Aidot ruusut, jotka kestävät vuosia

lauantai 20. toukokuuta 2017




Muistan, että olen nähnyt ensimmäisen kerran kuvan tämäntyyppisestä kukkaboxista jo vuosia sitten. Ihana, ajattelin heti jo silloin. Arvelin, että niitä tuskin saa mistään Suomessa ja mielessä kävi myös DIY-versio. Asia jäi, kunnes törmäsin tässä taas vähän aikaa sitten näihin kukkaboxeihin, tällä kertaa instagramissa, ja silloin vasta tajusin idean. Nämä ruusut ovat siis aitoja, mutta ne on käsitelty, niin että ne kestävät jopa vuosia (tarkemmin n.1-2 vuotta). Olen nyt huomannut niitä kutsuttavan nimellä Forever roses tai Infinty roses.



Tämä oma ruusulaatikkoni on toteutunut äitienpäivälahjatoiveeni ja tuliainen mieheltä työmatkalta Saksasta.  Ihanat ja erilaiset äitienpäiväruusut siis tänä vuonna. Fleurs de paris ei itseasiassa nimestään huolimatta ole ranskalainen vaan saksalainen. Klassinen tyyli on kuitenkin napattu Pariisista, ja uppoaa tähän kukkahulluun aina Pariisista haaveilevaan täysin. Muitakin vastaavia kukkakauppoja varmasti on, myös ehkä juuri Pariisissa. Suomesta sellainen vielä puuttuu. Tässäpä bisnesidea. Tämän liikkeen mustavalkoinen hillitty tyyli on minusta erityisen kaunis. Ruusuja toki saa monissa muissakin väreissä ja esimerkiksi klassiset burgundinpunaiset ruusut olisivat varmasti kauniit, mutta itselleni toivoin tyylilleni uskollisena nämä valkoiset kukat.
 Jos joku muukin on miettinyt mistä vastaavia saa ja haaveillut omastaan, niin matkaa Saksaan ei tarvitse pelkän kukkaboxin takia ainakaan varata. Huomasin nimittäin, että Fleurs de Paris toimittaa ruusuja myös Suomeen. Muita vastaavia kukkakauppoja voi löytää esimerkiksi Instagramista jo ylempänä mainitsemillani hakusanoilla  #infinityroses ja #foreverroses .




Kuten alussa mainitsin, niin suunnittelin aikoinaan myös tällaisen kukkaboxin tekemista DIY-projektina, sillä eihän tämän tyyppisen kukkaboxin tekeminen kovin vaikeaa olisi. Silkkikukista tällaisen voisi tehdä helpoiten, mutta aidoista se tietysti on kaunein. Tällaista käsittelyä en tietenkään osaa, joten itse tehdyssä versiossa aidothan toki sitten lakastuisivat melko nopeasti. Aidoissa (normaalissa ajassa lakastuvissa) vain on se ongelma, että koska ne tarvitsevat vettä, se  asettaa laatikolle vaatimukset. Laatikon sisään pitäisi laittaa astia, joka pitää vettä. 
Tämä aito versio riittää itselleni hyvin, mutta itsetehtynäkin tällainen laatikko voisi olla ihana lahja vaikka pian juhliville ylioppilaille. Jos päätän / ehdin tuollaista joskus kokeilla, niin lupaan kertoa siitä teillekin.

Kiitos vielä miehelle ja pojille tästä ihanasta lahjasta!

TallennaTallenna

Ajatuksia äitiydestä

tiistai 16. toukokuuta 2017


  
"Jonain päivänä kasvat minusta yli, muttet koskaan niin suureksi, että pieneksi jäisi syli."
-tuntematon-

Sen jälkeen, kun minusta tuli äiti, on ajankulu tiivistynyt entisestään. Olen tietoinen, että joskus tulee se päivä, kun nämä kaksi poikaa kasvavat äitinsä ohi. Haluankin pitää heitä sylissä aina, kun he syliä kaipaavat. Haluan aina olla heille turva, johon voi nojata, sitten aikuisenakin.
Olen niin kiitollinen ja onnellinen näistä kahdesta pojasta. He ovat opettaneet minulle jo tähän mennessä varmasti enemmän elämästä kuin minä heille.

