Oot niin ihana -vauvamuistolaatikko (sekä arvonta!)

sunnuntai 15. tammikuuta 2017




Edellisessä postauksessa täällä kerroin teille millaiseen moderniin ja yhteisöllisesti suunniteltuun Oot niin ihana -vauvakirjaan* olen ryhtynyt tallettamaan pienemmän pojan vauvamuistoja.
 Lupasin palata Oot niin ihana -vauvakirjaan vielä arvonnan kanssa, ja kertoa miten toteutin laatikosta vauvamuistoboxin, sellaisille muistoille, jotka eivät mahdu kirjan sivuille.



Vauvakirja on siis pakattu kauniiseen valkoiseen laatikkoon, jonka sisällä voi säilyttää itse kirjaa, mutta siitä voi myös tehdä vauvamuistolaatikon. Vauvavuottahan ollaan täällä eletty vasta neljä kuukautta, joten vauvamuistojen kerääminen on sinänsä vasta melko aluillaan. Toisaalta ihan ne alkuajan vaatteet ovat jo esimerkiksi jääneet aikoja sitten pieniksi. Otinkin esiin joitakin noita pienimpiä ja rakkaimpia vaatteita, ja kokeilin millaisen vauvamuistoboxin voisi koota juuri niistä ensimmäisistä muistoista.



Ensimmäisenä laatikkoon päätyi vauvan ihka ensimmäiset vaatteet; Livlyn body, housut, pipo ja tossut. Nuo pilkulliset vaatteet olivat hänen päällään sairaalasta palatessa ja niissä on paljon tunnearvoa. Pienen ykköskoon vaipan taittelin myös laatikkoon.
Zaran lastenvaatteet ovat niin söpöjä. Söpöistä pandahousuista, samoin kuin ihanan pehmeistä kashmir-neuletakkista ja -housuista tuli ihan lempparit. Molemmat kuuluivat niihin vauvanvaatteisiin, jotka olisin voinut pukea hänelle vaikka joka päivä. Molemmille pojille on otettu talteen heidän syntymäpäivänsä Hesari. Rullalle laitettuna hesari on juuri sopivan kokoinen tähän laatikkoon.
Kun isoveli tuli ensimmäisen kerran tapaamaan pikkuveljeä hän toi vauvalle pienen pupun. Pupu on rakas muisto veljesten ensikohtaamisesta. Pupu ja jo odotusaikana vauvalle hankkimani Sophie kirahvi otetaan kyllä laatikosta varmasti vielä leikkeihin. Ristiäispäivästä laitoin laatikkoon muistoksi ristiäisvaatteet.
Kaikista yrityksistäni huolimatta tutti ei oikein tunnu meidän pikkuiselle maistuvan. Ihan kokonaan en ole vielä luovuttanut. Ihan pienenä tutti hänelle kuitenkin vielä maistui, joten ensimmäinen tutti pääsi myös laatikkoon.





Tämän yhteistyön merkeissä on luvassa ihania juttuja teille niin täällä blogissa kuin instagraminkin puolella. Vaikka tämä vauvakirja on tällä hetkellä loppuunmyyty (pian toki saadaan uusi painos), niin jollekin teistä on laitettu jemmaan yksi kirja, jonka arvonnan laitan nyt käyntiin. Oot niin ihana -vauvakirjaan on tietysti kiva tallettaa oman lapsen vauvamuistot, mutta kaikki osallistumaan arvontaan, sillä se on myös aivan ihana lahja esimerkiksi babyshower- tai kummilahjaksi.

ARVONNAN SÄÄNNÖT:

 Oot niin ihana -vauvakirjan arvontaan voi osallistua kommentoimalla tämän postauksen kommenttikenttään. Oot niin ihana -kirjaa kehitetään edelleen, joten jättäkää ihmeessä myös ideanne sen kehittämiseen.

