Joulukalenteri 2018: Luukut 16-20

Luukku 16

16.12. pyörähti instan puolella käyntiin ihana neule arvonta. Voittajakin on selvinnyt, mutta jännitylsellä odottelen edelleen häneltä vastaustaan. Toivottavsti tavoitan hänet.

Kuva: Krista Keltanen

Luukku 17

Meillä oli pari päivää ystäväperhe kylässä ja heidän kanssa vietettiin jo perinteeksi muodostunut joulujuhla.

Luukku 18

Miniminitontut huristelivat meillä jo viime jouluna öisin pitkin olohuonetta autollaan, kuusi katolla. Tänä vuonna tontuille laitettiin ovi, josta saavat kulkea.

Luukku 19

Mun kranssihuuma ei ota laantuakseen. Montakohan ehdin vielä tehdä ennen aattoa? Tämän ison kranssin tein hulavanteen ympärille.

Luukku20

Joululoma mikä ihan keksintö! Jospa tämä iäisyys sitten aloitettu käsityökin tulisi sen aikan valmiiksi.

Joulukalenteria voit seurata päivittäin jouluun asti instagramissa @heidi_kuistinkautta.

Syksyn 5 inspiroivaa

Välillä tuntuu, että olisi niin monta pientä juttua, joista haluaisin teille täällä blogissa kirjoittaa tai vinkata. Usein ne ovat inspiraation lähteitä ja visuaalista fiilistelyä, joita olisi kiva jakaa teidän kanssa. Koska nuo asiat ovat siis aika pieniä, eivät ne ehkä erillisinä ole ihan oman postauksen arvoisia. Ajattelinkin aina silloin tällöin nostaa ja listata rennosti minua kulloinkin inspiroivia pieniä asioita.
Ehkä jotkut teistä blogini pitkäaikaisista seuraajista muistavatkin, kun jaoin aikoinaan täällä blogissa aina kuukauden kollaasin vähän samalla ajatuksella. Tuo kollaasi jäi oikeastaan siitä syystä, että käytin siinä silloin lainakuvia, ja se oli ongelmallista joidenkin kuvien oikeuksien kanssa.
Ajattelin nyt siis elvyttää samantyyppisen sarjan, mutta vain omilla kuvillani, ja kollaasin sijaan listana. Tässä sarjassa nostan siis esiin asioita, jotka jollain tavalla inspiroivat minua. Ne voivat liittyä sisustamiseen, tyyliin ja kauneuteen, kulttuuriin tai melkein mihin vain. Tämä ei varsinaisesti siis ole trendikatsaus, mutta se voi toki sisältää yleisestikin pinnalla olevia asioita.
Tässä siis tämän syksyn inspiroivat:

1.
Modernin klassinen sisustuskirjavinkki: Joseph Dirand Interior

Modernin klassisesta tyylistä ei ole aina ihan helppoa löytää inspiraatiota. Tilasin itselleni Joseph Dirandin kirjan, josta olen haaveillut jo pitkään. Olen lukenut joskus Giseldan vinkin tästä kirjasta, ja kun hänen luonaan tässä joku kerta pääsin selailemaan kirjaa ihan konkreettisesti, päätin että se todellakin on hankkimisen arvoinen.
Sisustukset ovat juuri ihailemaani tyyliä, yhdistelmä modernia ja klassista. Joseph Dirandin sisustukset ovat kauniita ja tyylikkäitä. Piensisustusideoita tästä kirjasta ei juurikaan löydy, mutta arkkitehtoniset miljööt ovat henkeäsalpaavan upeita ja erityismaininnan arvoisia. Eikä se tietenkään pahaksi ole, että kirja itsessään on kaunis ja siksi täydellinen coffee tabel book. Tässä siis modernin klassinen kirjavinkki!
***

2.
Tuoksukynttilöitä ja huonetuoksuja

Kynttiläaika on taas pimeiden iltojen myötä parhaimmillaan. Tuoksukynttilöistä suosikkejani ovat jo vuosia olleet Diptyque, Byredo ja Jo Malone, ja olen niitä hankkinut matkoilta. Myönnän, että uuden tuoksukynttilän hankkiminen on ollut aina aika seremoniallinen tapahtuma, kun fiilistelen tuoksuja liikkeessä ja teen valintaa. Elämykseen kuuluu kauniit pakkaukset ja silkkipapereiden kahina.
Näitä suosikkejani saa nykyisin kaikkia myös Suomesta. Diptyqueta saa vain Lahdesta, mutta Helsingin keskustan Stocmann on saanut valikoimiinsa kesän ja syksyn aikana ensin Byredon, ja nyt vähän aikaa sitten myös Jo Malonen. Byredo oli kaikessa hiljaisuudessa ilmestynyt sinne ilman sen suurempaa numeroa, ja huomasin sen joskus kesällä. Tästä tietysti ilahduin, koska Byredon Pulp on ollut tuoksuni jo neljä vuotta. Pulp ei ole merkin suosituin tuoksu, joten en usko, että jokainen kaupungilla vastaan tuleva tuoksuu edelleenkään samalle kuin minä. Pullo on kyllä loppumassa, ja harkitsen vakavasti, että pystyisinko luopua tuoksu-uskollisuudestani ja kokeilla jotain uutta. Jo Malone voisi olla ainakin pienen pullon kokeilun arvoinen.
Jo Malonen rantautumisesta Helsinkiin taisin olla vielä enemmän innoissani kuin Byredosta. Vaikka olen käytettäväksi kynttiläni hankkinut, niin jostain syystä olen erityisesti hillonnut ainokaista Jo Malonen kynttilääni. Jo Malonen osastolla kävinkin heti, kun se avattiin ja tulin kotiin kassissa uusi tuoksukynttilä.
Sain osastolla hyvää palvelua, mutta pienen kritiikin annan siitä, että jäin ilman laatikkoa, johon kynttilä kuuluisi pakata. Jo Malonen juttu kun nimenomaan on kauniisti pakatut tuotteet. Kuulemma jopa nettikaupan pakkaajat on koulutettu paketoimaan tuotteet tietyllä tavalla, mutta minä jäin ilman laatikkoa. Niitä ei ilmeisesti ollut toimituksessa vielä tullut tarpeeksi, mutta tekisi mieli mennä nyt jälkikäteen vaatimaan laatikkoni. Pikku juttu sinänsä, mutta minulle myös Jo Malonen kauniit laatikot ovat sisustusesineitä itsessään. Käsittääkseni edelleen myös lentokentältä löytyy Jo Malone, ja siellä aion piipahtaa kun lähdemme Omaniin.
Vielä yksi tuoksuvinkki, nimittäin Helge Kodu. Koska kesällä vähemmän tuli poltettua kynttilöitä ja kaipasin kuitenkin kotiin tuoksua, hankin Tallinnasta tuliaiseksi itselleni tuon suihkutettavan huonetuoksun. Siivouksen jälkeen viimeinen silaus tulee siitä, kun suihkaisen tätä hieman huoneisiin. Jälleen kerran pisteet myös kauniista tyylikkäästä pakkauksesta. Tämän kohdalla taitaa olla niin, että sitä ei saa Suomesta, mutta ihana tuliainen Tallinnasta. Korjatkaa ihmeessa, jos tiedätte, että näitä saisi myös Suomesta.
***