Äitiyttä romantisoidaan välillä vähän liikaakin. Äitiys kun on tietysti myös rankkaa, enkä halua olla luomassa illuusiota supermutseista, joilla ei koskaan esimerkiksi valvomiset ja uhmaiät tuntuisi missään. Kahden lapsen äitinä kokee välillä riittämättömyyttä, kun ei voi kloonautua moneksi. Onneksi äidinrakkaus on siitä ihmeellinen asia, että se kyllä tupalaantuu, triplaantuu, nelinkertaistuu, ja moninkertaistuu tarpeen mukaan. Vaikka me äidit haluaisimmekin suojella lapsiamme kaikelta pahalta, ja pitää lapsemme aina vain omissa helmoissa, tulee maailma väliin. Lapset eivät kuitenkaan lopulta oikeastaan tarvitse tiensilottajaa, vaan maailma on koettava itse virheineen ja vaaroineenkin. Oma äitini on aina antanut minun itse yrittää, vaikka varmasti on joskus ehkä epäillytkin mitenköhän minulle käy. Haluan olla omille pojilleni samanlainen saattaja, joka kulkee vierellä tukien, mutta ei yritä tehdä asioita puolestani tai omalla tavallaan. Se että pojilla on toisensa, on tässä elämässä suuri lahja. Yhteyden on nähnyt heidän välillään ihan alusta asti ja se vain vahvistuu.

Huumori, luovuus ja rakkaus ovat ne äitiyden osa-alueet, joiden nimeen vannon.  Onneksi pojat opettavat äitiään juuri näissä kolmessa asiassa. Haastavissa hetkissä, kun asioita loikkaa katsomaan vähän etäämmältä, alkaa koomiset piirteet tulla esiin. Naurulla ja höpsöttelyllä on ihmeellisen suuri voima. Niin hauskoja, kekseliäitä ja rakastettevia ovat nuo kaksi. Minulle koko maailma.

Onnea vielä kaikille äideille!

LE WEEKEND

lauantai 6. toukokuuta 2017


Niin kivoja kuin juhlaviikonloput ovatkin, niin aika ihana tällainen ihan tavallinenkin viikonloppu tähän väliin. Flunssa on iskenyt meidän koko perheeseen, mutta toisaalta sekin antaa luvan ottaa rennosti. Puutarhapuuhista en taida malttaa pysyä poissa, ja varasin myös visiitin kauneushoitolaan. Saan kädet kuntoon, siitä tulee heti huolitellumpi olo. 
Kun vauvavuosi ylitti puolen välin, lupasin itselleni pitää parempaa huolta myös itsestä. Siihen tämä pieni visiitti kauneushoitolaankin liittyy. Aloin myös käydä pilatestunneilla. Pieni zen-hetki kerran viikossa tekee tietysti hyvää (näin toisella kertaa yllättävän hitaasti) palautuvalle keskivartalolle ja koko keholle, mutta ennen kaikkea mielelle.
Isompi poika on jättänyt päikkärit pois, joten tavallisissa arkipäivissä omia hetkiä ei juuri ole. Toisena niistä aamuista, kun isompi on pari tuntia kerhossa, olen silloin tällöin käynyt kahvilassa. Toki enää vauva ei hiljaa nukkuatuhise kaukalossaan, vaan syöttötuolissa hakkaa jo innoissaan pöytää leluillaan. Ihan kivaa meillä on siellä kahdestaankin, mutta jos oikeasti kaipaan rauhallisemman hetken, se toteutuu paremmin kotona, kun saan pienemmän ulos ensimmäisille unilleen.
Tänä viikonloppuna yritän erityisesti ladata akkuja ja päästä eroon tästä flunssasta, sillä ensi viikolla mies lähtee työmatkalle. Mummi ja vaari ovat onneksi luvanneet ajella tänne Espooseen avuksi.
Nyt melkein koko viikonloppu on vielä edessä, joten siitä nauttimaan!

Järjestystä ja kauneutta työhuoneeseen

perjantai 28. huhtikuuta 2017


Mikä tekee työstä juhlaa, no vappu ainakin. Työstä nauttimiseen vaikuttaa itselläni innostavan työn sisällön lisäksi myös inspiroiva työtila. Työn juhlan kunniaksi ajattelinkin, että voitaisiin kääntää katse työhuoneeseen, jonne yhteistyössä Zicos homen* kanssa sain kertaheitolla niin järjestystä kuin kauneutta.



On ihana, jos työpisteellä on kaikki tarvittava käden ulottuvilla. Sehän ei visuaaliselle ihmiselle kuitenkaan ihan vielä riitä. Olisi kiva, että pöytä ei olisi silti täyden kaaoksen vallassa, vaan että kaikki tilpehööri olisi vielä kaunista ja kauniisti esillä. Saan nyt tämän tavoitteen osalta huokaista, sillä Zicos toteutti tämän haaveeni. Työpöydälläni järjestystä pitää nyt kirkas viisilokeroinen säilytyslokerikko*, ja sen sisällä tyylikkäät Monograph toimistotarvikkeet*.
House Doctorin Monograph -kotitoimistotarvikesarjan tuotteet Zicosin valikoimissa nähdessäni ajattelin, että voiko näin kauniita toimistotarvikkeita ollakaan. Sopivan minimalistista, mutta silti juttua tuovia yksityiskohtia.


