Walk in closet

Täällä alkaa olla vauvavalmistelut valmiina, ja ennen kuin blogi täyttyy ihan vauvasöpöilystä, niin talokierroksella on aika suunnata katse äidin omaan huoneeseen, eli walk in closettiini.

Kun oma lapsuuteni oli kääntymässä vaiheeseen, jossa ei oikein tiennyt kehtaisiko vielä leikkiä barbeilla, vai kiinnostaisiko muotijutut enemmän, niin barbien vaatekauppa oli lempileikkini. Kuten monissa muissakin leikeissä koko juju oli leikin valmistelussa, kun liikettä rakennettiin ja vaatteita aseteltiin esille. Nyt osaan sanoa, että sehän oli oikeastaan stailaamista ja sisustamista. 

Tämä tuli mieleeni nyt, kun haaveeni walk in closetista on toteutunut ,ja olen saanut järjestellä sinne oikeat vaatteeni ja asusteeni. En omista hullua määrää vaatteita, enkä siitä edes haaveile. Sen sijaan vuosia muhinut walk in closet -haaveeni on liittynyt enemmänkin siihen, että vaatekaappini olisi toimiva ja se pysyisi hyvässä järjestyksessä, kun vaatteille ja asusteille olisi oikeasti tilaa. Olenkin niin fiilistellyt sillä, että ahtaasti änkemisen sijaan, kaiken saa väljästi pakoilleen.

Vaatehuone kätkeytyy tarvittaessa liukuovien taakse, vaikka nyt kun vaatteet ovat kauniisti esillä, ovat ovet usein myös auki. Sekä vaatehuoneen säilytysjärjestelmät, että huoneen ovet ovat Ikeasta. Meillä on vastaavaa järjestelmää ollut jo kahdessa edellisessäkin asunnossa, ja olen ollut siihen niin tyytyväinen, että samaa valittiin tännekin. Miehen vaatekaapit ovat makuuhuoneen puolella, ja koska tilaan haluttiin yhtenäinen linja, niin samasta ovimallista tuunattiin myös vaatehuoneen ovet. Kaapeissahan liukuovet ovat aina eritasoissa, että ne menevät sisäkkäin. Sen sijaan tällä tavalla seinällä ovet piti saada osumaan kohdilleen samaan tasoon. Mies löysi kuitenkin tarvittavat osat Ikean varaosamyynnistä, ja sai muokattua ne vaatehuoneen oviksi. Talon väliovissahan meillä on myös vaakalinja, joten nämä sopivat myös niiden kanssa.

Voiko vaatehuonetta sisustaa? Minusta ehdottomasti. Taulu kaapissa voi äkkiseltään kuulostaa hassulta, mutta näyttää itseasiassa minusta aika kivalta. Tuon kuvan pukeutuvasta leidistä olen tuonut ensimmäiseltä Pariisin matkaltani. Diorin mainos on vuodelta 1950, ja löytö antiikkikirpparilta. 

Kuten kuvistakin näkyy vaate- ja sisutusmakuni ovat hyvin samanlaiset. Kun tyylini ja pukeutumisvärit ovat hillittyjä, niin koruilla ja asusteilla on merkitystä. Lasihyllyn alla on lokerikko, josta asusteet näkyvät ja sieltä on helppo valikoida tarvitsemansa. Kauneimpia vaatteita on kiva pitää esillä, mutta umpilaatikot vetävät sisäänsä hyvin myös rennot kotivaatteet ja paksut neulepinot.

Vaikka rakastan laukkuja, niin viime vuosina olen pärjännyt ihan vain muutamalla. Määrän sijaan olen panostanut laatuun. Laukkuhyllyltä on helppo napata käyttöön se laukku, jota kulloinkin tarvitsee, ja yleensä eteisessä roikkuu vielä se juuri käytössä oleva arkilaukku.

Säästän aina kauniit paperipussit ja muut kauniit pakkaukset. Moni on minulle matkamuistoja. Laatikoihin ja pusseihin säilön esimerkiksi huiveja ja muuta pienempää tavaraa.

Tällä hetkellä vauvavatsan kanssa suurin osa vaatteistani odottaa takaisin käyttöön pääsyä. Veikkaan, että ne umpilaatikoiden neuleet ja huivit kaivetaan esiin sitten ensimmäisenä ja kotivaatteet ovat syksyllä ja talvella eniten käytössä.

TallennaTallenna