Pikkuveli on syntynyt!

torstai 22. syyskuuta 2016


Siellä on varmasti arvattukin miksi blogi on hiljentynyt. Täällä tuhisee nyt pieni pörrötukkainen ihana poikavauva. Hän syntyi lopulta pari viikkoa etuajassa ja on nyt reilun viikon ikäinen. Päivät ovat menneet niin nopeasti uutta tulokasta ihmetellessä, ihastellessa, hoitaessa ja rakastaessa.


Isoveli on vauvasta innoissaan. "Poika haluu veli syykkyyn. Poika silu veliä." hän sanoi ensimmäisenä, kun näki vauvan, ja kotonakin lähes aina, kun vauvan huomaa. Isoveli kutsuu siis edelleen itseään useimmiten pojaksi, ja vauva taas on veli tai velipoika. Hellyttävin isoveljen antama lempinimi vauvalle taitaa silti olla vikkelä kaveri. :D Veljesten ensikohtaaminen oli todella luonnollinen. Pikkuvelikin selvästi tunnisti heti tutun äänen.



Vikkelä kaveri on varsin tyytyväinen tapaus. Saa nähdä onko isoveljen antama lempinimi enne. Varmasti noihin varpaisiin tulee vielä vauhtia, mutta nyt hän on vielä rauhallisen oloinen kaveri. Hän lähinnä nukkuu ja syö, ja pirteinä hetkinään hän tarkkailee maailmaa viisaan näköisenä. Jotain sellaista pienet vauvat näkevät, mitä itse ei enää tavoita.


 Tuntuu että ruska oli sillä välin värjännyt puut, kun olimme sairaalassa. Olemmekin nauttineet näistä kauniista syyspäivistä, ja ehtineet tehdä jo pieniä vaunulenkkejäkin syysvauvan kanssa. Muuten olemme olleet vain kotona, ja isoveljen arkirutiinit ovat rytmittäneet päiviä melko tavalliseen tapaan. Joitakin vieraitakin on jo käynyt vauvaa tapaamassa. Jos neuvolassa käymistä ei lasketa, niin huomenna lähdemme koko perhe ensimmäisen kerran varsinaisesti liikkeelle, kun suuntamme Laura Schneiderin studiolle, ja vauvasta otetaan newborn-kuvat.
Näistä kuvista taas suurin osa on tältä päivältä, kun isoveli oli kerhossa ja isä vietti aikaa pikkuveljen kanssa. Minä en malttanut olla ottamatta kameraa esiin, kun nuo kaksi olivat niin suloisia.


 Blogi päivittyy nyt luonnollisesti ainakin alkuun vähän harvemmin, mutta ennen vauvan syntymää ehdin suunnitella kaikenlaista, joten eiköhän postauksiakin ala taas hiljalleen tulemaan. Nyt on kuitenkin aika pysähtyä tämän ihmeen äärelle, nuuhkia vauvaa, nautiskella ja opetella uudenlaista arkea. Täällä sitä nyt vain onnellisena ihmettellään, että meillä todella on nyt kaksi lasta, ihanat veljekset.
JUST LOVE.

Viimeiset masukuvat?

keskiviikko 7. syyskuuta 2016



Viime viikonloppuna oikein havahduin siihen, miten nopeasti tämä raskausaika on mennyt. Syntyy vauva sitten koska hyvänsä, niin pian tämä ainutlaatuinen vaihe elämässäni on ohi. Vaikka tämä toinen raskaus on välillä koetellutkin, olen niin kiitollinen, että olen saanut kokea tämän jo toisen kerran. Pieni haikeus raskauajan päättymisestä on siis noussut pintaan, vaikka paras on onneksi vasta tulossa, kun vauva on syntynyt ja elämä neljän hengen perheenä alkaa.



Moni haluaa ikuistaa raskautensa ihan ammattikuvaajalla. Meillä mies on räpsinyt kuvia aina silloin tällöin. Vähän ehkä huvittavaa, että olen blogissa aika harvoin tällä puolella kameraa, ja nyt sitten oikein useamman kuvan verran, vaikka olo alkaa olla kuin rantautuneella mursulla. Juurikaan mitkään muut kuin nuo kuvassa päälläni olevat vaatteetkaan eivät enää mahdu ylle, mutta silti tuo iso pallo on vain niin rakas. Näitä kuvia otettiin viime viikonloppuna, kun tajusin, että nyt jos koskaan tämä vauvamasu täytyy vielä ikuistaa. Esikoista odottaessa otimme kuvan joka kuukausi aina samassa kohtaa. Tällä toisella kerralla raskaudenaikainen arki rakennusprojekteineen ja elämä esikoisen kanssa on ollut niin vauhdikasta, että samanlaista kuvasarjaa emme ole pystyneet toteuttamaan. Kuvia vatsan kasvamisesta on kuitenkin nytkin otettu vaikkakin epäsäännöllisemmin.


