5-vuotiaan STAR WARS -synttärit

Tämän 5-vuotiaan maailmassa yksi mahtavimmista jutuista on Star wars, ja sillä teemalla meillä juhlittiin hänen synttäreitään pari viikkoa sitten sukulaisten kanssa ja nyt viikonloppuna on luvassa kaverisynttärit.

Minullahan päättyi sairasloma kylkiluumurtumastani kanssa vasta sukulaisynttärien aattona perjantaina, ja etukäteen ajattelin, että mitenköhän nämä juhlat valmistuvat, kun en pysyisi edes imuria heliuttamaan. Siivouspalvelu oli tässä kohtaa kullanarvoinen, samoin kuin miehen ja äidin apu muissa järjestelyissä. Juhlat syntyivät lopulta yllättävän helposti.
Innostun itsekin aina juhlien järjestämisestä niin paljon, että vaikka koitan poimia aina kivoja helppoja ideoita, niin täytyy myöntää, että mopo saattaa lähteä keulimaan sen suhteen, kuinka paljon idoita haluaisin toteuttaa. Nyt kun kyseessä on jo seitsemännet omien lastensynttärit, joita järjestän, niin hommaan alkaa jo olla otetta. Sitä tietää jo missä kohtaa voi oikaista ja mihin on kiva panostaa.

Vähän jännitti, että mikähän toive teeman suhteen mahtaa olla, ja miten osaan sen toteuttaa. Teema synttäreillä ei ole mikään pakollinen juttu, ja kivoja juhlia voi järjestää ilmankin, mutta itseäni teema auttaa rajaamaan kaikkia maailman kivoja ideoita. Lapset ovat myös teemoista aina ihan innoissaan. Minä huokaisin helpotuksesta, kun toive teemasta oli Star Wars, koska siitä riittää netissä inspiraatiota, vähän liikaakin. Tämä koko Star wars -innostus on sinänsä hassu juttu, kun 5-vuotias ei tietenkään ole edes nähnyt yhtäkään Star Wars -elokuvaa, mutta hahmojen nimet ja muu tieto tuntuu silti olevan hyvin hallussa.

Esikoinen oli itse mukana suunnittelmassa juhliaan. Hän halusi, että etsitään kuvia netistä ja kertoi mistä tykkää. Juhlakauppaankin suunnattiin yhdessä. Yksi sankarin ideoista oli, että hän haluaa pukeutua Darth Wader -asuun,  jonka hän sai jo joululahjaksi.

Kakun kanssa noudatettin hyväksi havaittua systeemiä. Äitini tekee kakun ja minä koristelen sen. Sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran uskaltauduin kokeilemaan sokerimassaa, niin melkeinpä kaikki kakut olen korstellut sillä. Se on yllättävän helppokäsiteltävää ja kakusta tulee huoliteltu. Aluksi oli tarkoitus, että kakuun tulee vain teksti ja tähtiä, mutta kun pojan leluista löytyi iskusotilasukkeli, se päätyi kakun päälle. Sattumaa oli, että kakukynttilän pidike sopi juuri sopivasti ukkelin käteen ja kynttilästä tuli valomiekka. Kaverisynttäreille tehdään kakku samalla teemalla jätksistä, joka maistuu lapsille yleensä paremmin.

En ole mikään innokas leipuri, ja siksi hyödynsin äitiäni niissä hommissa, ja turvauduin myös pakastealtaan paistoa vaille valmiisiin pulliin. Olisin ehkä saanut jonkun näköiset pullat aikaiseksi itsekin, mutta kun niiden esteettinen vaatimus oli, että ne näyttävät Prinsessa Leian nutturoilta, niin totesin, että vaivautuisin ihan turhaa.

Saarekeella, joka on muuten aina juhlissa super kätevä, löytyi lisäksi Wookie cookiet, viinirypälevalomiekat ja BB8-pizzat, juomaksi kahvia ihan tavallista sellaista ja Yoda sodaa. Mies teki pizzat, ja kun lähinnä vitsinä heitin, että eikö ne voisi olla BB8-robotin muotoisia, niin muutama pizza sai päänkin, kunnes miehen kärsivällisyys näpertelyyn loppui. Meillä mies on yleensä se, joka vetää suuria linjoja ja minä se näpertelijä ja visuaalisten yksityiskohtien viilaaja.