3.
Heinävillitys

Heinät on nyt viime viikkoina olleet mun lempi"kukkia". Niissä on syksyinen ilme ja ne kestävät maljakossa vielä kuivuttuaankin. Paspas-heinät taitaa olla se kuumin heinävillitys, ja löytyy meiltä niitäkin, mutta erityisesti olen nyt kuitenkin ihastunut näihin burgundinpunaisiin hentoihin heiniin. Ruskan väreistä sytynkin joka vuosi eniten viininpunaiselle, ja saatan lisätä sitä ripauksen kodin ja pukeutumisen harmoniseen väripalettiini. Tuo toinen oksa oli muuten ihan eri näköinen tuoreena. Kuivuessaan se pöllähti tuollaiseksi ihanan pörhöksi ja utuiseksi.
***

4.
Lämpimiä ja pehmeitä vaatteita

Lämpimän kesän jälkeen oli ihana, kun sai ottaa esiin neuleet ja farkut. Suosin talvella eniten kashmirneuleita ja 100% villaa. Tänä syksynä päivitin neulevarastoani harmaalla lyhyellä rennon mallisella villatakilla. Vaikka kyseinen villatakki ei ole kashmiria, niin se on erityisen pehmeää villaa. Vielä etsinnässä olisi muhkea over size -mallinen villapaita harmaana tai toupen sävyisenä. Minulla on olemassa lista täydellisestä klassisesta ja monikäyttöisestä vaatekokoelmasta, ja kun joku etsimäni vaate tulee vastaan täydellisenä versiona ja erityisen hyvässä hintalaatusuhteessa, ruksaan sen listaltani. Teen monesti vaatehankintojani aleista ja yhä enemmän myös secon hand -löytöjä.
Tänä syksynä ruksasin 40% alella listaltani myös kohdan kevytuntuvatakki. Tai oikeastaan se takki ei ole untuvaa, vaan Italialaisen Save the duck -merkin ekologisempi versio. Kuten nimikin kertoo, takki ei siis ole untuvaa, vaan sitä jäljittelevää synteettistä materiaalia, joka lyö ominaisuuksiltaan untuvan. Veden pitävänä ja kevyenä se on ollut todella monikäyttöinen.
***

5.
Mattapintaiset kynnet

Jostain syystä innostun aina syksyllä kynsilakoista. Tavallisesti suosin väritöntä kynsilakkaa tai ranskalaista manikyyriä, Isadoran nail whitener on ehdoton ikisuosikkini. Syksyllä haluan värillistä lakkaa; nuden sävyjä tai viininpunaista. Tänä syksynä olen innostunut kynsissä mattalakasta. En oikeastaan lue mitään kauneusjuttuja ja löydän kauneustuotteeni aina joko ystävien suosituksesta tai hyvän palvelun kautta. Olen luullut, että mattaisen efektin voi saada kynsiin vain kynsistudiossa, mutta melkein sattumalta bongasin Lumenen valikoimista mattalakan ja päätin kokeilla. Näitä on varmasti olemassa muitakin, mutta minulla on nyt ollut käytössä Lumenen GE Kynsilakka Matt Top Coat. Jos joku muu on yhtä pihalla kuin minäkin näiden mattalakkojen kanssa, niin sitä voi siis laittaa minkä tahansa värillisen kynsilakan päälle ja lakka tekee pinnasta muutamassa sekunnissa kuivuttuaan mattapintaisen. Itse en ole vielä kokeillut, mutta moderni ranskalainen manikyyri esimerkiksi syntyisi laittamalla mattalakka vain kynnen päähän. Vanhat jo laatikoista löytyvät kynsilakkasävyt näyttävät ihan erilaiselta mattaisena ja pinta tuntuu kuin sametilta. Ehkäpä tuon pehmeän ilmeen takia tämä mattalakka tuntuukin niin syksyiseltä.
***

Tämä ensimmäinen listaus oli nyt tällainen syysfiilistely, ennen kuin karkaan Omanin aurinkoon ja helteeseen.

