, ja ai että miten herkullinen yhdistelmä se oli. Kakku saikin vierailta vuolaat kehut. Näin kauniiseen ja maukkaaseen kakkuun en kyllä olisi omilla taidoillani kyennyt.

Tässä kirjaimellisesti pieni maistiainen ristiäisistä, ja koska ristiäisistä onkin jo viikko, niin huomenna laajemmin tunnelmia kastejuhlasta.

*Yhteistyö Alennus bloginäkyvyyttä vastaan.

DIY: Ristiäiskutsu

Tällaiset kutsut lähetimme meidän viikonlopun ristiäisvieraille pari viikkoa ennen juhlia. Tällä kertaa kutsuidea ei tullut ihan helposti. Kokeilin vähän kaikenlaista ennen kuin tämä muodostui. Kuva meidän syyshiirulaisesta oli kuitenkin kutsun kaikissa versioissa ansaitusti pääosassa. (Kuvan sävyt ovat näissä hieman vääristyneet, mutta edellisessä postauksessahan sama Laura Schneiderin ottama kuva on oikeissa sävyissään.) Erilaisten kokeilujen jälkeen kutsukortista tuli lopulta hyvin yksinkertainen. 

Teksit tulostettiin sisälle kuultopaperille. Ylös valikoitui suloinen runo syysvauvasta, jonka toinen kummitäti oli kirjoittanut hänen korttiinsa, kun he kävivät katsomassa kummipoikaansa ihan ensimmäisen kerran. Harmaaseen satiininauhaan pujotin kutsu-tekstin. Rusetin sijaan vain solmin päät rennosti solmuun.

Tein ennen lähes kaikki kortit itse, mutta nykyisin tuntuu, että aika ei siihen riitä. Kauniita kortteja on toki valmiinakin, mutta näitä tehdessä taas muistin, miten rentouttavaa puuhaa tällainen näpertely onkaan.

Vastasyntyneen kuvat

Meillä vietetiin eilen vauvan ristiäisiä ja tänään täällä on vielä nautittu juhlatunnelmista ja -herkuista. Kastejuhlan tunnelmia on siis piakkoin luvassa, mutta ennen sitä palataan pari kuukautta taaksepäin. Aika menee niin nopeasti ja vauva kasvaa hurjaa vauhtia. Onneksi ihan alkuhetkistä meillä on vastasyntyneen kuvat muistona. Yhdentoista päivän vanhana (tai siis nuorena) vauva pääsi ensimmäisen kerran salamavalojen välkkeeseen, ihan niin kuin isoveljensäkin juuri saman ikäisenä. Isoveljen kuvat ovat olleet meille niin rakkaita, että halusimme aivan ehdottomasti kuvat myös pikkuveljestä. Tälläkin kertaa kävimme vastasyntyneen kuvauksissa Laura Schneiderilla. Kirjoitin silloin esikoisen vauva-aikana ja tuoreena äitinä kuvauskokemuksesta täällä. Koska kokemus oli tuolloin niin miellyttävä, ja pidän niin Lauran kuvien tyylistä, oli helppo päätös, että pikkuvelikin pääsisi heti synnyttyään Lauran taitavaan ja hellään käsittelyyn.

Vauvan kuvaaminen oli tietysti tärkeintä, mutta halusimme että veljekset kuvataan myös yhdessä, ja jos aikaa on, haluaisimme kuvat myös meistä vanhemmista vauvan kanssa, samoin kuin koko perheestä. Vauva oli tyytyväinen ja kaikki nuo kuvat saatiin, mitä toivoinkin.
Kuvausten jälkeen odotin kuumeisesti, että galleria valmistuisi, ja hihkuen avasin kansion, kun se sähköpostiini kilahti. Näitä suloisia kuvia siellä meitä odotti ja olin niin innoissani.

Esitin Lauralle joitakin toiveita kuvista etukäteen. Toivoin, että poikien kuvat olisivat omanlaiset, mutta kuitenkin sellaiset, että ne sopivat yhteen. Toivoin korvapipoa, koska sellainen isoveljelläkin oli. Ihana pörröinen pipo sekä valkoisena että harmaana löytyikin. Lauralla on nimittäin studio pullollaan suloistakin suloisempia asusteita, vaatteita, kapalokankaita ja muuta kuvausrekvisiittaa.  Kuvauksiin mentäessä Laura laittaa aina jo kaiken kauniisti valmiiksi, niin että mitään ei tarvitse etsiä kuvausten aikana, vaan vauva saa kaiken huomion.

Olin ihan otettu ja liikuttunut, kun näin minkä sängyn Laura oli kuvausrekvisiitaksi meille valinnut. Muistatte ehkä tämän mieheni tekemän sängyn, jonka Laurakin oli tältä blogista muistanut meillä olevan. Miniatyyriversio samanlaisesta sängystä oli niin osuva valinta meille.
Rehellisyyden nimissä vähän mietin, että mitenhän veljesten kuvaaminen yhdessä onnistuu, koska 2,5-vuotiaan yhteistyöhaluista ei koskaan tiedä. Ihan turhaan epäilin, koska isoveli oli tilanteesta lähinnä innoissaan ja veljesten yhteisistä kuvista tuli aivan ihania.  