 Isoveli on ollut yleensä masukuvissa mukana, mutta koska mies on kameran toisella puolella perhekuvia ei ole tullut otettua kuin ehkä yksi jossain juhlissa. Perhekuva toteutuu toivottavasti sitten siinä vaiheessa, kun vauva ikuistetaan vastasyntyneenkuvauksissa niin kuin isovelikin aikoinaan. Ne ensihetkien kuvat ovat meille niin tärkeitä, että ehdottomasti samanlainen kuvaus varattiin myös pikkuveljelle.
 Puhelimessa vauvasovelluskin sen sanoo: "Vauva voi nyt syntyä hetkellä millä hyvänsä." Varsinkin nukkumaan mennessä jännittää joka ilta, jokohan ensi yönä lähdetään. Ehkä nämä ovat ne viimeiset vauvamasukuvat.

 Kiitos miehelle näistäkin kuvista, niistä jää rakas ja tärkeä muisto.

Vauvan hoitopiste

lauantai 3. syyskuuta 2016


Isoveljeä odottaessa tai hänen vauva-aikanaan en koskaan saanut kuvattua hoitopistettä, se jotenkin vain jäi. Nyt napsin kuvat jo valmisteluiden yhteydessä. Hoitopisteellä onkin toki paljon samoja juttuja kuin oli silloin, joten tämä korvatkoon myös silloisen aukon vauvapostauksissa. Hoitopisteen olen laittanut kodinhoitohuoneeseen, koska siellä vesipiste on vieressä ja parhaiten tilaa.


Korit bongasin Kodin1:n konkurssimyynnistä. On kätevää, että niissä on kannet, niin tavaroita saa suojaan, kun kodinhoitohuoneessa pölyä on aina. Näille on varmasti käyttöä kodinhoitohuoneessa tai muualla myös sen jälkeen, kun hoitopistettä ei enää tarvita. 
Ykköskoon vaipat tuntuvat niin pieniltä, vaikka itse asiassa pikkuveli käytti aluksi vielä ykkösiäkin pienempiä keskosvaippoja, kun oli sen melkein kuukauden etuajassa syntyneenä niin pikkuinen. Eilen oli muuten raskausviikkoja ja -päiviä ajatellen se päivä, kun isoveli syntyi. Vaikka toisin pitkään ajattelin ja varoiteltiin, niin nyt alkaa tuntua siltä, että pikkuveli viihtyykin masussa vielä vaikka miten pitkään. Ainakaan tämä kaveri ei enää pääse meitä yllättämään, koska joka tapauksessa montaa viikkoa ei enää ole jäljellä, ja pikkuisen saapumiseen on varauduttu jo pitkään.




Ensimmäisen vauvan kanssa tajusin nopeasti miten korvaamaton asia harsot ovat. Harsoja on oltava aina kädenulottuvilla ja niitä kuluu. Ne ovat käteviä jopa vielä välillä 2-vuotiaankin kanssa liikkuessa, koska ne menevät pieneen tilaan ja kuivuvat nopeasti. Kylpyhetkiin tarvitaankin sitten isompi ja lämmin pyyhe. Vauvaa odottaakin PikkuVaniljasta yhteistyön merkeissä saatu suloistakin suloisempi LUINSPAn nallepyyhe*.



Hoitoalusta on sama Färg & Formin pilvikuvioinen kuin isoveljen aikaan. Ehkä valitsisin nykyisin hoitoalustankin yksivärisenä, mutta käytännössä tämä on toiminut hyvin, ja on tässäkin kokonaisuudessa ihan kivan näköinen. Pilvikuvioinen saman sarjan pussukka on myös isoveljen ajoilta ja muovitetun kankaansa takia kätevä.




Sophie la girafe -lelulla isoveli saa sitten viihdyttää pikkuveljeä vaipanvaihto- ja hoitohetkinä, ennen kuin pikkuveli alkaa itse sillä leikkiä. Isoveljelle hankin häntä odottaessani aikoinaan sen ihan klassisimman Sophie-kirahvin, ja pikkuveli saa nyt tämän suloisen rengasversion.






