Huvilakatu, eli missä mummona asustan

lauantai 18. elokuuta 2018





Täällä on arki pyörähtänyt käyntiin päiväkodinaloituksineen, teatteritöineen, megalomaanisine kirppisprojekteineen, terveellisyys ja hyvinvointi tsemppauksineen... Kaikki syksyn merkit ovat siis näkyvissä, paitsi syksy itse. Se ei haittaa yhtään, ihana kun kesä jatkuu, ja näin viikonloppuisin voi vielä leikkiä lomaa. Koska jo toukokuussa otin käyttöön hästägin #endlesssummer, niin en todellakaan luovu siitä helpolla. Arkisempia tunnelmia myöhemmin, ja nyt palaan yhteen kauniiseen kesäpäivään Helsingissä.



Kun mun teatteriopetukset olivat keväällä loppumassa, kysyin oppilailta, että mitä he aikovat kesällä tehdä. Yleisimmät vastaukset liittyivät uimiseen ja jätskiin. Sain saman kysymyksen takaisin, ja kerroin haaveilevani siitä, että voisin viettää yksin päivän Helsingissä, vanhassa kotikaupungissani. Lapset ja nuoret ihmettelivät miksi haluan viettää päivän yksin, enkä esimerkiksi jonkun ystävän kanssa. Toki päivä olisi ollut ihana ystävän tai vaikka perheen seurassa, ja ihania kesähetkiä olen toki heidän kanssaankin viettänyt. Aina välillä sitä kuitenkin tarvitsee myös aikaa ihan vain itsekseen, ja tämän Helsinki-päivän halusin viettää ihan yksin.



Mun Helsinki-päivä oli kiireetöntä haahuilua minne mieli teki. Nautin rauhassa lounaasta, herkuttelin jätskin jälkkäriksi, kiersin pieniä kivijalkaputiikkeja, siemailin drinkkiä kattoterassilla...
Nämä kuvat ovat Huvilakadulta, joka kuitenkin jostain syystä oli mielessäni ensimmäisenä, kun suunnittelin tätä päivää. Jos tässä elämäntilanteessa nautin omakotitalossa asumisesta, niin viimeistään mummona aion palata asumaan Helsinkiin, esimerkiksi juuri tälle kadulle. Ei aavistustakaan millaiset lonkkaviat sitä mummona onkaan ja onko näissä taloissa hisseja... tässä ajatusleikissä ei sitä onneksi tarvitse tietääkkään.




Oikeasti tykkään vain katsella kauniita taloja, fiilistellä niiden tunnelmaa ja miettiä millaista niissä olisi asua. Huvilakatu on ehkä Helsingin kaunein katu. Talot on kuin piparkakkuja, meri siintää kadun päästä ja kahvilat ovat lähellä.
Nautin omasta päivästäni - ja hei, enhän oikeastaan viettänyt päivääni yksin, olihan mulla seuraa; kaunis ja helteinen Helsinki.

TAMMISAARI: Vaaleanpunaiset talot, Cafe Gamla Stan ja pari muuta vinkkiä

lauantai 4. elokuuta 2018


Tammisaari on ollut itselleni vähän tuntemattomampi kesäkaupunki. Olimme useasti ajaneet sen ohi Hangossa käydessä, ennen kuin kerran sinne poikkesimme. Ensinnäkään en ollut tajunnut miten lähellä Hankoa se on. Olin jotenkin kuvitellut, että reitiltä täytyy poiketa enemmänkin. Toki olin kuullut, että Tammisaari on kiva kesäkaupunki, mutta sen todellinen viehättävyys avautui tietysti vasta itse kokemalla. Yhden päivän kesäretki ei oikein minusta riitä sekä Hankoon että Tammisaareen, vaikka pikkukaupungeista kyse onkin. Tammisaarta ei silti kannata skipata, vaan tehdä sinne ihan erillinen retki. Tänä kesänä me vihdoin ehdittiin tutustua Tammisaareen vähän paremmin, kun se meidän vuokramökiltä käsin oli lähellä. 



