Haaveissa hotelliunet, mutta edessä unikoulu

tiistai 17. lokakuuta 2017


Nautin luoda kotiin tietynlaista harmonista tunnelmaa. Ainahan arki ei ole niin harmonista, mutta silloinkin hetki huomiota kauniille asioille antaa energiaa. Kotia sisustan ja blogikuvia stailaan ihan jo vain siksi, että nautin siis siitä, että voin luoda tietynlaista tunnelmaa kotiin ja tänne blogiin. Pyrin silti siihen, että postausten kuvat eivät ole irrallaan todellisuudesta. Näiden kuvien äärellä mietin hetken, että nyt mennään kyllä todella rajoilla. Olen siis ollut syyslomalla ja viikonloppuna sisustelin makuuhuonetta mielessäni syyslomarentoilu ja palauttavat yöunet. Ajattelin jakaa vinkkini muhkeaan petaukseen ja makuuhuoneen hotellimaiseen sisustamiseen. Ei siinä muuten mitään, mutta alkoi tuntua kornilta esitellä blogissa unille houkuttelevaa petausta, kun en oikeasti ole nukkunut muutamaan viikkoon kuin pisimmillään muutaman tunnin kerrallaan, ja viime yönä enää vain puolen tunnin pätkiä. Tajusin kuitenkin sisustavani tiedostamattani makuuhuoneeseen tämänhetkistä unelmaani; pitkiä yhtenäisiä unia hiljaisessa hotellihuoneessa.
Hotelliunet ovat ihan oikeasti tulossakin, koska suuntaamme vielä tällä syyslomalla Tukholmaan pariksi päiväksi. Samassa hotellihuoneessa nukkuu kuitenkin koko perhe, joten ainakaan viimeaikaisella meinigillä se ei todellakaan tarkoita unta. 


Nyt moni varmasti ihmettelee, että miksi oikein olemme monta viikkoa jaksaneet/sietäneet tätä rallia. No koska #syysflunssa. Molemmat pojat ovat olleet kipeänä, ja pienempi potilas ehti tottua vähän liian hyvään palveluun öisin. Siitä tämä koko kierre lähti tai jos lipsumista on ollut jo aiemmin, niin ainakin kärjistyi. Nyt flunssa on selätetty, mutta ajattelin, että unikoulua ei kannata aloittaa ennen matkaa. Laitoin eilen miehen nukkumaan toiseen huoneeseen, että edes toinen meistä saisi nukkua ehjät yöunet. Tähän asti olen itse jaksanut tätä rallia ihan ok, mutta kun valvoin taas viimeyönä käytännössä läpi koko yön tajusin, että nyt tuli seinä vastaan.
Samalla tavalla tämä menee kuin isommankin kanssa. Tässä aika lailla vuoden vanhana alkaa levottomat yöt; yölliset showt rinnalla ja/tai meidän vanhempien välissä kiemurtelu tulee nyt kuitenkin päätökseen. Olen halunnut vaalia imetystä läheisyyden nimissä, vaikka yösyöttöjä ei nälkään ole tarvittu enää pitkään aikaan. Nyt meillä ruvetaan nukkumaan.
Nukuttaminen omaan sänkyyn meni äsken yllättävän kivuttomasti. Sekin on jossain vauvavuoden aikana mennyt jo todella hyvin, mutta sitten tuli hampaita ja flunssaa (silloinkin), ja jotenkin sitä ei näin toisen lapsenkaan kohdalla ole osannut eikä halunnutkaan olla tiukkana, ja näihin nyt riesaksi muuttuneisiin tapoihin lipsahdettiin. Ensimmäisen lapsen aikana muistan olleeni enemmän huolissani siitä, miten pitkään valvomisvaihe oikein kestää. Kaikki ovat kuulleet niitä tarinoit (ja jotkut ihan itse kokeneetkin), että perheessä ei nukuta kokonaisia öitä ennen viittä ikävuotta. Välillä ärsyttävä lausahdus "Se on vain vaihe", on nyt toisen kohdalla soinut päässäni. Toisen kohdalla todella tietää, että kyseessä on vaihe, ja että ei tämä unettomana zombiena haahuilu ikuisesti kestä. Siinä on vain se huono puoli, että sitä antaa sillä itselleen tekosyyn olla tekemättä mitään asialle. Sen verran ensimmäisestä kerrasta kuitenkin opin, että sen kyllä tietää, kun raja on tullut vastaan, ja se on tullut NYT. 
Isomman kanssa unikoulua tarvitsi vetää tasan yksi ilta ja yö, ja hän alkoi nukkua. Jossain vaiheessa toki luiskahdettiin vähän uusille epämääräisille tavoille, mutta kuitenkin. (Jos tähän pisteeseen onkin nyt tultu, niin silti minulla on vakaa aikomus olla toistamatta ihan niitä kaikkia virheitä.) 
Kun tämän nyt ihan tänne blogiin kirjoitin, niin lupaan myöhemmin kertoa miten meidän kävi.


