1-vuotiaan panda-synttärit

Reilu viikko sitten lauantaina meillä vietettiin 1-vuotiaan synttäreitä panda-teemalla. Talo oli täynnä sukulaisia, ystäviä ja ennen kaikkea juhlatunnelmaa pienen sankarin kunniaksi.

Syksy on ollut kiireinen, mutta ehdin kuitenkin tehdä kutsut ja postipoika ne kiikuttaa perillekin.

Kutsuihin käytin kaikille ala-asteen kuvistunneilta muistoja tuovaa huopaa, josta pandan silmät, korvat ja nenät syntyivät. Ensin ajattelin käyttää ihan vain mustaa pahvia, mutta huovasta tuli kivasti kolmiulotteisuutta ja pehmoista tuntua. Suun piirsin ihan vain tussilla.

Kun kaikki panda-yksityiskohdat on koottu näin yhden otsikon alle, niin näyttää ehkä vähän siltä kuin pandoja olisi ollut ihan kaikkialla. Todellisuudessa koristelut olivat aika simppelit. Teemaa tuli lähinnä paperiastioista ja serveteistä sekä paperikennopandasta. Suuren paperikennopallon olen hankkinut joskus IKEA:lta ja se on jo palvellut muissakin juhlissa. Siitä tuli panda, kun askartelin sille silmät, korvat ja nenän. Servetit olin tilannut jo joskus aikoja sitten, ja saman sarjan panda-kupit ja lautaset oli ainut hankintani Habitaresta. Kun avasin paketit, tajusin että pakkauksista paljastui muitakin eläimiä. Teen siis onneksi lasten juhlia varten hankintoja pitkin vuotta, kun jotain kivaa tai suunniteltuun teemaan sopivaa tulee vastaan, ja yhdistelinkin sitten panda-astioihin toisia astioita. Aioin siis säästää muut eläimet tuleviin juhliin, mutta lopulta ne muutkin eläimet tulivat juhlissa käyttöön, ja mietin että miksi alunperin ne edes hylkäsin. Nuo toiset lets party -astiat olen hankkinut meidän viime talven matkalta Kanarialta, kun löysihän tämä siustusfiikki sieltäkin sisustusliikkeen. Jos matkalaukussa olisi ollut enemmän tilaa olisi Muy mucho homen hyllyt tyhjentyneet enemmänkin. Vinkkinä siis Espaanjaan matkaaville; pitäkää silmät tuon liikeen varalta auki, sillä siellä oli kaikkea kivaa.

Tarjolla oli brunssi, josta ei kyllä tullut kovin montaa onnistunutta otosta juhlahulinassa otettua. Mies leipoi sämpylöitä Sikke Sumarin ohjeella, ja se oli muuten paras sämpyläohje, johon me ollaan törmätty. Ihanan rapea pinta ja kuohkeita sisältä. Karjalanpiirakoita, munakasta, jugurttia... Makeiden kanssa sain leivonta-apuja, kun ystäväni tarjoutui leipomaan omenapiirakkaa ja anoppi teki suklaamuffinsit.

Kakun suhteen toteutettiin samaa jo perinteeksi muodostunutta systeemiä, että äitini tekee kakkupohjan ja minä koristelen. Pinterestin insproimana suunnittelin söpöä panda-kakkua, muttta en vain ollut koskaan aiemmin taiteillut sokerimassan kanssa. Vähän jännitti, että mitäs jos en onnistu ja  kakku menee pilalle. Heti koristelun alkumetreillä tulikin haasteita, kun tajusin, että eihän hankkimani määrä valkoista sokerimassaa riitä koko kakun päälle. Sokerimassa tulikin sitten vain kakun päälliosaan, mutta vielä piti keksiä mitä reunoille tehdään, kun pelkkä kermahan näytti puhtaan valkoisen massan kanssa ihan keltaiselta. Onneksi kaapissa oli juhlia varten reilusti oreo-keksejä, ja sain ajatuksen että oreomurusista tulisi kiva reuna. Lopulta kakusta tuli kivan näköinen, ja itse asiassa luultavasti vielä paremman makuinen näin. Uskon, että onnistuin, koska sankari oli varsin kiinnostunut kakustaan, varsinkin siinä vaiheessa, kun sädetikkuykkönen sytytettiin palamaan. Tämä olikin ensimmäinen kakku, jota hän pääsi maistamaan. Suu aukeili kuin linnun poikasella.