Kaiken kaikkiaan pari viikkoa sitten oli huippujuhlat. Oli ihan mahtavaa, kun osa vieraistakin oli pukeutunut teeman mukaisesti ja eräs Kylo Ren -niminen kuokkavieraskin saapui paikalle.

Meillä siis juhlinta jatkuu nyt viikonloppuna, mukavaa viikonloppua myös teille!

Mikki Hiiri -synttärit ja ajatuksia juhliin valmistautumisesta

Meillä juhlittiin viikonloppuna 2-vuotiaan Mikki Hiiri -synttäreitä. Reilu kaksi vuotta sitten meillä oli näin pieni tuhiseva hiirivauva, ja tällainen utelias ja vikkelä kuin Mikki Hiiri hänestä on kahdessa vuodessa tullut. Ristiäisiäkin juhlittiin aikoinaan kevyesti hiiriteemalla, joten tämä oli hyvää jatkoa. 

Meillä tulee synttärivieraita aina kauempaa, joten jotain ruokaisaa haluamme juhlissa tarjota. Tällä kertaa se oli salaattibaari. Pilkkomista toki riitti, mutta muuten helppo tarjoilu, kun mitään ei tarvitse paistaa tai keittää. Salaattibaarissa on myös se hyvä puoli, että ei tarvitse erikseen miettiä ruokavalioita, kun kaikki voivat koota vaihtoehdoista lautaselleen mitä itse haluavat.

Teeman mukaisesti tarvittiin tietysti synttärisankarille Mikki Hiiri -kakku, jonka me äitini kanssa, jo perinteisesti teimme yhdessä. Äiti teki jälleen pohjan ja täytti kakun, minä hoidin koristeluosuuden. Olen kuitenkin aiemmin kokeillut sokerimassan kanssa näpertelyä vain tasan kerran, joten jännitti onnistuuko visio ollenkaan. Viimeksi Panda-kakussa päälliseen ei riitänyt massaa sivuille asti, ja piti vähän improvisoida. Tällä kertaa massa riitti sivuillekin ja olin lapsellisen innoissani, kun Mikkikin näytti ihan Mikiltä. Nämä kuvat kakusta julkaisin jo viikonloppuna myös instagramissa ja oli hauska,amiten niin moni oli minun kanssani innoissaan kakusta! Kiitos kaikista kommenteista!
Toivottavasti kukaan muu kuin Noora ei kokenut kakun takia alemmuuskompleksia, koska sitä ei todellakkaan tämän kakun takia kannata kokea hänen eikä kenenkään muunkaan. Rennompi tai valmiina hankittu kakku on varmasti aivan yhtä rakkaudella tehty ja ihana. On varmasti käynyt selväksi, että minä nyt satun tykkäämään kaikenlaisesta näpertelystä, ja innostun helposti väkertelemään yksityiskohtien kanssa. Jos ei erityisemmin nauti juhlajärjestelyistä, niin on aivan yhtä ok mennä siitä mistä aita on matalin. Minäkin oikaisin monessa kohtaa. En leiponut leipomuksen leipomusta näihin juhliin. Mies teki sämpylät, äiti kakun ja anoppi Wilhelmiina-keksit.  Kaikki muu hankittiin valmiina tai puolivalmiina. 

Osasin ennakoida, että kiireisessä syysarjessa ei ole paljon aikaa irrottaa juhlien järjestämiseen.  Se aika mitä sain näpertelyyn laittaa oli eniten miehen ja äitini ansiota, jotka auttoivat juhlien järjestelyissä. Minä nautin juhlien visuaalisuuden ideoinnista ja kokoan ideoita synttäriteemoista pinterestiin pitkin vuotta, kun sellaisia tulee vastaan. Kun juhlat sitten lähestyvät, ei tarvitse paniikissa ruveta ideoimaan, vaan ennemminkin poiskarsimistekniikalla valikoida muutama kiva juttu, valitun teeman mukaisesti. Tällä kertaa tuon kakun lisäksi kokeilin tehdä oreo-kekseistä ja salmiakkinapeista Mikki Hiiriä.

