Juhannustunnelmaa omenankukkien keskellä

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019


Juhannus ja keskikesä on ihan nurkan takana. Olen säästellyt näitä kuvia tähän hetkeen, sillä niissä on minusta niin juhannukseen sopiva tunnelma, vaikka omenankukat eivät enää kukikkaan.
Minähän kierrän kukkivien puiden perässä aina milloin missäkin. Tänne ihanaan omenapuutarhaan minut johdatti Erja (Visuelli), joka on ottanut myös nämä nostalgiaa henkivät kesäkuvat.




Olin kyllä aiemmin kuullut tästä Malminkartanossa sijaitsevasta omenatarhasta, ja haaveillut tässä upeassa paikassa vierailemisesta, mutta en sitten kuitenkaan ole tullut selvittäneeksi tarkkaa paikkaa ja vierailu on jäänyt. Nyt me otettiinkin sitten Erjan kanssa kaikki ilo irti minun ensivierailustani, ja ikuistettiin se näihin kuviin. 
Tänä vuonna olen saanut muuten ruksata kukkakohteista toisenkin sellaisen, jossa en aiemmin ole vieraillut. Haagan alppiruusupuiston sain myös kokea ensimmäisen kerran. Se on jostain syystä myös jäänyt aiempina vuosina näkemättä, mutta nyt kun sinne pääsin, niin olihan sekin aivan epätodellisen kaunis paikka.








Olimme sopineet jo talven sydämmessä tästä kukkaretkestä, ja kun pitkän odotuksen jälkeen tämä oikea odotettu hetki koitti, lähdimme kauniina kesäiltana innoissamme ihastelemaan ja ikuistamaan tätä omenapuutarhan loistoa. Kukkaretkemme reitillehän sattui myös täydessä kukassaan oleva kirsikkapuu, jonka ääreltä otettuja kuvia näittekin jo, kun intoilin niistä silloin heti Kukkivien puiden aikaan.





Näytin äidilleni näitä kuvia heti kun sain ne, ja hän sanoi, että ihan kuin jostain vanhasta elokuvasta.
Joku oli myös Erjan instagramissa julkaisemaan kuvaan kommentoinut jotain sen suuntaista että Kuin hän kävelisi Jane Austenin romaanissa. Siltä minustakin valkoisessa mekossa omenapuiden reunustamalla käytävällä kulkiessa tuntui. Erja onnistui tallettamaan näihin kuviin klassisen kauniin ja nostalgisen kesätunnelman.





Hento seppele tai oikeastaan kukkapanta on itse tekemäni. En tehnyt siitä täyttä ympyrää, vaan kaaren ja sidoin päihin silkkinauhat, joilla se sidotaan kiinni. Tällaisen voikin viedä vaikka juhannuslahjaksi, koska lahjan saaja voi sitoa sen sitten juuri itsellen sopivaksi. Tässä seppeleessä oli alunperin vain harsokukkaa ja vihreitä, mutta lisäsin siihen puutarhasta vielä pari omenan kukkaa. Näin keskikesän aikaan luonnonkukkia riittää ja niitä kannattaakin ehdottomasti hyödyntää. Seppeleen tekeminen ei ole ollenkaan vaikeaa, ja juhannusseppeleen tekemisestä on minullekin tullut perinne.



Ihania juhannushetkiä!
Heidi

Kesähetki uudella terassilla

lauantai 15. kesäkuuta 2019



Se on ensimmäinen lomaviikonloppu!
Näin parin ensimmäisen lomapäivän jälkeen siis selkeästikin vielä hahmotan viikonpäiviä. Tavoitteeksi täytyykin laittaa, että tämä asia korjaantuu mahdollisimman pian. Parasta lomassa nimittäin on humahtaa tilaan, jossa kaikki kesäpäivät ovat kuin yhtä pitkää viikonloppua. Perjantai tuntui nyt vielä ihan perjantailta, koska saatiin mieskin kotiin työmatkalta (kunnes seuraava taas koittaa ihan liian pian). Meillä on toki mennyt kolmistaan hyvin, ja on ollut hauskaa. Tiesin silti, että kun lomailen 5- ja 2-vuotiaan kanssa ja ehdoilla, niin kovin rauhallisia hetkiä ei tule ennen perjantaita. Pojat kasvavat, ja yksittäin ovat jo ihan helppoa seuraa, mutta yhdessä he ovat kyllä sellainen pari, että siinä sattuu ja tapahtuu. Siksipä taktisesti järjestin itselleni pienen loman aloitushetken, juuri ennen kuin hain pojatkin päiväkodista lomalle.