Blogiyhteistyönä saatu perhekuva* on kodissamme nyt tärkeällä paikalla. Kaikkiin gallerian kuviin on tallentunut niin paljon tunnetta, ja ne ovat meille korvaamattoman rakkaita.

*Yhteistyö

Lempi hyllyni

Minulla on uusi lempi hylly, nimittäin Hakolan Lempi hylly*. 

Kun näin tämän Anni Pitkäjärven suunnitteleman Lempi hyllyn ensimmäisen kerran, ajattelin heti, että tuossa hyllyssä on klassikon elkeet: minimalistinen, toimiva ja kaunis. Oikea yhdistelmä asioita, joita voi kutsua hyväksi designiksi. Tällä hyllyllä on moneen tilaan ja tyyliin taipuva muotokieli.

 Kun yhteistyössä Hakolan kanssa sain Lempi hyllyn, en sisustushulluna ja stailausvimmaisena voinut pidätellä itseäni. Näin heti kodissamme montakin paikkaa tälle hyllylle. Ennen kuin pystyin lopullisen paikan päättämään, oli pakko päästä heti kokeilemaan, mihin kaikkeen tämä hylly oikein taipuisi. Kuvissa näkyy siis kokeilujani; Lempi hylly stailattuna keittiöön, olohuoneeseen, kylpyhuoneeseen, lastenhuoneeseen ja vaatehuoneeseen. Näiden lisäksi olisi varmasti vaikka kuinka monta muuta paikkaa missä hylly toimisi. Lempi sopisi varmasti täydellisesti myös esimerkiksi eteiseen niin sanotuksi lähtöhyllyksi, jonka hyllylle voisi tullessaan heittää kädestään avaimet ja lompakon, ja huivin saisi kaareen roikkumaan. Lähtiessään kaikkea ei tarvitsisi etsiä, vaan hyllyltä ne olisi helppo napata mukaansa. Paljastan myöhemmässä postauksessa mihin hylly meidän kodissa näiden kokeilujen jälkeen lopulta päätyi.

Arvostan Hakolan edustamaa suomalaista työtä, ja periksiantamattomuutta laadussa. Hakolassa sukupolvien ketjuna jatkuvaa osaamista arvostetaan, mutta siihen ei suhtauduta välinpitämättömästi tai vanhaan jumittaen. Yhdistelmä perinteitä ja uudistumisen halua on varmasti tärkeä syy miksi Hakola on uudessa nousussa, siinä missä monen muun suomalaisen huonekaluyrityksen tarina on päättynyt.
Päädyin Habitare-messuilla juttelemaan Hakolan luovanjohtajan Annaleena Hämäläisen kanssa, jota on paljolti kiittäminen Hakolan uudistumisesta. Nuorten suunnittelijoiden tuotteet herättävät kiinnostusta, ihmiset innostuvat ja ihastuvat, ja Hakola on huomioitu palkinnoin. Habitaressa sanoinkin Annaleenalle, että tällähän saa olla ihan ylpeä Jurvalaisista juuristaan.

Tällä hyllyllä on tietysti esteettiset ja käytännön syynsä olla meidän seinällä, mutta sillä on minulle myös ihan tunnearvoa. Lempi hyllyssä on symbolisesti minulle muistutus juuristani. Hylly nimittäin valmistetaan Hakolan tehtaalla Etelä-Pohjanmaalla, Jurvassa, samalla pienellä paikkakunnalla missä minun mummolani on ollut. Tämä hylly valmistuu siis minulle tutuissa maisemissa, siellä missä olen viettänyt lapsuuden kesiä ja jouluja.
 Hakolan sivuilta voi lukea yrityksen tarinan ja katsoa videon. Pelkän yritysesittelyn sijaan kyseessä todella on tarina, josta välittyy perheyrityksen aitous ja isoo syrän, jolla töitä tehdään.

Yhteistyössä Hakolan kanssa saan tarjota teille lukijoilleni alennuskoodin tähän niin moneen tilaan sopivaan hyllyyn. Hakolan nettikaupassa, kun klikkailette koodin kuistinkautta15 , niin lempi hyllyn hinnasta kilahtaa pois 15%. Koodi on voimassa marraskuun loppuun asti, eli 30.11.2016 saakka.

*Yhteistyö

Olohuoneen talvisempi ilme

Sillä välin, kun seikkailen täällä Etelä-Pohjanmaalla poikien kanssa voidaankin vilkaista olkkarin tämän hetkistä ilmettä. Kesän jälkeen olohuone oli jotenkin kolkon oloinen. Kaipasin olohuoneeseen talvea kohti mentäessä pehmeitä lämpimiä materiaaleja ja tunnelmaa. Kuten kerroin rustiikkinen kukkakimppu sai aikaan inspiraation viimeistellä olohuoneen sisustusta. Pörröinen matto, pehmeä mohairviltti, kynttilät, seinävalaisimet, ja ne kukat; muuta ei lopulta tarvittu ja olohuoneesta tuli heti paljon kutsuvampi.