En siis vielä ole mikään Tammisaari-asiantuntija, mutta muutamista kivoista paikoista vinkkaan kuitenkin. Aloittaisin satamasta ja jostakin sen kivoista ravintoloista. Kaunis veden päällä jo 110 vuotta seissyt Knipan on yksi Tammisaaren tunnusmerkki. Lasten kanssa meidän suosikiksi muodostui kuitenkin Mikael Björklundin luoma rento Pub Niska, ja sen peltileipä eli toisin sanoen Ahvenanmaalainen pizza. Jos kuulostaa tutulta muualta, niin kyseessä on sama ravintola, jonka moni tietää Ahvenanmaalta, Turusta tai Taalintehtaalta.


Pikkuputiikkeja Tammisaaressa ei ole samalla tavalla kuin Hangossa, mutta Popana sisustus- ja lifestyleliike torin kulmalla kannattaa kurkata. Minä ihastelin siellä Classic collectionin mattoja ja tulin ulos korikassin kanssa. Popanasta löytynyt korikassi onkin sitten kulkenut olalla mukana melkeinpä kaikilla kesäretkillä. Olen sitä vain välillä muunnellut sitomalla siihen rusetin tai huivin.





Parasta Tammisaaressa on vanhankaupungin kujat ja talot. Jos meidän perheen miehet eivät olisi hoputtaneet, niin minä olisin voinut vaikka koko päivän bongailla vaaleanpunaisia taloja ja miettiä millaista jossain niistä olisi viettää kesää. Haaveilun asteelle jäi myös Helene Schjefbeckin näyttely Ekta museossa. Pidän erityisen paljon hänen maalaamistaan henkilökuvista. Teatteriopettajana minua olisi kiinnostanut dramatisoitu opastus, jossa tehdään kävelyretki tutustuen Helene Schjefbeckin elämään ja samalla Tammisaaren historiaan. Opas on siis roolissa, ja kierros tehdään ikään kuin itsensä Helenen seurassa.  Toivon että näitä olisi vielä myös ensi kesänä.





Cafe Gamla stanissa viihtyi koko perhe. Pöytien ja tuolien täyttämälle sisäpihalle pujahdettiin portista; niin viehättävä kahvila. Ja hei kaikki pienten lasten vanhemmat, täällä on hiekkalaatikko! Ei tarvinnut miettiä lasten viihtymistä, kun molemmat lapset touhusivat lapiot kourassa. Poikien yhteinen jätskiannos ja kahvilan oma omenamehu vain katosivat välillä ja leikit jatkuivat. Kun leikkimisen alkuun päästiin, niin lähtiessä suunnattiin vielä leikkimään Leijonapuistoon.

Italialainen iltapäivä

keskiviikko 1. elokuuta 2018



Olen potenut aikamoista Italia-kuumetta koko kesän. Olen toki nauttinut näistä Suomen välimerellisistä säistä, mutta ehkä juuri helteiden takia Italia-ikävä onkin noustanut monta kertaa päätään. Päätin sitten loihtia Italian omalle terassille ja kutsuin kaksi ystäväperhettä kylään.





Teema sopi siinäkin mielessä, että juhlimme vähän samalla toisen ystäväperheen läksiäisiä. Näiden maailmanmatkaajien kodin tekin olette nähneet Kylässä-sarjassa. He muuttavat siis ulkomaille Lähi-Itään. Italia on heillekin erityinen, vaikka sinne eivät nyt ole lähdössä. Itseasiassa heidän luokse meillä on syksyllä tarkoitus matkustaa. Siitä matkasta sitten lähempänä lisää.



Miten se Italia sitten syntyi meidän terassille. Italiasta kun on kyse, niin ruoalla erityisesti tietenkin. Aperitiiveiksi olisin halunnut tarjota bellinit, mutta koska se oli valmiina drinkkisekoituksena loppunut, päädyttiin toiseen Italiasta tuttuun, ja meillä suomessakin hittikesädrinkin maineeseen nousseeseen Aperol spritziin. Teimme Pizza Biancoa grillissä pizzakivellä ja tarjoilimme caprese salaattia. Viininä oli ystävien mukana tuoma rose, kesä kun on. Lapsiperheiden helteisen iltapäivän juhlista kun oli kyse, niin näissä juhlissa virtasi kuitenkin enemmän vesi. Tein juomapisteen hana-astioineen ja pilleineen pienelle sivupöydälle. Sitruunoita oli juomaa varten, mutta laitoin niitä myös kulhoihin ihan koristeeksi. 




