Ideoita merirosvosynttäreille

torstai 26. huhtikuuta 2018

ilmapallot


Että ei mene ihan hempeilyksi tämä kevät, niin nyt pääkallot nostetaan pöydälle. No ainakin ilmapallojen muodossa. Meillä vietettiin alkukeväästä pojan 4-vuotissynttäritä. Teemaksi hän kaiken vaihtelemisen jälkeen valitisi merirosvot. Kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja hän kävi läpi palomiessynttäreistä Ryhmä Hau juhliin. Käänteen tekevä asia oli lopulta vierailu Sea Lifessa, jossa poika ihastui merirosvojuttuihin, ja halusi sieltä merirosvon kamppeet hattuineen silmälappuineen. Ne luvattiin hankkia synttärilahjaksi ja siitä keksittiin lopulta myös synttärien teema. Äitikin oli tähän teemavalintaan tyytyväinen, koska merirosvoteemaan ideoita löytyy helposti. Vaikka netti on pullollaan kaikkea valtavista koko huoneen täyttävistä merirosvolaivasysteemeistä lähtien, niin maltillisemminkin pärjää. Tässä muutamia helppoja ideoita merirosvojuhliin, joita meidän 4-vuotiaan pojan synttäreille toteutin.



 4-vuotiasta juhlittiin ensin sukulaisten ja kummien kanssa, ja sitten vielä sankarin kavereiden kanssa. Kaverisynttärit olivatkin meillä ensimmäiset, ja kaikista varoitteluista ja kauhukertomuksista huolimatta ne sujuivat oikein hyvin. Väsyneitä toki oltiin niiden jälkeen, mutta niinhän kivojen juhlien jälkeen yleensäkin ollaan. Molemmissa juhlissa mentiin siis aika samalla setillä. Koristeluksi hankittiin pääkalloilmapalloja, seinälle viriteltiin viirit, pääkallo serpentiiniä ja astiat juhlapöytään. Viirinauhan tein itse, kun sopivaa ei löytynyt valmiina.
merirosvosynttärit

Juhlapöydässä seilasi merirosvolaiva. Laivakakkua ideoidessa mietin, että onkohan visioni tällä kertaa liian haastava, mutta kakku oli lopulta ihan helppo tehdä. Kunnia kakkupohjan tekemisestä kuuluu silti äidilleni, niin kuin melkein aina meidän juhlissa. Äitini siis teki kaksi neliskulmaista kakkupohjaa, ja siitä sitten vain leikkelimme ja kokosimme laivan muotoisen kakun
Kaverisynttärielle tein vastaavan jätskistä. Kakkupohjalla tuli hienompi, mutta jätski maistuu paremmin lapsille. Jätksikakku oli muuten myös ihan helppo tehdä, mutta aika nopea piti kokoamisessa olla, että laiva ei sula ihan käsiin. En siis ehkä suosittele sitä ihan kuumimmalla kesähelteellä toteuttavaksi. Siinä myös syy miksi jätksikakusta ei tullut otettua kuvia, halusin sen heti herkkusuille syötäväksi. Airot puuttuu tuosta yllä olevasta kuvasta, kun niiden kanssa kakku ei mahtunut jääkappiin. Kiireessä ennen juhlia nappasin kuvat ja tietysti ne keksitikut unohtui. Kerman värjäsimme lakritsikastikkeella. Ekoilla synttäreillä kakun päällä roihusi iso tulisuihku ja toisilla sitten mentiin perinteisesti kynttilöillä.



Poika sai hatun, silmälapun ja miekan lisäksi muitakin merirosvojuttuja lahjaksi, kuten tuon rooliasun mummilta ja vaarilta. Niihin hän tietysti halusin pukeutua juhliin. Löysin Juhlamaailmasta hauskan merirosvoaiheisen synttärisetin kiitoslahjoiksi. Äitini toi tulessaan ilmapallot ja astiat. Pienet vieraat saivat pikkulahjansa aarteen metsästyksestä.





