Jouluarvonta!

perjantai 2. joulukuuta 2016



Lupasin, että myös täällä blogin puolella on luvassa jotain kivaa heti tähän joulukuun alkuun. Onkin aika pistää pystyyn jouluarvonta!
Palkintona on Baby Wallabyn kuvissa näkyvä ajaton ja laadukas raitainen pussilakanasetti*, josta edellisessä postauksessa jo kirjoittelinkin. Ihana lahja oman perheen pikkuväellä tai lahjaksi vaikka sukulaislapselle.
(Tämä arvonta on siis täysin erillinen instagramissa vielä lauantaihin asti pyörivästä unisetin arvonnasta. Käykää toki osallistumassa täällä siihenkin.)

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen 11.12.2016 asti.
Olen voittajaan yhteydessä sähköpostilla, joten anonyymit kommentoijat muistakaa jättää sähköpostiosoitteenne tai nimimerkki. 
Voittajan kerron myös täällä blogissa heti 12.12.2016.

Onnea jouluarvontaan!


*Yhteistyö

Joulutunnelmointia Baby Wallabyn innoittamana

keskiviikko 30. marraskuuta 2016


Viime vuosien tapaan olen yrittänyt pantata joulujuttuja täällä blogissa joulukuulle, mutta kai sitä näin yhden päivän voi ottaa ennakkoa itseluomastaan säännöstä. Jouluhullu kun olen, niin olen tunnelmoinut joulua jo monta viikkoa, enkä nyt vain malta himmailla enää täälläkään.
Baby Wallabylta blogiyhteistyön merkeissä saatua peitto-ja tyynysettiä* sekä lakanoita* pojan sänkyyn pedatessani innostuin tekemään hänelle jouluisen pedin valoineen.
Joko te olette törmänneet näihin ajattomiin, laadukkaisiin ja tyylikkäisiin vauvojen ja pikkulasten tuotteisiin? Baby Wallaby on uusi perheyritys, joka sai alkunsa tuoreen äidin Sanna-Marin keksimästä ensipeitosta. Sen ympärille on rakentunut aivan ihana tuotesarja, joka lanseerattiin alkukesästä. Tuotesarjaan kuuluu etenkin juuri nukkumiseen liittyviä laadukkaita tuotteita, vaunuverhoilla ja kylpemiseen liittyvillä tuotteilla täydennettynä.


Joulufiiliksissäni aloin jo miettiä miten ihana pojan on näistä lakanoista herätä jouluaattoaamuna. Jouluaattoaamussa kun on minusta jotain erityistä taikaa, ihan erilainen tunnelma kuin minään muuna aamuna vuoden aikana. Pyjamassa peitto ja tyyny kainalossa voi hipsutella katsomaan joulupukin kuumaa linjaa ja syödä aamupalaksi joulupuuroa. Pehmeään peittoon kääriytyneenä voidaan katsoa Lumiukko koko perhe yhdessä. Jouluna ei haittaa vaikka aamu venyisi joulurauhan julistamiseen saakka. Kahden pikkuisen kanssa jouluaatossakin on toki varmasti paljon elämää. Siinä missä joulussa itsessään on rauhallinen tunnelma, niin pienten kanssa yhdessä vietetyt iloiset hetket tekee meille tänä vuonna joulun.




