1-VUOTISKUVAT: Juuri oikeaa tunnelmaa ja ominaisia ilmeitä

sunnuntai 24. syyskuuta 2017



Edellisessä postauksessa pääsitte kurkkistamaan vauvavalokuvaaja Laura Schneiderin studiolle ja haastattelun kautta myös hänen työhönsä ja ajatuksiinsa. Tässä olisi nyt joukko suloisia otoksia, joita Laura Schneider meidän murusesta silloin elokuussa tallensi. 
Toissa viikolla meidän pikkuinen täytti 1-vuotta, ja eilen vietettiin synttärijuhlia. Vauvavuosi meni jotenkin aivan käsittämättömän nopeasti. Johtuisiko se siitä, että vauhtia on tässä pojassakin. Meidän murunen oli siis Lauralla mallina, kun hän kokeili kolmea teemaa pian alkavia vähän isommille vauvoille (5-18kk) suunnattuja minikuvauksia varten. Näissä kuvissa niistä näkyy kaksi, ja kolmas oli vielä talvi/jouluteemainen. En esittänyt mitään toiveita Lauralle, ja vaattetkin olivat pääasiassa häneltä, silti nämä kuvat ovat niin meidän pojan oloisia. Laura on saanut tallennettua juuri oikeaa tunnelmaa ja niitä ominaisia ilmeitä. Näistä jää meille tämän yhteistyön kautta 1-vuotiskuvat* rakkaaksi muistoksi.




Luulin ensin, että tämä meidän pienempi poika on rauhallisempi kuin isoveljensä, mutta se osoittautui nopeasti vääräksi luuloksi, kun hän lähti liikkumaan. Hän ei vielä kävele, mutta pystyssä ollaan, ja puuta pitkin mennään. Utelias pieni tutkimusmatkailija, jonka lempipuuhaa on tällä hetkellä kiipeileminen. Olohuoneen pöydästä on luovuttu väliaikaisesti jo joku aika sitten.Viimeisimpänä taitona on sohvalle kiipeäminen. Muuten kiva, mutta kun esim. love seat on keskellä tilaa eikä seinän vieressä, joten en tiedä millaisiin sisustusmuutoksiin tässä 1-vuotiaan inspiroimana oikein pitää turvallisuuden vuoksi ryhtyä. Onneksi pieniä kuhmuja kummempaa ei ole sattunut. Arvatenkin äidin sisustusasetelmat on joksikin aikaa nostettu 1,5 metria ylös maan pinnasta, koska mikään asia ei tällä tapauksella jää tutkimatta.


Kuvaushetki tällaisen liikkuvan vauvan kanssa on tietysti ihan erilaista kuin vastasyntyneen. Kuvauksen rytmi on nopeampi, kun pienet pitävät vauhtia yllä, eivätkä tietenkään jaksa poseerata montaa tuntia, niin kuin nukkuvat vastasyntyneet. Elokuussa menoa oli vähemmän kuin nyt, mutta olihan sitä jo silloinkin. Olen yllättynyt miten sujuvasti kuvaus tällaisen isomman vauvankin kanssa silti sujui. Ilman kuvaajan hyvää kontaktia se ei onnistuisi.


Meitä siis hauskuuttaa täällä kotona ihana veikeä ja nauravainen pieni mies. Osaa jo haastaa leikkiin, ja heittää yläfemmaa. Toisaalta myös ilmaisee vahvasti, jos ei esimerkiksi saakaan ottaa jotain mitä haluaa, niin kuin esimerkiksi popsia isoveljen pikkulegoja. Hän osaa sanoa äiti, mutta isoveli taitaa silti olla suurin idoli. Mitä ikinä isoveli tekee, pienempi ihailee ja yrittää perässä. Isoveljellä on hölmöillekin jutuille nykyisin aina "maksettu nauraja".
Isoveli ilmoitti minulle, että nyt, kun pikkuveli on 1-vuotias, hän on taapero. "Niinpä" totesin, ja jäin silti miettimään, että eikös taaperokin voi vielä silti olla myös vauva. Ihana kun mun pojat kasvavat ja kehittyvät, mutta pieni haikeuskin siitä tulee, kun ne kasvavat niin nopesti.
Virallinen 1-vuotissynttäripäivä siis oli, mutta tänä viikonloppuna järjestettiin hänelle juhlat. Talo oli täynnä vieraita, ja tekin pääsette juhlien tunnelmiin jossain vaiheessa täällä blogissa muutamien kuvien kautta.