Osallistua voi tammikuun loppuun saakka, eli 31.1.2017 saakka.
Olen voittajaan yhteydessä sähköpostilla, joten anonyymit kommentoijat muistakaa jättää sähköpostiosoitteenne tai nimimerkki. 
Voittajan kerron myös täällä blogissa helmikuun alussa.
(Huom! Minulla on kommenttien tarkistus päällä, joten kommenttisi näkyy tarkistamisen jälkeen.)

Onnea kaikille arvontaan!


*Yhteistyö

Muistot talteen Oot niin ihana -vauvakirjaan

keskiviikko 11. tammikuuta 2017



Meidän vauva on kuulkaas jo ihan kohta 4 kuukautta. Tällä viikolla hän oppi kääntymään ja tarttuu myös esineisiin. Taitojen oppiminen on hienoa, mutta hänen kanssaan jaetut hetket vieläkin enemmän. Me olemme saaneet mitä ihanimman lisän perheeseemme.
 Esikoisen ajoilta tiedän, että moni asia jonka ajattelee muistavansa aina, saattaakin kaiken keskellä unohtua, kun arki on on niin täyttä ja kun vaiheita tulee ja menee. Näitä hetkiä tallettaa sydämeen ja muistoihin, ja onhan arjessa niitäkin juttuja, jotka sillä hetkellä haluaisikin vain unohtaa. Vauvakirja on paras apu säilöä ihanat muistot ja ne harmitkin (jotka kummasti vähän etäämmältä naurattaakin), niin että niihin voi palata vielä vuosien jälkeenkin.


Sain jo loppukesästä odotusaikana vauvalle tämän Oot niin ihana -vauvakirjan*, aivan uunituoreena, kun se oli juuri ilmestenyt. Ehkä olet kuullutkin tästä kirjasta tai se teiltä jo löytyy, sillä siitä on tullut niin suosittu, että ensimmäinen painos myytiin jo loppuun. Uusi painos julkaistaan kuitenkin jo ihan pian helmi-maaliskuussa. Syy siihen miksi tämä kirja on niin suosittu, on varmasti se, että tämä vauvakirja on toteutettu yhteisöllisesti. Sekä ulkoasu että sisältö on suuniteltu yhdessä sen käyttäjien kanssa. Kehitystyö jatkuu ja uusia sivuja on kehitteillä. Yhteisöllisyys jatkuu tässäkin vaiheessa, joten esimerkiksi Oot niin ihana -facebook sivuilla voi osallistua kirjan tekemiseen, kommentoimalla työn alla olevia sivuja ja heittämällä vaikka ihan uusia ideoitakin.



Sivutuotteitakin on; tällä hetkellä postikortti ja neuvolakortin suoja, sekä ihan juuri on ilmestynyt myös juliste. Minä olen säilyttänyt neuvolakorttisuojassa myös ultrakuvia. Kun vauva-aika on ohi voi tässä suojassa laittaa nekin kirjan laatikkoon talteen. Sisustajana toivoisin itse kirjaan myös sivua vauvanhuoneelle/nurkkaukselle. Vauvanvaatteet on myös niin söpöjä, että oma sivu niillekin olisi kiva.


Kirja on kätevässä laatikossa, jossa se pysyy siistinä. Laatikko on ollut toimiva myös siksi, että esim. valokuvia voi laittaa laatikkoon talteen, vaikka niitä ei ehtisikään heti sivuille liimata. Siellä ne kuitenkin pysyvät tallessa. Tästä laatikosta voi tehdä myös vauvamuistoboksin, johon voi säilöä myös sellaisia vauvamuistoja, jotka eivät kirjan sivuille mahdu, kuten niitä söpöjä ensimmäisiä vaatteita. Vauva vuotta on meillä vielä paljon jäljellä, mutta olen kuitenkin sellaista jo hahmotellut. Oman toteutukseni vauvamuistoboksista esittelen teille siis vielä erikseen.