1-vuotias sai tietysti aivan ihania lahjoja. Oli kiva, kun hän sai nyt omia leluja ja vaatteita, kun niin se vain usein menee, että kun talossa on jo toinenkin poika, niin pienempi perii usein isoveljen juttuja. Tuollaisen potkuauton arvoin tässä muutama viikko sitten Instagramin puolella yhteistyössä Jollyroomin kanssa, ja sen yhteistyön merkeissä meidän 1-vuotiaskin sai oman potkuautonsa*. Meillä huristellaan nyt sitten kahdella potkuautolla, kun isovelihän sai myös aikoinaan vastaavantyylisen auton 1-vuotislahjaksi. 1-vuotisjuhlien lisäksi juhlan aihetta oli enemmänkin, koska pienemmällä pojalla on myös nimipäivä näin syksyllä. Panda-pehmolelu on hänen nimpparilahjansa.

* Yhteistyssä Jollyroomn kanssa.

TallennaTallennaTallennaTallenna

KYLÄSSÄ: Vauvavalokuvaajan studiolla

Tähän asti KYLÄSSÄ-sarjassa olen esitellyt teille ystävieni koteja, mutta tällä kertaa kurkistamme vauvavalokuvaaja Laura Schneiderin studiolle. Kodikas on ehdottomasti adjektiivi, jota tämänkin tilan kohdalla voi käyttää, vaikka kodista ei tällä kertaa olekaan kyse. KYLÄSSÄ-sarjassa siis esittelen koteja, ja myös muita kiinnostavia tiloja, kuten tällä kertaa valokuvausstudion.

Olen KYLÄSSÄ-sarjan aiemmissa osissa aina kysynyt esiteltävän kodin asukkailta muutaman kysymyksen heidän kodistaan ja ajatuksia sisustamisesta. Lauralle tein myös pienen haastattelun, mutta tällä kertaa vähän eri näkökulmasta. Lopussa nimittäin Lauran vastauksia siitä millaista vauvakuvaajan työ oikein on, ja miten hän kolmen pojan äitinä on onnistunut yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämisessä.

Tähän tilaan liittyy itselläni rakkaita muistoja meidän poikien ensihetkistä.  Kävimme ensimmäisen kerran Lauran Studiolla noin 3,5 vuotta sitten esikoisen vastasyntyneen kuvauksissa, ja vuosi sitten myös pikkuveljen kanssa, kun hän oli vasta 11 päivää vanha.

Tällä kertaa olimme Laura Shneiderin studiolla, koska pienempi meidän pojista oli hänen mallinaan. Laurahan on siis erikoistunut vastasyntyneiden kuvaamiseen, mutta hän alkaa kuvata nyt lisäksi jonkun verran myös vähän isompia vauvoja. Laura kysyi jo joskus viime talvena, että saisiko hän meidän minimiehen hänelle malliksi. Meidän pikkuinen nauttii tällaisesta, joten sehän sopi ja lupasin ilmoitella, kun hän on oppinut istumaan. Tämän blogiyhteistyön ansiosta ratkesi myös pohdintani siitä miten 1-vuotiskuvaukset järjestetään. Ihanaa, että nyt sama kuvaaja kuvasi hänet myös 1-vuotiaana.