Päälinjoiltaan olohuone pysyy nyt varmasti tällaisena läpi talven, mutta toki joulu näkyy pian yksityiskohdissa. Jouluihmisenä yritän joka vuosi pidätellä marraskuun puoleen väliin joulujuttujen kanssa, mutta tänä vuonna se on ihanien lumisten pakkasmaisemien takia todella hankalaa. Mikään tontturivistö ei toki tänäkään vuonna kuulu suunnitelmiini. Sen sijaan muutamia harkittuja joulukoristeita, jouluvalot ja -kukat näiden olohuoneen elementtien rinnalle varmasti ilmestyy. Minunhan piti jo viime vuonna saada raksalle joulukuusi, joten tietenkin olen nyt jo katsellut kuusen paikkaa valmiiseen taloonkin. Mitään joulustressiä en aio ottaa, vaan fiilistellä ja tunnelmoida sillä, että saan laittaa ensimmäistä kertaa joulua tähän kotiin. En ole vielä ihan varma olemmeko aaton omassa kodissa vai täällä Etelä-Pohjanmalla, mutta silti ihana päästä toteuttamaan taloon liittyviä jouluhaaveita. Joulu ei minulle tarkoitakaan vain joulunpyhiä vaan joulutunnelmointia pitkin joulukuuta (ja jo marraskuun loppupuoltakin). Vihdoin saan esimerkiski haaveilemani kokoelman suuria tähtiä olohuoneen korkeiden ikkunoiden äärelle, pääsen joulusaunaan omassa saunassa ja saan toivottavasti läheisiä herkuttelmaan pitkän pöydän ääreen. Ruokapöytä muuten on nyt valmis.

Takkaseinän kiinteän hyllykön tekeminen on miehellä työn alla sillä välin, kun minä ja pojat olemme pois jaloista. Se nurkka on näkyvin keskeneräinen asia olohuoneessa. Olohuoneen seinä sen sijaan näyttää valmiimmalta kuin kesällä, koska sinne on ilmestynyt vihdoin seinävalaisimet. Unohdin vain ottaa kuvan, niin että ne olisivat olleet päällä, mutta instan puolelta sellainenkin löytyy (klik). Joka tapauksessa nuo epäsuoraa valoa ylös ja alas suuntaavat valaisimet korostavat kauniisti korkeaa tilaa ja tuovat tunnelmaa. Itse valaisimet ovat silti minimalistiset, eivätkä kerää liikaa huomiota itseensä.

Olohuoneessa ollut harmaa villamatto muutti alkusyksystä yläkerran loungemaiseen aulaan. Sen jälkeen olohuone vasta olikin kolkko ja tila ihan huusi uutta mattoa. Harmaa matto oli heti alun perin jotenkin liian tasavärinen sohvien kanssa. Olohuoneen matto on ollut hakusessa oikeastaan koko ajan, kun olemme tässä kodissa asuneet. Matton löytäminen oli "kevyesti" hankalaa. Miten kivoja mattoja on niin vaikea löytää? Lopulta olohuoneen matoksi päätin kokeilla Elloksen Tanger ryijymattoa. Päätöstä vauhditti se, että bongasin ja hyödynsin mattoon 40% alen, joten sille ei jäänyt paljonkaan hintaa. Netistä tilatessa on aina vähän yllätys miltä tuote lopulta livenä näyttää ja tuntuu, ja täytyy myöntää, että olin ehkä hieman skeptinen maton kermaisen pohjasävyn suhteen, mutta se istuu itse asiassa lattiamme kanssa todella hyvin, ja on armollinen liankin suhteen. Villamaton jälkeen tämä tuntuu myös ihanan pehmeältä ja pörröiseltä.

Jos valaisimet luovat tunnelmaa, niin silti paras tunnelman luoja olohuoneessa on kuitenkin takkatuli. Olemme tehneet takassa muutaman kerran loimulohtakin syksyn aikana. Niin hyvää! Mohairviltistä olen haaveillut pitkään, ja olen etsinyt kohtuu hintaista ja silti laadukasta vilttiä. Täydelliseen iskin silmäni Habitaressa Lapuan kankureiden osastolla. Ensin ajattelin beigeä, mutta uusi kaunis savun sävy kiilasi ohi.

Eno studion multi candel pin kynttelikön hankin jo kesälomalla Vaasasta. Silloin tuntui, että onkohan mitään järkeä hankkia kynttelikköä keskellä kesällä, mutta todellakin oli. Olihan se ihana jo alkusyksyllä sytyttää siihen kynttilät tuomaan tunnelmaa.



Minä seikkailen täällä Etelä-Pohjanmaalla vielä muutaman päivän, sitten sunnuntaina juhlitaan isänpäivää, ja seuraavalla viikolla meillä aletaankin valmistautua vauvan kastejuhlaan, joka on reilun viikon päästä. Marraskuu tuntuu menevän tänä vuonna nopeasti, kaikkea kivaa on luvassa loppuvuodelle.

Terveisiä lakeuksilta ja tunnelmallista iltaa!