Tunnelmia ristiäisistä

maanantai 28. marraskuuta 2016



Viime viikonloppuna meillä siis juhlittiin pienemmän pojan ristiäisiä. Kastejuhla vietettiin täällä meidän uudessa kodissa. Kastehetki oli koskettava ja tunnelma kaikkien läheisten paikalla ollessa lämmin. Toinen kummitädeistä piti aivan ihanan ja liikuttavan puheen, joka sai niin nauramaan kuin herkistymään. Enpä ollut osannut varautua nenäliinoin.


Suuria koristeluja en juhliin kaivannut, kukat ja kaunis kattaus riitti. Servetit, muffinivuoat ja pillit olivat valkoharmaita, ja perinteistä sinistä halusin vain kukkiin. Hortensia-aikahan on jo ohi, mutta siniset hortensiat olivat silti toiveissani. Sain täydellistä palvelua kukkakaupassa. He olivat antaneet Hollantiin tehtävän etsiä sinisiä hortensioita, eivätkä hekään tienneet etukäten onko sitä löytynyt. Jännitin tietysti löytyykö niitä, ja kun kukat juhlapäivän aamuna haettiin, odotti siellä meitä kauniit hortensiat, ja ihan sovitusti sinisinä. 



Juhla aloitettiin nostamalla sampanjalasilliset pienelle pojalle. Tein myös seljankukkamehusta hana-astiaan juomaa, jota maustoin limellä ja mintulla.
Koska meille tuli paljon vieraita kauempaa, niin halusimme tarjota ruoan. Äitini keittämän lohikeitton kanssa tarjottiin anoppini leipomia sämpylöitä ja saaristolaisleipää. 



Täällä saittekin jo "maistiaisen" Marsispossun tekemästä suloisesta hiirikakusta, joka oli ehdottomasti juhlapöydän keskipiste. Pääsin muutenkin itse helpolla leipomusten suhteen, sillä molemmat kummitädit, ja mumma ja mummi tarjoutuivat leipomaan juhliin. Kahvipöydästä löytyi hiirikakun lisäksi hyydytetty minttusuklaakakku, cupcakesit, vaaleat lintupikkuleivät, suklaiset lusikkaleivät ja kerrossuklaapalat. Vaikka tarjottavat olisivat hyvin riittäneet ilmankin, niin innostuin kuitenkin viimeisenä ilta kokeilemaan vielä cakepopsien tekemistä.



Pöytä notkui siis herkkuja, niin kuin juhlissa kuuluukin. Näistä riitti herkuteltavaa vielä viikolle, ja pikkuleipiä varmasti jouluksikin. Lähetän tässä vielä isot kiitokset leipomuksista kummeille ja mummeille sekä Marsispossulle.



Juhlasankari puettiin ensin kastehetkeen suvussa kierävään kastemekkoon, jossa esimerkiksi minutkin on kastettu. Sen helmaan äidit sitten aina kirjovat lapsensa nimen. Jossain vaiheessa sankari vaihtoi mekon rennompaan juhla-asuun. Isoveljelläkin oli aikanaan liiviasu, ja sellaisen halusin nyt veljellekin. Isoveljen oma ei olisi hänelle edes mahtunut, kun pojat ovat sen verran erikokoisia, ja muutenkin halusin hänelle ihan oman ristiäisasun. Minulla on nimittäin molemmille laatikot, johon kerään muistoksi vaatteita ja muita muistoja tällaisista tärkeistä hetkistä. Lisäsin vauvan juhla-asuun vielä rusetin, ja jalkaan puettiin samat miniconverset kuin mitkä isoveljelläkin oli omissa ristiäisissään. Näistä tennareistakin olin vähän miettinyt, että hankkisinko pikkuveljelle omat, mutta onneksi en ollut hankinut, sillä hän sai sitten kastelahjaksi omat conssit.


Isoveli oli niin tärkeän oloinen suorittaessaan päänkuivaamistehtävää tuossa omassa juhla-asussaan. Pikkutakkia ostettaessa meidän piti miehen kanssa ihan purra huulta, kun pikkumies näytti melkein Solsidanin Freddeltä. Kapeissa vaaleissa housuissaan, vaalensinisessä kaukuspaidassaan ja tuossa pikkutakissaan hän oli jotenkin niin söpö. Pikkuveljellä kun tukkaa riittää, niin vitsailimme myös, että tarvitsisiko isoveli tehtäväänsä enemminkin föönin kuin pienen liinan. ;)



Vauva sai niin ihania lahjoja. Suloisia vaatteita, astioita, taulun jne... Jälkitoimituksenkin on vielä tulossa jotain esim. ihana Annika Välimäen uniikki kirjainjuliste. 


Lauloin aikoinaan esikoisen kastejuhlassa, ja halusin ehdottomasti laulaa myös pikkuveljelle, vaikka harjoittelu näin kahdelta pieneltä jäi melkein kokonaan. Lauluksi valikoitui Minä suojelen sinua kaikelta. Kertosäe on helppo perustella, mutta säkeistöjen sanatkin tuntuivat jotenkin osuvan, vaikka en oikein ensin osannut selittää miksi. Tuon laulun sanoissa oli tässä yhteydessä joku ajatus siitä, että vaikka nykymaailma tuntuu välillä hurjalta ja pelottavaltakin paikalta, niin toivon että se näyttäytyisi pienelle pojallemme ennen kaikkea kauniina ja mahdollisuuksia täynnä olevana paikkana. Juhlassa lauloin laulun sen enempää kappalevalintaani perustelematta. Nyt vähän jo etäämmältä osaan sanoa ajatukseni. 
Toivon, että molemmat poikamme saisivat elää, matkustaa ja nähdä maailmaa, jossa olisi avoimuutta. Toivon, että osaisimme mieheni kanssa kasvattaa heistä muita ihmisiä kunnioittavia, suvaitsevaisia ja rohkeita. Kaikki ainekset noissa maailman rakkaimmissa pojissa on, ja onneksi minulla on vielä monta vuotta aikaa pitää heidät ihan lähelläni ja yrittää onnistua omassa tehtävässäni.

5 kommenttia:

  1. Kiitos vielä ihanista juhlista. Miten suloisen ja rakkaan kummipojan sainkaan.❤️ Halauksia teille kaikille! t. Kummitäti M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos teille! Pikkuinen sai ihanat kummit.❤️

      Poista
  2. Hei! Tosi ihanalta näyttää teidän juhlajärjestelyt!! Haluatko vinkata mistä olet hankkinut vauvan juhla-asun? Meillä pienen pojan ristiäiset edessä tammikuussa ja kovasti yritän metsästää kivaa vaatetta kastemekon jälkeen käytettäväksi..

    VastaaPoista
  3. Mistä olet hankkinut tämän ihanan ristiäisasun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hankittu Lindexiltä. Ehkä siellä nytkin olisi mallistossa ainakin joku vastaava. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!