*1-vuotiskuvaus saatu yhteistyössä Laura Schneider photographyn kanssa
TallennaTallenna

KYLÄSSÄ: Vauvavalokuvaajan studiolla

torstai 21. syyskuuta 2017



Tähän asti KYLÄSSÄ-sarjassa olen esitellyt teille ystävieni koteja, mutta tällä kertaa kurkistamme vauvavalokuvaaja Laura Schneiderin studiolle. Kodikas on ehdottomasti adjektiivi, jota tämänkin tilan kohdalla voi käyttää, vaikka kodista ei tällä kertaa olekaan kyse. KYLÄSSÄ-sarjassa siis esittelen koteja, ja myös muita kiinnostavia tiloja, kuten tällä kertaa valokuvausstudion.
Olen KYLÄSSÄ-sarjan aiemmissa osissa aina kysynyt esiteltävän kodin asukkailta muutaman kysymyksen heidän kodistaan ja ajatuksia sisustamisesta. Lauralle tein myös pienen haastattelun, mutta tällä kertaa vähän eri näkökulmasta. Lopussa nimittäin Lauran vastauksia siitä millaista vauvakuvaajan työ oikein on, ja miten hän kolmen pojan äitinä on onnistunut yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämisessä.





Tähän tilaan liittyy itselläni rakkaita muistoja meidän poikien ensihetkistä.  Kävimme ensimmäisen kerran Lauran Studiolla noin 3,5 vuotta sitten esikoisen vastasyntyneen kuvauksissa, ja vuosi sitten myös pikkuveljen kanssa, kun hän oli vasta 11 päivää vanha.
Tällä kertaa olimme Laura Shneiderin studiolla, koska pienempi meidän pojista oli hänen mallinaan. Laurahan on siis erikoistunut vastasyntyneiden kuvaamiseen, mutta hän alkaa kuvata nyt lisäksi jonkun verran myös vähän isompia vauvoja. Laura kysyi jo joskus viime talvena, että saisiko hän meidän minimiehen hänelle malliksi. Meidän pikkuinen nauttii tällaisesta, joten sehän sopi ja lupasin ilmoitella, kun hän on oppinut istumaan. Tämän blogiyhteistyön ansiosta ratkesi myös pohdintani siitä miten 1-vuotiskuvaukset järjestetään. Ihanaa, että nyt sama kuvaaja kuvasi hänet myös 1-vuotiaana.





Näitä kuvia ottaessa oli vielä elokuu ja täysi helle, 23 astetta, mutta silti minusta Lauran studiolla on aina jotenkin ihanan syysmäinen tunnelma. Se johtuu varmaankin pehmeistä sävyistä, joita Laura kuvauksissa käyttää, sekä hänen tyyliin kuuluvista rustiikkisista pinnoista. Minulla tulee teatteriopettajana tästä tilasta assosiaatiot teatterin tarpeistoon; vähän mystinen tunnelma ja kiinnostavia esineitä. Hyllyt ovat täynnä kaikkea suloista rekvisiittaa ja vaatetta. Löysin esimerkiksi sängyn, jota Laura käytti meidän pienemmän pojan newborn -kuvissa vuosi sitten. Ikkunallisessa vanhan talon kellarikerroksen tilassa Helsingin Kampissa on rauhallista. Tila on lämmitetty ja vastasyntyneitä kuvatessa tilassa kuuluu rauhoittava kohina.
Vanhemmatkin on studiolla huomioitu. Tilassa on vauvanhoitopiste sekä sohvanurkkaus, jossa pienten vauvojen vanhemmat voivat juoda kupin kuumaa, ja ottaa vaikka päikkärit, sillä välin kun vauva on Lauran hellässä huomassa kuvattavana. Isompien vauvojen kanssa lepohetki ei enää onnistu samalla tavalla tai ainakin meidän minikiituri on jo sellainen menijä, että häneltä ei enää lepäillä. Kuvattavana hän viihtyi ihan suht` paikoillaan, mutta aina kun hän pääsi lattialle, alkoivat johdot ja kuvauskalusto kiinnostaa.
Lauralla on selvästi sama yhteys myös näiden vähän isompien vauvojenkin kanssa, ja kuvista tuli aivan ihania. Seuraavassa postauksessa saatte sitten nähdä millaisia suloisia otoksia Laura meidän murusesta tallensi.