INSPIRAATIO: UUSI H&M Home Classic Collection

Nyt kolahti H&M Homen uusi Classic Collection sen verran kovaa, että haluan vinkata tästä heti teillekin. Bongasin jo joku aika sitten tämän uuden malliston ensimmäiset tuotteet, mutta silloin en vielä löytänyt stailattuja inspiraatiokuvia. Osasin silti heti arvata, että jotain minun tyylistäni on luvassa, ja oikeassa olin. Classic collection osuu täydellisesti tyyliini tarjoten ajattomia tuotteita, harmonisissa sävyissä ja laadukkaissa materiaaleissa. 

Hankin silloin heti hotellityyliset tyynyliinat mustilla yksityiskohdilla. Kun tyynyliinat saapuivat, totesin heti, että näiden tuotteiden hintalaatusuhde on todella kohdillaan. Puuvilla on ohutta ja lankatiheys 300. Jäinkin kaipaamaan tyynyliinojen seuraksi myös saman sarjan pussilakanoita ja nyt huomasin, että niitäkin on saatavilla. Kun on kyse H&M:stä, on hinta varsin kohtuullinen verrattuna muiden merkkien vastaaviin.

Kokosin inspiraatiokuvien joukkoon myös kaksi kollaasia muutamista omista lempituotteistani, mutta paljon muitakin tuotteita tästä sarjasta löytyy. Näissä kuvisssa ihastuttaa moni asia; hotellimainen tyyli, ylellisyys, joka ei siis vain näytä ylelliseltä, vaan myös konkreettisesti tuntuu tuotteiden laadussa. Jakardikuvio iskee myös ja tyylikkäät piensisustustuotteet, kuten marmoritarjottimet. Tyylikkäitä kehyksiähän olen muilta merkeiltä jo aiemmin keräillyt meidän kiinteään kirjahyllyyn, ja tästä sarjasta löytyy myös niitä.

Kuten voi huomata, koko mallisto on niin tyyliäni, että olen aivan ihastunut tähän sarjaan.

Valitettavasti ainakaan vielä tätä mallistoa ei ole myymälöissä, mutta netistä näitä löytyy. Toivottavasti tämä sarja on ihan pysyvä ja täydentyy saman tyylisillä tuotteilla.

Kuvat: H&M Home

Vuosikollaasit 2017: Pienet hetket

Olen aina tallettanut blogiini pieniä kauniita hetkiä. Välillä kutsun niitä hyggeilyksi, valillä joksikin muuksi. Joka tapauksessa niihin kuuluu usein vähän kliseisestikin lattekuppi, kynttilöitä, kukkia ja sisustuslehti tai kirja. 

Arki lapsiperheessä on vauhdikasta ja meidän kahdesta pojasta lähtee välillä ihan mahdoton meteli. Välillä rauhoittaviin vähän arjen yläpuolella oleviin hetkiin täytyy vain osata pysähtyä, ja välillä niitä täytyy ihan luoda. Nämä hetket ovat siis itselleni liitoksissa luovuuteen ja palautumiseen. Viime vuodelta tällaisiä hetkiä nousee mieleen esimerkiksi kesäinen pyöräretki, syksystä inspiroituminen sekä valokuvaus- ja stailauskurssi. Toisaalta koko loppumaton sisustamisintoni ja bloggaaminen ovat minulle samaa asiaa — tapa luoda ja pysähtyä visuaalisten asioiden äärelle. Olen aina ollut fiilistelijä, mutta en tiedä tulisiko näitä hetkiä ikuistettua ja jaettua muiden kanssa ilman blogia.

Nautitaan pienistä esteettisistä hetkistä myös vuonna 2018.

Kiitollisesta elämänasenteesta ja hyvän jakamisesta

Joillakin ihmisillä on erityisen inspiroiva ja ihailtava elämänasenne, huolimatta kovista elämän kokemuksista tai ehkä juuri siksi. Elina Cerell on kokenut sen mikä on jokaisen äidin pahin pelko; oman lapsen menettäminen. Elinan tarina teki minuun kahden lapsen äitinä lähtemättömän vaikutuksen ja liikutti syvästi. 

Tapasimme loppukesästä kahvilla, ja miten ihana ihminen siellä minua oli vastassa. Kunnioitan tätä naista, sillä huolimatta suuresta surusta hän on tietoisesti valinnut kiitollisuuden elämää kohtaan. Hän on kääntänyt suuren menetyksen haluksi tehdä jotain merkityksellistä ja kaunista lapsensa muistoksi sekä samalla mahdollistaa kehitysmaan lapsille paremman tulevaisuuden perustamalla kouluhankkeen. Lisäksi hän on rohkeasti antanut kasvonsa vaikealle aiheelle, josta moni vaikenee. 

 Haluan Elinan haastattelun kautta kertoa hänen tarinansa myös teille, ja antaa blogini kautta hänen perustamalleen hyväntekeväisyyshankkeelle näkyvyyttä.

Tässä Elinan haastattelu ja lopussa vielä omia ajatuksiani aiheesta.

Kertoisitko Elina itsestäsi, kuka olet?

Olen kahden rakkaan tytön äiti. Yrittäjän vaimo. Esteetikko, joka elää monet kauniit hetket kameran linssin läpi, jotta ne hetket muistaisi varmasti kuvien kautta myöhemminkin. Kevään lapsi, joka rakastaa auringon tanssia meren laineilla. Unelmoija ja itseni haastaja. Iloisesti kolmekymppinen: niin paljon on tapahtunut, että tuo ikä mittarissa tuntuu jo yllättäen ihan luontevalta.

Te koitte miehesi kanssa suuren menetyksen syksyllä 2015, mitä tapahtui? 