Herkkupöydästä löytyi laivakakun lisäksi kaikenlaisia merirosvoherkkuja: kultarahoja, tykinkuulia, pääkalloja, miekalla lävistettyjä koktailtikut, suolakaloja, jne. Anoppi ja äitini auttoivat leipomisessa. Mummi teki pikkuleivät ja ätini muffineja.




Kulhoissa uiskenteli kaikenlaisia mereneläviä. Nuo eläimet hankin myös Sea lifen myymälästä. Nekin olisivat toimineet myös kivasti kiitoslahjoina, mutta kun löysin muuta, niin nuo saavat nyt sitten jäädä pojille leikkeihin.
Ensi viikolla puhallellaankin sitten jo taas ilmapalloja ja serpentiinejä, kun juhlitaan vappua.


Miniloma Pärnussa, ei kun siis Hangossa

maanantai 23. huhtikuuta 2018


En muista koska olisin saanut niin virkistävän viikonlopun kuin viime viikonloppu. Weekend getaway kahdestaan miehen kanssa, ja olemme molemmat kuin uudestisyntyneitä.
Ennen tuota lomaa oli kuitenkin monta mutkaa matkassa, enkä nyt tarkoita yleisesti kiireistä ja hektistä kevättalvea.
Viime perjantaina istuttiin kuitenkin miehen kanssa autossa ja odotettiin, että saadaan ajaa auto laivaan suuntana Viro ja Pärnu. Vaikka oli vähän haikea fiilis jättää pojat kotiin, niin odotettiin rentoutumista. Edellisestä kahdenkeskisestä matkasta, kun on jo melkein 3 vuotta aikaa. Me ihastuimme viime helmikuussa koko perheen talvilomalla Hedon spa -kylpylähotelliin, ja oltiin nyt kahdestaan matkalla uudestaan sinne. Euroopan kaupunkeihin verrattuna Pärnu olisi sopivan lähellä minilomaa ajatellen ja kylpyläloma juuri sitä mitä kaivattiin.
Pärnuun me emme kuitenkaan tällä kertaa koskaan päätyneet.

 Ensinnäkin viikolla pienempi pojista tuli sairaaksi, ja oltiin ihan varmoja, että tauti leviää meille muillekin ja matka peruuntuu. Ihan niin kuin meillä ei olisi tarpeeksi vielä tänä keväänä sairasteltu. Tämä tauti meni kuitenkin ohi pienemmällä pojalla nopeasti, ja me muut säästyimme siltä kokonaan kuin ihmeen kaupalla.
Tähän meidän Pärnun matka ei siis kuitenkaan vielä kaatunut, vaan...
Autojonossa noin minuuttia ennen kuin oltiin passintarkastuksessa mies käski ottaa jo passin esiin. Katseltiin mun hölmöä passikuvaa, leimoja matkoilta ja muisteltiin reissuja, kun mun silmät osuu kohtaan viimeinen voimassaolo päivämäärä 17.12.2017! EIIIII!


Jep, mun passi oli vanhentunut. Nopea googlaus valaisi, että ajokortistakaan ei tässä tilanteessa olisi mitään iloa. Yritettiin vielä esittää muka yllättynyttä ja sitä toki oltiinkin, mutta siihenhän se reissu sitten tyssäsi. Kävellen laivaan kulkiessa ei kuulemma passeja juuri koskaan kysytä, mutta tätä reittiä ne kysytään aina. Tämäkin huomioiden huvittavinta on se, että ihan sillä samalla vanhentuneella passilla olin silloin helmikuussakin käynyt Virossa. Eikä vanhentunutta passia silloin kukaan huomannut.
Sitkeästi koitettiin vielä googlata ja soitella läpi kaikkia mahdollisia tapoja miten ja mistä passin vielä voisi saada, mutta lopulta todettiin, että pakko luovuttaa.
Tietysti harmitti, mutta sitten päätettiin, että koska meillä kuitenkin on nyt hoitajat pojille, niin tätä ei jäädä itkemään vaan keksitään plan B.