Olen seurannut tämän vauvakirjan syntymistä sen ihan alkumetreiltä saakka.
Yksi tämän kirjan kantava ajatus on heti alusta asti ollut se, että se soveltuu kaikenlaisille perheille. Sivut jättävät paljon vapautta, niin että ne voi täyttää juuri niin kuin jokaiselle perheelle parhaiten sopii. Irtosivuja voi järjestellä miten haluaa, ja tulostettavia sivujakin on. Lisäsivupaketti on työn alla, ja toki lisäsivuja voi tehdä itsenkin niin kuin minäkin tein esim. odotuskuvia varten.
Aloitin kirjan täyttämisen jo raskausaikana odotussivusta ja tallensin siihen raskauden tunnelmia ja -vaiheita. Ihan yhtä hyvin tälle sivulle adoptioperhe voisi tallettaa omanlaisensa odotustarinan.


Kirjassa on mukana myös paljon ns.vapaita sivuja joissa aihetta ei ole rajattu. Jokaisessa sivussa on jujunsa, joka oikein houkuttaa luovuuteen. Marmoroidulle sivulle minä tein veljesten sivun mustavalkoista kuvaa ja veljeydestä kertovaa lainausta käyttäen.





 Olen ryhtynyt ottamaan vauvasta aina kuukausittain samantyyppisen kuvan. Tästä kirjasta löytyy myös sivut eri kuukausille, ja niihin olen kuvan lisäksi kirjannut kehityksen kyseisen kuukauden tärkeitä hetkiä. 3kk kuvakin on jo paikoillaan, mutta tässä kuvassa ympärillä on vasta hänen ensimmäisenä joulunaan lahjaksi saatuja palikoita. Pitäisikin kirjata ylös tärkeät hetket, koska nyt saadankin ottaa jo 4. kuukauden sivu esiin. Kun koko ensimmäisen vuoden sarja on koossa, näistä on hauska katsoa kasvua ja kehitystä sekä palata muistoihin.




Tässä vauvakirjassa on niin paljon ihanaa, nimi mukaan lukien, että en lakkaa olemasta siitä innostunut. On ollut aina hauska ottaa esiin se kulloinkin ajankohtainen sivu ja miettiä miten sen toteuttaisi. Oot niin ihana -kirjassa on tällä hetkellä valmiina yhteensä 42 sivua, ja kaikki voi nähdä esim. täältä. Meillä otetaan seuraavaksi esiin syömään -sivu, sillä täällä on maisteltu jo vähän kiinteitä.

Innoissani olen myös siitä, että vaikka kirja on siis käytännössä loppunmyyty, niin yksi kirja on laitettu jemmaan ihan sitä varten, että saan sellaisen arpoa jollekin teistä. Seurailkaa siis blogia viikonloppuna, kun arvonta starttaa.


*Yhteistyö

Meidän poikien stylet asusteet

lauantai 7. tammikuuta 2017



Meidän perheen kolme miestä isoimmasta pienimpään saivat joulupaketeista yhteistyössä For Minis And Mommies* kanssa tyylikkäät rusetit*. Pienimmän paketista löytyivät myös söpöäkin söpömmät hiiohoi-mokkasiinit* ja kokonaisuuteen mätsäävä nahkainen tuttinauha*. Pienin sai myös farkkupaidan joululahjaksi, kun isälläkin on. Oikean kokoinen farkkupaita on vielä etsinnässä isoveljellekinkin, niin saavat kaikki kolme samistella oikein kunnolla.



Näiden asusteiden takana on siis For minis and mommies, joka on yhden naisen yritys. Päivi on 4-vuotiaan pojan äiti, Raahesta kotoisin ja nykyisin helsinkiläinen. Tällaiset luovat toiminnan naiset ovat sitten inspiroivia. Pyysinkin Päiviltä pienen haastettelun. Ajattelin, että ihanien tuotteiden lisäksi teitäkin voisi kiinnostaa miten Päivi ryhtyi vähän vahingossa yrittäjäksi, millaista yrittäjyys hänestä on ja miten nämä ihanat tuotteet oikein syntyvät. Inspiraation lisäksi saan instan puolella arpoa yhdet For minis and mommies -mokkasiinit, joten seurailkaahan instaa, jossa kisa pian starttaa.


Mistä kaikki sai alkunsa?