Sarjaan kuuluu vihkoja, kyniä, klemmareita, viivoittimia... Zicosin kotitoimistotuotteista löytyy ihan kaikkea mitä toimiva ja kaunis työpiste voi pitää sisällään. Minun säilytyslokerikkoon sain paljon tarpeellista helposti ja siististi esille. Kaikki muut lokerikon tarvikkeet ovat Zicosista paitsi teipit ja muistilappu.




Minusta näiden tarvikkeiden juttu on kauniissa sävyissä ja muodoissa. Kun esimerkiksi klemmarit ovatkin tavallisen muodon sijaan kolmioita, ja klipsi totutun värinsä sijaan messingin värinen, onkin niissä yht'äkkiä ihan erilaista tyylikkyyttä.





Meillä on työhuoneen sisustuksessa ollut aiemminkin ripauksia messingin ja kullan sävyä, ja nekin tulevat nyt jotenkin paremmin esiin, kun sama hohto toistuu myös toimistotarvikkeissa. Väitän, että tällaisilla pienillä yksityiskohdilla on suuri merkitys työntekoon. Onhan se nyt vain ihan eri asia mennä työpisteelle, joka on kutsuva ja houkuttaa luovuuteen.




Tästä työhuoneen virkistyneestä ilmestä ja keväästä johtuen, täällä on kaikenlaista uutta ja inspiroivaa työn alla. Kevät on mun vuodenaika, kuoriudun silloin talvikolostani. Visioin, ideoita lentelee ja inspiraatio kipinöi. Näin keväisin iskee myös aina järjestelyvimma.



Blogi täytti tänä keväänä 4 vuotta!
Taisi 2013 huhtikuussakin olla luovuuden puuska, kun tuli blogi perustettua. Bloggaamiseen liittyy aikaa vievää työtä, mutta paljon iloa tuovia asioita. Tämä blogi ei olisi koskaan päässyt 4-vuotiaaksi ilman teitä lukijoita. Synttärien ja kevään kunniaksi, tällä kertaa instagramin puolella, saan ilahduttaa teitä ihan huippu ihanalla arvonnalla. Miltä kuulostaisi 100€ sisustuslahjakortti Zicos home -sisustusliikkeeseen. Jos siis sinäkin haaveilet esimerkiksi työpisteen järjestelystä, niin sillä voisi hankkia vaikka juuri näitä Monograph -toimistotarvikkeita. Zicos home -liikkeen valikoima on todella laaja, ja sieltä voi hankkia vaikka mitä ihanaa sisustukseen ja lahjaksi. Seuratkaa siis myös instassa (heidi_kuistinkautta). Huomenna kisa starttaa ja silloin sieltä löytyy tarkemmat ohjeet osallistumiseen.

Hauskaa työnjuhlaa!




*Yhteistyössä Zico´s home

Ruokailutilan kaksi puuttuvaa DSW-tuolia

tiistai 25. huhtikuuta 2017


Kun ruokailutilaan saatiin uusi kuuden hengen pöytä, jäi kokonaisuus kaipaamaan kahta tuolia lisää. Neljä Vitran Eames DSW-tuolia ovat olleet meillä jo vuosia, ja ne ovat monessa mielessä olleet hyvä valinta. Klassikkotuolit miellyttävät vuodesta toiseen, niin muotoilunsa kuin käytännöllisyytensä vuoksi. Polypropyleeni-materiaali, josta DSW-tuolit nykyisin valmistetaan, on ollut todella helppo myös lasten kanssa. Olikin helppo päätös, että hankimme isomman pöydän ääreen kaksi DSW-tuolia lisää aiempien kaveriksi.
Vitra päivitti 2015 tämän jo 50-luvulla suunnitellun tuolin istumakorkeutta vastaamaan paremmin nykyihmisten mittoja. Meillä on alkuperäistä eli matalampaa istumakorkeutta, ja olisi ollut aika hölmöä, jos kaksi uudempaa olisivat olleet korkeampia. Emme olleet osanneet ajatella, että matalaa korkeutta ei enää ehkä saisi. Onneksi kuitenkin havahduimme selvittämään asiaa juuri ajoissa, nimittäin vanhaa korkeutta sai tilattua vain 2016 loppuun saakka. Toimitusaika oli pitkä, mutta joitakin viikkoja sitten tuolit vihdoin kotiutuivat. Jos joskus vielä tulisi lisätarvetta DSW-tuoleille, on ryhdyttävä koluamaan läpi second hand -tarjontaa. Eiköhän nämä kuitenkin riitä, ja joskus tulevaisuudessa toteutetaan muita tuolihaaveita.


