Aikuisen naisen synttärit: Heidi´s Spa & Sauna

lauantai 17. helmikuuta 2018




*Kaupallinen yhteistyö Solera

Minä vietin tammikuun lopussa synttäreitä, ja päätin useamman vuoden tauon jälkeen pitää oikein juhlat. Näin 35-vuotiaana sitä arvostaa aamuyöhön jatkuvan biletyksen sijaan kuitenkin jotain muuta. Toivoinkin juhlilta rentoa päivää, rauhallisia hemmotteluhetkiä, hyvää ruokaa ja juomaa, sekä ennen kaikkea ihan vain muutaman lähimmän ystäväni herskyvää seuraa.
Niinpä laitoin rennosti whatsApp viestillä kutsun, johon kirjoitin otsikoksi Heidi´s Spa & Sauna.




Pukukoodi oli näissä rennoissa juhlissa siis kylpytakki ja -tohvelit, mutta sekös vasta juhlavaa oikeastaan olikin. Itseni kanssa juhlineet neljä ystävääni, kun ovat kaikki myös pienten lasten äitejä, arvelin heidänkin arvostavan tällaista tyttöjen päivää enemmän. Vuorotellen aina joku huokaisi "Ihanan hiljaista ja rauhallista." Vaikka saatiinhan me naiset keskenämmekin aikaan ääntä. Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun asettelimme saunan jälkeen kangasnaamiot kasvoille, naurun remakkaa riitti. Säästän teidät kuvilta, sillä itsehän näytin naamiossa ihan Hannibal Lecteriltä. :D






Olen aina innoissani juhlista jo etukäteen. Tykkään niin paljon järjestää juhlia, että saatan välillä innostua jo valmisteluvaiheesta vähän liikaa. Kun on aikaa, niin panostankin mielelläni juhlien laittamiseen, mutta nyt kiireisen arjen keskelle kaipasin oikeasti hengähdyksen, enkä lisää työtä. Päätin ottaa valmistelut tosi rennosti ja tilasin tarjoiluiksi sushit. Aina yhtä hyvää.






Synttärikakuksi tein monimutkaisten leipomusten sijaan tutun ja helpon, mutta superherkun jätskikakun. Jätksikakun olen ehkä mieltänyt enemmän lastenjuhlien herkuksi, mutta vähän erilaisella koristelulla se toimi oikein hyvin aikuisillekin. Macarons-leivoksia, marenkeja ja suklaatryffelejä laitoin tarjolle myös erikseen. 




Juomapuolestakaan minun ei tarvinnut kantaa huolta, sillä sain meille juhlajuomaksi blogin kautta Alexandre Bonnet perle rosée samppanjaa*. Paikalla oli yksi ystäväni, jonka kanssa olemme joskus olleetkin viinimatkalla Champagnessa ja sieltä jäi kiinnostus samppanjoihin. Niin hyvin ei kuitenkaan sattunut, että olisimme juuri tässä samppanjatalossa silloin vierrailleet, joten oli kiva tutustua tähän muissa Pohjoismaissa suosioon nousseeseen, mutta meillä vielä vähän tuntemattomampaan samppanjaan. Vaikka samppanja kiinnostaa, niin asiantuntijaksi en voi itseäni silti sanoa. Kiva suunnitelematon ohjelmanumero oli kuitenkin se, kun leikkimielisesti etsimme viinin makuja ja pyrimme kuvailemaan niitä. Viinin kuvauksesta: erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, punaherukkainen, vadelmainen, hennon yrttinen ja kevyen paahtoinen, löysimme erityisesti marjaisat maut. 
Ihastuttavan pinkin samppanjan lisäksi ihastelimme myös samppanjan kaunista lahjapakkausta. Se on ruotsalaisen muotisuunnittelijan Ida Sjöstedin käsialaa, jonka herkkyyttä, kauneutta ja naisellisuutta huokuviin luomuksiin ruotsin kuninkaallistenkin on usein nähty pukeutuvan. Pakkausta koristavat keväiset kukat ja heksagon-muoto sopivat näihin juhliin täydellisesti.
Helmikorvakorut lähes aina korvissani kiinnitin heti huomioni myös viinin nimeen. Nimi Perle viittaa tässä yhteydessä siihen, että viini on helmi eli arvokas ja kallisarvoinen. Tätä oli ihana tarjota ystävilleni, joita voisin kuvailla samoilla sanoilla. Samppanja on aina samppanja, ja se toikin näihin juhliin ihanasti juhlan tuntua.




Koristeluissa kukkahulluna luotin jälleen kerran kukkiin. Heksagonin muoto löytyi samppanjapakkauksen lisäksi myös marmorikuvoisista lautasista, joita oli jäänyt viime kesän kukkiva kesäpäivä -juhlista. Niiden kaveriksi laitoin näihin juhliin nudensävyiset servietit. Ystävänpäivä lähestyi tammikuun lopussa ja laitoin ystävilleni vielä Annika Välimäen kauniit ystävänpäiväkortit kattaukseen lusikan alle.