Otin hetken itselleni meidän uudella pyöreällä terassilla, joka on tässä kevään aikana valmistunut meidän takapihalle kallion syliin. Pihaprojekti on edennyt paljon tänä keväänä ja laajempi puutarhapostaus/postauksia on tässä työn alla. Terassi tehtiin aamiaispaikaksi, sillä vaikka talon etuterassille paistaa aurinko melkein koko päivän, niin aamulla se on varjossa. Nyt ollaan todettu, että tuohon kallion edustalle paistaa hyvin myös iltapäivällä, juuri tällaisia iltapäivän kahvihetkiä ajatellen. Ikeasta löysimme juuri sopivan kokoiset kahvilahenkiset kalusteet terassille.



 Olin hankkinut päiväkotiin ruusulimonadit kiitokseksi. Säästin yhden pullon itsellenikin tähän hetkeen, ja nautiskelin kesästä hetken puutarhalehtieni kanssa. Kahvini join sinisestä kesäkupistani, jonka löysin kirppikseltä viime viikolla. Lautasen löysin myös samalla tavalla viime kesänä. Sen hankin kokeillakseni onko innostus siniseen vain hetken huumaa. Talven lautanen odotti kaapissa, mutta nyt kesällä otin sen taas innoissani esiin.


Sininen on siis selkeästi kesävärini. Jos meillä olisi kesämökki, niin sen kaapit ainakin täyttäisin sinisillä tämän samanhenkisillä astioilla. Sekä kuppi että lautanen ovat englantilaista posliinia, mutta eri sarjaa, ja se onkin se juttu. Ajatukseni on kasvattaa sinisten astioiden sarjaani maltilla, astia kerrallaan, kun niitä tulee vastaan. Ne saavat olla erilaisia, tyyliltään vain yhteen sopivia.  Toivon siis, että teen löytöjä kesäretkiltä; kuppi sieltä ja toinen täältä, antiikkitoreilta ja kesäkirppiksiltä. Haaveilen edelleen myös niistä Royal Copenhagenin astioista, ja niitähän voi myös sitten yhdistellä rennosti näihin. Tiedä vaikka jos sitten joskus, kun täydellisen epätäydellinen sarjani on täynnä, olisi vaikka se mökkikin, johon ne viedä.


Ai niin ja pionit, miten pääsinkin melkein postuksen loppuun ennen kuin ne mainitsen. Nämä ovat kukkakaupasta, mutta omatkin ovat kukkineet. Niin, niidenhän en todellakaan uskonut vielä kukkivan, sillä istututin ne vasta tänä keväänä, mutta ilokseni niin vain kävi. Toki ne kukkivat aivan ihmeellisen aikaisin. Ainut selitys minkä tälle keksin on se, että hankin todella isot taimet, joissa oli jo valmiiksi paljon nuppuja. Olen kuullut, että ensimmäisiä kukkia voi joutua odottamaan viisikin vuotta, joten nautin aikaisista ensimmäisistä kukista sieluni kyllyydestä, jos vaikka muutamaan vuoteen ei kukkaloistoa tulisikaan.

Nyt nautitaan kesäviikonlopusta!

Miniloma Helsingissä: Pieniä vinkkejä ja kesäfiilistelyä

torstai 13. kesäkuuta 2019


Mulla alkoi tänään kesäloma, tavallaan kolmannen kerran. Ensin loppui varsinaiset teatteriopetukset, viime perjantaina päätyi leiri, ja nyt sitten myös suunnittelutyöt jäivät lomalle. Syksyä voisi aina suunnitella ja valmistella vaikka koko kesän, mutta päätin, että seuraavan kerran vilkaisen suunnitelmien suuntaan sitten elokuussa. Kunnon irtautuminen töistä tekee välillä hyvää. Vaikka alkuviikko on mennyt siis vielä tiukasti töitä tehdessä, niin viime viikonloppuna olimme miehen kanssa jo ihan lomafiiliksissä. Meille mahdollistui kahdenkeskinen viikonloppu, kun äitini ehdotti, että voisi hoitaa lauantain ja sunnuntain ajan poikia. Näitä tilaisuuksia ei turhan usein tule, joten tartuimme heti ehdotukseen ja aloimme miettiä mitä tekisimme.
Helsinki on täynnä ihania paikkoja, se on meille tuttu vanha kotikaupunki, silti aina uudistuva ja lähellä, joten valinta oli helppo. En ottanut järkkärikameraa mukaan kannettavaksi, kun kerrankin oli kädet vapaana, enkä siis etukäteen ajatellut kirjoittavani tätä postaustakaan. Puhelimeen tallentui kuitenkin ihania miniloman tunnelmia, joten vaikka en yleensä julkaise blogissa puhelinräpsyjä, niin olen onneksi vapaa rikkomaan omia sääntöjäni. Moni teistäkin lomailee nimittäin varmasti kesällä Helsingissä, ja meidän (kylläkin tosi fiiliksellä valikoituneiden) kohteiden joukosta tekin voitte napata tästä postauksesta muistiin paikkoja omille Helsinki-listoillenne.