Odotimme ensimmäistä tytärtämme. Vatsan pohjassa oli onnen perhosia ja malttamattomina odotimme saavamme tyttäremme pian syliin. Kaksi päivää ennen laskettua aikaa synnytys käynnistyi itsestään. Edellisenä yönä tyttäremme potki kovaa masussa ja toivoin, että hän syntyisi pian. Supistusvälin ollessa muutaman minuutin, lähdimme Naistenklinikalle. Rutiinitoimenpiteenä kuunneltiin vauvan sydänäänet heti sisäänkirjautumisen jälkeen. Laitteesta kuului pelkkää kohinaa ja hiljaisuus täytti huoneen. Katsoin kauhun sekaisin tuntein miestäni. Lääkäri tuli pian paikalle ja varmisti ultraamalla tilanteen. Esikoistyttäremme oli kuollut täysin ennalta-arvaamatta. 

Synnytimme tumman tuuheatukan ja pitelimme tyttöä sylissä. Hän oli niin täydellinen ja ihan valmiinnäköinen elämään. Mutta hän ei hengittänyt. Epätodellisin fiiliksin ja raskain sydämin jouduimme hyvästelemään hänet. Annoimme hänelle nimeksi Amanda. Se tarkoittaa rakastettua. Sitä tuo tyttö tulee aina meille olemaan, niin rakas. 

Miten olette selvinneet järkyttävästä kokemuksesta ja pystyneet jatkamaan elämää eteenpäin?

Meidän maailma pysähtyi hetkeksi totaalisesti. Elämä ympärillämme kuitenkin jatkui. Tunsin vahvasti, että haluaisin olla mahdollisimman hyvä äiti, jopa tässä käsittämättömässä tilanteessa, jossa emme koskaan saisi kasvattaa tytärtämme. Amanda teki minusta äidin ja antoi äidin sydämen. En halunnut täyttää sitä katkeruudella, koska mielestäni siten en kunnioittaisi Amandan muistoa kauniilla tavalla. Päätimme mieheni kanssa joka päivä sanoa toisillemme, mistä olimme juuri sinä päivänä kiitollisia. Pienin, hapuilevin askelin, perheen ja ystävien tuella pyrimme säilyttämään uskon elämään. Amandan kuolemalle ei löytynyt mitään lääketieteellistä selitystä. Se oli tavallaan huojentavaakin, sillä uskalsimme toivoa, että vielä joku kaunis päivä meillä voisi olla lapsi, jonka saisimme kasvattaa. 

Ja niin ihanasti kävikin, että huhtikuussa syntyi toinen tyttäremme. Täysin terveenä, suloisena ja valloittavana omana itsenään. Joka päivä olemme niin suunnattoman kiitollisia hänestä. Tänäänkin, vaikka juuri viime yönä valvottiin keskellä yötä kolme tuntia - meillä on par'aikaa unikoulu käynnissä. Tällaisina vähän väsyneempinä hetkinä usein ajattelenkin, että elämän parhaat asiat eivät tule välttämättä ihan helpolla vaan niiden eteen kuuluukin nähdä vaivaa. Siten niitä huippujuttuja osaa arvostaakin jotenkin entistäkin enemmän.  

Kertoisitko Amandan muistolle perustetusta hankkeesta? 

Yksi iso yksittäinen tekijä, joka on antanut voimaa herätä aina uuteen aamuun, on ollut hanke, joka kunnioittaa Amandan muistoa erityisellä tavalla. Kun Amanda kuoli, mietin, voisiko hänen muiston kunniaksi tehdä jotain kaunista. Uskon vahvasti, että koulutus tuo paremmat avaimet tulevaisuuteen, joten sain idean, että voisimme rakennuttaa koulun kehitysmaahan, joka nimettäisiin Amandan mukaan. Luin joululomalla 2015 inspiroivan, Adam Braunin kirjan, missä hän kertoo, miten perusti läpinäkyvästi toimivan Pencils of Promise -hyväntekeväisyysjärjestön. Kirja ja sen sanoma oli niin voimaannuttava, että suorastaan hotkaisin sen hetkessä. Tunsin, että tässä se nyt oli: me voisimme kerätä varat kouluun kehitysmaassa.

Varainkeruuprojektia ja sen edistymistä voi seurata täällä:

fundraise.pencilsofpromise.org/schoolcalledamanda

Mitä ajattelet nyt äitiydestä ja millaisena näet tulevaisuuden? 

On aivan ihanaa olla äiti juuri nyt. Saan tehdä jotain merkityksellistä esikoisemme muistoa kunnioittaen siten, että Amandan Linnea-pikkusisko istuu sylissäni. On niin huippua seurata hänen kasvuaan. Tällä hetkellä ihan parhautta ovat: 

<3 iltahetket, joissa isi kaivaa kitaran esiin ja pidämme yhteisen musiikkituokion

<3 naurunpuuskat, joissa me kaikki kikatamme ihan höpsöille asioille

<3 jokainen uusi opittu pieni asia. Tällä viikolla Linnea oppi kannattelemaan yläkroppaansa upeasti käsiensä varassa.

Äitiys on jännittävä koko loppuelämäni pituinen matka. Olen tästä ihan valtavan kiitollinen, sillä äitiys ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Matkalle tulee varmasti myös mahtumaan erinäisiä töyssyjä, mutta haluan kasvaa tässä kunniatehtävässä koko ajan. Toivon, että tulevaisuutemme olisi täynnä rakkautta, höpsöttelyä, avoimuutta ja toisaalta rajojakin, koska ne luovat turvallisuutta. 