Helteisenä päivänä tuhti tiramisu olisi ollut liikaa, varsinkin pizzan jälkeen, mutta sitruunasorbet oli raikas ja helppo jälkkäri. Ruokapöydässä puhuttiin käsillä ja lasten pulikoidessa kahluualtassa ääntä lähti, niin että kovin kaukana aidosta Italia-tunnelmasta ei oltu. Päivä vain kääntyi iltaan ihan liian nopeasti. Tällaisia pieniä rentoja juhlia pitäisi järjestää paljon useammin.

Vinkkejä lempikesäkaupunkiini Hankoon

lauantai 28. heinäkuuta 2018



Suomi on täynnä sympaattisia kesäkaupunkeja. Hanko taitaa olla kuitenkin niistä se mun lemppari. Tykkään sen tunnelmasta jotenkin erityisen paljon. Olenkin kirjoittanut Hanko-postauksia aiemminkin. Viimeksi keväänä esimerkiksi, kun päädyimme minilomalle Hankoon miehen kanssa vähän kommelluksien kautta. Tällä kertaa retki Hankoon tehtiin mökiltä käsin yhdessä koko perhe. Jos hehkutin vuokramökkeilyn sopivuutta meille edellisessä postauksessa, niin en nyt vastaankaan laittaisi, jos saisin kesäpaikan Hangosta. Vanha huvila rannasta olisi "ihan kiva".  Jonna Kivilahden kesäkoti saaressa on myös niin upea, kelpaisi tällekin Hanko-fanille. Jonnan blogista voi muuten bongailla Hanko-vinkkejä muutenkin. Mun tärpit Hangossa on aina aika samanlaiset.




Lounasta me nautitaan aina makasiineilla, sataman purjeveneitä ja rantatiellä ohi pyöräileviä ja käveleviä ihmisiä katsellen. Meillä on myös useamman vuoden kuulunut ohjelmaan sellainen vähän vähemmän idyllinen ohjelmanumero, että jompi kumpi pojista on siinä iässä, että yrittää karata noin 10 kertaa tielle tai viereiseen ravintolaan. Ruokaa odotellessa mies oli kultainen ja lähti hetkeksi poikien kanssa ihan suosiolla tutustumiskierrokselle, ja minä sain tilaisuuden nauttia pienen hetken rauhassa, vain Aperol spritz seuranani. Karttakortit ja kynät oli tällä kertaa se kikka, jolla koitettiin saada pojatkin viihtymään pöydässä. Loman jatkuessa opittiin, että paras aika aikuisten ruokailulle on siinä vaiheessa, kun pojat on ensin ruokittu tyytyväisiksi ja pienempi päässyt päikkäreillä. Kun hyväksyimme, että idyllinen koko perheen samanaikainen ruokailu ei vain vielä ravintolassa onnistu, niin tällä porrastamissysteemillä homma toimi ja kaikki jopa nauttivat ruokailuhetkestään.







Kävelykadulla on kesäisiä sisustus- ja vaateliikkeitä, mutta itäsataman pienissä Pop up -liikkeissä haluan aina käväistä, ennen kaikkea tunnelman vuoksi. Tänä vuonna tein sieltä myös pienen sisustuslöydön terassille. Torilla on myös samalla kiva piipahtaa ja siellä sattui tällä kertaa olemaan sopivasti kirpputori- ja antiikkimyyjiä.