Niin hyvä mieli tulee vieläkin näistä juhlista, joissa sain aikaan onnen sirpaleitakin. Nyt muutaman viikon 35-vuotiaana olleena voin todeta, että tämä on aika kiva ikä. Kolmenkympinkriiseilyt ovat ohi ja sitä voi jo ihan rauhassa olla sen ikäinen kuin on. On kiva huomata elävänsä keskellä monia asioita, joista joskus haaveilin. Toisaalta elämässä vastaan tulleiden koettelemuksien myötä perspektiiviä asioihin alkaa olla. Ruuhkavuosissa kiirettä ja hektisyyttäkin riittää usein sen verran, että sekä hyvässä, että pahassa kaikkea ei enää ehdi samalla tavalla arjessa analysoida. Tavallaan ikä numeroina menettää koko ajan merkitystään. Se miltä oma mieli tuntuu on paljon olennaisempaa kuin luvut jatkuvasti juoksevassa mittarissa. Elämä on nyt, perheessä, ystävissä ja asioissa joita saa tehdä ja kokea. Eli sitten vain neljänkympinkriisiä kohti. ;)

Alvira on määritellyt, että viinin kommentointi on kiellettyä. Kaikki muu komentointi sen sijaan on tähänkin postaukseen luvallista ja aina yhtä tervetullutta.
TallennaTallenna

MAGNOLIA: 10 kuvaa ja 5 vinkkiä

keskiviikko 7. helmikuuta 2018



Magnoliahuuma ottaa taas ensimmäisiä kierroksiaan. Siinä se nimittäin on, pitkän odotuksen jälkeen, vuoden ensimmäinen magnolia, lempikukkani. ...tai pitkän ja pitkän, nimittäin vaikka odotan tätä hetkeä aina kuumeisesti, niin silti tänä vuonna aikainen magnoliakausi pääsi yllättämään. Tämän ensimmäisen oksan löysin nimittäin jo tammikuun lopussa. Näin aikaisin en ole koskaan aiemmin löytänyt magnolian oksia. 
Varsinkin näiden ensimmäisten oksien kanssa on joskus käynyt niinkin, että nuput eivät sitten olekaan auenneet. Vaikka saatavuus yleisesti on vuosien aikana parantunut, niin kukkakauppiaat edelleen ottavat niitä valikoimiinsa minusta aika varoen. 
Jos teistä joku haaveille magnoliasta, niin kannattaa olla silmät auki kukkakaupoissa, sillä ne vaatimattomat oksat, joissa ei vielä näy yhtään kukkaa saattavat olla magnolian oksia. Tässäkään oksassa ei kukkakaupassa näkynyt vielä yhtään terälehtien sävyä. Nupun päällä olevat kovat kuoret se oli kuitenkin jo muutamasta tiputtanut, ja siksi uskalsin toivoa, että oksa puhkeaa kukkaan, niin kuin se sitten ilokseni tekikin.




Tässä oksassa oli paljon nuppuja ja lopulta ne avautuivat melkeinpä kaikki. Magnolia on minusta ehkä kauneimmillaan juuri siinä vaiheessa, kun vasta pari kukkaa on auennut ja suurin osa vielä löyhällä nupulla. Suurin osa näistä kuvista on tuosta vaiheesta, sekä ihan viimeisestä pienestä oksasta, jonka vielä leikkasin ja pelastin, kun muu oksa alkoi jo olla kaikkensa antanut. Voin kertoa, että vaikka tässäkin on 10 kuvaa, niin koneella on vielä vaikka kuinka paljon enemmän. Menen aina sekaisin magnolian kauneudesta, ja ihastelen kukinnan eri vaiheita. Seuraan suurella jännityksellä miten oksan oikein käy. Hihkuin, kun näin hieman vaalenpunaista ensimmäisessä nupussa. ihastelin, kun kukat aukeavat ja lopuksi vielä vähän haikeana katsoin, kun kukat alkoivat lakastua. Onneksi magnoliakausi vasta alkoi, joten uskon, että tämä ei ole tämän vuoden ainut oksa.







Tässä vielä vinkkejä siihen, miten saada magnolian oksa kukkimaan.


*
Suojaa oksa kuljetuksen ajaksi hyvin!
Varsinkin näillä pakkasilla oksa täytyy pakata todella hyvin, niin että se ei vain saa kylmää. Pidä myös huolta, että se on koko ajan vedessä. 

*
Leikkaa oksaan vino imupinta terävällä veitsellä (omani olen hankkinut kukkakaupasta, ja se on samanlainen kuin mitä kukkakaupoissa käytetään).
Viiston leikkauspinnan lisäksi sain viimeksi vinkin, että kuorta kannattaa vuolla pois parista kohtaa.

*
Vaihda vesi vähintään 1-3 päivän välein, ja leikkaa silloin myös uutta imupintaa. 
Puuvartiselle kukalle laita aina kuuma vesi.

*
Pidä oksaa valoisalla paikalla.

*
Magnolian nupun päällä on ensin kovat kuoret, jotka putoavat pois ennen kuin ne aukeavat. Älä siis ihmettele, 

Näillä konsteilla olen itse yleensä onnistunut saamaan magnolian oksan kukkimaan. Viime keväänähän istutimme omaankin pihaan magnolian. Saa nähdä miten taimi talvesta selviytyy. Joka kevät teen myös Magnolia-kierroksen ja käyn ihastelemassa tiedossani olevia pääkaupunkiseudun magnoliapuita. Olen kirjoittanut aiempian vuosina ainakin valkoisena kukkivasta Torkkelinmäen magnoliasta ja Käpylän vaalenpunaisena kukkivasta magnoliasta.


WALK-IN CLOSET: Tyylikäs ja toimiva vaatteiden ja asusteiden säilytys

perjantai 2. helmikuuta 2018


*Kaupallinen yhteistyö IKEA

Kun olimme asuneet vasta vähän aikaa tässä talossa, esittelin innoissani toteutuneen unelmani vaatehuoneesta. Sain silloin teiltä liudan kysymyksiä ja toiveita esitellä vaatehuoneen ratkaisuja laajemminkin. Mitä kalusteita käytit vaatehuoneessa? Miten kalusteet on sijoitettu? Miten vaatehuoneen suunnittelit? Koska selvästi moni teistäkin haaveilee toimivasta vaatesäilytyksestä palaan nyt noihin kysymyksiin kokemusten, vinkkien ja kuvien kanssa. Yhteistyössä IKEA-tavaratalon kanssa* kerron siis miten vaatteeni ja asusteeni ovat asettuneet PAX- ja KOMPLEMENT-järjestelmiin, sekä annan vinkkini tyylikkään ja toimivan vaatesäilytyksen suunnitteluun.