Mistä kaikki sai alkunsa?
Olin vuonna 2009 äitiyslomalla esikoisestani kun aloin tekemään hänestä digitaalista scrapbookia ja sitä kautta omia valokuvia tuli tutkailtua entistä tarkemmin ja niinpä halusinkin oppia kuvaamaan omaa vauvaani paremmin. Hän oli tuolloin jo yli puolivuotias ja törmäsin netissä vauvakuvaukesta lueskellessani myös näihin newborn-kuviin. Harmitti, etten ollut tajunnut viedä esikoistani tuollaisiin kuvauksiin hänen ollessa ihan pieni, mutta eipä Suomessa tuohon aikaan juuri vauvakuvaajia ollutkaan. Yksi olisi ollut mutta hänkin oli äitiyslomalla tuolloin. Siitä kuitenkin heräsi kiinnostus ihan näiden pienimpien kuvaamiseen ja sainkin harjoitella ystävieni vauvoilla ja pian myös toisen lapseni syntymän jälkeen kuvasin hänet. Siitäpä se sitten lähti. Vauvoja alkoi tulemaan mun silloiselle kotistudiolle melko tiuhaan ja mä ahmin tietoa newborn-kuvauksista. Perustin Laura Schneider Photographyn loppuvuodesta 2011 ja alkuun kuvasin vastasyntyneiden lisäksi myös 1-vuotiaita, perheitä, odottavia äitejä… Jopa parit hääkuvat tuli napattua. Mutta melko pian mulle kävi selväksi että newborn kuvaus on se mun juttu ja haluan keskittyä täysillä siihen. Ja siitä oon edelleen tosi iloinen, että päätin fokusoitua tähän genreen. Nyt päätin tänä syksynä avata kalenterin muutaman minikuvauspäivän muodossa myös 5-18kk ikäisille, sillä niin moni vauvakuvauksissa mun luona käynyt haluaisi tulla samalle kuvaajalle seuraaviinkin kuviin. Minikuvauspäivät mahdollistaa sen ettei nämä muut kuvaukset vie kuitenkaan kalenterista niitä newbornkuvausaikoja, mikä on edelleen mun pääfokus. Nämä minikuvaukset tulee varattavaksi muutaman viikon sisällä ja ilmoittelen niistä mun Facebook- ja Instagram-sivustoilla. 

Mikä työssäsi on parasta?
No nämä pienet asiakkaat! Mä olen ollut pikkutytöstä saakka voimakkaalla hoivavieteillä varustettu vauvaihminen. En kuitenkaan koskaan olisi arvannut että musta tulee isona vauvakuvaaja, mutta nyt se tuntuu jotenkin päivänselvältä - tää työ on kuin mulle tehty! Mä nautin kuvausten suunnittelusta. Saan siinä toteuttaa luovuutta, kun mietin kuvauksessa käytettäviä settejä, sävyjä, mahdollista rekvisiittaa (mitä käytän kylläkin hyvin kohtuudella). Huomaan, että entistä enemmän mun luo hakeutuu asiakkaita, jotka tykkäävät juuri siitä mun tyylistä ja he lähes aina antavatkin vapaat kädet mulle kuvauksen suunnitteluun tai kertovat suosikkejaan mun aikaisemmista töistä. Muutoinkin asiakkaiden luottamus muhun, kun kuvaan heidän pientä vauvaa on jotain aivan huikeeta. On ihana nähdä miten he pystyvät rentoutumaan studiolla kuvauksen aikana, hieman lepäämään juuri alkaneesta vauva-arjesta ja usein kuvauksesta lähtiessään kiittelevätkin kivasta ja rennosta kuvauskokemuksesta. Se tuntuu tosi hyvältä!