Oltiin mietitty Hankoa muutenkin vaihtoehtona tälle weekend getawaylle, joten pienen pettymyksen jälkeen päätettiin vain vaihtaa suunnitelmaa. Napattiin Hotelli Regatan vihoviimeinen huone, joten vähän onneakin oli matkassa. Hankoon ajellessa revittiin passisähläyksestä jo niin monet naurut, että todettiin sählääämisen melkeinpä kannattaneen. Nyt ainakin aina muistetaan tämä "Pärnun" matka, joka veikin Hankoon. Matkan sisällön puolestakaan ei oikeastaan jouduttu luopumaan mistään, kun meri ja spa toteutuivat tässä meidän kakkosvaihtoehdossakin.




Pari vuotta sitten yövyimme Regatassa, koko perhe, kun pienin oli vielä vatsassa. Ihastuin jo silloin hotellin vanhaan arkkitehtuuriin. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin aamiainen suojaisella sisäpihalla, joka kesällä tuntui kuin olisi ollut ulkomailla. Nytkin aamiainen samassa paikassa tavallaan onnistui, lasitetulla lämpimällä terassilla. Aamiainen kaikessa rauhassa hesaria toista tuntia selaillen ja uutisista jutellen, oli sellaista mitä ei ole pitkään aikaan ehtinyt tehdä.
Hotellissa on jätetty hienosti esiin vanhaa. Portaikot ovat kauniit ja seiniin on jätetty kohtia, joista näkee alkuperäistä pintaa ja maalausta. 
Koska Hanko on niin kesäkaupunki, ei ravintoloissa juuri ollut valinan varaa, mutta mikäpä siinä, kun niistä parista auki olevasta sai hyvää ruokaa. Lounas skipattiin kylpemisen ohessa smoothiella, ja skumpalla. ;) Pitkä rivistö makasiinien ravintoloita oli kiinni ja vain yksi auki. Burgerit ja ehkä rapeimmat bataattiranskalaiset ikinä olivat superhyvät. Dinnerille päädyttiin sitten siihen kaupungin toiseen ravintolavaihtoehtoon, eli hotellin ravintolaan. Me oltiin edelleen aika täynnä myöhäisestä lounaasta tai oikeastaan päivällisestä, mutta onneksi on parsa-aika, ja kevyempi parsa-annos riitti.





Niin paljon kuin pojat tuovat iloa, niin kerran kolmessa vuodessa viikonloppu pyhitettynä vain aikuisten jutuille ilman aikatauluja ja arkivelvollisuuksia, oli luksusta. Parhaiten irtautuminen arjesta tapahtui kylpylässä. Yksinkertaisen tyylikäs ja moderni erityisesti aikuisille suunnattu Hangon uusi kylpylä oli meille juuri se mitä kaivattiin. Kesäisin spa on vain osakkeiden omistajien käytössä, mutta näin talvikauden ollessa vielä käynnissä ovet ovat avoinna meille muillekin.
Rakennuksen ikkunat olivat kuin maalauksia merelle. Terassilla ei ollut vielä ketään, mutta me viihdyttiin siellä aika pitkäänkin, kun aurinko paistoi tuulelta suojassa olevaan kohtaan kuin olisi jo ollut kesä. Olimme spassa itse asiassa päivän aikana kaksi kertaa, kun saimme viime tipassa bookattua meille molemmille hieronnat, mutta ei enää yhtä aikaa. Mitään vesipuistoa emme kaivanneetkaan, mutta aloimme kyllä visioida, miten spasta olisi saaanut vieläkin kivemman, jos meri  ja ranta olisi saatu jotenkin vielä enemmän osaksi kylpylää pelkän ikkunoista avautuvan maiseman lisäksi. Tai ainakin yksi allas ulos olisi voinut olla se pieni lisä mitä olisimme kaivanneet. Kaiken kaikkiaan nautimme kyllä olostamme.