Toki viime vuosina on askarruttanut tosi paljon, millaisessa maailmassa lapset tällä hetkellä kasvavat. Joka viikko jostain päin Eurooppaa kantautuu surullisia uutisia. Se on järkyttävän surullista. Haluaisin opettaa Linneaa kuitenkin näkemään maailmassa kauniit ja hyvät asiat. Koetankin pitää fokuksen siinä, miten voisin kantaa oman korteni kekoon, tehden maailmasta vähän kauniimman paikan. Amandan kouluun varojen kerääminen on yksi konkreettinen asia. Toinen on iluut - muoti start up, joka vastuullisesti suunnittelee ja valmistaa minimalistisia, kestäviä vaatteita naisille. Tällä hetkellä on kutkuttavaa aina herätä uuteen aamuun. Mitäköhän uutta Linnea tänään oppii? Onkohan joku innostunut tekemään lahjoituksen Amandan koululle? Onko iluutin verkkokauppaan tullut uusia tilauksia? Nämä ihanat asiat yhdessä lukuisten läheisten jännittävien elämänvaiheiden kanssa täyttävät värikkäästi arkeni. Juuri nyt kaikki on upeasti tasapainossa ja olen siitä niin kiitollinen.

Kuvat: Elinan ja hänen perheensä kotialbumista

Elinan ja hänen perheensä tarina herättää minussa paljon ajatuksia ja halusin kertoa tämän tarinan monestakin syystä. 

Ensinnäkin haluan antaa tälle hankkeelle näkyvyyttä, että koulu jonain päivänä voidaan perustaa. 

Syyslomalla Tukholmassa kävin katsomassa Fotografiskassa Being there -näyttelyn. Näyttely oli pysäyttävä ja havahduin ristiriitaiseen ajatukseen. Mietin, että onneksi mieheni jäi aulaan poikien kanssa, koska sotakuvasto oli niin voimakasta, että se ei olisi sopinut lapsille. Toisaalta tuota ajatellessa tajusin keitä monissa kuvissa oli, lapsia. Minulla on vaihtoehto varjella lapsiani tuolta kuvastolta, mutta kuvien lapset ovat keskellä oikeita sotia, katastrofeja ja köyhyyttä. Maailmassa on paljon asioita, joiden puolesta voisi tehdä hyväntekeväisyyttä, eikä tietenkään koko maailmaa voi pelastaa. Silti on hyvä tehdä jotain.  

Sain muutama vuosi sitten mahdollisuuden vierailla Gambiassa, joka on yksi maailman köyhimmistä maista. Länsimaisen individualismin sijaan, oli herättävää nähdä, mitä jakaminen siellä tarkoitti. Lahjoitimme siellä koulutarvikkeita ja vaatteita, mutta lapsijoukon nähdessä saatoimme antaa vaikka sattumalta kädessä olevan kokispullon lopun. Koskaan pullon käteensä saanut lapsi ei juonut pientäkään määrää yksin, vaan otti vain pienen kulauksen ja antoi seuraavalle. Puolesta desistä juomaa riitti näin isolle joukolle lapsia. Asiat saivat tuolla erityisellä matkalla uutta perspektiiviä. 

 Tämä kouluhanke on hieno tapa jakaa hyvää eteen päin; Mahdollistaa koulunkäynti lapsille, joille se muuten ei olisi mahdollista. Koulutus on tapa, jolla apu ei tule vain ulkoa päin, vaan kehittää yhteisöä ja maata sisältä pitkällä aikavälillä.

Kiitollisena omista pienistä pojistani ja kaikesta hyvästä mitä elämässäni olen saanut, osallistun siis hankkeeseen. Pyhäinpäivänä ensi viikolla sytytän kynttilän Amandalle, ja toivon, että hänen nimeään kantava koulu voidaan mahdollisimman pian perustaa.

 Jos sinäkin haluat tehdä lahjoituksen se onnistuu täällä.

Tässä Elinan tarina vielä myös videolla.

Syysinspiraation vallassa

Täällä ollaan ihan syysinspiraation vallassa. Olen palannut teatteriopettajan työhöni, ja opetan nyt kaksi iltaa ja keskiviikoisin teen muutaman tunnin töitä päivisin; opetussuunnittelua kokouksia ja niin edelleen. Isompi pojista aloitti tällä viikolla päiväkodin ja siinäkin on arkeen muutosta, vaikka olenkin hänestä ylpeä miten hienosti päiväkodin aloitus on sujunut. Uusi arki siis onneksi vähän jarruttaa, niin että ihan kaikkiin innostuksiini en ole voinut lähteä. Näin viikonloppuisin syysinspiraatiossa on sitten ollut kiva toteuttaa projekteja ja fiilistellä alkavaa syksyä.

Työhuoneeseen sain vihdoin kaipaamani moodboardin. Ihastuin Ikean uutuuksista Myrheden -kehykseen (tai miksiköhän ritiläksi sitä pitäisi kutsua), ja niinpä yksi päivä kurvasin Ikealle ja hain omani. Olen siis kaivannut työhuoneeseen jotain paikkaa, johon voisi koota ja vaihdella moodboardeja. Nyt kokosin siihen alkusyksyn inspiraatiota. Matkakuumeilu näkyy kollaasissa, kuten myös tyylipohdinnat. Elegantti ylellisyys viehättää tänä syksynä.

Syysinspiraatio näkyy monissa asioissa ja olen innostunut vaikka ja mistä. 

Sisustusinspiraation vallassa meillä on maalattu takan vieresssä olevaa kiinteää hyllykköä. Muistatte ehkä, että hyllykköhän oli väliaikaisesti vaaleaa puuta. Kaunis sekin, mutta alun alkaenkin se oli tarkoitus maalata. Heti, kun hyllyt saivat ensimmäisen kerroksen maalia, on ilme klassisempi ja enemmän tyyliin sopiva. Hyllyköstä sitten lisää, kun se on valmis.