Mikä työssäsi on sellaista mitä ihmiset eivät ehkä osaa ajatella?
Niin tässä kuin monessa muussakin työssä on paljon sitä taustahommaa, mikä ei näy muille. Työstäni murto-osa on itse kuvaamista. Paljon työtunteja kuluu koneen ääressä kuvien editointiin, sähköposteihin, someen (siihen saisi varmasti kulumaan enemmänkin, mutta olen jotenkin tosi laiska someihminen ja tätä sekä muutamia muita työtehtäviä varten olen miettinyt assistenttia tulevaisuudessa), materiaalien suunniteluun, laskutukseen, nettisivujen luomiseen ja ylläpitämiseen… Kuvauksista tulee yleensä 2 koneellista pyykkiä jotka pesen ja kuivaan seuraavaa kuvausta varten (osa on käsipesun vaativia materiaaleja) ja teen myös jonkin verran rekvisiittaa itse. Asiakasta kohden sanoisin että itse kuvaus vie vain 1/3 työtunneista. Itse kuvaus on melko rankka puristus, sillä studiossa on lähes 30 astetta lämmintä, jotta vauvat viihtyvät. Itsellä siinä 2-3 tunnin kuvauksen aikana tulee hiki pintaan ja välillä se työasentokaan ei ole se ergonomisin - tässä koitan kylläkin tsempata jatkuvasti ja suunnitella työskentelytilaani niin, että selkää ja polvia ei tulisi rasitettua liikaa. Tähän on auttanut paljon mm. uusi, ihana kuvauslava minkä Heidin puuseppämies teki mulle. Jee, ei enää lattialla kyykkimistä! 

Miten olet kokenut yrittäjyyden ylipäätään, entä sen ydistämisen perheenäitinä olemiseen?
 Se on ollut melkoista tasapainottelua, en kiellä. On vienyt vuosia löytää jotakuinkin sopiva työrytmi ja hioa omat työskentelytavat sellaiseksi, että se toimii myös näin lapsiperheen arjen pyörityksessä. Olen ollut myös vuoden äitiyslomalla tässä välissä ja se breikki tuli juuri oikeaan aikaan. Takana oli todella kiireinen vuosi kuvauksia ja tuntui ihanalta jäädä hetkeksi oman vauvan ja isompien lasten kanssa kotiin. Tuon vuoden aikana tuli mietittyä tarkemmin mitä ja miten haluan työssäni toimia. Ja eipä ole työ maistunut koskaan niin hyvälle kuin mitä se on äitiyslomalta pari vuotta sitten palattuani ollut. 

Millainen on tavallinen työpäiväsi?
Mulla työpäivät jakautuu kuvauspäiviin ja editointipäiviin. Kuvauspäivänä lapset kouluun ja hoitoon vietyäni lähden mun studiolle Kamppiin. Saavun studiolle yleensä tuntia ennen kuvausta pistämään lämmöt päälle ja laittamaan kaiken valmiiksi ennen kuin perhe saapuu. Muutaman tunnin kuvauksen jälkeen siivoan studion, kerään kuvauksesta koituneet pyykit ja nappaan lounasta mukaan matkalla kotiin. Kotona pistän pyykit koneeseen, siirrän kuvat koneelle, käyn läpi sähköposteja ja hoidan muita ”paperihommia”. Editointipäivänä käsittelen kuvia joko kotona (lapset ovat hoidossa) tai studiolla ja yleensä saan käsiteltyä pari kuvausta per päivä. 
Loput ajasta käytän someen, sähköposteihin, asiakkaiden tuotetilauksiin yms. 