Näitä kuvia ottaessa oli vielä elokuu ja täysi helle, 23 astetta, mutta silti minusta Lauran studiolla on aina jotenkin ihanan syysmäinen tunnelma. Se johtuu varmaankin pehmeistä sävyistä, joita Laura kuvauksissa käyttää, sekä hänen tyyliin kuuluvista rustiikkisista pinnoista. Minulla tulee teatteriopettajana tästä tilasta assosiaatiot teatterin tarpeistoon; vähän mystinen tunnelma ja kiinnostavia esineitä. Hyllyt ovat täynnä kaikkea suloista rekvisiittaa ja vaatetta. Löysin esimerkiksi sängyn, jota Laura käytti meidän pienemmän pojan newborn -kuvissa vuosi sitten. Ikkunallisessa vanhan talon kellarikerroksen tilassa Helsingin Kampissa on rauhallista. Tila on lämmitetty ja vastasyntyneitä kuvatessa tilassa kuuluu rauhoittava kohina.
Vanhemmatkin on studiolla huomioitu. Tilassa on vauvanhoitopiste sekä sohvanurkkaus, jossa pienten vauvojen vanhemmat voivat juoda kupin kuumaa, ja ottaa vaikka päikkärit, sillä välin kun vauva on Lauran hellässä huomassa kuvattavana. Isompien vauvojen kanssa lepohetki ei enää onnistu samalla tavalla tai ainakin meidän minikiituri on jo sellainen menijä, että häneltä ei enää lepäillä. Kuvattavana hän viihtyi ihan suht` paikoillaan, mutta aina kun hän pääsi lattialle, alkoivat johdot ja kuvauskalusto kiinnostaa.
Lauralla on selvästi sama yhteys myös näiden vähän isompien vauvojenkin kanssa, ja kuvista tuli aivan ihania. Seuraavassa postauksessa saatte sitten nähdä millaisia suloisia otoksia Laura meidän murusesta tallensi.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Olin vuonna 2009 äitiyslomalla esikoisestani kun aloin tekemään hänestä digitaalista scrapbookia ja sitä kautta omia valokuvia tuli tutkailtua entistä tarkemmin ja niinpä halusinkin oppia kuvaamaan omaa vauvaani paremmin. Hän oli tuolloin jo yli puolivuotias ja törmäsin netissä vauvakuvaukesta lueskellessani myös näihin newborn-kuviin. Harmitti, etten ollut tajunnut viedä esikoistani tuollaisiin kuvauksiin hänen ollessa ihan pieni, mutta eipä Suomessa tuohon aikaan juuri vauvakuvaajia ollutkaan. Yksi olisi ollut mutta hänkin oli äitiyslomalla tuolloin. Siitä kuitenkin heräsi kiinnostus ihan näiden pienimpien kuvaamiseen ja sainkin harjoitella ystävieni vauvoilla ja pian myös toisen lapseni syntymän jälkeen kuvasin hänet. Siitäpä se sitten lähti. Vauvoja alkoi tulemaan mun silloiselle kotistudiolle melko tiuhaan ja mä ahmin tietoa newborn-kuvauksista. Perustin Laura Schneider Photographyn loppuvuodesta 2011 ja alkuun kuvasin vastasyntyneiden lisäksi myös 1-vuotiaita, perheitä, odottavia äitejä… Jopa parit hääkuvat tuli napattua. Mutta melko pian mulle kävi selväksi että newborn kuvaus on se mun juttu ja haluan keskittyä täysillä siihen. Ja siitä oon edelleen tosi iloinen, että päätin fokusoitua tähän genreen. Nyt päätin tänä syksynä avata kalenterin muutaman minikuvauspäivän muodossa myös 5-18kk ikäisille, sillä niin moni vauvakuvauksissa mun luona käynyt haluaisi tulla samalle kuvaajalle seuraaviinkin kuviin. Minikuvauspäivät mahdollistaa sen ettei nämä muut kuvaukset vie kuitenkaan kalenterista niitä newbornkuvausaikoja, mikä on edelleen mun pääfokus. Nämä minikuvaukset tulee varattavaksi muutaman viikon sisällä ja ilmoittelen niistä mun Facebook- ja Instagram-sivustoilla. 

Mikä työssäsi on parasta?