Ruokapöytä on vilahtanut joissakin kuvissa aiemminkin ja olenkin saanut siitä teiltä joiltakin myös kyselyitä. Pöydän suunnittelimme itse ja teetimme jalat. Olenkin kertonut, että mies on toiselta ammatiltaan puuartesaani, ja hän teki kannen. Kannen osalta tuotekehitys on kuitenkin vielä vähän kesken. Pöytä on nyt nimittäin pidennettävissä kahdeksalle, mutta olemme itse asiassa vain tasan kerran pidentäneet pöydän. Sen sijaan katkoskohtaa katselemme joka päivä, eikä se oikein miellytä silmää. Tammella on myös tapana tummua, ja vaikka pinta käsiteltiin vaaleammaksi, on se silti tummunut jo meidän makuumme vähän liikaa. Kun pidennyspala (sen kerran) laitettiin paikoilleen, oli se huomattavasti vaaleampi kuin päivittäin käytössä olleet osat. Voi siis olla, että mies tekee pöytään vielä uuden yhtenäisen kannen ja kansi taitaa kuitenkin saada maalipinnan. Kannen väriä pohdittiin jo heti alunperin, mutta koska maalaamisen jälkeen tätä puunsävyä ei enää saa takaisin, päätimme kokeilla miellyttääkö se meitä riittävästi pysyväksi valinnaksi. Niin se taitaa olla, että vaikka tammen sävy on kaunis, jotenkin kaipaan valkoista. Mustaakin mietittiin. Musta pöytähän meillä edellisessä kodissa olikin, mutta ehkä se näin isona pintana olisi liikaa, vai olisiko.

Ruokapöytäasia vaatii siis yhä edelleen kypsyttelyä ja kokeilua, mutta eiköhän se oikea kokonaisuus tästä vielä muotoudu. To do -listan puuttuvat ruokapöydäntuolit -kohtaan voi nyt ainakin vetää viivan.

Hennon vaaleanpunainen pääsiäinen

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017


Innostuin "vähän" tästä pääsiäisestä. Taisi jäädä viime vuodelta patoumia, kun ei silloin muuton keskelle kannattanut laittaa yhden yhtä koristetta. Oikeasti meidän varsinaiset pääsiäiskoristeet rajoittuu kyllä nytkin vain muutamaan koristemunaan ja pääsiäisoksaan, mutta silti.



Olen jo monena vuonna haaveillut vaalenpunaisista höyhenistä. Niitä on vain ollut todella vaikea löytää. Kun sitten niitä tuli vastaan jo varmaankin juhannuksena, niin hankin ne jemmaan odottamaan tätä pääsiäistä. Keltainen ei ole juttuni, joten totesin, että voihan pääsiäisen värit olla ihan hyvin myös valkoinen ja vaaleanpunainen. Ihastus hentoon vaalenpunaiseen nostaa päätään itseasiassa ihan joka kevät, mutta en tiedä miksi aina ensin jotenkin vastustan tätä mieltymystäni. Minulla on esimerkiksi vaaleanpunaiset KoKo-kahvikupit, ja aina talvisin mietin miksi ihmeessä olen ne valinnut. Kun kevät saapuu alan katsella sävyä ensin sillä silmällä kaappiin päin, ja sitten kun kevät etenee, niin jossain kohtaa kaivan ne innoissani esiin. Nude kääntyy siis keväisin enemmän kohti vaalenpunaista, ja se kuuluu siis neutraaliin väripalettiini.


Neljän päivän vapaat mahdollistavat sen, että kerrankin ehtii tehdä kaikkea sellaista mitä tavallisena viikonloppuna ei. Viikonloppu olisi jo mennyt, ja nyt on melkeinpä saman verran vielä jäljellä. Kinderkakku on ilmeisesti se pääsiäisen googlatuin resepti. En ole mikään leipuri, mutta kinderkakun kokeileminen on ollut itsellänikin mielessä, ja nyt se tehtiin. Tällä juhlistettiin pääsiäisen lisäksi myös ystäväni synttäreitä, ja olihan se tosi hyvää.