Kun lähdin suunnittelemaan vaatehuonettani, aloitin sen hakemalla inspiraatiota. Tallensin kuvia pinterest-kansioon, selasin IKEA-kuvastoa ja kävin tutkimassa IKEA-tavaratalon mallivaatehuoneita. Myönnän että suunnitteluvaiheessa Carrie Bradshaw minussa heräsi, kun kuvittelin itseni teatraalisesti avaamassa kahteen suuntaan avautuvia liukuovia unelmieni vaatehuoneeseen. Suunnitteluvaiheessa kuuluukin päästää mielikuvat ja luovuus lentoon. Oikeasti vaatehuoneeni ei ole mikään puolen asunnon kokoinen miljoonat kengät sisäänsä syövä valtakunta, vaan kuitenkin ihan kohtuullinen ja käytännöllinen ratkaisu. Halusin silti, että vaatehuone on myös kutsuva ja tyylikäs kokonaisuus. Meidän makuuhuone ei ole kovin suuri, ja vaatehuoneen pois jättämällä siitä olisi tietysti saanut isomman. Halusin kuitenkin priorisoida säilytystilaa, enkä ole katunut. Hyvällä järjestyksellä saa enemmän tilantuntua kuin sillä, että makuuhuoneeseen mahtuisi vaikkapa iso nojatuoli, joka toimimattoman vaatesäilytyksen takia hautautuisi jatkuvasti vaatteiden alle.



Vaatteet itsessään luovat myös vaatehuoneen tyyliä. Pukeutumis- ja sisustustyylini kulkevat käsi kädessä, joten harmonista tunnelmaa halusin myös kodin tähän tilaan. Tyylillisesti hain vaatehuoneeseen ideoita myös vaateliikkeiden esillepanoista. Halusin samantyyppistä väljyyttä ja myös joitakin harkittuja yksityiskohtia. Siksi vaatehuoneessani on inspiraatiota antamassa myös esimerkiksi muutama tyyliopas ja kaksi Pariisin antiikkikirpputorilta hankittua Diorin 40-luvun mainoskuvaa.


Lopullinen walk-in closet on rakennettu neljästä PAX-vaatekaapin rungosta, jotka on sijoitettu kahdelle seinälle, pienellä välillä, ikään kuin L-muodostelmaan. Muuten säilytysjärjestelmäni koostuu kolmesta periaatteessa hyvin yksinkertaisesta elementistä: Henkaritilasta, vetolaatikoista ja hyllyistä.
Valikoimissa olisi ollut myös paljon valmiitakin kokonaisuuksia, mutta halusin suunnitella juuri omanlaisen - tähän tilaan ja minun tarpeille mitoitetun kokonaisuuden. Kävin läpi vaatteitani ja arvioin paljonko tilaa tarvitsen niiden säilyttämiseen. Kaappeja ja sisusteita konkreettisesti suunnitellessa ja valitessa hyödynsimme suunniteluohjelmaa, jolla erilaisia vaihtoehtoja pystyi helposti kokeilemaan ja vaihtelemaan oman tilan mittoihin.  



Suosin erityisesti vaatetankoja, koska siitä vaatteet näkyvät helposti ja ne pysyvät hyvinä. Kolme henkaritankoa antavat myös tilaan sitä tavoittelemaani vaateliikefiilistä.
Minulla on edelleen kunnolla perhtymättä KonMari-menetelmään. En siis ainakaan vielä toteuta sen mukaisia viikkauksia, mutta opiskeluaikojen vaatemyyjävuosilta minulle on jäänyt tapoja järjestellä vaatteita. Esimerkiksi juuri henkarilla olevat vaatteet laitan niin, että etuosa on aina vasemmalle ja koukut pois päin käännettynä, pisin vaate takana ja lyhin edessä, väreittäin. Vaatekaupoissakin huomaan joskus edelleen huomaamattani käänteleväni henkarit oikein päin.
Henkaritilan alle jäävän tilan halusin myös hyödyntää ja siksi niiden alla on tasot ja laatikostot. Aiemmissa kodeissa olen kaivannut henkaritilaa myös pidemmille vaatteille, ja siksi suunnittelin vaatehuoneen nurkkaan tilanjakajalla välin, jossa pitkätkin helmat ja vaikka kylpytakki mahtuvat roikkumaan suorana. Tuossa välikössä on nyt täydellinen paikka myös joogamatolle.



Henkareille saa kuitenkin vain siihen soveltuvat vähän siistimmät vaatteet. Huojuvat vaatepinot syvillä hyllyillä ovat kuitenkin koettu painajaiseni. Tiedättekö, kun yrität ottaa alimmaista ja koko kasa kaatuu? Kiireisenä aamuna ei ole aikaa viikata koko pinoa uudelleen ja siitä se räjähdys sitten saa alkunsa. Siksi olen valinnut hyllyjen sijasta enemmän ulosvedettäviä laatikoita. Vetolaatikoiden ansiosta ilme on siistimpi, ja tila tulee paremmin käyttöön, kun myös takaosaan pääsee käsiksi. Vetolaatikoissa säilytän kaikki viikattavat vaatteet, kuten neuleita, joita ei ole hyvä roikottaa henkarilla, treeni- ja kotivaatteet sekä housut.