Kaikki sai alkunsa vähän vahingossa. Olen aina tykännyt antaa lahjaksi itsetehtyä ja tein ystävilleni lahjaksi vaippakakkuja ja mietin mitä niihin voisi tehdä lisää. Samaan aikaan poikani tarvitsi uudet tossut ja näin syntyi ajatus itsetehdyistä mokkasiineista. Hain verhoomosta nahkapaloja ja aloin suunnittelemaan. Ensimmäiset versiot eivät kyllä kestä päivänvaloa :) Mutta sitten malli ja kaavat alkoivat muokkautumaan ja uskaltauduin avaamaan niille oman instagram-tilin ja keksin nimen. Sitten alkoi nahantoimittajan etsintä ja löysinkin paikan, joka tuottaa ekologisesti kromivapaata nahkaa. Pikkuhiljaa ihmiset alkoivat löytää tuotteeni ja tilauksia alkoi tulemaan. Tämä tapahtui loppukeväästä 2015. Lokakuussa 2015 avasin verkkokaupan tuotteilleni.

Miten olet kokenut yrittäjyyden?

En ole ikinä haaveillut yrittäjyydestä, olen halunnut olla lastentarhanopettaja. Pitkän pohdinnan jälkeen uskaltauduin jättämään työni lastentarhanopettajana ja nyt olen kuitenkin ollut vuoden täysipäiväisenä yrittäjänä. Tämä vuosi on ollut melkoinen. Tämä on ihan mahtavaa työtä ja olen niin onnellinen, että olen saanut tämän mahdollisuuden. Mutta on tämä ollut rankkaakin ja varsinkin, kun teen pääsääntöisesti kaikki itse, työtä on ollut todella paljon. On haasteellista löytää tasapaino yrittäjyyden, äitiyden, perheen ja oman ajan välille. Mutta sitä harjoitellaan :) Mutta joka aamu lähden innolla töihin ja on mahtava päästä luomaan ja tekemään omaa juttua, joka on näin pienessä ajassa löytänyt jalansijaa. 

Miten tuotteesi syntyvät; ideasta asiakkaalle?

Kaikki tuotteet syntyvät työhuoneellani Munkkiniemessä ja siellä onkin välillä aikamoinen kaaos :) Esimerkiksi mokkasiinien valmiiksi saaminen sisältää monta vaihetta. Leikkaus, ompelu, rusettien/tasselien/ nauhojen lisäys, kuminauhan laittaminen, osoitteen kirjoittaminen, paketointi ja postiin vieminen. Siinä on yhdelle ihmiselle aika monta vaihetta. Mokkasiinien lisäksi työhuoneella valmistuu myös kaikki muut verkkokaupan tuotteet; tuttinauhat, rusetit, hiuspompulat ym. Olen löytänyt onneksi tiimiini Eijan, joka ompelee minulle aina välillä yhden vaiheen mokkasiineista, Miian, joka ompelee pipot ja Sallan, joka auttelee työhuoneella aina välillä kaikessa mahdollisessa. Suurimman osan teen kuitenkin itse ja kaikki tuotteet viimeistelen ja tarkastan itse ennen niiden postitusta.

*Asusteet saatu yhteistyössä


Kiitos 2016 ja tervetuloa 2017

perjantai 6. tammikuuta 2017



Tänään se sitten päättyy; joulu loppiaiseen. Minä heitän hyvästit joululle ja viime vuodelle näillä vielä viime vuoden puolella otetuilla kuvilla. Oli tarkoitus julkaista teille nämä kuvat uuden vuoden aaton aatolta jo ennen vuoden vaihtumista, mutta välillä tämä elämä kahden pienen kanssa on vain niin vauhdikasta, että kaikkea ei ehdi. Pieni tauko teki vain hyvää ja kunhan tällä postauksella laitan pakettiin vielä vuoden 2016, niin tästä on kiva startata uusi vuosi.



Me juhlimme uutta vuotta oikeastaan kahdessa erässä. Sukulaisten kanssa varsinaisessa vuoden vaihteessa, ja jo aaton aattona ystäväperheen kanssa. Ystäväperheen kanssa juhlimme mennyttä vuotta kiitollisina ja toivotimme uuden vuoden tervetulleeksi innoissamme, sillä 2016 toi molempiin perheisiin vauvan. Pieni tyttö olikin meillä ensimmäisellä kyläilyreissullaan.