No nämä pienet asiakkaat! Mä olen ollut pikkutytöstä saakka voimakkaalla hoivavieteillä varustettu vauvaihminen. En kuitenkaan koskaan olisi arvannut että musta tulee isona vauvakuvaaja, mutta nyt se tuntuu jotenkin päivänselvältä - tää työ on kuin mulle tehty! Mä nautin kuvausten suunnittelusta. Saan siinä toteuttaa luovuutta, kun mietin kuvauksessa käytettäviä settejä, sävyjä, mahdollista rekvisiittaa (mitä käytän kylläkin hyvin kohtuudella). Huomaan, että entistä enemmän mun luo hakeutuu asiakkaita, jotka tykkäävät juuri siitä mun tyylistä ja he lähes aina antavatkin vapaat kädet mulle kuvauksen suunnitteluun tai kertovat suosikkejaan mun aikaisemmista töistä. Muutoinkin asiakkaiden luottamus muhun, kun kuvaan heidän pientä vauvaa on jotain aivan huikeeta. On ihana nähdä miten he pystyvät rentoutumaan studiolla kuvauksen aikana, hieman lepäämään juuri alkaneesta vauva-arjesta ja usein kuvauksesta lähtiessään kiittelevätkin kivasta ja rennosta kuvauskokemuksesta. Se tuntuu tosi hyvältä!

Mikä työssäsi on sellaista mitä ihmiset eivät ehkä osaa ajatella?

Niin tässä kuin monessa muussakin työssä on paljon sitä taustahommaa, mikä ei näy muille. Työstäni murto-osa on itse kuvaamista. Paljon työtunteja kuluu koneen ääressä kuvien editointiin, sähköposteihin, someen (siihen saisi varmasti kulumaan enemmänkin, mutta olen jotenkin tosi laiska someihminen ja tätä sekä muutamia muita työtehtäviä varten olen miettinyt assistenttia tulevaisuudessa), materiaalien suunniteluun, laskutukseen, nettisivujen luomiseen ja ylläpitämiseen… Kuvauksista tulee yleensä 2 koneellista pyykkiä jotka pesen ja kuivaan seuraavaa kuvausta varten (osa on käsipesun vaativia materiaaleja) ja teen myös jonkin verran rekvisiittaa itse. Asiakasta kohden sanoisin että itse kuvaus vie vain 1/3 työtunneista. Itse kuvaus on melko rankka puristus, sillä studiossa on lähes 30 astetta lämmintä, jotta vauvat viihtyvät. Itsellä siinä 2-3 tunnin kuvauksen aikana tulee hiki pintaan ja välillä se työasentokaan ei ole se ergonomisin - tässä koitan kylläkin tsempata jatkuvasti ja suunnitella työskentelytilaani niin, että selkää ja polvia ei tulisi rasitettua liikaa. Tähän on auttanut paljon mm. uusi, ihana kuvauslava minkä Heidin puuseppämies teki mulle. Jee, ei enää lattialla kyykkimistä! 

Miten olet kokenut yrittäjyyden ylipäätään, entä sen ydistämisen perheenäitinä olemiseen?

 Se on ollut melkoista tasapainottelua, en kiellä. On vienyt vuosia löytää jotakuinkin sopiva työrytmi ja hioa omat työskentelytavat sellaiseksi, että se toimii myös näin lapsiperheen arjen pyörityksessä. Olen ollut myös vuoden äitiyslomalla tässä välissä ja se breikki tuli juuri oikeaan aikaan. Takana oli todella kiireinen vuosi kuvauksia ja tuntui ihanalta jäädä hetkeksi oman vauvan ja isompien lasten kanssa kotiin. Tuon vuoden aikana tuli mietittyä tarkemmin mitä ja miten haluan työssäni toimia. Ja eipä ole työ maistunut koskaan niin hyvälle kuin mitä se on äitiyslomalta pari vuotta sitten palattuani ollut. 