Näiden jouluisten tunnelmien jatkoksi voin kertoa, että jo perinteinen Kuistin kautta -joulukalenteri ilmestyy tänäkin vuonna instagramissa päivittäin, ja koontina täällä blogissa viikottain. Muitakin kivoja jouluisia juttuja on teille luvassa.
Tähän Baby Wallaby -yhtetyöhön liittyen yksi starttasi jo instagramin puolella käyntiin maantaina.  heidi_kuistinkautta tililläni on nimittäin käynnissä ihana arvonta , jossa voi voittaa juuri tämän saman pikkulasten unisetin. Unisettiin kuuluu siis  pussilakanasetti sekä peitto-ja tyynysetti. Käykäähän siis osallistumassa!
Tämän viikon jälkeenkin kannattaa seurata Baby Wallabyta instassa, sillä yhdessä eri instagram-tilien kanssa jokaisella viikolla jouluun asti on luvassa arvontoja. Minä sain kunnian startata Baby Wallabyn X-mas Giveaway -viikot, joten vinkkaanpa, että loppuviikosta jotain kivaa on luvassa vielä myös täällä blogin puolella. Baby Wallaby peittosetti ja lakanat ovat ihana joululahja, koska ne kestävät aikaa niin laatunsa kuin designinsa puolesta. Meilläkin nämä tulevat olemaan käytössä sisarukselta toiselle. vaikka sisaruksesta toiselle.



*Yhteistyö

Mihin Lempi päätyi?

tiistai 29. marraskuuta 2016



Lupasin kertoa mistä Hakolan lempi hylly* meillä lopulta löysi paikkansa. Käytännöllisempiäkin paikkoja olisi varmasti ollut, vaikkapa eteisessä, mutta tämä on tällainen sisustajan valinta. Kuten jo Lempi hyllyni postauksestakin saattoi välittyä, niin rakastan asetelmien tekemistä. Siksi Lempi hyllyni päätyi lopulta sisustusalttarini päälle. Ensin ajattelin, että onko hylly tuossa kohtaa liikaa, mutta itseasiassa se tasapainottaa sopivasti muuten vähän matalaksi jäävää kokonaisuutta. 
Tällä kertaa hyllylle päätyi hyvin symmetrisesti kasa kirjoja ja yksi vauvan newborn-kuvista. Hyllystä tulee ikään kuin kehykset kuvalle. Muutenkin juuri niitä asetelmia ajatellen kehä jotenkin kivasti kokoaa esineet sisäänsä. Nyt kun olen ehtinyt Lempi hyllyäni tuossa jo hetken katsella, niin tykkään siitä yhä vain enemmän ja enemmän.
Jos sinäkin haaveilet Lempi hyllystä itsellesi tai haluaisit antaa sen lahjaksi, niin muistattehan, että koodilla KUISTINKAUTTA15 , saa 15% alennuksen Hakolan nettikaupasta tähän Lempi hyllyyn. Koodi on voimassa vielä pari päivää eli marraskuun loppuun saakka.


*Yhteistyö

Tunnelmia ristiäisistä

maanantai 28. marraskuuta 2016



Viime viikonloppuna meillä siis juhlittiin pienemmän pojan ristiäisiä. Kastejuhla vietettiin täällä meidän uudessa kodissa. Kastehetki oli koskettava ja tunnelma kaikkien läheisten paikalla ollessa lämmin. Toinen kummitädeistä piti aivan ihanan ja liikuttavan puheen, joka sai niin nauramaan kuin herkistymään. Enpä ollut osannut varautua nenäliinoin.


Suuria koristeluja en juhliin kaivannut, kukat ja kaunis kattaus riitti. Servetit, muffinivuoat ja pillit olivat valkoharmaita, ja perinteistä sinistä halusin vain kukkiin. Hortensia-aikahan on jo ohi, mutta siniset hortensiat olivat silti toiveissani. Sain täydellistä palvelua kukkakaupassa. He olivat antaneet Hollantiin tehtävän etsiä sinisiä hortensioita, eivätkä hekään tienneet etukäten onko sitä löytynyt. Jännitin tietysti löytyykö niitä, ja kun kukat juhlapäivän aamuna haettiin, odotti siellä meitä kauniit hortensiat, ja ihan sovitusti sinisinä. 