Ylimpiin vetolaatikoihin valitsin lasisen etusarjan, jonka ansiosta laatikkoihin näkee sisälle, ja ilme kevenee ja on tyylikkäämpi. SKUBB-laatikkoseteillä jaan ison laatikon pienempiin osiin esimerkiksi alusvaatteita varten, ja pidän paremmin yllä järjestystä.



Hyllyjäkin toki joitakin halusin kokonaisuuteen, mutta lähinnä laukuille ja säilytyslaatikoille. Vasemmalle ylähyllyt mitoitettiin niin, että sinne mahtuvat laatikot kausivaatteille, ja toiselle seinälle taas laatikot kengille. PAX-järjestelmästä saa yksilöllisen ennen kaikkea KOMPLEMENT-sisusteilla. Ehkä eniten vaatehuoneessani pidän ulosvedettävästä hyllystä ja läpikuultavasta lokerikosta, johon saa järjestettyä asusteet siististi ja kauniisti.


Tässä vielä tiiviisti 8 vinkkiäni tyylikkään ja toimivan PAX ja KOMPLEMENT -järjestelmän suunnitteluun:

- Hae inspiraatiota suunnitteluun esimerkiksi vaateliikkeiden esillepanoista
- Käytä kokonaisuuden konkreettisessa suunnittelussa apuna PAX -suunnitteluohjelmaa
- Priorisoi vaatesäilytykselle tilaa ja oikestaan säästät sitä
- Arvioi tilan tarve: Miten paljon tarvitset henkaritilaa, entä vetolaatikoita ja hyllyjä
- Mieti mitä haluat piiloon ja mitä näkyviin:
 Kauniit vaatteet saavat olla näkyvillä ja ovat osa sisustusta
- Hyödynnä tila: Suosi hyllyjen sijasta vetolaatikoita, ja jaa niitä tarvittaessa säilytyskoreilla pienempiin osiin.
- Muista myös toimiva ja tyylikäs asusteiden säilytys
- Viimeistele tila muutamilla tyyliisi sopivilla yksityiskohdilla kuten tauluilla

PAX ja KOMPLEMENT -järjestelmillä voi luoda vaikka millaisia kokonaisuuksia juuri omiin tarpeisiinsa. Millainen olisi sinun unelmien vaatesäilytys? Ehkä sen toteuttamisen aika olisi juuri nyt, koska IKEA-tavarataloissa on käynnissä Vaatekaappiviikot 1.-27.2.2018
Vaatekaappiviikkojen aikana IKEA FAMILY jäsenet saavat
PAX-vaatekaapin rungot -20%
ELVARLI -järjestelmä -20%
Lastenhuoneen STUVA-säilytysjärjestelmän rungot -20% alennuksella.

Sisustushaaveita

torstai 1. helmikuuta 2018

 "Haaveillaanko hetki? Uusi vuosi saa useimmilla meistä sisustushaaveet nousemaan pintaan. Haaveissa voi olla sisustaa uusi koti, parempi järjestys säilyratkaisujen päivityksellä, pintojen raikastus, tai vaikka tuoda uutta väriä sisustukseen. Toki myös ihanilla uusilla kalusteilla, valaisimilla, tekstiileillä ja sisustusesineillä - tai olemassa olevien kierrättämisellä, saa kodin ilmettä tehokkaasti päivitettyä. Mikä parasta, haaveilla voi isostikin, vaikka itse toteutus etenisi omalla tahdillaan! Millaisia sisustushaaveita sinulla on vuodelle 2018?"

Näin kirjoitti Giselda Coffee table diary  -blogista ja haastoi meitä muitakin sisustusbloggajia pohtimaan sisustushaaveitamme vuodelle 2018. Näin vuoden alussa päätin ehdottomasti tarttua tähän, ja lähestyä asiaa sekä ihan realistisesta kuin myös todella lennokaasta näkökulmasta. Mukana on siis ihan realistisia haaveita, joiden toteuttamiseen voisi löytyä aikaa ja rahaa, ja sitten sellaisia, joista innostun, vaikka niiden massiivisuuden ja kalleuden takia tuskin niitä koskaan oikeasti toteutan. Haaveilla onneksi voi mistä vain!

Kuvat: 1, 2,  3, 456, 789 

Kodin järjestelyä
Jos nyt aloitetaan ensin siitä hieman realistisemmasta haaveilusta, niin kodin järjestely ja organisointi on haaveissani ihan ensimmäisenä. Unelmoin siitä, että saisin käytyä kaikki kaapit läpi, jokaisella tavaralla olisi funktio ja oikea säilytyspaikka. Mihinkään kertarysäytykseen en kykene, mutta määrätietoisesti erissä ajattelin käydä tavaraa entistä tarkemmin läpi.

Ruokapöydän uudistaminen
Kokeilimme ruokapöydän kannessa puun sävyä, mutta tiesimme jo silloin, että se tuskin on pysyvä ratkaisu. Myös metalliset jalat pitäisi maalata uudelleen kovemmalla maalilla, koska nykyinen maali irtoilee, kun pojat pudottelevat siihen lusikkaa. Marmorikuvio olisi kaunis pöydänkannessa, mutta koska keittiön kvartsitasot jo ovat hentoa marmorikuvioa, ei se ensin tuntunut oikealta ratkaisulta. Olen kuitenkin ruvennut miettimään, että olisiko se sittenkin paras vaihtoehto, jos sama materiaali jatkuisi myös pöydässä. Edullinen vaihtoehto se tuskin kuitenkaan on, mutta varmasti kestävä ja ajaton.