Hotelli

Hotel St. George on odotellut Helsingin hotellit -listani kärjessä, että kunhan tilaisuus tulee, niin se täytyy kokea. Kokemus oli juuri niin kokonaisvaltainen elämys kuin ajattelinkin. Hotellielämän kuuluukin olla arjen yläpuolella, ja tunnelman olla hienostunut, mutta St. George saa erityispisteet siitä, että mikään ei tuntunut yhtään päälle liimatun oloiselta vaan tunnelma on ylellisyyden lisäksi lämminhenkinen ja aito. Jokainen yksityiskohta on ajateltu; tilojen sisustus, taide ja kirjat kutsuvat viihtymään ja nauttimaan.


Ravintola

Lomia olisi ihana suunnitella ja fiilistellä jo etukäteen, mutta tällä kertaa meillä oli molemmilla alla kiireinen työviikko, joten esim. ravintolan varaamiseen havahduimme vasta perjantai-illalla. En olisi edes muistanut Björkin ja Wikbergin uusinta ravintolaa, jos ystävä ei olisi sitä maininnut, vaikka se on ollut testattavien ravintoloiden listalla.
Ventunon ruoka sopi täydellisesti meidän fiilikseen. maisteltavia ja jaettavia annoksia niin kuin ketjun muissa ravintoloissa on totuttu ja itse ruokaa modernia italiaialaista. Ruokaan on haettu vaikutteita Italian eri maakunnista kuin myös italialaisista ravintoloista maailman metropoleista ja sitten vielä hämmennetty omalla modernilla twistillä.
Meille osa juttua oli muistella menneitä Italian matkoja ja haaveilla tulevista.


Kesäfiilistelyä

Kun äitini ehdotti kyseistä viikonloppua ajattelin mielessäni, että ihanaa, mutta vitsit heinäkuu olisi parempi ajankohta, kun sää on kesäkuun alussa lähes varmasti kylmä. Toisin kävi, sää oli aivan täydellinen. Herkuttelun jälkeen kuljimme helteisessä kesäyössä Helsingin katuja Kaivarin rantaa ja Mattolaituria kohden. Takaisin päin palatessa puikkelihdimme toista kautta Tähtitorninmäen kautta ja poikkesimme drinkeillä vielä The Cockin terassilla.



Rentoutumista

Rentoutumista, sitähän tältä minilomalta eniten kaipasimme, enkä ihan heti keksi rentouttavampaa tapaa aloittaa päivä kuin St. Georgen spa. Itse asiassa hipsimme sinne huoneesta kylpytakeissamme ja tossuissamme ihan ensimmäisenä aamulla. Kiitos myöhäisen klo 12 asti tarjoillun aamupalan, jonne ei ollut mitään kiirettä.





Taidetta

Koska kotiin ei ollut vielä kiire, niin leikimme vielä turistia. Taiteen nälkä oli herätelty St. Georgessa ja ajattelimme suunnata Amos Rexiin, jossa emme kumpikaan ole vielä käyneet. Nopeasti tajusimme, että sehän on suljettu uuden näyttelyn alla, joten astelimme sisään Ateneumiin. Sielläkin oli kolmos kerros uuden näyttelyn pystytyksen vuoksi suljettu, mutta teimme silti kierroksen muissa kerroksissa. 
Ateneumissa minua puhutteli teemallisesti eniten äitiys ja taiteilijuus. Taiteilijoiden tekninen taituruus herättä myös hämmästystä, vaikka se ei itselleni ole taiteessa olennaisin asia. Myös Ateneumin arkkitehtuurin äärellä voisi viipyä loputtomiin, sen yksityiskohtia ihastelen.
Meidän lapsetkin viihtyvät museokirroksilla, vaikka se on heidän kanssa tietysti erilaista, joten eiköhän taidemuseokierros tehdä heidänkin kanssa kesän aikana, kun
Amos rexissä Ars fennica 2019 aukeaa 19.6.2019 ja