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Mulla työpäivät jakautuu kuvauspäiviin ja editointipäiviin. Kuvauspäivänä lapset kouluun ja hoitoon vietyäni lähden mun studiolle Kamppiin. Saavun studiolle yleensä tuntia ennen kuvausta pistämään lämmöt päälle ja laittamaan kaiken valmiiksi ennen kuin perhe saapuu. Muutaman tunnin kuvauksen jälkeen siivoan studion, kerään kuvauksesta koituneet pyykit ja nappaan lounasta mukaan matkalla kotiin. Kotona pistän pyykit koneeseen, siirrän kuvat koneelle, käyn läpi sähköposteja ja hoidan muita ”paperihommia”. Editointipäivänä käsittelen kuvia joko kotona (lapset ovat hoidossa) tai studiolla ja yleensä saan käsiteltyä pari kuvausta per päivä. 
Loput ajasta käytän someen, sähköposteihin, asiakkaiden tuotetilauksiin yms. 

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Vaikka olen suunnittelijaihminen, niin olen tosi huono suunnittelemaan asioita pitkällä tähtäimellä. Elän päivän kerrallaan ja tällä hetkellä nautin tästä työstä, koska se tuntuu omalta ja edelleen niin kiinnostavalta. Olen järjestänyt pari workshoppia vastasyntyneen kuvauksesta täällä Suomessa ja todennäköisesti tulen järkkäämään näitä joskus jossain muodossa lisääkin. Sen lisäksi, että on kiva opettaa toisia, omakaan oppiminen ei ole tullut tiensä päähän. Musta on ihanaa kokeilla ja oppia uusia juttuja. Vien omaa työtäni eteenpäin ja nautin siitä, että saan kohdata näitä ihania pieniä ihmisiä ja heidän perheitään työssäni ja olla ikuistamassa näinkin tärkeää hetkeä heidän elämässään.

* 1-vuotis kuvaus saatu yhteistyössä Laura Schneider photography kanssa.

TallennaTallenna

Matkarattaat testissä Porvoon mukulakivikaduilla

Miehellä, ja sitä myöden meidän koko perheellä alkoi nyt kesäloma. Ensin taidetaan ladata akkuja ihan vain kotona, mutta sitten on luvassa kaikenlaisia pieniä kesäretkiä, ehkä roadtrip kesäkaupunkeihin. 

Tällä viikolla tein jo yhden kesäretken poikien ja meidän kesävieraiden kanssa. Minun äiti ja täti olivat meillä muutaman päivän alkuviikosta, ja keskiviikkona saimmekin ex tempore -idean lähteä viettämään kesäpäivää Porvooseen. Porvoon retkelle testiin pääsi uudet Jollyroomin kanssa yhteistyössä saadut *Petite cherie soleil limited edition 2017 rattaat.

Petit Cheries soleil -rattaista on muitakin kivoja värejä ja kuoseja, mutta meidän tyyliin tämä limited edition -versio iski eniten. Mustan ja kullan yhdistelmä on vaan niin tyylikäs ja jopa ylellinen, mutta silti myös käytännöllinen pienten kanssa.

Mietin matkarattaiden hankintaa jo isomman pojan kanssa erityisesti siinä kohtaa, kun pienempi oli vielä vatsassa, ja puuskuttaen nostelin yhdistelmävaunuja autoon. Kun nämä kevyet matkarattaat näppärästi kiskaisin kasaan ja nostin autoon, jälkiviisaana vahvistui, että olisipa pitänyt hankkia jo silloin. Vaikka meillä jatkaa varsinaiset tuplarattaatkin edelleen käytössä, niin nämä ovat kyllä kaivattu lisä näppäryytensä ansiosta. Ajatus onkin, että nämä matkarattaat ovat aina mukana autossa, niin että rattaiden rehaamista edes takaisin ei enää tarvitse tehdä, kun jonnekin lähdetään autolla. Meillä isompi haluaa yleensä jo kävellä itse tai liikkuu potkupyörällä. Näissä ikäsuositus on 6 kuukautta - 3 vuotta. Koska meidän esikoinen on pienikokoinen, hän voi tarvittaessa matkustaa näissä oikein hyvin pidempäänkin. Matkarattaat ja kantotoreppu on yhdistelmä, jolla meidän kesäretket mennään.