Säästän loput makuuhuoneen sisustuskuvat ja -vinkit vähän myöhemmälle, siihen hetkeen, kun voin rehellisesti sanoa, että nyt meillä nukutaan. Toivottavasti se tapahtuu pian, että minun ei tarvitse jemmailla makkarikuvia kovin montaa vuotta.
...ja nyt toivottakaa tsemppiä, kauniita unia!

COFFEE TABEL DIARY: Kahvihetkiä Giseldan luona

maanantai 16. lokakuuta 2017



Täällä vietetään syysloman ensimmäistä päivää. Sain jo viime viikolla ihanan arjesta irtautumisen kahvihetken muodossa. Teillekin varmasti monelle Coffee table diary -blogista tuttu Giselda oli kutsunut minut kylään kahville. Olemme tutustuneet blogin kautta, mutta itse asiassa asumme tosi lähellä toisiamme, melkeinpä voi sanoa, että olemme naapureita. Giseldan koti on niin kaunis. Sana elegantti tulee mieleeni ensimmäisenä. Tarkalla sisustussilmällä sisustettua, laadukkaita materiaaleja ja ajatonta tyylikkyyttä. Sanomattakin selvää, että ihastellen nautin olostani tässä kauniissa kodissa. Minut otti heti ovella vastaan suloinen Pluto-koira, mikä söpöliini.





Kyseessä ei ollut mikä tahansa kahvikutsu. Paikalle saapui nimittäin myös Nespressolta italialaissyntyinen Daniel pitämään meille baristaworkshopin. Baristaa Giselda ei valitettavasti saanut pysyvästi keittiöönsä, mutta siellä komeilee kuitenkin nyt uusi upea kahvikone Nespresso creatista plus. Pääsimme tutustumaan sen käyttöön, sekä tekemään ja maistelemaan kahveja.



Vaikka tämä postaus ei tällä kertaa ole omalta osaltani yhteistyöpostaus, voin kertoa, että ihastuin tuohon kahvikoneeseen sen verran paljon, että se on nyt omallakin haavelistalla.
Meillä kotona mies on se, joka enemmän harrasta kahvihifistelyä, ja on käynyt baristakurssinkin. Minä taas olen kahvin suhteen niin sanottu myöhäisherännäinen. Äitiys ja valvotut yöt ajoittain ajavat turvautumaan tavalliseen suodatinkahviin, mutta mieluiten nautin hyvästä kahvielämyksestä erikoiskahvin äärellä. Hyvä erikoiskahvi siis aina maistuisi, mutta meillä mies on saanut pitää käyttöoikeuden minusta monimutkaisen kahvikoneensa käyttöön, ja minä olen jäänyt haaveilemaan omasta Nespresson kapselikahvikoneesta.