Kaupunkiflaneerausta

Kaupunkiflaneeraukseen kuului piipahduksia pariin liikeeseen, myöhäinen lounas Pizzeria Via Tribunalissa (Italian keittiöstä ei selvästikään saatu tarpeeksi edellisenä iltana), ja jälkkärijätskit ja kahvit nautittiin vielä Espan puistossa. Livejazzin soidessa, käsi miehen kädessä, laitoin silmät hetkeksi kiinni. Sielu ja keho ravittuna, onnellisena tuli olo, että miniloma on tehnyt tehtävänsä ja on hyvä aika palata kotiin. Kotona odottikin kaksi pientä, kilpaa heidän viikonlopun kuulumisia kertovaa kesämiestä ja mumma vastapaistetun raparperipiirakan kanssa.

Uskon, että me tehdään perheenkin kanssa vielä useita kesäretkiä Helsinkiin tänä kesänä, ja viime vuosien tapaan aion toteuttaa taas myös ihan oman minä ja Helsinki -päiväni. Vaikka etukäteissuunnittelut jäivät aika vähälle tällä kertaa ja loma muodostui hetkessä, niin ehkä juuri siksi tämä miniloma jää mieleen erityisen ihanana.  

Kukkivien puiden aikaan

torstai 30. toukokuuta 2019




Tykkään monessa mielessä keväästä ja alkukesästä, mutta arvatenkin tämä kukkivien puiden aika on erityistä hemmottelua kalteiselleni kukkafiilistelijälle. Fiilistely on tietysti parasta, kun sen voi jakaa jonkun kanssa, ja niinpä me, yksi kukkahullu bloggaaja ja yksi kukkahullu valokuvaaja, teimme pienen kukkaretken. Olimme siis Erjan (Visuelli)  kanssa viime viikolla ikuistamassa tätä vuoden kauneinta aikaa, minä kameran edessä ja Erja kameran takana. Nyt saan jakaa näitä kukkatunnelmia teillekin, nimittäin uskon, että sieltä löytyy teitä muitakin, jotka ymmärrätte tämän intoilun.



Olimme oikeastaan matkassa ihan eri kukkivien puiden perässä, mutta reitillämme sattui olemaan täydessä loistossaan myös tämä upea kirsikkapuu. Ne toisetkin kuvat tulette kyllä näkemään, mutta nämä nyt ensin. Ihan vain nopeasti pois lähiessä ajattelimme siis ottaa muutaman otoksen myös tämän puun äärellä, mutta näistä tuli vähintäänkin yhtä ihania kuin niistä kuvista, joita varsinaisesti olimme ajattelleet ottaa.




Jos talvella intoilen aina kransseja, niin kesäisin minut valtaa seppelehuuma. Olimme Erjan kanssa sattumalta bonganneet kuvauspäivänä saman, Grani-päivän kunniaksi järjestyn kukkaseppeleworksopin. Näissä kuvissa minulla on Erjan tekemä upea, melkeinpä voisi sanoa, että muhkea seppele, jonka sävyt sopivat sattumalta kertakaikkisen upeasti kirsikankukkiin. Täytyy myöntää, että vaikka kukkahullu olenkin, niin ajattelin, että näin runsas seppele saattaa näyttä korkealla otsallani vain hassulle, mutta kun Erja asetteli sen päähäni, oli pakko todetta, että sehän sopii. Minun tekemä hennompi seppele pääsi sitten mukaan niihin toisiin kuviin. 




Tykkään niin Erjan valokuvaajan kädenjäljestä, hänen kameransa edessä on niin luonnollista olla. Minähän vasta julkaisin teille jo kevättalvella otettuja kuvia edellisistä yhteisistä kuvauksistamme  (Bloggaajaminan paluu). Esiintyminenhän toki on minulle tuttua työnpuolesta, mutta mallina en ole aiemmin ollut. Eikä nämä nyt onneksi mitään mallin hommia perinteisessä mielessä onneksi olekaan, mutta silti toisen kuvattavaksi asettuminen voisi olla todella jännittävää ja jopa vaivaannuttavaa.
 Rentous tulee varmasti siitä, että olemme yhdessä suunnitellet kuvauksia, innostumme samanlaisesta estetiikasta ja kuvaukset Erjan kanssa on niin hauskoja.
Toivottavasti teillekin välittyy kuviin talletettu alkukesän tunnelma näistä kuvista.
Mukavaa vapaa päivää, jota moni varmasti tänään viettää!


Kuvat: Visuelli