Tein yhdeltä antiikkikojulta aivan ihanan löydön, vanhan Hanko-aiheisen postikortin. Rannalla oli hauska katsella kuvasta, että siellä ne ovat ihmiset nauttineet kesästä samalla paikalla jo vuosikymmeniä sitten. Laitoin kuvan kotona ihan kehyksiin hyllylle, kun siinä on niin kesäfiilis. Kortista jää muisto Hangosta ja tästä loputtomasta hellekesästä. Kesäsisustaminen on muuten kotona ollut aika vähäistä. Lähinnä se on keskittynyt lasitetulle terassille, kun aika vähänhän me ollaan kotona ylipäätään oltu.





Sininen on aina mun kesäväri, varsinkin laivaston sininen, ja sitä oli yllä Hangossakin. Kotona sinistä ei meillä ole ollut, mutta kesäisin voisi hyvin ollakin. Muistatteko, kun kerran saitte kurkata täällä blogissa merelliseen Ystavien mökin kauniiseen kesähuoneeeseen. Siellä on käytetty niin kauniisti sinistä. Siniset astiat ovat ne mitä olen tänä kesänä erityisesti katsellut sillä silmällä. Nuo kuvassa näkyvät siniset Arabian astiat jäivät Hankoon ja Royal Copenhagenin astioihin en ole (vielä) malttanut sijoittaa. Hangon kirppislöydön motivoimana löysin kuitenkin itseni Espoostakin kirpparilta. Sieltä kuin ihmeen kaupalla löysinkin etsimäni, nimittäin yhden Englantilaisen sinisen posliinilautasen. Sillä lautasella olen voinut fiilistellä kesäaamiaisilla, ja se on nyt vähän sellainen testikappale, että voisiko sinisiä astioita ehkä olla meillä kotona enemmänkin. Voi olla, että se yksi kesälautaseksi nimeämäni yksilö riittää tai jos niitä samalla tavalla eteeni tulee, niin kerään erilaisista sinisistä astioista kokoelman. Idean erilaisten sinisten astoiden yhdistelemisestä bongasin vanhasta lehdestä mökillä ollessa. Vanhojen lehtien selaileminen on muuten yksi mun mökkifiilstelyjutuista. Onneksi vuokramökiltäkin niitä löytyi.




Hangossa tapahtuu kesällä kokoa ajan. Sinä päivänä, kun me olimme liikenteessä olisi esimerkiksi ollut Hangö beach piquenique party. Me ei tällä kertaa liitytty siihen joukkoon, koska haluttiin sinne Makasiineille, mutta ihasteltiin toki rentoa hyvän mielen tapahtumaa ohi kulkiessa. Hankoon suunnatessa kannattaa siis ehdottomasti kurkata Hangon tapahtumakalenteri, että kivat tapahtumat eivät mene ohi.




Pojat olivat aivan riemuissaan isosta leikkipuistosta, jossa on merirosvolaiva ja paljon muuta. Koko perheen yhteinen suosikkijuttu, ja päivän kohokohta oli kuitenkin rannalla ja uimakopeilla vietetty aika. Suuntasimme rannalle vasta alkuillasta, kun aurinko vielä lämmitti, mutta ihmisiä oli enää vähemmän. Meillä kävi pieni kommunikaatiohäiriö miehen kanssa mökiltä lähtiessä, ja kaikki meidän rantakamppeet jäi mökille. Se ei onneksi haitannut menoa lopulta ollenkaan. Koska hiekkaleluja oli ollut tarkoitus hankkia muutenkin vähän lisää, niin kurvasimme rannalle kaupan kautta.




Keväällä kun kävimme miehen olimme Hangossa ja olimme rannassa kävelyllä, Hangon tunnunsmerkkejä eli uimakoppeja oli vain yksi, mutta nyt niitä oli taas pitkä rivi. Me skipattiin uudistunut Casino ja sen ranta, mikä oli vähän harmi, koska huomasin sitten myöhemmin jostain, että siellä olisi ollut esillä erilaisia uimakoppeja. Varsinkin raitainen olisi ollut niin kiva nähdä. No uimakoppi kuin uimakoppi. Pojat ainakin ottivat ilon irti juuri näistä kuvissa näkyvistä. Kun ihmisiä oli illalla enää vähän ei ketään häirinnyt, että pojat leikkivät yhdessä uimakopissa.