Vauvanhoidossa tarvittavia vanupuikkoja ja pumpulilappuja säilytän kannellisissa purkeissa. Vauvan ihonhoitotuotteiden osalta parhaiksi olen todennut niin ikään Sophie la girafe -tuotteet. Olinkin iloinen, kun sain niitä pakkauksen ystävältä babyshowerlahjaksi. Vauvan vaatteita säilytän pääasiassa yläkerrassa, niin kuin  pikkuista pyykkiä ja kurkistus vauvan vaatekaapiin -postauksessa kerroin. On kuitenkin kätevää, että vaatteita saa myös hoitopisteen yhteyteen, joten järjestelin vauvan vaatteille, lakanoille, pyyhkeille ja muille vauvantavaroille yhden kaapin myös hoitopisteen yhteydestä. 




Viimeinen silaus hoitopisteelle tuli suloisilla eläinkorteilla. Oravakortti oli yhden babyshowerlahjan mukana, ja ajattelin heti, että sen laitan hoitopisteelle. Kun bongasin, että näitä Henna Adelin eläinkortteja on muitakin samaa sarjaa, niin orava sai kaverikseen pupun ja ketun.

*LUINSPA nallepyyhe saatu blogiyhteistyössä PikkuVaniljan kanssa.
TallennaTallenna

Lupa syysfiilistellä

torstai 1. syyskuuta 2016


Syyskuun puolella ollaan. IIIK! Melkoisella varmuudella vauva syntyy tässä kuussa.
Syyskuun puolelle pääseminen merkitsee itselleni myös sitä, että nyt voi luvan kanssa toteuttaa kaikkia niitä syyskliseitä, joita toteutin kyllä jo elokuunkin puolella, mutta pienellä syyllisyydellä siitä, että elokuuhan pitäisi olla vielä ihan kesäkuukausi. Syksyiset elokuun säät saivat kuitenkin ehkä vähän kiilaamaan syysfiilistelyssä, ja toisaalta kun fiilis on syksyinen, niin se on syksyinen.
Viltti, tee, tuli kynttilöissä ja takassa, pehmpeä jazz, neulomania... näitä kaikkia olen jo ehtinyt fiilistellä. Tähän vuodenaikaan kuuluu ehdottomasti myös omenakaurapaistos, joka on yksi ehdoton syksyn merkki.



Pihassamme on kesän aikana tapahtunut, ja mies sai reilu viikko sitten istutettua nurmikonkin, ja siellä kuulkaas vihrtää jo. Omenapuista, varsinkaan satoa antavista, ei silti voi edes puhua. Näistä omenoista on kiittäminen appivanhempiani ja ystäviämme. Mummi ja vaari olivat viime viikolla meillä muutamana päivänä auttamassa, ja omenoiden lisäksi he toivat mukanaan vaikka mitä muutakin syyssatoa. Ystäviemme ja pikkumiehen kummien pihalla taas kasvaa iso omenapuu, jonka satoa saimme myös kotiin mukaan, kun heillä kävimme. Pikkumies nautiskeli olostaan leppoisasti omenapuun alla riipputuolissa pötkötellen omenoita popsien.




Tämän syksyn ensimmäiset omenakaurapaistokset herkuteltiin juurikin ystävien luona terassilla, ja viime viikonloppuna teimme sitä sitten myös kotona. Sokeri toki kilahti minulta loppuraskauden ajaksi "No! No!" -listalle. Äitini kyllä heti lohdutti, että häneltä löytyy joku vähäsokerisempi resepti tästä herkusta, joten sitä ehkä täytyy sitten testata tähän himoon. ...ja kyllähän nuo omenat on ihan super hyviä sellaisenaankin.

Vauvan nurkkaus

perjantai 26. elokuuta 2016



Täällä odotellaan nyt levollisin mielin vauvan syntymistä. Tällä viikolla ylimääräisessä ultrassa selvisi, että oletuksista huolimatta vauva onkin kääntynyt vatsassa ihan oikeisiin asemiin pää alas päin. Kun vauva päättää tulla, odottaa häntä makuuhuoneessamme oma pikkuinen nurkkaus. Ikkunan eteen, miehen vaatekaappien ja seinän väliin jää juuri sopiva pieni oma paikka vauvalle. 
Sitten joskus pikkuveli pääsee isoveljen kanssa samaan huoneeseen, ja tarvittaessa alakerran työhuoneesta tai yläkerran aulasta voidaan myös tehdä toinen lastenhuone. Noihin järjestelyihin on kuitenkin vielä pitkä aika, ja ensin on hyvä olla äidin ja iskän vieressä.


Vauvan ensisänkynä toimii sama suvussa kiertävä korisänky, jossa isovelikin nukkui, ja niin moni sukumme vauva vuosikymmenien aikana, minä itsekin mukaan lukien. Sängyn tarinasta kerroin jotain isoveljeä odottaessa täällä.  Jo viimeksi suvun tarinan jatkuminen oli minulle tärkeää, mutta nyt kun jouduin alkukesästä hyvästelemään mummani viimeisen kerran, niin tällä sängyllä on vieläkin enemmän tunnearvoa.