Olohuoneen valaisin
Olohuoneen korkeasta tilasta puuttuu edelleen valaisin. Moderni kattokruunu on ollut mielessäni. Flosin 2097/30 on ollut haaveissani vuosia, mutta olen pitänyt silmiä auki muillekin vaihtoehdoille, ja sellaisia on löytänytkin. Niistä tällä hetkellä suosikkini taitaa olla Hertal manola 20.

Katse seinille
Jostain syystä katseeni on kääntynyt viime aikoina meidän seinille. Huomaan haaveilevani makuuhuoneen maalaamisesta. Visio mustaruutuisesta lasiseinästä tilanjakajana on myös muhinut mielessäni pitkään. Villeimmissä visioissani toteuttaisin seiniin listoituksen.

Antiikkipeili
Kontrastit ja eri aikakausien kerrokset ovat kiinnostavia. Tämä on sitä osastoa täysin epärealistinen haaveilu, mutta olen ihastellut kuvissa, ja myös käynyt antiikkiliikeessä ihastelmassa, vanhoja ranskalaisia antiikkipeilejä. Antiikki yhdisettynä moderniin minimalismiin kiehtoo nyt muutenkin, mutta en tiedä päätyvätkö nämä visiot koskaan toteutusasteelle. Inspiraatiota tämän tyyppisistä ratkaisuista ainakin ammennan.

Tuolihaaveita
Tuolihaaveita on aina; epärealistisessa päässä varmasti ikuisesti konjakin värinen Egg-tuoli ja realistisessa päässä jo olemassa olevan Valantin ystävä-tuolin uudelleen verhoilu. Ystävä-tuoliin minulla on ollut tarkoitus teettää samanlainen raitainen päällinen kuin siinä meillä onkin, mutta paremmin istuva ja laadukaammasta kankaasta. Nykyisen päällisen teki ompelija eikä verhoilija, enkä ole ollut sen istuvuuteen tyytyväinen. Haaveissa siis paremmin istuva, osaavan ammattilaisen laadukkaasti tekemä irtopäällinen. 

Bloggaaja lähikuvassa

lauantai 27. tammikuuta 2018



Blogi otti melkein parin viikon tauon, mutta tämä postaus on ollut minulla työn alla ja luonnoksissa 
vielä paljon pidempään, itse asiassa tooooodella paljon pidempään. Nappasin Homevialaura -blogista miljoona vuotta sitten johonkin haasteeseen liittyvät kysymykset (en edes enää muista mikä haaste se oli), ja ajattelin että jos niiden kautta (muka helpostikin) vähän kertoisin itsestäni. Tehtävä olikin yllättävän vaikea. Postaus on pysynyt "pöytälaatikossa" ja olen siihen aina silloin tällöin antanut vilkaisun. Toisin kuin Lauralla, jonka ajatukset aiheesta kuin aiheesta ovat aina niin ihailtavan jäsentyneitä, omia vastauksiani miettiessä jouduin analysoimisen kierteeseen.
Minulla on ollut pitkään halu kertoa itsestäni täällä blogissa jotain vähän enemmän kuin mitä sisustusjutuista yleisesti käy ilmi. Minä ja mun jutut on itselle niin selviä, että sitä usein kuvittelee muiden tietävän jo kaiken olennaisen tai jää miettimään, että kiinnostaako ketään. Blogimaailmassa itselleni olennaista on edelleen erityisesti visuaalisuus. Koska olen huomannut itse ilahtuvani ja kiinnostuvani, jos joku seuraamistani bloggaajista poikkeuksellisesti kertookin jotain vähän syvällisempää itsestään ja ajatuksistaan, päätin nyt vihdoin tehdä niin itsekin.
 Nämä muutamat kysymykset vastauksineen eivät nekään tietenkään kerro minusta kaikkea, mutta ehkä kuitenkin jotain uutta. On siis tullut aika (eipä siihen mennytkään kuin muutama vuosi) valottaa vähän lisää siitä, että kuka tämän blogin takana oikein on.

Kuva: Inke Rosilo (Kuva on teatterikorkeakouluajoiltani voimauttava valokuva -kurssilta)