Lähtiessä en muistanut Porvoon mukulakivikatuja, mutta ainakin rattaat saivat heti kunnon testiajon  vanhankaupungin kaduilla. Vaikka kyyti muovirenkailla isoilla kivillä oli välillä könkköistä, niin matkustajaa tärisevä kyyti vain nauratti. Muutenkin minimies viihtyi rattaissaan oikein hyvin, ja otti siellä unetkin.

Saimme vaunuihin myös *Petite cherie istuinpehmusteen. Pehmuste suojaa penkkiä, kun kesäretkillä syöminenkin tapahtuu välillä ulkona rattaissa. Puistoretkillä hiekkaisen ja joskus kuraisenkin matkustajan voi surutta nostaa rattaiden kyytiin, kun kiinteämpien kankaiden likaantumista ei tarvitse pelätä. Pesuun voi sitten heittää vain pelkän pehmusteen. Talvella pehmusteen voi sitten kääntää lämmittävä fleece-puoli ylöspäin, mutta onneksi siihen on vielä pitkä aika.

Näillä me nyt kurvaillaan lomille ja kesäretkille.

  

*Matkarattaat ja pehmuste saatu yhteistyössä Jollyroomin kanssa

Kokemuksia Vaavisängystä

Vauva on kuulkaas kasvanut jo 5 kuukauden ikäiseksi. Palautimme jo kuukausi sitten

vaavisängyn, joka oli meillä blogiyhteistyön kautta lainassa. Sängyn palauttaessani, ja tätä kirjoittaessani ihan herkistyin, kun mietin miten vauva sen käyttön aikana kasvoi pienestä nyytistä pikku palleroksi sängyn päästä päähän. Muistelin miten hän on tässä sängyssä nukkunut joulukuusen äärellä, ja miten häntä on tässä sängyssä kuljeteltu pitkin kotiamme aina sinne missä muutkin ovat olleet. 

Vaavisänky oli yksi vauvavuoden alun parhaista tarvikkeista, ja palauttamisen jälkeen on oikein pitänyt opetella vauva-arkea ilman sitä. Voin siis suositella sitä ilolla muillekin, ja ajattelin siis palata vielä ajassa taakse päin, ja kertoa meidän kokemuksia vaavisängystä.

 Vaavisängyn idea on siis se, että sen voi vuokrata neljäksi kuukaudeksi, ja sen jälkeen palauttaa, kun vauva kasvaa ja ensisängyn tarve on ohi. Sänky on siis ekologinen ratkaisu, kun samaa sänkyä kierrätetään vauvalta toiselle. Tämä on mahdollista, koska materiaali on helposti puhdistettava, ja patja aina uusi. Sänky toimitetaan kätevästi kotiovelle, ja vuokra-ajan jälkeen se pakataan samaan pahvilaatikkoon kuin missä se tulikin, ja palautetaan lähimpään postiin. Vuokra-aika on siis normaalisti neljä kuukautta, mutta sitä voi halutessaan jatkaa. Kuten sanoin, minä olen ihan jo kaivannut vaavisänkyä, ja olisin varmasti muuten pidentänyt vuokra-aikaa, mutta vauva kasvoi neljässä kuukaudessa niin paljon, että hän ei olisi enää mahtunut siihen, vaikka se muuten olisikin ollut varsin kätevä edelleen. Perus vuokra-aika on siis minusta varsin sopiva keskikokoiselle vauvalle.

Meillähän on ollut yläkerrassa vauvan nurkkauksessa sänkynä sama suvussa kiertävä korisänky kuin isoveljen aikanakin. Toki pikkuveli on nukkunut pääasiassa yöt meidän sängyssä babynestissä. Babynestistä eli vauvapesästä ei silloin isoveljen vauva-aikaan puhuttu vielä mitään (en tiedä olisiko niitä silti ollut jo silloin). Babynest on siis ruotsalaisten kätilöiden kehittämä patja, jossa on reunat, ja jota voi käyttää missä vain. Ihan aluksi käytin babynestiä myös vaavisängyn sisällä. Pystyimme kuljettaa vauvaa sillä myös kätevasti kerroksesta toiseen. Babynest oli meillä mukana matkallakin, koska vauva on niin tottunut nukkumaan siinä. Babynest onkin myös vauvan (ja sitä kautta koko perheen, varsinkin äidin) nukkumista helpottava vauvatarvike,  jota ehdottomasti myös suosittelen. Se on meidän vauvalla edelleen käytössä joka päivä.
Vauvapesiä on toki myynnissäkin, mutta me saimme baby nestin lahjaksi tädiltäni, joka oli itse tehnyt sen. Lopulta hän itse asissa teki niitä meille kaksi, kun ensimmäinen jäi pieneksi.  Kiitos vielä tuhannesti tädilleni ihanasta ja niin tarpeelliseksi todetusta lahjasta! <3