Juhla aloitettiin nostamalla sampanjalasilliset pienelle pojalle. Tein myös seljankukkamehusta hana-astiaan juomaa, jota maustoin limellä ja mintulla.
Koska meille tuli paljon vieraita kauempaa, niin halusimme tarjota ruoan. Äitini keittämän lohikeitton kanssa tarjottiin anoppini leipomia sämpylöitä ja saaristolaisleipää. 



Täällä saittekin jo "maistiaisen" Marsispossun tekemästä suloisesta hiirikakusta, joka oli ehdottomasti juhlapöydän keskipiste. Pääsin muutenkin itse helpolla leipomusten suhteen, sillä molemmat kummitädit, ja mumma ja mummi tarjoutuivat leipomaan juhliin. Kahvipöydästä löytyi hiirikakun lisäksi hyydytetty minttusuklaakakku, cupcakesit, vaaleat lintupikkuleivät, suklaiset lusikkaleivät ja kerrossuklaapalat. Vaikka tarjottavat olisivat hyvin riittäneet ilmankin, niin innostuin kuitenkin viimeisenä ilta kokeilemaan vielä cakepopsien tekemistä.



Pöytä notkui siis herkkuja, niin kuin juhlissa kuuluukin. Näistä riitti herkuteltavaa vielä viikolle, ja pikkuleipiä varmasti jouluksikin. Lähetän tässä vielä isot kiitokset leipomuksista kummeille ja mummeille sekä Marsispossulle.



Juhlasankari puettiin ensin kastehetkeen suvussa kierävään kastemekkoon, jossa esimerkiksi minutkin on kastettu. Sen helmaan äidit sitten aina kirjovat lapsensa nimen. Jossain vaiheessa sankari vaihtoi mekon rennompaan juhla-asuun. Isoveljelläkin oli aikanaan liiviasu, ja sellaisen halusin nyt veljellekin. Isoveljen oma ei olisi hänelle edes mahtunut, kun pojat ovat sen verran erikokoisia, ja muutenkin halusin hänelle ihan oman ristiäisasun. Minulla on nimittäin molemmille laatikot, johon kerään muistoksi vaatteita ja muita muistoja tällaisista tärkeistä hetkistä. Lisäsin vauvan juhla-asuun vielä rusetin, ja jalkaan puettiin samat miniconverset kuin mitkä isoveljelläkin oli omissa ristiäisissään. Näistä tennareistakin olin vähän miettinyt, että hankkisinko pikkuveljelle omat, mutta onneksi en ollut hankinut, sillä hän sai sitten kastelahjaksi omat conssit.


Isoveli oli niin tärkeän oloinen suorittaessaan päänkuivaamistehtävää tuossa omassa juhla-asussaan. Pikkutakkia ostettaessa meidän piti miehen kanssa ihan purra huulta, kun pikkumies näytti melkein Solsidanin Freddeltä. Kapeissa vaaleissa housuissaan, vaalensinisessä kaukuspaidassaan ja tuossa pikkutakissaan hän oli jotenkin niin söpö. Pikkuveljellä kun tukkaa riittää, niin vitsailimme myös, että tarvitsisiko isoveli tehtäväänsä enemminkin föönin kuin pienen liinan. ;)



Vauva sai niin ihania lahjoja. Suloisia vaatteita, astioita, taulun jne... Jälkitoimituksenkin on vielä tulossa jotain esim. ihana Annika Välimäen uniikki kirjainjuliste. 