Juttelimme Giseldan kanssa, että aina ei ole aikaa, eikä välttämättä kiinnostustakaan hifistellä kahvin valmistamisvaiheen äärellä juuri täydellistä kahvicremaa tai maitovaahdon koostumusta hakien. Nespresso Cratista Plus on ratkaisu meidänlaisille herkkusuille, joille olennaisempaa on itse valmis kahvikupillinen ja siitä nauttiminen. Nespresson laadusta kertoo se, että useampi Michelin-ravintolakin tarjoaa Nespresson kahvia. Kahvilatasoisia juomia paria nappia painamalla, tässä on varmasti vastaus monen muunkin toiveisiin. 






Tämän koneen kelpuuttaisin myös kauniin ulkomuotonsa puolesta keittiööni saman tien. Siihen asti, että haaveiluni toteutuu, kutsun itseni Giseldalle useamminkin. Naureskelin, että voin oikein mielelläni tulla tasaisin väliajoin tarkistamaan, miten opit on sisäistetty ja taidot kehittyneet. Toisaalta laitteen käyttö oli kyllä niin helpooa, että se ei juuri harjoittelua vaadi. 
Sadepäivän rauhallinen tunnelma sopi kahvitteluun, mutta laajemmat kuvat kodista jäivät, kun kahvihetken jälkeen alkoi jo hämärtää. Giseldan blogissa voi onneksi ihastella ja inspiroitua tästä kauniista kodista. Siellä myös Giseldan postaus meidän kahvihetkestä.

Hyggeilyyn houkutteleva sunnuntai

sunnuntai 8. lokakuuta 2017



Näin syksyllä sana hygge vilahtelee taas siellä täällä. Erityisesti syksyiset sunnuntait oikein houkuttelevat hyggeilemään. Hyggehän on siis tanskaa eikä meillä suomenkielessä oikein ole koko merkityksen avaavaa käännöstä tuolle sanalle. Kotoilu osuu parhaiten, mutta ei ehkä ihan sekään. Ainakin omaan korvaani kotoilu-sanassakin on ehkä hivenen liian puuhasteleva sävy, vaikka pieni kotipuuhailukin hygge sanaan voi sisältyä. Hyggen olemuksesta on kirjoitettu kirjojakin, mutta Musta ovi blogin Marja tiivisti tässä taannoin minusta osuvasti Hyggeilyn lyhyen oppimäärän.



Nämä kuvat meidän syksyisestä olohuoneesta otin hyggeilyn merkeissä. Olohuoneen tunnelma muuttui kesästä kiinteän kirjahyllyn uuden värityksen myötä. Seuraan toki asumisen ja sisustamisen trendejä, mutta niistä päätyy omaan kotiin aina vain joitakin sellaisia, jotka aidosti tuntuvat omalta. Trendikäs sametti on tullut meidänkin olohuoneeseen. Sisustuslehdissä näkyy samettisia pyöreitä raheja, mutta minulle riittää pari tyynyä. Enemmän syksyistä tunnelmaa tuli myös siitä, kun vaihdoin yläkerran aulan ja olohuoneen matot päikseen, koska ne ovat samankokoiset. VM-carpetin Elyse-matto sopii hyvin myös tähän tilaan ja tuo yksivärisenä vähän rauhallisemman tunnelman. Viime syksynä hankkimani muhkea mohairviltti on myös taas takaisin sohvalla.




Asetelmien suhteen meillä eletään vaihetta, jota kutsun 1,5 metriä maan pinnasta -vaiheeksi. Jep! Kuten olen kertonut, olohuoneessa ei voi tällä hetkellä olla matalaa pöytää, eikä muutenkaan mitään mihin 1-vuotias pääsisi käsiksi. Meillä on useampia pieniä jakkaroita, koska niiden paikka voi vaihdella huoneesta toiseen eri tarkoituksiin; kukkapenkiksi, istuimeksi, apupöydäksi... Tällä kertaa pieni puujakkara sopi syysmoodiini ja pääsi apupöydäksi.