Materiaaleista sametti miellyttää. Trendeissä sitä näkyy isoissakin pinnoissa, mutta minulle riittää olohuoneeseen tyynynpäälliset. Löysin myös ihanan mohairsilkkilangan, ja sitä myöden jokasyksyinen neulomania on taas täällä.

Syyssävyni ovat aikalailla samat kuin muinakin vuodenaikoina, mutta painotus ehkä vähän muuttuu. Mustaa ja harmaata tulee lisää. Muissa tiloissa meillä näkyy enemmän kromia kuin messinkiä, mutta jotenkin työhuoneeseen se kuuluu. Nude ja/tai vaaleanpunainen pieninä ripauksina on myös mukana vaikka usein syksyisin se on väistynyt lilaantaittavien harmaansävyjen tieltä. 

Stailaukset kiehtovat myös niin ilmestyneiden katalogien sivuilla, muiden blogeissa kuin kotonakin. Niihin keräilen nyt tiiviiksi kokonaisuudeksi kirjoja, laatikoita, ja kynttilöitä.

Taide inspiroi tänä vuonna erityisesti töihin paluuni vuoksi. Teatterin kautta vuorovaikutus, uudet ihmiset, näkemykset ja maailmankatsomukset avartavat opettajankin ajattelua. Olen myös tehnyt paluun vanhan rakkauteni äärelle, kun aloitin aikuisbaletin. Tanssin aikoinaan yli kymmenen vuotta, mutta vuosia välissä on paljon. On ollut ihana aloittaa viikonloppu tendun, plien ja piruettien kautta. Muutenkin olen imenyt taide-elämyksiä esimerkiksi näyttelyistä ja itsekin olisi kiva taas pitkästä aikaa maalata.

Puutarha- ja pihaprojektitkin etenevät vaikka eivät tänne blogiin asti olekaan päätyneet. Sisääntulon kulkureitille on tehty laatoitusta ja kukkapenkkiä muurattu. Muistan miten joskus ihmettelin mummomaista kukkaksipuleista intoilua, mutta nyt ymmärrän tai mummoilen tulppaanin ja liljan sipuleiden kanssa. Katsotaan nyt käykö niin, että innostusta on enemmän kuin taitoa.

Kukkahulluuteni suhteen olen yllättänyt itseni pari kertaa, ja hankkinut jotain muuta kuin valkoista, toki sitäkin. Syyssävyiset hortensiat ovat aivan ihania ja eustomastakin hankin syyssävyisen version. Dahliat ihastuttavat vaikka niiden kausi alkaa jo olla ohi. Olin jotenkin myöhäisherännäinen tässä asiassa. Varsinkin suuri Cafe au lait -lajike on puutarhamummoilun myötä haaveissani ja sellaisia suunnittelen isuttavani sitten keväällä. 

Villasukkakausikin on virallisesti avattu, kun hipsuttelen niissä kahvi tai teekuppikädessäni ja sytyttelen kynttilöitä ja lyhtyjä. Takkatulen polttaminen tulee olemaan hankalaa, koska meidän kohta 1-vuotias nousee sitä vasten seisomaan jatkuvasti.

Uskallankohan Habitareen mennäkkään, kun olen nyt niin otollista maaperää vaikutteille. Ei vaan,  ihan innoissani odotan messuja. Onpa sitten taas lisää mistä intoilla. Habitare-lippujen arvonnan voittaja oli muuten anonyymi kommentti:

"Mujia odotellaan täälläkin :) Ja paljon vaaleaa puuta, sekä muita luonnonmateriaaleja ja pehmeitä sävyjä. Anno Collectionin paluuta odotan myös mielenkiinnolla." 

Voittajaan olen jo ollut yhteydessä, ja liput ovat hänelle lähteneet. Onnea vielä voittajalle, ja kiitos kaikille osallistujille.

IKEA 2018 kuvasto: Poimintoja ja inspiraatiota

IKEAn kuvasto kolahti maanantaina luukuista moniin koteihin, eli syksy ja sisustusinspiraatio ovat jälleen täällä. Jos kuvasto ei ole sinulle tullut paperisena versiona, voi sen kipaista hakemassa IKEAlta tai R-kioskilta. Vaihtoehtoja kuitenkin riittää, sillä kuvastosta on myös nettiversio ja jopa sovellus.
Viime viikolla piipahdin Ikean kutsumana uuden kuvaston lanseeraustilaisuudessa kuulemassa, näkemässä ja käsin koskettelemassa uutuuksia ja trendejä. Ajattelin nyt jakaa teillekin niistä omat poimintani inspiraatioksi.

 Olohuone on uuden kuvaston keskiössä tai oikeastaan #elohuone. Ikea nimittäin mielellään vaihtaisi tuon niin moneen taipuvan huoneen nimen elohuoneeksi. Ei ollenkaan hassumpi idea. Se tekee olohuoneesta jotenkin paljon aktiivisemman paikan, silti unohtamatta rentoutumista, joka kuitenkin on se ihmisille tärkein asia olohuoneessa. Kuvasto on täynnä inspiraatiota tänäkin vuonna, ja tyyleissä on kirjoa monenlaisiin sisustustyyleihin.

Syksyn trendien toinen puoli on runsas ja värikylläinen: isot kukkakuosit, yltäkylläiset sinisen ja vihreän sävyt, sametti ja trooppiset kuosit. Kuvastossa näkyy kuitenkin myös toinen harmonisempi tyyli hillityin sävyin ja rouhein luonnonmateriaalein. Tämä jälkimmäinen tyyli tietysti keskustelee vahvimmin oman tyylini kanssa, vaikka upealta nuo värit ja runsauskin näyttivät. 