Joka tapauksessa kaipasimme siis alakertaankin vauvalle sängyn, koska vietämme suurimman osan ajasta alakerrassa. Varsinkin juuri ensimmäisinä kuukausina halusin pitää vauvan koko ajan lähellä silmien alla. Koska vaavi-sängyssä on pyörät sitä voi liikutella sinne missä itsekin on. On myös kätevää, että vauvaa pystyy nukuttaa sänkyä liikuttamalla.

Pyörien ja tukevan rakenteen takia ei tarvinnut pelätä, että isoveli vahingossa kaataisi sängyn. Laitoin sänkyyn vielä pehmusteen reunoille, että se olisi vauvalle pesämäinen ja pehmeä.
Myös reunapehmuste varmisti, että isoveli ei pääse huomaamattani "hoitamaan" vauvaa.
Nyt tiedän jo, että isoveli osaa olla varovainen pikkuveljen kanssa, mutta etukäteen mietin, että keksiiköhän isoveli työntää sänkyä pitkin poikin. Aika hyvin isoveli ymmärsi, että sänky on pikkuveljen nukkumispaikka ja sen täytyy antaa olla rauhassa. Pari kertaa isoveli pudotti reunan yli vauvallekin lelujaan sänkyyn, onneksi ei mitään kovia leluja kuitenkaan. Veikkaan, että nyt kun veljekset ovat muutenkin jo enemmän kontaktissa, vauva saattaisi kiinnostaa isoveljeä enemmänkin.

Kaiken käytännöllisyyden lisäksi vaavisänky on kaunis, muotokieleltään 50-lukuhenkinen ja yksinkertainen. Sopii siis monenlaiseen sisutukseen, eikä haittaa vaikka sänky kulkee kodissa huoneesta toiseen.

Vaikka vähän haikeana sängyn palautinkin, niin on kätevää, että näin lyhyeksi ajaksi ei tarvitse hankkia sänkyä, joka sitten jäisi nurkkiin pyörimään.

Oot niin ihana -vauvakirjan voittaja (ja alekoodi)

Täällä on koko perhe sairastelut, jokainen vuorotollaan, mutta minä (ainakin vielä) vain lievin oirein. Nyt kun perheen kaikki miehet nukkuvat pienimmästä isoimpaan, niin tulin kuitenkin nopeasti kertomaan Oot niin ihana -arvonnan voittajan.

Oot niin ihana -vauvakirjan voittaja on Sikurina!
Hänelle onkin jo Oot niin ihana -vauvakirja laittettu matkaan.
Onnea vielä Sikurina ja kiitos myös muut osallistuneet.

Ilouutisia vielä teille kaikille, jotka tästä kirjasta jäitte haaveilemaan.
Seuraavan painoksen ennakkomyynti on nimittäin alkanut,
ja ennakkotilatut vauvakirjat toimitetaan jo viikolla 8.
 Ilokseni saan jakaa teille vielä myös alekoodin Oot niin ihana verkkokauppaan, josta löytyvät myös neuvolakorttisuojat, julisteet ja kortit.
Syöttämällä kassalla koodin IHANAKUISTINKAUTTA2017 saatte koko tilauksesta -10% alennuksen. Koodi on voimassa 20.2.2017 asti.

Oot niin ihana -vauvamuistolaatikko (sekä arvonta!)

Edellisessä postauksessa täällä kerroin teille millaiseen moderniin ja yhteisöllisesti suunniteltuun Oot niin ihana -vauvakirjaan* olen ryhtynyt tallettamaan pienemmän pojan vauvamuistoja.