Koristeluiden osaltakin pidän silmät auki jo pidemmän aikaa, ja itse asiassa idea Mikki-teemaan lähti noista Mikki-astioista, jotka osuivat juhlaliikkeessä silmääni. Tiedostan, että kertakäyttöastiat eivät ole se ekologisin vaihtoehto, mutta aina joskus ne helpottavat juhlien järjestämistä. Kertakäyttöastioilla saa loihdittua riittävän kokoisen ja yhtenäisen kattauksen isomallekin vierasjoukolle ja ne ovat samalla koristeita itsessään. 

Kaikki ei näissäkään juhlissa mennyt ihan putkeen, eikä tarvitsekaan. Mikki Hiiri -ilmapalloissa oleva helium ei kannatellutkaan palloja, kun laitoin niihin pahviset korvat, jotka niihin oli tarkoitettu. Eteenpäin nyökkäävät Mikki Hiiret olivat sen verran koominen näky, että korvista luovuttiin kokonaan.

Itse asiassa koko juhlat olivat vaakalaudalla. Viikkoa ennen juhlia alkoi selvitä,  että kaikki vieraat eivät pääsekään paikalle. Yksi tai kaksi perhettä, jos ei pääse osallistumaan, menee vielä vähän harmitellen tyyliin: "Koskaan ei kaikki pääse". Mutta kun peruutuksia sateli vielä edelliseen päivään saakka, ja lopulta yhteensä neljä perhettä ilmoitti esteestä, miettiin jo että, pitääkö juhlia siirtää. Onneksi juhlasankari ei vielä osaa odottaa isoa määrää vieraita, ja päätettiin että juhlat pidetään niiden kesken ketkä pääsevät. Tunnelma oli pienemmällä porukallakin tosi hauska, ja kaikki etävieraat hengessä mukana.

Tällä kertaa mitään ongintaa tai aarteenmetsastystä ei järjestetty, mutta lapset saivat lähtiessä mukaansa lahjapussit. Niissä oli sisällä jokaiselle minikokoinen Minni- tai Mikki-pehmolelu. Tuon ison Mikki-Hiiren synttärisankari sai meiltä lahjaksi ja nukkuu nyt sen kanssa.

Kaikkien juhlien tarkoitus on minusta tuoda arkeen vaihtelua, tehdä joistakin päivistä erityisiä. Oma äitini asuu kauempana, ja minusta on esimerkiksi ihanaa, että hän tulee aina poikien synttäreiden alla meille laittamaan juhlia minun kanssani. Kun emme näe joka päivä, on juhlien laittaminen meidän yhteinen juttu ja jotenkin sopii, että silloin aina juhlitaan seuraavaa sukupolvea. Puuhastellessa muistellaan poikien vauva-aikaa, minunkin lapsuuttaani ja juhlia joita aiemmin olemme yhdessä laittaneet. Kun isovanhemmat ovat kaukana, tällaisista asioista tulee yllättävän merkityksellisiä. Toki kiire meinaa aina tulla ja hermojakin saattaa kiristää, vaikka äitini oli sitä mieltä, että näin hyvin ajoissa emme koskaan aiemmin ole olleet. Ehkä niin, koska tällä kertaa en ottanut vieraita rullat päässä vastaan. Minnimäisen rusetinkin ehdin hiuksiini tehdä. Se että juhlia järjestäessä, ja niitä juhliessa olisi kivaa, on tärkeintä.

1-vuotiaan panda-synttärit

Reilu viikko sitten lauantaina meillä vietettiin 1-vuotiaan synttäreitä panda-teemalla. Talo oli täynnä sukulaisia, ystäviä ja ennen kaikkea juhlatunnelmaa pienen sankarin kunniaksi.

Syksy on ollut kiireinen, mutta ehdin kuitenkin tehdä kutsut ja postipoika ne kiikuttaa perillekin.

Kutsuihin käytin kaikille ala-asteen kuvistunneilta muistoja tuovaa huopaa, josta pandan silmät, korvat ja nenät syntyivät. Ensin ajattelin käyttää ihan vain mustaa pahvia, mutta huovasta tuli kivasti kolmiulotteisuutta ja pehmoista tuntua. Suun piirsin ihan vain tussilla.