Uutuuksista on ehdottomasti mainittava kaksi erikoismallistoa. Moni odottaa kuumeisesti HAY:n kanssa yhteistyönä syntynyttä YPPERLIG-erikoismallistoa. Perusasioiden kauneutta korostava mallisto tulee myyntiin lokakuussa.
Lokakuussa ilmestyy myös EFTERTANKE-mallisto, johon itse todella ihastuin. EFTERTANKE-maalisto on luotu yhteistyössä Thaimaalaisen sosiaalisen yrityksen kanssa, joka tarjoaa työtä taitaville käsityöläisille, sekä järjestää koulutusta ja terveydenhuoltoa koko yhteisölle. Hyvää tekevä tausta ja tuotteiden sosiaalinen vaikutus todella huokuu myös tuotteista, Mallistoon kuuluu kaunista käsin muotoiltua ja viimeisteltyä keramiikkaa, käsin tehtyä paperia ja käsinkudottuja tekstiilejä. IKEA on tehnyt vastaavantyypistä yhteistyötä jo aiemmin, mutta tämän malliston myöstä tuotteita on paljon enemmän ja sitä kautta käsityöläisiä mukana monin kertaisesti.

Kaapelitehtaalle kuvaston lanseeraustapahtumaan oli sisustettu/stailattu viisi tilaa, joista ruotsalaisen stailisti-bloggaaja Pella Hedebyn set up kolahti minuun eniten. Pella Hedeby on siis monille tuttu esimerkiksi Elle decorationin Stil inspiration -blogistaan, sekä  IKEA Livet Hemma -blogista. Hän oli siis tilaisuudessa antamassa vinkkejä siitä, miten stailauksella saa lisää eloa olohuoneeseen. Hänen luoma sisustus edusti tyylien kirjossa sitä harmonisinta suuntaa, ja sama tyyli näkyy hänen töissään kautta linjan. 

Nämä kuvat ovat Pellan tilaisuuteen stailaamasta set upista, jota olisi voinut katsella vaikka miten pitkään.  Rauhoittava ja kutsuva tunnelma seesteisen värimaailmansa ansiosta, ja silti inspiroiva ja kiinnostava monien yksityiskohtien takia. Kun pohja on simppeli, harkitut asetelmat tulevat esiin ja saavat sisustukseen sitä peräänkuulutettua eloa.

Kokosin muutamia asioita, joihin tämä stailaus perustuu, ja on Pellan tyylille ominaista laajemminkin. Tunnistan hänen tyylistään paljon omaakin tyyliäni, ja allekirjoitan luettelemistani asioista kaikki. 

Vinkkejä olohuoneen sisustamiseen Pella Hedebyn innoittamana:

-Harmoninen ja rauhallinen tunnelma

-Pohjana simppelit perusjutut

-Monikäyttöiset huonekalut

-Ajaton design

-Luonnonmateriaalit ja tekstiilien kerrostumat

-Luonnon sävyt

-Kasvit

Kuvat: Ikea

Pella oli valinnut tähän stailaukseen suosikkejaan IKEA-tuotteista, kuten uuden EKEBOL-sohvan ja Stocholm 2017 -malliston penkin. Molemmat ovat loistavia esimerkkejä helposti muunneltavista huonekaluista. Pyörillä olevia huonekaluja voi siirrella, ja penkki voi toimia myös pöytänä. Kirjoitusalusta toimii ikään kuin kehyksenä kuvalle, jota voi rennosti vaihdella. Aröd-valaisin on hyvä esimerkki ajattomastasta designista ja valaisin luo lämmintä tunnelmaa. Sylinterimaljakoihin voi laittaa kukkia, mutta niitä voi myös käyttää säilytysastioina vaikkapa siveltimille, ja ne ovat kauniita hyllyllä ihan tyhjilläänkin. Uutuustuotteista yksi oma suosikkini ovat messinkiset aterimet, ja messinkisen lusikan tarkkasilmäinen voi Pellankin stailauksesta löytää. Persoonallisuutta sisustukseen tuo Japani-viitteet, jota koko stailaus heijastelee, mutta joka selkeimmin näkyy Ikean Aina-pellavakankaasta valmistetussa kimonossa seinällä.

Ikean innoittamana inspiroivaa sisustussyksyä!

KYLÄSSÄ: Matkailijoiden koti

Kylässä-sarjan uuden tulemisen ensimmäinen osa oli joku aika sitten, ja nyt olisi vuorossa seuraava ihana koti. Kylässä-sarjassa nähdään siis ystävieni koteja, ja joskus muitakin kiinnostavia ja inspiroivia tiloja.
Tässä kodissa asuu lapsuuden ystäväni miehensä ja pienen tytön kanssa.
Tämän raikkaan kodin kävin kuvaamassa keväällä juuri, kun kirsikankukat ihanasti kukkivat heidän ikkunoittensa takana. Kaunis vaaleanpunainen oikein tulvi sisään.

Itsekin rakastan matkustelua, mutta ihan niin ahkera travelleri en ole kuin tämän kodin asukkaat. Tämän kodin he ovat remontoineet itselleen pari vuotta sitten, ja matkoilta napattuja tunnelmia, esineitä ja viitteitä voi nähdä tässä kodissa siellä täällä. Yhdessäkin olemme joskus tehneet ennen lapsia viinimatkan, ja tässä kodissa iskee aina matkakuume itsellekin. Ystäväni sisustustyyli on melko moderni, käytännöllinen ja pienillä yksityiskohdilla vuodenaikoihin vaihtuva.