 Isoveljelle tein korisänkyyn reunakankaan pellavaisesta tähtikankaasta, mutta se osoittautui käytössä vähän liian lepsuksi. Teinkin sitten valkoisesta vähän paksummasta kankaasta jämäkämmän reunakankaan. Yksiväriseen kankaaseen on myös helpompi yhdistellä erilaisia lakanoita. Kokonaisuus on näin levollisempi. Koska kangasta jäi, niin tein samasta kankaasta vielä myös pienen pilvityynyn.

Koska vietämme paljon aikaa myös alakerrassa, niin vauvalle tulee nukkumapaikka myös sinne. Tuohon toiseen ensisänkyyn palaan myös vielä.



Suloisen pilvi ja kuu -mobilen löysin Lindexiltä. Yksi pilvistä oli vaaleanpunainen, mutta koska olen tarkka sävyistä, niin vaihdoin sen vaaleanruskeaan / pahvin väriseen. Tämän tapaisen mobilen tekeminen ihan itsekään ei olisi ollut vaikeaa, mutta kun sopiva tuli vastaan niin päädyin tähän. Minulla on silti työn alla toinenkin mobile, joka oli tarkoitus toteuttaa jo isoveljelle. Origamjoutsenista koottu mobile on sellainen, että jos se ei vaihtelun vuoksi jossain vaiheessa päädy tähän nurkkaukseen, niin se löytää kyllä paikkansa talosta jostain muualta.




Sängyn päälle laitettiin tauluhylly. Siihen asettelin pupun, Tellkiddon nalle julisteen* ja pandakortin, joka minusta sopii syysvauvalle. "Life is now enjoy" teksti on By Jaana K kalenterista, ja siinä yhteydessä luultavasti enemmänkin tarkoitettu muistutukseski meille aikuisille. Minusta teksti sopi niin hyvin uudelle tulokkaallekin, että se päätyi tähän asetelmaan. Reunalle saa vielä roikkumaan pari suloista vaatetta. Sitten joskus, kun vauva ei enää nuku tässä, niin tauluhylly saa jäädä ja voin koota siihen jotain muuta. 


* Nalle-juliste saatu blogiyhtiestyössä Zicos homen kanssa.

Pikkuista pyykkiä ja kurkistus vauvan vaatekaappiin

sunnuntai 21. elokuuta 2016



Voi tätä pikkuista vauvanpyykkiä. Mies sanoi nämä pyykkinarukuvat nähdessään, että taisit vähän stailata. No joo, ehkä nuo pikkuiset pyykit, jotka nyt ovat nätisti narulla, tulee jatkossa heitettyä kuivausrumpuun tai narulle vähän vauhdikaammin. Toisaalta tilanne oli siinä mielessä ihan todellinen, että voisin hypistellä näitä pieniä vaatteita ihan loputtomiin. Ihan ilman bloggaamistakin tätä pikkuista pyykkiä pestessä ja kaappiin järjestellessä olen niin fiilistellyt.



Olen säästänyt kaikki isoveljen vaatteet, mutta jotakin olen hankkinut tälle vauvalle ihan omaakin. Jos tällä kertaa raskausolo ei joka hetki fyysisesti olekaan ollut niin miellyttävää, niin tämä osuus odotuksessa on niin ihanaa. Ajatella, että pian noihin sukkiin pujahtaa pikkuruiset varpaat.



Kodinhoitohuoneeseen järjestin vauvan vaateille myös tilaa, mutta pääasiallisesti vauvan vaatteita säilytetään minun vaatehuoneessani. Pienellä omien vaatteideni tiivistämisellä sain helposti luovutettua vauvan vaatteille muutaman laatikon ja avohyllyn. Isoveljen huoneen kaapeissakin olisi ollut tilaa, mutta käytännössä järjestely ei olisi toiminut, yöllistä vaipparumbaa kun on varmasti edessä. Isoveljeltä pieneksi jääneet, mutta vielä odottamaan jäävät vaatteet olen kuitenkin järjestellyt sinne odottamaan.



 Koska olen varautunut siihen, että pikkuveli syntyy samalla tavalla etuajassa niin kuin isovelikin, valmistelut ovat pitkällä tai oikeastaan ihan paria pikkujuttua vaille valmiina. Sairaalakassista puuttuu enää jotain omia tavaroitani, mutta vauvalle siellä on kaikki valmiina. Täällä kotona odottaa hoitopiste kodinhoitohuoneessa ja nukkumanurkkaus meidän makuuhuoneessa. Suuri aikomukseni on, että niihin ehditään täällä blogissakin kurkata ennen kuin vauva syntyy.