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Vaikka olen suunnittelijaihminen, niin olen tosi huono suunnittelemaan asioita pitkällä tähtäimellä. Elän päivän kerrallaan ja tällä hetkellä nautin tästä työstä, koska se tuntuu omalta ja edelleen niin kiinnostavalta. Olen järjestänyt pari workshoppia vastasyntyneen kuvauksesta täällä Suomessa ja todennäköisesti tulen järkkäämään näitä joskus jossain muodossa lisääkin. Sen lisäksi, että on kiva opettaa toisia, omakaan oppiminen ei ole tullut tiensä päähän. Musta on ihanaa kokeilla ja oppia uusia juttuja. Vien omaa työtäni eteenpäin ja nautin siitä, että saan kohdata näitä ihania pieniä ihmisiä ja heidän perheitään työssäni ja olla ikuistamassa näinkin tärkeää hetkeä heidän elämässään.



* 1-vuotis kuvaus saatu yhteistyössä Laura Schneider photography kanssa.
TallennaTallenna

Syysinspiraation vallassa

lauantai 9. syyskuuta 2017




Täällä ollaan ihan syysinspiraation vallassa. Olen palannut teatteriopettajan työhöni, ja opetan nyt kaksi iltaa ja keskiviikoisin teen muutaman tunnin töitä päivisin; opetussuunnittelua kokouksia ja niin edelleen. Isompi pojista aloitti tällä viikolla päiväkodin ja siinäkin on arkeen muutosta, vaikka olenkin hänestä ylpeä miten hienosti päiväkodin aloitus on sujunut. Uusi arki siis onneksi vähän jarruttaa, niin että ihan kaikkiin innostuksiini en ole voinut lähteä. Näin viikonloppuisin syysinspiraatiossa on sitten ollut kiva toteuttaa projekteja ja fiilistellä alkavaa syksyä.





Työhuoneeseen sain vihdoin kaipaamani moodboardin. Ihastuin Ikean uutuuksista Myrheden -kehykseen (tai miksiköhän ritiläksi sitä pitäisi kutsua), ja niinpä yksi päivä kurvasin Ikealle ja hain omani. Olen siis kaivannut työhuoneeseen jotain paikkaa, johon voisi koota ja vaihdella moodboardeja. Nyt kokosin siihen alkusyksyn inspiraatiota. Matkakuumeilu näkyy kollaasissa, kuten myös tyylipohdinnat. Elegantti ylellisyys viehättää tänä syksynä.