Sunnuntaina ennen lähtöä tehtiin vielä kävelylenkki rannalla, Hangon tunnusmerkkejä ihastellen. Uimakopit ovat aina yhtä herttaisia. Valitettavasti todettiin, että moni upea huvila on päässyt aika pahasti ränsistymään. Huviloita katsellessa leikiteltiin ajatuksella sellaisen omistamisesta ja remontoinnista, ja jopa selvitettiin mitä Hangossa tällä hetkellä olisi myynnissä. Lottoamaan ei kuitenkaan lähdetty.
Rannalla kävellessä törmättiin myös idylliseen näkyyn taiteilijasta maalaamassa maisemaa. Taiteilija kertoi olevansa Anita Lehtinen, ja hän oli työstämässä teoksia kesän näyttelyä varten. Kiinnostavaa palata kesällä Hankoon ja käydä katsomassa näyttely, jonka teoksen valmistumista on itse päässyt seuraamaan.


Tämän rentoutuneen ja virkistyneen fiiliksen pyrin nyt säilyttämmään loppukevään ajan. Onneksi kesä on vasta edessä. Katsotaan mihin kesälomalla oikein päädytään, Pärnuun, Hankoon vai yllätten jonnekin mitä ei edes vielä tiedetä. Uusi passi ainakin täytyy hankkia.

Pihaprojekti: Reality shots

torstai 19. huhtikuuta 2018


Lumet sulavat ja se tarkoittaa meillä sitä, että pihaprojekti jatkuu. Te ette ole aiemmin juurikaan päässeet osalliseksi tästä projektista, vaikka olemme asuneet tässä talossa jo yli kaksi vuotta. Kuten kuvistakin näkee, tähänastiset pihatyöt eivät ole olleet mikään kovin esteettinen näky, vaan ihan kirjaimellisesti kädet multaan -osastoa. Olkoon nämä nyt Before -kuvat, koska uskon, että ensi kesänä piha alkaa edetä sellaiseen vaiheeseen, että minulla on näyttää teille myös jotain muutakin kuin kaivinkoneita ja kurakasoja.



Sitä näkee usein vain sen kaiken edessä olevan työn, kun haaveilee lopputuloksesta. Näiden kuvien kautta muistan taas myös miten paljon työtä on jo tehty. Onneksi kaikkein pahin kurakkovaihe on ohitettu. Kaivaessani esiin näitä kuvia tähänastisista pihatöistä, havahduin myös varsinaisen asian ohi siihen, miten meidän esikoinen on näistä kuvista kasvanut. Osa kuvista on jo toissa keväältä.



Ihan ensimmäisenä tehtiin pinnan muodot ja istutettiin nurmikko. Sisääntulon kanssa on myös tehty jo paljon töitä, vaikka se edelleen on kesken. Tehtiin kukkapenkkejä, tukimuuria naapurin aidan viereen, laatoitustöitä jne.  Muutama puukin on pihaan istutettu, joista jänikset vain valitettavasti rouskuttelivat kirsikkapuun ennen kuin saimme verkot ympärille. Söpöjä eläimiä, mutta verkkojen läpikin ne pahukset ovat saaneet jyrsittyä joitakin oksia. Minä tietysti jännitän eniten, että miten magnoliapuuni on lopulta selvinnyt talven koettelemuksista.