1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Työstäni sisustustailistina olen teille jo jotain kirjoittanut vaikka ne työt aloitin vasta viime sykynä, mutta varsinaisesta ammatistani en ole täällä juuri kirjoittanut. Olen siis maininnut, että olen ammatiltani teatteriopettaja, mutta sen tarkemmin en ole asiaa valottanut. Tämä on ollut ihan tietoinen valinta, jostain syystä nämä kaksi asiaa ovat omassa mielessäni olleet jotenkin eri bokseissa. Ainakin tämän verran rikon nyt päätöstäni.
Opiskelin ensin teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Stadiassa Helsingin ammattikorkeassa, ja sitten Teatterikorkeakoulussa teatteritaiteen maisteriksi tanssi- ja teatteripedagogiikan laitoksella. Olen aina ollut kiinnostunut teatterista, ja ammatti teatterialalta on ollut jo lapsuuden haaveeni. Niin kuin monet teatterialalla olevat, minäkin haaveilin ensin näyttelijän ammatista. Kun teatteri tuli syvemmin tutuksi, sen sijaan, että olisin itse kuitenkaan halunnut olla valokeilassa, minua alkoi kiinnostaa enemmän ryhmä. Niinpä opettaminen ja ohjaaminen ovatkin teatterissa sitä minun aluettani. Olen tehnyt molemmat lopputyöni liittyen ryhmä- ja prosessikeskeisyyteen teatterissa. Se tarkoitaa sitä, että en ole autoritäärinen opettaja/ohjaaja vaan uskon, että ryhmä on enemmän kuin osiensa summa, ja että teatterissa lopputulos, eli esitys, ei ole kaiken keskipiste, vaan että taiteellinen ja pedagoginen prosessi on olennainen.
Näihin asioihin uskon elämässä muutenkin  - matka on tärkeämpi kuin määränpää, ja yhdessä tekeminen antaa aina enemmän kuin yksin nykertäminen.
Aiemmin opetin ja ohjasin feelancerina eri taidekouluissa pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä olen töissä taiteen perusopetusta antavassa esittävän taiteen koulussa, ja opetan siellä kahtena iltana neljää eri ryhmää. Työni paras puoli on, että saan tehdä töitä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Nytkin minulla on oppilaita alakouluikäisistä, teineihin ja aikuisiin. Saan nähdä miten ihmiset ylittävät näkymättömiä rajojaan. Se laajentaa ja avartaa omiakin käsityksiä itsestä ja maailmasta. Jos sisustuksessa olen oman tyylini suhteen mustavalkoisen, hillityn ja harmoonisen linjan kannattaja, niin taiteessa ja elämässä moninaisuutta saa ja pitää olla. Ammattini on tuonut minulle joko tai -ajattelun sijaan ennakkoluulottomampaa sekä että -ajattelua.
Työ niin teatteriopettajana, sisustusstailistina kuin bloggaajanakin ovat kaikki minulle paikkoja toteuttaa luovuuttani, ja myös inspiroida luovuutta toisissa. Ehkä joku päivä täältä blogistakin voi lukea postauksia esimerkiksi liiittyen juuri luovuuteen. Kiinnostaisivatkohan teitä sellaisetkin aiheet? Moni sisustusbloggaaja kirjoittaa pohdiskelevia, ja jopa kantaa ottavia tekstejä. Itse olen kokenut, että saan teatterin kautta toteuttaa sanomisen tarvettani, ja blogi onkin ollut minulle ennen kaikkea paikka sisustusfiilistelylle, visualisoinnille ja inspiraatiolle. Olen tähän asti kokenut, että blogini voi hyvin pysyä melko kepeänä paikkana luoda, ja jakaa tyyliini kuuluvia ennen kaikkea visuaalisia asioita.


2. Onko väliä mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?

On tietysti. En tietenkään voi miellyttää kaikkia ihmisiä, mutta en kai olisi valinnut julkista kanavaa, jos muiden mielipiteet olisivat minulle ihan sama. Kauniit sanat ilahduttavat aina. On kiva, kun jätätte kommentteja tai joku joskus vetäisee hihasta vaikka kaupungilla ja kertoo seuraavansa blogiani. Vaikka blogin kirjoittamisen aloitin lähinnä itselleni, niin nykyisin kirjoitan sitä hyvin paljon teille. Mietin mikä lukijoitani voisi kiinnostaa, mutta kokisin valheelliseksi kirjoittaa jostain sellaisesta, josta en itse innostuisi, joka ei olisi tyylistäni, itselleni ajankohtaista ja/tai motivoivaa. Blogitarjontaa on niin paljon, että blogiani jäävät seuraamaan ne, joita kiinnostaa blogini aiheet ja tyyli.
Vuorovaikutteisuus on yksi parhaista asioista bloggaamisessa. Ette tiedäkkään miten iloinen sitä aina on jokaisesta kommentista, jonka jätätte, tai muusta palautteesta, joka korviini kantautuu. Ihan harmittaa, että en aina ehdi niihin heti vastata. Negatiivisia kommentteja olen saanut hyvin vähän, ja kun sellaisia on tullut, nekin ovat saaneet minut miettimään asioita ja tarkentamaan sekä perustelemaan ajatuksiani tai toimintaani. Blogi ei koskaan voi olla koko totuus, mutta se on jotain siitä, palasia. Välillä sitä kuitenkin miettii, että saako minusta tai elämästäni liian silotellun kuvan blogistani. Yksityisyyden nimissä sitä ei halua jakaa blogissa kaikkea. Vaikka visuaalisesti haluan luoda blogistani kaunista kokonaisuutta, niin teksteihin päätyy usein myös huumoria ja pohdintaakin. Pääpaino tässä blogissa on kuitenkin visuaalisuudessa, olenkin aina luottanut siihen, että te lukijani olette fiksuja, medialukutaitoisia ja ymmärrätte blogini tyylilajin. Henkilökohtaisiin asioihin liittyy usein myös muita ihmisiä, jotka eivat halua asioitaan julkisesti puitavan, enkä itsekään. Monet surut ja murheet jäävät blogin ulkopuolelle, ja välillä ilotkin. Jotkut asiat haluaa jakaa vain läheistensä kanssa.
Minulla ei ole minkään ulkopuolisen tahon velvoitetta päivittää blogiani jollain tietyllä tahdilla. Koen yleensä silti kuitenkin enemmänkin runsauden pulaa aiheista, joita haluaisin teidän kanssa jakaa, kuin että tuntisin blogini olevan pakollinen velvollisuus. Aika jonka blogille voin tässä elämäntilanteessa antaa, on tietysti rajallinen, ja paljon ideoita jää toteuttamatta tai ne ehtivät väljähtyä ennen kuin ehdin painaa julkaise-nappia.


3.Miten bloggariminä eroaa "reaaliminästäsi"?