Olohuone on selkeä ja raikas, jota vihreät ykityiskohdat syventävät. Terrakotta-ruukussa kasvava pieni sitruspuu antaa särmää koko huoneeseen. Tuossa sitruspuun vieressä sohvalla on ystäväni lempipaikka heidän kodissaan. Siitä näkee koko yläkerran avoimen tilan, ja vuodenajan mukaan vaihtuvan maiseman.

Keittiö on avoin ja moderni. Vaikka minun oman kotini värimaailma on hyvin hillitty ja harmoninen, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, ettenkö pitäisi muiden kodeissa myös väreistä. Itse asiassa yksi syy miksi halusin esitellä teille tämän kodin, on juuri se, että tässä kodissa on käytetty niin tyylikkäästi ja raikkasti värejä. Pohjana pintamateriaalit tässäkin kodissa ovat modernin mustavalkoiset, mutta värejä on käytetty minusta ihanasti piristeenä siellä täällä, lähinnä hedelmillä ja kasveilla, tauluilla ja muutamilla esineillä.

Ruokailutila on vähän rustiikkinen, mikä antaa kivaa vastapainoa modernille keittiölle. Keittiön rouhea pöytä onkin yksi perheen lempihuonekaluista. Sen ympärille on koottu wieniläistuoleja ja joukossa on myös yksi kaunis vanha ruskea tuoli. Pöydän päässä on pikkuneidin paikka, kivasti saamaa henkeä oleva mustaksi maalattu syöttötuoli. Artekin valkoiset modernit, mutta muotokieleltään pehmeät, Golden bell valaisimet sopivat kauniisti pöydän päälle ja keventävät kokonaisuutta. Asukkaiden lempiesineitä ovat matkoilta tuodut tuliaiset, kuten nuo taulut, jotka ovat muisto Brasiliasta.

Tämä koti on kahdessa kerroksessa. Pieni piha alhaalla ja koko asunnon levyinen parveke ylhäällä. Parasta asukkailleen tässä kodissa onkin parvekkeelle siintävä ja tuoksuva meri, se että koti on vain kiven heiton päässä rannalta. Ystäväni sanookin, että alue on vähän hotellimainen, ja siitä tulee vähän lomafiilis. Yleiskaavan alueelle on luonut aikoinaan Alvar Aalto.

Muistan, että ystäväni on haaveillut kakkosasunnosta Italiassa pitkään. Italialla onkin kaikista matkakohteista erityinen paikka heidän sydämissä. Uusista Italian ja muistakin matkoista haaveillaan parvekkeelle itse DIY-projektina kuormalavoista toteutetulla sohvalla.

Yläkerran vessassa on jotain mistä itsekin olen joskus haaveillut. Pieni tila saa erityisen ilmeen tuosta marokkolaisesta sementtilaatasta, ja jälleen kerran sopii täydellisesti matkailijoiden kotiin. Kirsikan kukkien aikaan vessaan laitetaan vaaleanpunaiset pyyhkeet ja saippuassa tuoksuu myös kirsikan kukat.

Sitten kipitetään portaikon kautta alakertaan. Portaikon yläpäässä oleva piano on perheen isän lapsuudenkodista, ja kuvat portaikon seinällä jatkavat samoissa sävyissä. Kuvat ovat tutun vauvakuvaajan Laura Schneiderin ottamat suloiset muistot neidin ensihetkistä. Alakerrasta löytyykin pikkuneidin valtakunta.

Pienen tytön huoneen sisustus on luotu hennon harmaalla, valkoisella ja pastellisilla sävyillä. Matkailuviitteitä näkyy täälläkin siellä täällä. Huoneen nurkassa on kaunis kutsuva katos lukuhetkiin, ja vanhalla tuolilla kesäseikkailuja odotti jo keväällä kesämekko ja hattu.

Ystäväni sanoo, että koti on heille tärkeä paikka, mutta kotona voi tuntea olevansa niin monessa muussakin paikassa. Koti onkin hänelle ennen kaikkea mielentila. Toisaalta hänestä kotiin on aina kiva palata, ja nähdä miten varsinkin lapsi nauttii palata omien lelujen keskelle.

Ystäväni sanoo että "tämä koti ei varmaankaan ole meidän loppuelämän koti, mutta se tulee aina olemaan tyttäremme ensimmäinen koti ja sen tähden meille paikka, jossa on paljon rakkaita muistoja".

Kylpyhuone koki remontissa ehkä suurimman muutoksen. Tässä on loistava esimerkki siitä miten pieneenkin tilaan saadaan mahdutettua vaikka mitä. Neliön muoto on mahdollistanut sen, että jokaiseen nurkaan on saatu eri toiminto; sauna, suihku, vessa ja kodinhoitopiste. Moni olisi luovuttanut saunan suhteen, mutta sauna asettuu tilaan hyvin, ilman että tila menee tukkoon. Vaaleat laatat, mikrosementtilattia, alas asti menevät lasiseinät ja vaaleat lauteet pitävät huolen, että kokonaisuus on ilmava. Suihkulle jää juuri sopiva kulmaus, ja tosiaan kuvien ulkopuolle jää vielä pieni kodinhoitonurkkauskin. Todellinen tilaihme, ja niin kaunis kokonaisuus!

Alakerrasta löytyy vielä vanhempien rennon kutsuva makuuhuone, josta on ovi pienelle pihalle. Pihasta voi avata portin ja muutamalla askeleella oletkin jo rannassa. Kiitos vielä tämän kodin asukkaille, että saan jakaa inspiraation teidän kodista muillekin.