Vauvaperheiden uuden vuoden pippaloissa oli tarjolla mitäpä muuta kuin sushia. Me äidit kun olemme joutuneet tuosta herkusta yhdeksän kuukautta kieltäytymään. Kauniaisissa on uusi todella hyvä sushibaari, ja meille onkin muodostunut lähes joka viikkoinen perjanataisushitapa. Samasta paikasta sushit nytkin napattiin, joten valmiina hankittuna tämä oli myös helppo ratkaisu. Jälkkäriksi teimme suklaakakkua, ja tietysti kilistimme myös samppanjalaseja. 


 Sellaista vuotta tuskin onkaan johon ei mahtuisi myös surua ja murhetta. Vuoden haikeimmat hetket koin kesällä, kun hyvästelin mummani viimeisen kerran. Pelkästään vauvan syntymä olisi silti tehnyt tästä vuodesta loistovuoden, joten kokonaisuudessaan vuosi 2016 oli huikea. Tuo pieni poika on niin valloittava, tyytyväinen ja hymyilevä. Isoveli on ottanut pikkuveljen hienosti vastaan ja päällä ollut uhmaikäkin alkaa tällä erää helpottaa. Veljeksistä on tullut toisilleen jo niin tärkeät. Pikkuveli ei ole mistään niin kiinnostunut kuin isoveljen puuhista. Pieniä yhteisiä leikkejäkin on jo voinut huomata, kun isoveli kutittaa ja naurattaa pienempää. Isoveli sanoi tässä joululomalla aamupalapöydässä: "Minä niin tykkään tuosta minun velipojasta." Liikutuin niin, että täytyi ihan pyyhkiä silmäkulmaa.



Vauvavuosi jatkuu ja uudessa kodissa on edelleen keskeneräisiä asioita. Valmiiksihan ihmiset ja talot eivät tule koskaan. Lupauksista en nyt niin tiedä, mutta toiveeni olisi, että arki vähän rauhoittuisi, niin että olisi aikaa pitää huolta myös itsestään, ihan koko perheen etuakin ajatellen. Näin ruuhkavuosien myllertäessä organisointi onkin se asia mitä tänä vuonna täytyy kehittää. Perhekalenteri on jo perustettu, joten eiköhän niiden kauppa- ja pyykkipäivien sekaan järjesty perheen yhteistä lomailua ja vanhemmillekin omaa aikaa. Matkakuumetta podemme miehen kanssa molemmat. Viime vuonna matkat jäivät muuton jälkeen, kun ensin raksan loppurutistus vei kaiken ajan, sitten minä sain matkustuskiellon jo niin varhaisessa vaiheessa raskautta ja pienen vauvan kanssa ei ole edes tehnyt mieli vielä niin reissata. Matkoja selataan täällä kone savuten, että eiköhän tämän vuoden matkasaldo ole vuoden päättyessä parempi.


Koska vuosi kokonaisuudessaan oli niin onnistunut, pieni pessimistinen pelkokin on käväissyt mielessäni. Entä jos uusi vuosi ei olekaan niin suopea, ja tasapainon säilymisen takia kuraa alkaa satamaan niskaan. Tähän ajatukseen en kuitenkaan jäänyt rypemään ja odottamaan kauheuksia. Aina vuodet eivät ole kohdelleet yhtä hyvin ja olen oppinut, että vaikeiden aikojenkin voimavara on oma asenne. Ei sitä joka vuosi saada vauvaa, ja muuteta uuteen kotiin. Isoista ja pienistä onnen hetkistä täytyy osata nauttia ja olla kiitollinen. 

Paljon onnellisia hetkiä toivon teillekin vuodelle 2017, ja kaunis sydämellinen kiitos kommenteistanne ja siitä että seuraatta. 