Tavallaan ei mitenkään ja tavallaan poikkeaa. Ehkä siinä mielessä poikkeaa, että blogissa painottuu visuaaliseen tyyliin liittyvät asiat. Pidän esimerkiksi siisteydestä, ja järjestys onkin ensimmäinen sisustusvinkkini, silti ei oma kotini todellakaan ole aina siisti ja järjestyksessä. Lapsiperheessä elämä nyt on sellaista, ja nykyisin osaan paremmin myös sietää kaaosta, vaikka edelleen nautin, kun koti on järjestyksessä ja puhdas. Tyylini on reaalielämässänikin sama, mutta paljon muita asioita jää myös blogin ulkopuolelle. Vaikka tyylini on harmoninen, niin monissa asioissa tykkään vain antaa mennä ja luotan paljon intuitioon. Elämä on opettanut, että järkeily ei toimi kaikessa. Esimerkiksi äitinä luotan paljon tunteeseen. Periaatteeni on, että sanokoot kasvatusoppaat ja neuvojat mitä vain, kunhan meillä on hyvä olla.
Olen myös aikamoinen fiilistelijä, mutta se tuskin on teille yllätys, kun se taitaa näkyä blogissani aika vahvasti. Haaveilu tekee hyvää mielelle ja uskon, että kun maailmankaikkeudelle heittää tilauksia saattaa siltä saada jotain takaisin. Pienetkin jutut saavat minut innostumaan. Sisustamisessa näkyy, että pidän harkituista ja valituista yksityiskohdista ja asetelmista, mutta suuremmat kokonaisuudet ovat silti vielä enemmän juttuni. En koskaan opiskeluaikoinakaan ole ollut mikään ulkoa opettelija, vaan olen halunnut ymmärtää kokonaisuuksia. En oikein koskaan ole tyytynyt siihen, että asiat vain ovat niin kuin ne ovat, vaan minua on aina kiinnostanut asioiden yhteydet, syy- ja seuraussuhteet, miksi asia on niin kuin se on.



4. Mikä saa sinut nauramaan?

Minut saa nauramaan tilanteesta riippuen melkeinpä mikä vain. Tilannekomiikka on parasta, kun joku asia on vähän vinksallaan tai oudossa asiayhteydessä. Taidan olla tunnettu siitä, että nauran omille huonoille jutuilleni. Olen surkea kertomaan perinteisiä vitsejä, koska en osaa kertoa niitä vakavalla naamalla, vaan nauran itse jo puolessa välissä tai pahimmassa tapauksessa unohdan miten koko juttu päättyy. Tässä kohtaa siitä ei siis ole mitään hyötyä, että olen esiintymisen ammattilainen. Joskus minua naurattaa myös ns. älykäs huumori, josta näkee, että kertojalla on niin sanotusti välähtänyt. Toisaalta ehkä vieläkin enemmään minuun uppoaa huumori, josta näkyy itseironia, se että humoristi ei vitsaile vain muiden kustannuksella, vaan uskaltaa laittaa itsensäkin peliin. Tarkemmin kun mietin, niin taidan keräillä tällaisia rehellisiä, aitoja ihmisiä ympärilleni. Ystävilläni on nimittäin kaikilla mahtava huumorintaju. Ystävien lisäksi aidoimmat ihan sydämmestä asti tulevat naurut saan tietysti noiden omien poikien kanssa. Ihan pian 4-vuotiaan jutut ovat välillä aivan hulvattomia. Hän onkin varsinainen huumorimies, eikä pikkuvelikään kakkoseksi jää. Siitä asti, kun ensimmäinen hymy tuli, sitä on riittänyt. Pikkuisten kihertävää naurua ei voi vastustaa.


5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?

Luovuus on työni ja vapaa-aikani. Opetan töissä luovuutta muille, joten takataskussani on aikamoinen arsenaali konsteja luovuuden aktivoimiseen ja lisäämiseen. Ilman luovuutta en pärjäisi. Itse asiassa en tiedä mitä olisin tai mitä teksin, jos luovuus yhtäkkiä katoaisi maailmankaikkeudesta. Luovuutta tarvitaan niin joka päiväisessä arjessa kuin kaikessa luovassa toiminnassa, jota teen. Minulla on aina ollut kova luomisen vimma, ja olen tuottelias. Kun luomisen vimma iskee, siitä saattaa minulla syntyä esitys, maalaus, sisustusmuutos, blogipostaus tai laajemmassa perspektiivissä vaikka talo. Ehkä juuri tästä johtuen olen sellainen projektista projektiin nainen. Minulla on yleensä enemmänkin runsaudenpula ideoiden suhteen kuin että odottelisin luovuuden saapuvan luokseni.


6. Ketä läheistäsi ihailet?

Näitä riittää, koska kaikkissa läheisissäni ja ystävissäni on sellaisia piirteitä, joiden kohdalla olen vain että "wau"! Yleisesti eniten ihailen heidän asennettaan. Monia heistä yhdistääkin juuri se, että heillä kaikilla on loistava asenne elämään. Kukaan ei ole mikään ruikuttaja, vaikka elämä on monelle sellaisia asioita eteen heittänyt, että siihenkin olisi ollut täysi oikeus. Heiltä olen oppinut, että vaikka sitä mitä elämä eteen heittää ei voi valita, niin oman asenteensa useinmiten voi.