Syysinspiraatio näkyy monissa asioissa ja olen innostunut vaikka ja mistä. 
Sisustusinspiraation vallassa meillä on maalattu takan vieresssä olevaa kiinteää hyllykköä. Muistatte ehkä, että hyllykköhän oli väliaikaisesti vaaleaa puuta. Kaunis sekin, mutta alun alkaenkin se oli tarkoitus maalata. Heti, kun hyllyt saivat ensimmäisen kerroksen maalia, on ilme klassisempi ja enemmän tyyliin sopiva. Hyllyköstä sitten lisää, kun se on valmis.
Materiaaleista sametti miellyttää. Trendeissä sitä näkyy isoissakin pinnoissa, mutta minulle riittää olohuoneeseen tyynynpäälliset. Löysin myös ihanan mohairsilkkilangan, ja sitä myöden jokasyksyinen neulomania on taas täällä.
Syyssävyni ovat aikalailla samat kuin muinakin vuodenaikoina, mutta painotus ehkä vähän muuttuu. Mustaa ja harmaata tulee lisää. Muissa tiloissa meillä näkyy enemmän kromia kuin messinkiä, mutta jotenkin työhuoneeseen se kuuluu. Nude ja/tai vaaleanpunainen pieninä ripauksina on myös mukana vaikka usein syksyisin se on väistynyt lilaantaittavien harmaansävyjen tieltä. 
Stailaukset kiehtovat myös niin ilmestyneiden katalogien sivuilla, muiden blogeissa kuin kotonakin. Niihin keräilen nyt tiiviiksi kokonaisuudeksi kirjoja, laatikoita, ja kynttilöitä.
Taide inspiroi tänä vuonna erityisesti töihin paluuni vuoksi. Teatterin kautta vuorovaikutus, uudet ihmiset, näkemykset ja maailmankatsomukset avartavat opettajankin ajattelua. Olen myös tehnyt paluun vanhan rakkauteni äärelle, kun aloitin aikuisbaletin. Tanssin aikoinaan yli kymmenen vuotta, mutta vuosia välissä on paljon. On ollut ihana aloittaa viikonloppu tendun, plien ja piruettien kautta. Muutenkin olen imenyt taide-elämyksiä esimerkiksi näyttelyistä ja itsekin olisi kiva taas pitkästä aikaa maalata.
Puutarha- ja pihaprojektitkin etenevät vaikka eivät tänne blogiin asti olekaan päätyneet. Sisääntulon kulkureitille on tehty laatoitusta ja kukkapenkkiä muurattu. Muistan miten joskus ihmettelin mummomaista kukkaksipuleista intoilua, mutta nyt ymmärrän tai mummoilen tulppaanin ja liljan sipuleiden kanssa. Katsotaan nyt käykö niin, että innostusta on enemmän kuin taitoa.
Kukkahulluuteni suhteen olen yllättänyt itseni pari kertaa, ja hankkinut jotain muuta kuin valkoista, toki sitäkin. Syyssävyiset hortensiat ovat aivan ihania ja eustomastakin hankin syyssävyisen version. Dahliat ihastuttavat vaikka niiden kausi alkaa jo olla ohi. Olin jotenkin myöhäisherännäinen tässä asiassa. Varsinkin suuri Cafe au lait -lajike on puutarhamummoilun myötä haaveissani ja sellaisia suunnittelen isuttavani sitten keväällä. 
Villasukkakausikin on virallisesti avattu, kun hipsuttelen niissä kahvi tai teekuppikädessäni ja sytyttelen kynttilöitä ja lyhtyjä. Takkatulen polttaminen tulee olemaan hankalaa, koska meidän kohta 1-vuotias nousee sitä vasten seisomaan jatkuvasti.




Uskallankohan Habitareen mennäkkään, kun olen nyt niin otollista maaperää vaikutteille. Ei vaan,  ihan innoissani odotan messuja. Onpa sitten taas lisää mistä intoilla. Habitare-lippujen arvonnan voittaja oli muuten anonyymi kommentti:
"Mujia odotellaan täälläkin :) Ja paljon vaaleaa puuta, sekä muita luonnonmateriaaleja ja pehmeitä sävyjä. Anno Collectionin paluuta odotan myös mielenkiinnolla." 
Voittajaan olen jo ollut yhteydessä, ja liput ovat hänelle lähteneet. Onnea vielä voittajalle, ja kiitos kaikille osallistujille.

TALOKIERROS: Alakerran vessa

torstai 31. elokuuta 2017


Talokierroksen pysäkki on tällä kertaa alakerran vessassa. Talon yläkerran ja alakerran vessat ovat periaatteessa hyvin samanlaiset. Alakerran vessa vain on isompi. Yläkerrasta puuttuu edelleen listoja, mutta joku kerta vilkaistaan sitten sinnekin, koska tyyli siellä on kuitenkin hieman erilainen.


Alakerran vessa on hyvin minimalistinen, ja tunnelmaa voi pienillä sisustusyksityiskohdilla muutella helposti. Oma suosikkini tässä tilassa on mittatilauksena teetetty allas ja tasot. Altaan idea on siinä, että vesi valuu takaosaan ikään kuin koko altaa leveydeltä. Minulla oli heti visio tästä altaasta, mutta valmiista vaihtoehdoista ei löytynyt sellaista, joka olisi ollut sekä muotokieleltään että mitoiltaan sopiva tähän tilaan. Allas toteutettiin kvartsista, joka on osittautunut kestäväksi materiaaliksi, eikä tahroja ole jäänyt. Vastaavaa kivikomposiittia meillä on myös kodinhoitohuoneessa ja eri värisenä keittiössä. Altaan kapean välin puhdistamisen olen hoitanut pikkuisella harjalla.