Ensimmäinen joulu uudessa kodissa

lauantai 31. joulukuuta 2016


Tämä oli nyt sitten ensimmäinen joulu uudessa kodissa. Olemme aina olleet sukulaisten luona Etelä-Pohjanmaalla jouluaattona, mutta nyt ensimmäisen kerran päätimme viettää jouluaaton omassa kodissa vain oman perheen kesken. Sukulaisten luo lähdimme sitten joulupäivänä.


Olen koko joulukuun fiilistellyt joulua uudessa talossa. Tästä joulusta haaveilin viime vuonna, kun raijasimme kuusen tänne talolle raksan keskelle ja tulin yksin laittamaan siihen valot. Nyt meillä on käynyt ystäviä joulupuurolla ja /tai glögillä, ja joulua on tavallaan juhlittu pienissä erissä jo ennen aattoakin. Vuosi sitten ei vielä tiedetty mitään meidän pienemmästä tontusta. Yksi jouluaaton ihanin hetki oli, kun meidän alon isommat pojat olivat joulusaunassa, ja pienin nukkui jouluniaan kuusen äärellä. Ulkona satoi vettä, mutta silti tuo hetki oli niin jouluinen.



Tunnustaudun edelleen jouluhulluksi, tai nykyisin sanoisin, että jouluihmiseksi. Enää en jaksa (tai ei vain ole aikaa vaikka haluasinkin) väkerrellä ihan niin paljon joulujuttuja kuin joskus ennen lapsia. Silti nautin joulun ajasta, ja joka vuosi mies joutuu vähän pidätellä innostustani laittaa kuusi sisään hyvissä ajoin. Joulussa varsinkin tunnelma on se mitä rakastan. Saan pimeään talveen valtavasti iloa ja energiaa siitä. Joulujuttujen puuhasteleminen poikien kanssa on hauskaa ja mietin millaisia muistoja heille noista hetkistä kertyy. Iltaisin olen hiippaillut ihan innoissani piilottamassa joulukalenteriin yllätystä, paketoinut joululahjoja, hörppinyt glögiä, ja kuunnellut lemppari joulumusiikkia.



On ollut ihana laittaa joulua uuteen kotiin, silti ihan rennosti ja simppelisti. En todellakaan hössöttänyt mitään kaappien siivouksia tai kiillotellut ikkunoita, ihan perussiivot vain. Koska olimme vain aaton kotona, niin jouluruokien kanssakin pysyimme ihan kohtuudessa. Tiesimme, että molemmissa mummoloissa pääsisimme sitten ihan perinteisten jouluruokien äärelle. Meillä joulukoristelu tarkoittaa aika samoja asioita kuin muutenkin, eli lähinnä kynttilöitä ja kukkia. Pari Mailegen tonttua pojan jouluakalenterissa kiipeilee ja on hänen leikeissään. Joulukukista suosikkejani ovat vuodesta toiseen amaryllis ja hyasintit, valkoisena tietenkin. Joulukuusi, sen jo mainitsinkin, ja tänä vuonna se kannettiin sisään ja kortisteltiin viikkoa ennen aattoa, siinä vaiheessa kun ulkonakin oli vielä lunta. Varsinaiset joulukoristeet meillä onkin lähinnä vain kuusessa. Ennen lapsia olen hankkinut lasisia palloja, mutta koska niitä ei uskalla enää kuuseen laittaa, niin kokosin ne isoon lasimaljakkoon. Koristelaatikosta löytyi kuitenkin riittävästi vähemmän helposti rikkoutuvia koristeita.



Olimme varautuneet siihen, että kovin rauhallista meillä ei pienten poikien kanssa välttämättä ole jouluaattona, kun ei ole muutenkaan. Ainakin meidän mittarilla päivä oli kuitenkin yllättävän rauhallinen. Toisaalta jos lapsena aatto tuntui aivan hullun pitkältä, niin nyt se eteni iltaan ja joulupukin käyntiin yllättävän nopesti. Tuttuja jouluaaton puuhia: Joulupuuroa, joulupukin kuumalinja, joulusauna, jouluruoka, lumiukko, lahjoja ja leikkiä.