Yritin jo viikolla hoitaa siivoukset pois alta, mutta flunssa on iskenyt ja puhti loppui vähän kesken. Pääsiäinen aloitettiin siis saattamalla siivoukset loppuun, ja mikä olisi parempaa kuin raikastaa juuri siivottu koti kauniilla kukkakimpulla. Välillä näinkin päin, sillä usein haen kukat ensin siivousmotivaatiota tuomaan. Pääsiäiskimppuun halusin vaaleanpunaisia jaloleinikkejä, joihin en vain näin keväisin kyllästy. 



Eilen lauantaina katoimme pöydän ystäväperheelle. Keväisen kimpun lisäksi kattaukseen päätyi söpöt servettipuput. Herkuttelu se vain jatkuu tänäänkin, kun meidät on kutsuttu syömään naapuriin.
Juuri ystävien kanssa vietetty aika, herkuttelu ja kotipuuhat, niistä on tämä pääsiäinen tehty.
Rentoa pääsiäisen jatkoa teillekin!


Ensimmäinen vuosi talossa

tiistai 11. huhtikuuta 2017


Vuosi sitten pääsiäisenä olimme muuttolaatikoiden keskellä uudessa talossa. Tuntui epätodelliselta, että rankan ja tiiviin raksa-ajan jälkeen muuttopäivä vihdoin koitti. Viimeksi jo havahduin, että oikeastaan virallinen muuton vuosipäivä itse asiassa meni jo, koska pääsiäinen on tänä vuonna niin paljon myöhemmin. Eiköhän me silti tulevinakin vuosina muistella aina juuri pääsisäisenä sitä, miltä tuntui herätä ensimmäisen kerran uudessa talossa.

Viimeistelytöitä tässä talossa olisi edelleen, mutta raksa on muuttunut kodiksi. Puutarhan kanssa on tietysti myös vielä iso työ, mutta intoakin ainakin näin alkukeväästä vielä löytyy. Tuonkin projektin etenemistä pääsette varmasti kesän aikana seuraamaan.
Olen antanut itseni ymmärtää, että keskeneräisyydet taitavat suurimmalla osalla talon rakentaneista, vähän niin kuin kuulua asiaan. Prioriteetit ovat tietysti hieman toisaalla perheessä jossa on puolivuotias vauva ja kolmevuotias, eikä kaikista pikkuprojekteista pidä ottaa stressiä. Kauhukuvani on silti juuri se, että silmä tottuu keskeneräisyyksiin, niin että niille ei enää lopulta tehdä mitään, ja ne vain jäävät ja jäävät. Onneksi ainakin vielä on enemmänkin niin, että omaan silmään pomppaa helposti ne tekemättömät yksityiskohdat, joita muut eivät välttämättä edes huomaa. Samanlaiseen kerralla rysäyttämiseen ei enää tässä elämäntilanteessa kykene, mutta etenee ne projektit pinemmissäkin erissä. 

No, se to do -listasta, nimittäin tätä kuvakollaasia kootessani ja katsellessani kuitenkin konkretisoitui se, miten paljon on oikeasti saatu aikaan. Se on edelleen mieletön asia, että haaveet jotka olivat vain mielessä tai pinterest-kansioissa ;), ovatkin muuttuneet taloksi ja kodiksi.
Sanomattakin on selvää, että olen tietysti nauttinut talon sisustamisesta. Talon sisustaminen on tietysti haastavampaa kuin pienen asunnon, varsinkin kun omissa mieltymyksissäni yhtenäisyys ja harmonisuus jatkuvat tilasta toiseen. Kokonaisuuden hallussa pitäminen on siis isomman työn takana. Kaikkia sisustushaaveita kun ei tietenkään pysty eikä ehdi toteuttaa kerralla. Silti tuntuu, että olen saanut luotua yleisesti sellaista sisustustunnelmaa, mistä olen visioinutkin.
Koska aiemmat kotimme ovat olleet vanhoissa 1900-luvun alun taloissa, ja nyt uudessa modernissa puutalossa, olen myös hakenut uudelleen modernin ja klassisen tyylini tasapainoa.
Talon eri huoneisiin ja tiloihin on täällä blogissa kurkattu talokierroksella. Taloprojekti kategorian alta löytyy tähän mennessä kaikki muut huoneet paitsi sauna, kodinhoitohuone ja vessat, ja muutkin taloon liittyvät postaukset. Eiköhän kierros pian jatku niin, että saan myös nuo puuttuvat tilat esiteltyä. 

 Meille on tietysti tärkeää se miten kaikki on itse suunniteltua ja valittua, sekä suurelta osalta myös itse tehtyä, mutta parasta on kuitenkin se, että tässä talossa on vaan niin hyvät vibat!