Kynttilät sytytän välillä jo aamulla, jos päivä on kovin harmaa. Lempparini juuri nyt on tuo TineK homen smoke-tuoksukynttilä*, jonka sain syyslahjaksi Cafelatte lifestylesta. Ihana tuoksu, ja tuo lasinsävy sopii niin kauniisti syksyyn.


Kukkahullun tämänhetkisistä muistiinpanoista sen verran, että huomasin kuskaavani kukkakaupasta yhä uuden ja uuden syyssävyisen leikkohortensian. Ratkaisu oli lopulta ruukussa kasvava vintage-hortensia. Sujautin hortensian Bergs Potter ruukkuun. Koin kesällä pienen hurahtamisen näihin käsintehtyihin Italialaisiin ruukuihin. Kaksi ruukkua ovat olleet minulla terassin hyllyllä yrttiruukkuina. Vaikka näiden tyyli on aika rustiikkinen, niin tähän syksyiseen tunnelmaan ja tuon vintagehortensian kaveriksi ruukku sopii minusta sisällekin.


Arki on ollut aika hektistä, ja jokasyksyinen ystävämme flunssakin on meillä vierailemassa. Oma koti ja tällaiset hyggeilyyn houkuttelevat sunnuntait nousevat silloin erityiseen arvoon. Lasten kanssa sohvalla mylläämistä, valokuvailua, sisustusfiilistelyä, herkutteua, illalla tilkka viiniä ja syysfiilistely on kohdillaan.


*Kynttilä saatu Cafelatte Lifestylesta

Kiinteä kirjahylly

lauantai 7. lokakuuta 2017


Ei uskoisi miten paljon maalisiveltimen näyttäminen yhdelle olohuoneen nurkkaukselle muuttaa koko tilan tunnelmaa. Takkaseinällä oleva kiinteä hyllykkö on saanut nimittäin lopullisen värinsä, kun sen hyllyt maalattiin mustaksi ja kaappien ovet valkoiseksi. Tällaiseksi kiinteän hyllykön alunperin suunnittelin, mutta projektin loppuun saattamiselle ei vain ole ollut aikaa.


Koska hyllyt olivat ihan kivat puunvärisenäkin, niin niitä katseltiin sellaisena ehkä pidempään, kuin jos nurkka olisi ollut koko ajan ihan keskeneräinen. Nyt, kun näyttää siltä miltä pitää, en jää kaipaamaan välivaihetta. Tai oikeastaan onhan tuo vähän kesken vieläkin, kun alalista vaatisi vielä yhden maalikerroksen, ovet pitäisi säätää paremmin kohdilleen ja epäsuora valaistuskin hyllyjen taakse on vielä asentamatta. Näistä viimeistelyistä huolimatta, kokonaisuus kuitenkin on jo sellainen kuin aikoinaan haaveilin.
Kokeilu vaalean puun kanssa elämisestä tuli testattua, enkä jaa sitä kaipaaamaan. Niin kivalta kuin vaalea puu monessa kodissa näyttääkin, niin vahvistui, että meidän kodissa se ei kuitenkaan tunnu omalta. Keittiön pöydän kannen kanssakin tullaan siis hakemaan joku muu ratkaisu. Tällaisena hyllykkö on minusta tyylikkäämpi, ja näin se edustaa paremmin kotimme yleistä modernin klassista tyyliä; peruslinjoiltaan selkeää ja yksityiskohdissa klassisia elementtejä.