Kun kaikki panda-yksityiskohdat on koottu näin yhden otsikon alle, niin näyttää ehkä vähän siltä kuin pandoja olisi ollut ihan kaikkialla. Todellisuudessa koristelut olivat aika simppelit. Teemaa tuli lähinnä paperiastioista ja serveteistä sekä paperikennopandasta. Suuren paperikennopallon olen hankkinut joskus IKEA:lta ja se on jo palvellut muissakin juhlissa. Siitä tuli panda, kun askartelin sille silmät, korvat ja nenän. Servetit olin tilannut jo joskus aikoja sitten, ja saman sarjan panda-kupit ja lautaset oli ainut hankintani Habitaresta. Kun avasin paketit, tajusin että pakkauksista paljastui muitakin eläimiä. Teen siis onneksi lasten juhlia varten hankintoja pitkin vuotta, kun jotain kivaa tai suunniteltuun teemaan sopivaa tulee vastaan, ja yhdistelinkin sitten panda-astioihin toisia astioita. Aioin siis säästää muut eläimet tuleviin juhliin, mutta lopulta ne muutkin eläimet tulivat juhlissa käyttöön, ja mietin että miksi alunperin ne edes hylkäsin. Nuo toiset lets party -astiat olen hankkinut meidän viime talven matkalta Kanarialta, kun löysihän tämä siustusfiikki sieltäkin sisustusliikkeen. Jos matkalaukussa olisi ollut enemmän tilaa olisi Muy mucho homen hyllyt tyhjentyneet enemmänkin. Vinkkinä siis Espaanjaan matkaaville; pitäkää silmät tuon liikeen varalta auki, sillä siellä oli kaikkea kivaa.

Tarjolla oli brunssi, josta ei kyllä tullut kovin montaa onnistunutta otosta juhlahulinassa otettua. Mies leipoi sämpylöitä Sikke Sumarin ohjeella, ja se oli muuten paras sämpyläohje, johon me ollaan törmätty. Ihanan rapea pinta ja kuohkeita sisältä. Karjalanpiirakoita, munakasta, jugurttia... Makeiden kanssa sain leivonta-apuja, kun ystäväni tarjoutui leipomaan omenapiirakkaa ja anoppi teki suklaamuffinsit.

Kakun suhteen toteutettiin samaa jo perinteeksi muodostunutta systeemiä, että äitini tekee kakkupohjan ja minä koristelen. Pinterestin insproimana suunnittelin söpöä panda-kakkua, muttta en vain ollut koskaan aiemmin taiteillut sokerimassan kanssa. Vähän jännitti, että mitäs jos en onnistu ja  kakku menee pilalle. Heti koristelun alkumetreillä tulikin haasteita, kun tajusin, että eihän hankkimani määrä valkoista sokerimassaa riitä koko kakun päälle. Sokerimassa tulikin sitten vain kakun päälliosaan, mutta vielä piti keksiä mitä reunoille tehdään, kun pelkkä kermahan näytti puhtaan valkoisen massan kanssa ihan keltaiselta. Onneksi kaapissa oli juhlia varten reilusti oreo-keksejä, ja sain ajatuksen että oreomurusista tulisi kiva reuna. Lopulta kakusta tuli kivan näköinen, ja itse asiassa luultavasti vielä paremman makuinen näin. Uskon, että onnistuin, koska sankari oli varsin kiinnostunut kakustaan, varsinkin siinä vaiheessa, kun sädetikkuykkönen sytytettiin palamaan. Tämä olikin ensimmäinen kakku, jota hän pääsi maistamaan. Suu aukeili kuin linnun poikasella.

1-vuotias sai tietysti aivan ihania lahjoja. Oli kiva, kun hän sai nyt omia leluja ja vaatteita, kun niin se vain usein menee, että kun talossa on jo toinenkin poika, niin pienempi perii usein isoveljen juttuja. Tuollaisen potkuauton arvoin tässä muutama viikko sitten Instagramin puolella yhteistyössä Jollyroomin kanssa, ja sen yhteistyön merkeissä meidän 1-vuotiaskin sai oman potkuautonsa*. Meillä huristellaan nyt sitten kahdella potkuautolla, kun isovelihän sai myös aikoinaan vastaavantyylisen auton 1-vuotislahjaksi. 1-vuotisjuhlien lisäksi juhlan aihetta oli enemmänkin, koska pienemmällä pojalla on myös nimipäivä näin syksyllä. Panda-pehmolelu on hänen nimpparilahjansa.

* Yhteistyssä Jollyroomn kanssa.