Lauloin aikoinaan esikoisen kastejuhlassa, ja halusin ehdottomasti laulaa myös pikkuveljelle, vaikka harjoittelu näin kahdelta pieneltä jäi melkein kokonaan. Lauluksi valikoitui Minä suojelen sinua kaikelta. Kertosäe on helppo perustella, mutta säkeistöjen sanatkin tuntuivat jotenkin osuvan, vaikka en oikein ensin osannut selittää miksi. Tuon laulun sanoissa oli tässä yhteydessä joku ajatus siitä, että vaikka nykymaailma tuntuu välillä hurjalta ja pelottavaltakin paikalta, niin toivon että se näyttäytyisi pienelle pojallemme ennen kaikkea kauniina ja mahdollisuuksia täynnä olevana paikkana. Juhlassa lauloin laulun sen enempää kappalevalintaani perustelematta. Nyt vähän jo etäämmältä osaan sanoa ajatukseni. 
Toivon, että molemmat poikamme saisivat elää, matkustaa ja nähdä maailmaa, jossa olisi avoimuutta. Toivon, että osaisimme mieheni kanssa kasvattaa heistä muita ihmisiä kunnioittavia, suvaitsevaisia ja rohkeita. Kaikki ainekset noissa maailman rakkaimmissa pojissa on, ja onneksi minulla on vielä monta vuotta aikaa pitää heidät ihan lähelläni ja yrittää onnistua omassa tehtävässäni.

Suloinen ristiäiskakku

perjantai 25. marraskuuta 2016



Vaikka rakastan kaikenlaista näpertelyä, niin näin kahden pienen pojan kanssa ihan kaikkeen ei kykene, vaikka intoakin olisi. Mikään leipuri en ole koskaan ollut, ja juhlissa riittää aina valmisteluja muutenkin, joten päätin, että tilaan ristiäisiin kakun valmiina. Marsispossu toteutti kakun* juuri toiveitteni mukaan ja siitä tuli niin suloinen. En olisi ikinä osannut itse tehdä tällaista kakkua.




Mielessäni oli heti yksinkertainen, mutta juhlava kakku, harmaan ja valkoisen sävyissä. Ristiäiskutsun hiirikuva mielessäni toivoin, että myös kakun päälle tulisi hiiri. Alaosaan tuli vielä yksinkertainen rusetti viimeistelemään kakun.
Täytteiden osalta Marsispossus antoi vinkkejä mitkä maut sopisivat hyvin yhteen. "Moni kakku päältä kaunis" sanotaan, mutta tässä tapauksessa kakku oli sisältä yhtä herkullinen kuin päältäkin. Monia hyvän kuuloisia yhdistelmiä olisi ollut, joista valitsimme miehen kanssa lopulta valkosuklaa-mustaherukka täytteen, ja ai että miten herkullinen yhdistelmä se oli. Kakku saikin vierailta vuolaat kehut. Näin kauniiseen ja maukkaaseen kakkuun en kyllä olisi omilla taidoillani kyennyt.



Tässä kirjaimellisesti pieni maistiainen ristiäisistä, ja koska ristiäisistä onkin jo viikko, niin huomenna laajemmin tunnelmia kastejuhlasta.


*Yhteistyö Alennus bloginäkyvyyttä vastaan.

DIY: Ristiäiskutsu

tiistai 22. marraskuuta 2016


Tällaiset kutsut lähetimme meidän viikonlopun ristiäisvieraille pari viikkoa ennen juhlia. Tällä kertaa kutsuidea ei tullut ihan helposti. Kokeilin vähän kaikenlaista ennen kuin tämä muodostui. Kuva meidän syyshiirulaisesta oli kuitenkin kutsun kaikissa versioissa ansaitusti pääosassa. (Kuvan sävyt ovat näissä hieman vääristyneet, mutta edellisessä postauksessahan sama Laura Schneiderin ottama kuva on oikeissa sävyissään.) Erilaisten kokeilujen jälkeen kutsukortista tuli lopulta hyvin yksinkertainen. 



Teksit tulostettiin sisälle kuultopaperille. Ylös valikoitui suloinen runo syysvauvasta, jonka toinen kummitäti oli kirjoittanut hänen korttiinsa, kun he kävivät katsomassa kummipoikaansa ihan ensimmäisen kerran. Harmaaseen satiininauhaan pujotin kutsu-tekstin. Rusetin sijaan vain solmin päät rennosti solmuun.
Tein ennen lähes kaikki kortit itse, mutta nykyisin tuntuu, että aika ei siihen riitä. Kauniita kortteja on toki valmiinakin, mutta näitä tehdessä taas muistin, miten rentouttavaa puuhaa tällainen näpertely onkaan.

