Vastasyntyneen kuvat

Meillä vietetiin eilen vauvan ristiäisiä ja tänään täällä on vielä nautittu juhlatunnelmista ja -herkuista. Kastejuhlan tunnelmia on siis piakkoin luvassa, mutta ennen sitä palataan pari kuukautta taaksepäin. Aika menee niin nopeasti ja vauva kasvaa hurjaa vauhtia. Onneksi ihan alkuhetkistä meillä on vastasyntyneen kuvat muistona. Yhdentoista päivän vanhana (tai siis nuorena) vauva pääsi ensimmäisen kerran salamavalojen välkkeeseen, ihan niin kuin isoveljensäkin juuri saman ikäisenä. Isoveljen kuvat ovat olleet meille niin rakkaita, että halusimme aivan ehdottomasti kuvat myös pikkuveljestä. Tälläkin kertaa kävimme vastasyntyneen kuvauksissa Laura Schneiderilla. Kirjoitin silloin esikoisen vauva-aikana ja tuoreena äitinä kuvauskokemuksesta täällä. Koska kokemus oli tuolloin niin miellyttävä, ja pidän niin Lauran kuvien tyylistä, oli helppo päätös, että pikkuvelikin pääsisi heti synnyttyään Lauran taitavaan ja hellään käsittelyyn.

Vauvan kuvaaminen oli tietysti tärkeintä, mutta halusimme että veljekset kuvataan myös yhdessä, ja jos aikaa on, haluaisimme kuvat myös meistä vanhemmista vauvan kanssa, samoin kuin koko perheestä. Vauva oli tyytyväinen ja kaikki nuo kuvat saatiin, mitä toivoinkin.
Kuvausten jälkeen odotin kuumeisesti, että galleria valmistuisi, ja hihkuen avasin kansion, kun se sähköpostiini kilahti. Näitä suloisia kuvia siellä meitä odotti ja olin niin innoissani.

Esitin Lauralle joitakin toiveita kuvista etukäteen. Toivoin, että poikien kuvat olisivat omanlaiset, mutta kuitenkin sellaiset, että ne sopivat yhteen. Toivoin korvapipoa, koska sellainen isoveljelläkin oli. Ihana pörröinen pipo sekä valkoisena että harmaana löytyikin. Lauralla on nimittäin studio pullollaan suloistakin suloisempia asusteita, vaatteita, kapalokankaita ja muuta kuvausrekvisiittaa.  Kuvauksiin mentäessä Laura laittaa aina jo kaiken kauniisti valmiiksi, niin että mitään ei tarvitse etsiä kuvausten aikana, vaan vauva saa kaiken huomion.

Olin ihan otettu ja liikuttunut, kun näin minkä sängyn Laura oli kuvausrekvisiitaksi meille valinnut. Muistatte ehkä tämän mieheni tekemän sängyn, jonka Laurakin oli tältä blogista muistanut meillä olevan. Miniatyyriversio samanlaisesta sängystä oli niin osuva valinta meille.
Rehellisyyden nimissä vähän mietin, että mitenhän veljesten kuvaaminen yhdessä onnistuu, koska 2,5-vuotiaan yhteistyöhaluista ei koskaan tiedä. Ihan turhaan epäilin, koska isoveli oli tilanteesta lähinnä innoissaan ja veljesten yhteisistä kuvista tuli aivan ihania.  

Blogiyhteistyönä saatu perhekuva* on kodissamme nyt tärkeällä paikalla. Kaikkiin gallerian kuviin on tallentunut niin paljon tunnetta, ja ne ovat meille korvaamattoman rakkaita.

*Yhteistyö