Hydrangea


Hyllykön asetelmat hakevat vielä vähän paikkaansa, kun olohuoneen pöydästä on jouduttu lupumaan hetkeksi kokonaan, ja sen sekä sisutusalttarin alahyllyiltä olen pelastanut kaikenlaista 1-vuotiaan kynsistä. Toisaalta asetelmiahan veivaan eestaas muutenkin. Ehkä poikakin on vain tullut äitiinsä ja haluaisi tehdä omat asetelmansa. ;)




Kokoelma kauniita valokuvakehyksiä on ollut tälle hyllylle mielikuvissani. Niitä on vain ollut yllättävän hankala löytää. Olen siis etsinyt tyylikkäitä, mielellään hopean värisiä kehyksiä. "Tutkimustyöni" pohjalta voin nyt kertoa, että paras valikoima tällaisia taitaa olla Zara homella, jonka liikettä ei valitettavasti vain edellenkään Suomesta löydy. (Nettikauppa kuitenkin toimittaa käsittääkseni myös Suomeen.) Itse olen tuonut näitä esimerkiksi matkoilta. Nuo kaksi malliltaan kevyintä ovat juuri Zara homelta, ja ne olen hankkinut jo muutama vuosi sitten rakennusprojektin aikaan. Myös tuo helmiäismäinen kehys on Zara homen, mutta sen olen saanut ystävältä lahjaksi. Kiitos Susanna. <3 Poikkesin tässä joku kerta ostarireissulla Finn Marille, ja ehkä vähän yllätyksekseni löysin sieltä täydennystä kokoelmaani tuon isoimman kehyksen muodossa. Siinä tykkään erityisesti tuosta syvyydestä. Neliön muotoinen kehys löytyi Habitatilta. Kuvat kehyksissä ovat nyt vielä vähän satunnaisia. Toisaalta tykkään, että kuvissa on vaihtelua, mutta ehkä valitsen kuvat vielä jossain välissä paremmin harkiten.


Hortensia

Hyllyjen välissä ei tietenkään voi kynttilöitä polttaa, mutta niitäkin sieltä löytyy. Nostelen sieltä sitten aina käyttöön fiilikseen sopivan tuoksun. Syyssävyisiin hortensioihin myönnän ihan hurahtaneeni tänä syksynä. Tuohon takan viereenkin asettelisin niin mielelläni esimerkisksi kukkia, mutta se onnistuu kiipeilevältä pikkuoravalta vain hänen päikkärien aikaan. Tosisisustajastahan kertoo se, että urhoolisesti roudaan siihen aina jotain, ja sitten taas kiikutan kiireellä pois, kun mini herää. Jännä juttu, että missään nimessä en vain voi antaa tuon kohdan olla ihan rauhassa tyhjänä, mutta minkä sitä hölmö sisustaja taudilleen mahtaa.

1-vuotiaan panda-synttärit

sunnuntai 1. lokakuuta 2017


Reilu viikko sitten lauantaina meillä vietettiin 1-vuotiaan synttäreitä panda-teemalla. Talo oli täynnä sukulaisia, ystäviä ja ennen kaikkea juhlatunnelmaa pienen sankarin kunniaksi.



Syksy on ollut kiireinen, mutta ehdin kuitenkin tehdä kutsut ja postipoika ne kiikuttaa perillekin.
Kutsuihin käytin kaikille ala-asteen kuvistunneilta muistoja tuovaa huopaa, josta pandan silmät, korvat ja nenät syntyivät. Ensin ajattelin käyttää ihan vain mustaa pahvia, mutta huovasta tuli kivasti kolmiulotteisuutta ja pehmoista tuntua. Suun piirsin ihan vain tussilla.