Viime kesänä vauvalta pihatöiden tekeminen oli hankalaa, kun kaikki puuha piti aina yrittää ajoittaa päikkäriaikaan. Aitaa maalattiin joku kerta miehen kanssa kesäyönäkin. Se oli oikeastaan tosi hauskaa. Nyt 1,5 -vuotias touhuaa onneksi kuitenkin jo ulkona lapion kanssa. Elättelemme siis toivoa, että tänä kesänä puutarhapuuhia saisi tehtyä myös yhdessä poikien kanssa. Toki kesällä lomailemmekin, mutta kun miehellä on ensi kesänä isyyslomia, niin pitkästä lomasta riittää toivottavasti monenlaiseen. 
To do -listalla vilisee asioita. Terassilla on lasitustöitä, pionien istuttamisesta haaveilin jo viime kesänä, mutta muut asiat jyräsivät ohi. Vajan rakentamisella ei ole kiire, mutta joskus sekin toteutetaan, kallioseinämään rajautuvalle takapihalle meillä on mielessä jotain vähän japanilaishenkistä, laatoitustöitä olisi vielä ja kasveja pitäisi istuttaa lisää jne...
Olen aika hyvin jo oppinut hyväksymään, että tämä projekti ei ole mikään kertarysäytys.  Konkreettinen tekeminen on palkitsevaa, kasvun odottaminen ja luonnon ehdoilla meneminen taas kärsivällisyyttä kasvattavaa. Puutarhapuuhastelu on yhtä aikaa konkreettista ja jopa filosofista.


Ainakin näin keväällä puutarhapuuhiin riittää intoa, joten eiköhän näiden before-otosten jatkoksi ole nyt sitten luvassa myös after-kuvia. Toki suunnitelmia valotan teille myös lisää.

Gaalatunnelmia ja olkkarin kevätilme

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018



Täällä huiskitaan vielä paperisilppua tukasta eilisen Indieplace blog awards -gaalan jäljiltä. Oikeasti en todellakaan koe olevani mikään bilehilebloggari. Kahden lapsen äiti harvemmin kukkuu yömyöhälle korkkarit jalassa, mutta sen kerran kun lähtee juhlimaan, on kiva näin seuraavana päivänä todeta, että olipas kivaa ja kannatti lähteä.


Glitterin ja kimalluksen joukossa olon teki kotoisaksi meidän sisustusblogisiskojen joukko. Tuttujen tapaaminen on aina sitä parasta antia. Tapahtuma oli onnistunut ja aina on myös kiinnostavaa tavata uusia ihmisiä. Vuoden visuaalisin oli se kategoria, joka kiinnosti jo etukäteen eniten, niin aiheensa kuin myös ehdolla olevien tuttuja puolesta. Jo ehdolle pääseminen on hiemo kunnianosoitus. Voiton nappasi ansaitusti herttainen ja ajatteleva esteetikko Viena K,  ONNEA!


Tämä sisustusbloggaajatäti laskeutuu juhlahumusta takaisin omaan olohuoneeseen pöyhimään tyynyjä ja asettelemaan kukkia. ;) Alkukevään ajaksi olen nostanut hamonisesta väripaletistani esiin ennen kaikkea nuden ja vaalenapunaisen sävyjä. Talvella viihdyin aika tummassa olohuoneessa, ja tiedän, että kun alkaa vihertää valkoinen valtaa taas enemmän olohuonetta. Tässä keväällä vaalenpunainen kuitenkin ihastuttaa vuodesta toiseen erityisen paljon.


Sohvapöytä ei meillä edellenkään saa olla olohuoneessa rauhassa, mutta aina aika ajoin kuitenkin sen siihen roudaan kokeiluun, josko tilanne olisi muuttunut. Äidin gaalahuumasta huolimatta kovin pöydällätanssija meillä edelleen on kuitenkin perheen pienin.
TallennaTallenna