Vastasyntyneen kuvat

sunnuntai 20. marraskuuta 2016


Meillä vietetiin eilen vauvan ristiäisiä ja tänään täällä on vielä nautittu juhlatunnelmista ja -herkuista. Kastejuhlan tunnelmia on siis piakkoin luvassa, mutta ennen sitä palataan pari kuukautta taaksepäin. Aika menee niin nopeasti ja vauva kasvaa hurjaa vauhtia. Onneksi ihan alkuhetkistä meillä on vastasyntyneen kuvat muistona. Yhdentoista päivän vanhana (tai siis nuorena) vauva pääsi ensimmäisen kerran salamavalojen välkkeeseen, ihan niin kuin isoveljensäkin juuri saman ikäisenä. Isoveljen kuvat ovat olleet meille niin rakkaita, että halusimme aivan ehdottomasti kuvat myös pikkuveljestä. Tälläkin kertaa kävimme vastasyntyneen kuvauksissa Laura Schneiderilla. Kirjoitin silloin esikoisen vauva-aikana ja tuoreena äitinä kuvauskokemuksesta täällä. Koska kokemus oli tuolloin niin miellyttävä, ja pidän niin Lauran kuvien tyylistä, oli helppo päätös, että pikkuvelikin pääsisi heti synnyttyään Lauran taitavaan ja hellään käsittelyyn.




Vauvan kuvaaminen oli tietysti tärkeintä, mutta halusimme että veljekset kuvataan myös yhdessä, ja jos aikaa on, haluaisimme kuvat myös meistä vanhemmista vauvan kanssa, samoin kuin koko perheestä. Vauva oli tyytyväinen ja kaikki nuo kuvat saatiin, mitä toivoinkin.
Kuvausten jälkeen odotin kuumeisesti, että galleria valmistuisi, ja hihkuen avasin kansion, kun se sähköpostiini kilahti. Näitä suloisia kuvia siellä meitä odotti ja olin niin innoissani.


Esitin Lauralle joitakin toiveita kuvista etukäteen. Toivoin, että poikien kuvat olisivat omanlaiset, mutta kuitenkin sellaiset, että ne sopivat yhteen. Toivoin korvapipoa, koska sellainen isoveljelläkin oli. Ihana pörröinen pipo sekä valkoisena että harmaana löytyikin. Lauralla on nimittäin studio pullollaan suloistakin suloisempia asusteita, vaatteita, kapalokankaita ja muuta kuvausrekvisiittaa.  Kuvauksiin mentäessä Laura laittaa aina jo kaiken kauniisti valmiiksi, niin että mitään ei tarvitse etsiä kuvausten aikana, vaan vauva saa kaiken huomion.


Olin ihan otettu ja liikuttunut, kun näin minkä sängyn Laura oli kuvausrekvisiitaksi meille valinnut. Muistatte ehkä tämän mieheni tekemän sängyn, jonka Laurakin oli tältä blogista muistanut meillä olevan. Miniatyyriversio samanlaisesta sängystä oli niin osuva valinta meille.
Rehellisyyden nimissä vähän mietin, että mitenhän veljesten kuvaaminen yhdessä onnistuu, koska 2,5-vuotiaan yhteistyöhaluista ei koskaan tiedä. Ihan turhaan epäilin, koska isoveli oli tilanteesta lähinnä innoissaan ja veljesten yhteisistä kuvista tuli aivan ihania.  
Blogiyhteistyönä saatu perhekuva* on kodissamme nyt tärkeällä paikalla. Kaikkiin gallerian kuviin on tallentunut niin paljon tunnetta, ja ne ovat meille korvaamattoman rakkaita.


*Yhteistyö