 Lupasin palata Oot niin ihana -vauvakirjaan vielä arvonnan kanssa, ja kertoa miten toteutin laatikosta vauvamuistoboxin, sellaisille muistoille, jotka eivät mahdu kirjan sivuille.

Vauvakirja on siis pakattu kauniiseen valkoiseen laatikkoon, jonka sisällä voi säilyttää itse kirjaa, mutta siitä voi myös tehdä vauvamuistolaatikon. Vauvavuottahan ollaan täällä eletty vasta neljä kuukautta, joten vauvamuistojen kerääminen on sinänsä vasta melko aluillaan. Toisaalta ihan ne alkuajan vaatteet ovat jo esimerkiksi jääneet aikoja sitten pieniksi. Otinkin esiin joitakin noita pienimpiä ja rakkaimpia vaatteita, ja kokeilin millaisen vauvamuistoboxin voisi koota juuri niistä ensimmäisistä muistoista.

Ensimmäisenä laatikkoon päätyi vauvan ihka ensimmäiset vaatteet; Livlyn body, housut, pipo ja tossut. Nuo pilkulliset vaatteet olivat hänen päällään sairaalasta palatessa ja niissä on paljon tunnearvoa. Pienen ykköskoon vaipan taittelin myös laatikkoon.

Zaran lastenvaatteet ovat niin söpöjä. Söpöistä pandahousuista, samoin kuin ihanan pehmeistä kashmir-neuletakkista ja -housuista tuli ihan lempparit. Molemmat kuuluivat niihin vauvanvaatteisiin, jotka olisin voinut pukea hänelle vaikka joka päivä. Molemmille pojille on otettu talteen heidän syntymäpäivänsä Hesari. Rullalle laitettuna hesari on juuri sopivan kokoinen tähän laatikkoon.

Kun isoveli tuli ensimmäisen kerran tapaamaan pikkuveljeä hän toi vauvalle pienen pupun. Pupu on rakas muisto veljesten ensikohtaamisesta. Pupu ja jo odotusaikana vauvalle hankkimani Sophie kirahvi otetaan kyllä laatikosta varmasti vielä leikkeihin. Ristiäispäivästä laitoin laatikkoon muistoksi ristiäisvaatteet.
Kaikista yrityksistäni huolimatta tutti ei oikein tunnu meidän pikkuiselle maistuvan. Ihan kokonaan en ole vielä luovuttanut. Ihan pienenä tutti hänelle kuitenkin vielä maistui, joten ensimmäinen tutti pääsi myös laatikkoon.

Tämän yhteistyön merkeissä on luvassa ihania juttuja teille niin täällä blogissa kuin instagraminkin puolella. Vaikka tämä vauvakirja on tällä hetkellä loppuunmyyty (pian toki saadaan uusi painos), niin jollekin teistä on laitettu jemmaan yksi kirja, jonka arvonnan laitan nyt käyntiin. Oot niin ihana -vauvakirjaan on tietysti kiva tallettaa oman lapsen vauvamuistot, mutta kaikki osallistumaan arvontaan, sillä se on myös aivan ihana lahja esimerkiksi babyshower- tai kummilahjaksi.

ARVONNAN SÄÄNNÖT:

 Oot niin ihana -vauvakirjan arvontaan voi osallistua kommentoimalla tämän postauksen kommenttikenttään. Oot niin ihana -kirjaa kehitetään edelleen, joten jättäkää ihmeessä myös ideanne sen kehittämiseen.
Osallistua voi tammikuun loppuun saakka, eli 31.1.2017 saakka.
Olen voittajaan yhteydessä sähköpostilla, joten anonyymit kommentoijat muistakaa jättää sähköpostiosoitteenne tai nimimerkki. 
Voittajan kerron myös täällä blogissa helmikuun alussa.
(Huom! Minulla on kommenttien tarkistus päällä, joten kommenttisi näkyy tarkistamisen jälkeen.)

Onnea kaikille arvontaan!

*Yhteistyö