Ilme pysyy selkeänä ja simppelinä, kun valitsimme takaseinälle seinäänkiinnitettävän WC-istuimen. Seinälle toteutettiin samalla upotettu hylly. Siihen on suunnitteilla vielä puoleen väliin lasihylly, mutta kivaa juttua se tuo jo noinkin. 
Yhtenäisyyden takia päädyimme käyttämään vessoissa samoja laattavalintoja kuin kylpyhuoneessa. Valaistusratkaisu on myös samanlainen kuin kylpyhuoneessa; upotettu led-nauha joka valaisee syvennyksen takaseinän.


Vessassa lattiamateriaalina on mikrosementti samoin kuin kodinhoitohuoneessa, eteisessa, portaisssa ja kylpyhuoneessakin. Mattapintainen harmaa lattia on lämmin jalan alalla, helppo puhdistaa eikä ole liukas. Pehmeyttä ja ilmettä vessaan tuo vielä pehmeä salmiakkikuvioinen matto.




Vessan kiinteisiin sisustusratkaisuihin kuten pyyhekoukkuihin ja paperitelineisiin valittiin kulmikkuutta ja kromia. Haaveilin hanaksi seinäversiota, mutta tilan syvyys siinä kohtaa ei riittänyt. Hanamalliksi valittiin lopulta sama malli kuin edellisessä kodissammekin.



Hankin jo rakennusvaiheessa The white companylta simppelit tarjottimet ja kannelisen boxin vessaan. Toki pienten lasten kanssa on oltava myös potta ja pieni jakkara, että poika pääsee itse pesemään käsiä. Niissäkin valinta on ollut valkoista ja yksinkeraista. Juurikaan muuta en ole vessaan kaivannutkaan, vain pehmeät pyyhkeet, saippua ja joku kukka tai oksa maljakkoon.

Muistakaahan osallistua edellisen postauksen Habitare-lippujen arvontaan. Sieltä löytyy varmasti lisää ideoita myös esimerkiksi vessan sisustusratkaisuihin. 


Habitare 2017: Lippuarvonta!

sunnuntai 27. elokuuta 2017


Syystunnelma alkaa hiljalleen hiipiä sisustukseen. Kukkakimpussa se näkyy syyssävyisessä hortensiassa ja marjoina kimpun joukossa. Muutama viikko vielä, ja Suomen suurin sisustus-, huonekalu- ja designtapahtuma Habitarekin on jo jälleen täällä. Tämän vuoden messuilta odotan itse ainakin Mujin mukana oloa, ja tietysti myös paljon muuta kiinnostavaa ja inspiroivaa on luvassa. Tulen sitten kirjoittamaan omat poimintani messuilta teille. Parhaan annin messuilta saa tietysti itse kokemalla paikan päällä. Inspiroivan sisustussyksyn kunniaksi haluankin nyt arpoa myös jollekin teistä liput 13.-17.9. 2017 järjestettäville messuille. Arvonnan palkintona on siis 2 lippua Habitareen, ja itseasiassa myös Antiikki-, High end Helsinki-, Showroom- ja Forma-messuille, jotka ovat messukeskuksessa samaan aikaan.


ARVONTA ON PÄÄTTYNYT
Habitare-lippujen arvontaan voit osallistua kertomalla tämän postauksen kommentteihin mitä sinä odotat tämän vuoden messuilta. Osallistua voi 2.9. 2017 asti.
Voittajaan olen yhteydessä sähköpostitse, joten muistathan jättää sähköpostiosoitteesi. Voittajan kerron myös täällä blogissa arvonnan päätyttyä.

Onnea arvontaan!

TallennaTallennaTallennaTallenna