Puutarhamainen kimppu

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018



Minähän nyt lämpenen kukkahulluna ihan kaikille kukille, aidot kukat ovat tietysti niitä parhaita, mutta pihistelyyn ja taaperon kanssa toimii jopa silkkikukat. Suurin kukkarakkauteni on kuitenkin jo pidemmän aikaa kohdistunut tietynlaisiin kimppuihin.
Vakiintunutta nimitystä tälle tyylille ei oikein tunnu olevan. Puutarhamainen kimppu, luonnollinen kukkasidonta, vintage- tai rustiikkinen kimppu jne. Tällaisiin nimityksiin olen törmännyt ja lisäksi litaniaan kuvailevia adjektiiveja, kuten ryöpsähtänyt tai rönsyilevä. Käytän itsekin nimityksiä kirjavasti, mutta ihan vain selkeyden vuoksi tässä postauksessa päätin kutsua tyyliä puutarhamaiseksi.
Muistan, kun aloin bongailla pinterestissä ja instassa näitä puutarhamaisia kukkakimppuja. Ihastuin tai oikeastaan melkein hurahdin tähän tyyliin. Loin silloin Rustic & vintage flowers -kansion, johon olen koonnut kuvatolkulla inspiraatiota. Halusin oppia tätä tyyliä enemmän, ja siinä syy miksi päädyin Helmivillakon kukka workshopiinkin. Helmivillakko, kun on erikoistunut juuri tähän puutarhamaiseen tyyliin.
Minulla on onnea, kun minun lähikukkakaupassani osataan loihtia näitä puutarhamaisia kimppuja ilman sen suurempia selityksiä ja kurssin jälkeen uskallan ehkä itsekin välillä sitoa kimpun. Muualla olen kuitenkin kokenut, että kun yhtä nimitystä ei ole, voi olla hankala selittää mitä haluaa.
Helmivillakon kurssin inspiroimana ja tyyliä jäsentääkseni kokoan teille asioita ja sanastoa, jotka ovat minusta tälle tyylille ominaisia. 
 Ehkä tästä listasta on teillekin apua tyylin kuvailemisessa seuraavalla kukkakauppakäynnillä tai jos tällaista kimppua innostutte itse sitomaan. Haluan vielä korostaa, että en itse ole kukka-ammattilainen ja tämä lista pohjautuu vain kukkahullun innostukseen ja omiin havaintoihin. Alla olevan listan ja pinterestin lisäksi inspiraatiota löytyy instagramista. No tietysti @helmivillakko, ja esimerkiksi @heylookflorals ja @silkandwillow.


Puutarhamainen kimppu:

Puutarhamaisuus:
Kimppu saa näyttää siltä kuin kukat olisi poimittu niityltä tai omasta puutarhasta. Tämä koskee niin kukkalajikkeita kuin sidontaa. Tietysti kesällä kukat voi oikeastikin koota vaikka omasta pihasta.

Ovaali muoto ja rönsyilevä sidonta:
Perinteistä pyöreää kimppua, joka toki on kaunis sekin, saa kaikista kukkakaupoista, mutta tässä tyylissä toimii erityisen hyvin ovaalimuoto. Olennaisinta on kuitenkin se, että sidonta on rennon väljä ja kimpussa rönsyileviä elementtejä.



Tietyt kukkalajikkeet:
Varmasti tähän tyyliin voi sitoa mitä vain kukkia, mutta inspiraatiokuvia katsellessa huomaan joidenkin kukkien toistuvan ja sopivan tyyliin erityisen hyvin. Myös vuoden ajalla ja saatavuudella on tietysti merkitystä.
Minusta ainakin anemonet, ruusut, jaloleinikit, jouluruusut, isot daaliat, ja hortensiat ovat sellaisia. Vihreissä erilaiset eukalyptukset toimivat hyvin, kuten myös oksat ja heinät.


Sammuneet sävyt:
Tietysti värejä voi käyttää miten haluaa, mutta minusta tässä tyylissä toimivat parheiten pastelliset sammuneet ja murretut sävyt. Valkoinen on ikisuosikkini, mutta tällä hetkellä vanha roosa ihastuttaa erityisesti.


Vintage-henkisyys:
Nämä runsaat kimput vievät ainakin minut mielikuvissa menneille vuosikymmenille. Vintage-teemaiset häät ovat suosittuja ja sitä kautta sama henki myös hääkukissa. Vintagehääkimppu viimeistellään liehuvilla pitkillä satiini- tai silkkinauhoilla, mutta nauha idean voi napata toki muihin kimppuihin.