TallennaTallennaTallennaTallenna

Pienet jätski- ja mehukekkerit terassilla

Tuntuu, että heti kun loikattiin elokuun puolelle, niin "syksy saappuu" -juttua alkoi tulla joka tuutista. Melkein jo silti lähdin itsekin sille linjalle, varsinkin, kun kieltämättä aika syksyiseltä tuo sää tänään näyttää. Uskon, että eilisen kaltaisia aurinkoisia hellepäiviä on vielä luvassa. Syksy on toki kiva juttu sekin, varsinkin näin syysvauvaa odottaessa, mutta silti nyt on vielä aika fiilistellä kesää. 

Otimmekin eilen ystävän ja meidän lasten kanssa iloa irti kesästä nauttimalla auringossa pienistä jätski- ja mehukekkereistä. Sannahan onkin monille tuttu Sisustus Coco -blogista, ja näiden blogijuttujen kautta mekin olemme tutustuneet. Hänen kanssaanhan on suunniteltu myös meidän keittiö. Oli tosi kiva saada tuo aina niin iloinen ja herskyvä ystävä ja hänen ihanat lapset kylään. Sanna sanoi etukäteen tulevansa katsomaan meidän valmista taloa, jossa kohtaa vähän yskäisin. Eihän tätä meidän taloa nimittäin oikein vieläkään valmiiksi voi sanoa. "Hieman" erilaiselta taisi hänen silmäänsä silti nyt näyttää, verrattuna siihen, kun hän viimeksi oli raksan aikaan meillä käynyt. Ehkä se oma silmä vain osuu niihin kaikkiin keskeneräisiin juttuihin. Sannalla onkin itsellä kiinnostava projekti käynnissä, kun he ovat hankkineet talon, ja ryhtyvät sitä syyskuun alussa remontoimaan. Siitä tulee varmasti hieno. Tsemppiä Sanna urakkaan, kyllä se on sen arvoista!

Näiden terassitunnelmien jatkoksi huomenna olisikin luvassa laajempia kuvia ja juttua terassilta. Joten talokierros jatku siis huomenna...

2-vuotiaan synttärit ja yhdistetyt tuparit

Kutsuimme sukulaisia ja pojan kummit vastavalmistuneeseen tiipiihime juhlimaan 2-vuotiaan synttäreitä. Viralliset synttärit oli jo noin kuukausi sitten, mutta haluismme viettää juhlia vasta täällä uudessa kodissa. Juhlia vietettiinkin siksi vasta viime viikonloppuna. Muutosta oli vasta pari viikkoa, ja kuten jo kerroinkin olin migreenissä juhlien alla. Tykkään yleensä suunnitella ja valmistella juhlia hyvissä ajoin, mutta tällä kertaa juhlat laitettiin kasaan nopeasti. Kivat juhlat syntyi kevyemminkin. Ihmisethän juhlan aina lopulta tekevät.

Poika sai kuukausi sitten oikeana syntymäpäivänään lahjaksi tiipiiteltan uuteen huoneeseensa, ja ajatus tiipiiteemasta yhditettyihin synttäreihin ja tupareihin tuli siitä. Tiipiit on tällä hetkellä pojalle kova juttu muutenkin. Hänen huoneeseensakin odottaa rullat tiipii-tapettia. Hän kutsuu nykyisin kaikkia kolmion muotoisia asioita tiipiiksi. Tiipiikutsut ja tiipiisynttärikortti olivat ainut asia, joita muuuten aloitin tekemään jo aikaisessa vaiheesa, toki niidenkin kanssa viimeistely jäi silti viime tippaan. Samoista materiaaleista syntyi sitten vielä myös kakunkoristeet. 

Mummi (miehen äiti) leipoi pikkuleivät ja mumma (minun äitini) kakun ja suolaiset herkut. Minä pääsin siis helpolla, kun koristelin vain kakun ja tein saalatit ja hädelmätikkuja.
Pikkumies nautti niin juhlista! Hän oli puhunut monta viikkoa kakusta. Kynttilät sammuikin hienosti yhdellä puhalluksella. Omatoiminen poika olisi halunnut itse leikatakin kakkua, mutta sen verran uhkaavasti kakkulapio kuitenkin helilui, että iskä vähän auttoi. Hauska ajatella, että nämä juhlat tullaan aina muistamaan ensimmäisinä juhlina, jotka vietettiin tässä talossa.