Kun kaikki panda-yksityiskohdat on koottu näin yhden otsikon alle, niin näyttää ehkä vähän siltä kuin pandoja olisi ollut ihan kaikkialla. Todellisuudessa koristelut olivat aika simppelit. Teemaa tuli lähinnä paperiastioista ja serveteistä sekä paperikennopandasta. Suuren paperikennopallon olen hankkinut joskus IKEA:lta ja se on jo palvellut muissakin juhlissa. Siitä tuli panda, kun askartelin sille silmät, korvat ja nenän. Servetit olin tilannut jo joskus aikoja sitten, ja saman sarjan panda-kupit ja lautaset oli ainut hankintani Habitaresta. Kun avasin paketit, tajusin että pakkauksista paljastui muitakin eläimiä. Teen siis onneksi lasten juhlia varten hankintoja pitkin vuotta, kun jotain kivaa tai suunniteltuun teemaan sopivaa tulee vastaan, ja yhdistelinkin sitten panda-astioihin toisia astioita. Aioin siis säästää muut eläimet tuleviin juhliin, mutta lopulta ne muutkin eläimet tulivat juhlissa käyttöön, ja mietin että miksi alunperin ne edes hylkäsin. Nuo toiset lets party -astiat olen hankkinut meidän viime talven matkalta Kanarialta, kun löysihän tämä siustusfiikki sieltäkin sisustusliikkeen. Jos matkalaukussa olisi ollut enemmän tilaa olisi Muy mucho homen hyllyt tyhjentyneet enemmänkin. Vinkkinä siis Espaanjaan matkaaville; pitäkää silmät tuon liikeen varalta auki, sillä siellä oli kaikkea kivaa.



Tarjolla oli brunssi, josta ei kyllä tullut kovin montaa onnistunutta otosta juhlahulinassa otettua. Mies leipoi sämpylöitä Sikke Sumarin ohjeella, ja se oli muuten paras sämpyläohje, johon me ollaan törmätty. Ihanan rapea pinta ja kuohkeita sisältä. Karjalanpiirakoita, munakasta, jugurttia... Makeiden kanssa sain leivonta-apuja, kun ystäväni tarjoutui leipomaan omenapiirakkaa ja anoppi teki suklaamuffinsit.




Kakun suhteen toteutettiin samaa jo perinteeksi muodostunutta systeemiä, että äitini tekee kakkupohjan ja minä koristelen. Pinterestin insproimana suunnittelin söpöä panda-kakkua, muttta en vain ollut koskaan aiemmin taiteillut sokerimassan kanssa. Vähän jännitti, että mitäs jos en onnistu ja  kakku menee pilalle. Heti koristelun alkumetreillä tulikin haasteita, kun tajusin, että eihän hankkimani määrä valkoista sokerimassaa riitä koko kakun päälle. Sokerimassa tulikin sitten vain kakun päälliosaan, mutta vielä piti keksiä mitä reunoille tehdään, kun pelkkä kermahan näytti puhtaan valkoisen massan kanssa ihan keltaiselta. Onneksi kaapissa oli juhlia varten reilusti oreo-keksejä, ja sain ajatuksen että oreomurusista tulisi kiva reuna. Lopulta kakusta tuli kivan näköinen, ja itse asiassa luultavasti vielä paremman makuinen näin. Uskon, että onnistuin, koska sankari oli varsin kiinnostunut kakustaan, varsinkin siinä vaiheessa, kun sädetikkuykkönen sytytettiin palamaan. Tämä olikin ensimmäinen kakku, jota hän pääsi maistamaan. Suu aukeili kuin linnun poikasella.


1-vuotias sai tietysti aivan ihania lahjoja. Oli kiva, kun hän sai nyt omia leluja ja vaatteita, kun niin se vain usein menee, että kun talossa on jo toinenkin poika, niin pienempi perii usein isoveljen juttuja. Tuollaisen potkuauton arvoin tässä muutama viikko sitten Instagramin puolella yhteistyössä Jollyroomin kanssa, ja sen yhteistyön merkeissä meidän 1-vuotiaskin sai oman potkuautonsa*. Meillä huristellaan nyt sitten kahdella potkuautolla, kun isovelihän sai myös aikoinaan vastaavantyylisen auton 1-vuotislahjaksi. 1-vuotisjuhlien lisäksi juhlan aihetta oli enemmänkin, koska pienemmällä pojalla on myös nimipäivä näin syksyllä. Panda-pehmolelu on hänen nimpparilahjansa.


* Yhteistyssä Jollyroomn kanssa.
TallennaTallennaTallennaTallenna