7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Minulla on monta rautaa tulessa, enkä oikein osaa vain olla. Näennäisesti ehkä, mutta vähintään mielessäni on aina 100 käynnissä olevaa tai tuloillaan olevaa prosessia. Välillä ihailen ihmisiä, jotka osaavat elää niin sanottua tasaista tavallista elämää, jossa asiat ovat ehkä pienessä mittakaavassa, mutta kuitenin hyvin hallinnassa. Minä taas löydän itseni aina jonkun ison tai usemman päällekkäisen projektin ääreltä, ja usein miten vielä yhtä aikaa monella elämän osa-alueella. En tunnista itsestäni kilpailuhenkisyyttä, mutta itseäni tykkään haastaa, ennen kaikkea henkisesti. Ennen keskityin mielelläni yhteen asiaan kerrallaan satakymmenen prosenttisesti. Ruuhkavuodet ovat kuitenkin opettaneet miten monia palasia pelataan kerralla, ja nykyisin oikeastaan nautin tästä elämän palasten kanssa jonglööraamisesta. Ei kai tässä muuten äitiys, perhe-elämä, työt, bloggaamien ja taloprojekti yhtä aikaa olisi ollut mahdollista.
Innostun helposti, ja joissakin asioissa taas olen harkitsevainen. En yleensä ryhdy mihinkään ns. hulluun. Tavallaan on kiva innostua helposti, mutta toisaalta raskasta, varsinkin, kun tunnollisena ihmisenä haluaisin silti saattaa myös kaikki asiat kunnolla loppuun.


8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Ihmisten on yleensä helppo avautua minulle, ja se johtuu ehkä siitä, että avaan myös itseäni muille. Ymmärrän, että monet haluavat suojata itseään, ja pitävät tiukkaakin linjaa siitä mitä jakavat muille. Minulle avoimuus on tärkeää, koska olen oppinut, että itsensä näyttäminen muille on enemmänkin tuonut jotain lisää kuin vienyt pois. Nähdyksi tuleminen vaattii yleensä muiden näkemistä ja itsensä paljastamista. Se ei ole aina helppoa. Minua on sanottu myös idearikkaaksi ja inspiroivaksi.


9. Mikä sinusta tulee isona?

Minulla on sellainen intohimo teatterityöhön, että uskon aina pysyväni teatteriopettajana. Työ on niin vaihtelevaa, ja haasteita voi luoda itselleen niin paljon kuin haluaa, joten työ kyllä pysyy aina kiinnostavana. Toisaalta olen viime vuosina oivaltanut, että näin reilu kolmekymppisenäkin maailma ja vaihtoehdot ovat avoinna. Sitähän voi tehdä mitä vain, mihin on inspiraatiota ja intoa. Sinä aikana, kun tämä postaus on ollut pöytälaatikossa, olen kirjoittanut näin. "On siis mahdollista, että tekisin jotain muutakin teatterityön rinnalla, ja sellaista on vireilläkin." No nythän sitten teen myös sistusstailistin töitä. Ajattelin joskus, että minun täytyy olla ikään kuin uskollinen tettaerityölleni, enkä voi tehdä muuta, mutta nyt ajattelen, että sehän on vain rikastuttavaa tehdä monia erilaisia töitä. Nykyisin myös blogi on minulle tulonlähde vielä pieni ja aika satunnainen, mutta kuitenkin. En ole koskaan tehtyt niin sanottua kahdeksasta viiteen työtä, ja jatkossakin työni tulevat olemaan jotain luovaa ja sellaista, jossa voin olla muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Nautin sekä itseni että muiden ihmisten inspiroinnista, ja nautin kun saan luoda elämyksiä.


10. Uskotko onnellisiin loppuihin?

Tämä on aika filosofinen kysymys tai ainakin vastaukseni on. Mottoni voisi olla: "Happines is the journey not a destination."
Onnelliseksi ei siis tulla, onnellinen ollaan. Onnellisuus ei tarkoita sitä, että happy happy joy joy -ilme tarvitsisi olla kasvoilla jatkuvasti. En usko loppuihin, uskon enemmänkin uusiin alkuihin. En siis ole pessimisti, vaan uskon kyllä onneen. En kuitenkaan halua jäädä elämässä odottamaan tai tavoittelemaan tietynlaisia onnellisia loppuja, vaan elää hetkessä. Elämässä on minusta aina monia mahdollisuuksia uusiin alkuihin. Jos tuijottaa vain päätepisteitä, jää moni asia matkan varrelta huomaamatta. Nautin suunnittelemisesta ja asioiden tavoittelemisesta, ja olen monesti todennut sen vaiheen olevan jopa kiinnostavampi kuin saavutetun päämäärän. Tämä pätee myös sisustamiseen. Olen hyväksynyt, että ei sisustuskaan koskaan tule valmiiksi ja miksi sen pitäisikään.
Elämään kuuluu myös varjot, ne onnettomat hetket, kun suru ja menetykset osuvat kohdalle. Iloista ja onnistumisista on siis toki osattava nauttia, kun elämä tarjoilee onnen hetkiä. Onnen hetket tulevat eteen toki välillä myös työn ja saavutusten kautta, mutta myös usein ihan yllätten pienissä hetkissä, aivan toisessa kohdassa tai muodossa kuin alunperin on ajatellut tai mihin on valmistautunut. Tällä asenteella epäonnistumiset ja pettymykset eivät myöskään saa ylitsepääsemätöntä negatiivista valtaa. 

***

Pitkä ja tuhti paketti, mutta kiva, jos joku pääsi tekstin loppuun saakka. Jos alussa kerroin, että luen mielelläni siitä keitä seuraamieni blogien takana on, niin vähintäänkin yhtä suurella mielenkiinnolla kuulisin edes jotain pientä teistä, jotka blogiani seuraatte. Ilahtusin valtavasti, jos jättäisitte pienen kommentin, kertoisitte jotain pientä itsestänne tai vaikka sen, jos nämä minun ajatukseni herättivät jotain ajatuksia.