Bloggaajaminän paluu

tiistai 21. toukokuuta 2019



Bloggaajaminäni se alkaa täältä heräillä pyyhkien teatteripölyjä itsestään. Teatteriopettajan työni on kaapannut aikaani tässä keväällä niin paljon, että kuin huomaamatta tuli pidettyä kuukauden blogitauko.



Teen taidetta aina intohimolla, mutta tässä kohtaa vuotta teatteriopettajan työssä on takana aina se intensiivisin vaihe. Näin keväisin se kaikki yhdessä oppilaiden kanssa tehty työ saa muotonsa esityksessä, ja ryhmien sisällä tapahtuneesta koko vuoden mittaisesta prosessista avataan samalla jotain katsojille. Sitä käy läpi jokaisen oppilaan lukuvuoden mittaista matkaa ja koittaa puristaa arviointeihin isosta kokonaisuudesta sen tärkeimmän. Lisäksi suuri joukko Espoon koulujen lapsista on tullut minulle vuoden aikana tutuiksi improvisaatiotyöpajan merkissä, joita kierrän kouluilla opettamassa 1-2 kertaa viikossa. Olen saanut jakaa oppilaiden kanssa ihan mahtavia hetkiä. Työhön intohimolla suhtautumisessa on paljon hyvää, mutta on se myös aika kuluttavaa erityisesti ihmisten kanssa jatkuvassa vuorovaikutustilanteessa oleminen. Nautin siitä, mutta tässä kohtaa vuotta tuntuu hyvältä, että vaikka leiri ja suunnittelutöitä riittää kesällekin, niin opetusten loputtua on mahdollisuus ottaa vähän etäisyyttä.



Näiden kuvien takana on muuten eräs upea luova nainen, jolla on uskomaton silmä visuaalisuudelle. Sain istahtaa Erjan (Visuelli) kameran eteen jo kevättalvella, kun hän ikuisti kahvihetkeni ja bloggaajaminäni. Jokaisessa ihmisessä on paljon puolia ja tällä bloggaajaminällä tarkoitan Erjankin minusta kuviin tallettamaa puolta, joka nauttii kauniista hetkistä, inspiroituu tilojen tunnelmista ja ihmisistä. Tämä puoli, joka alkaa nyt taas heti tilaisuuden tullen heräillä. Silloin heti näiden kuvausten ja Erjan kanssa vietetyn kahvihetken jälkeen olin niin inspiroitunut, että kamera pääsi töihin heti kotona ja aloin naputtaa Lomafiilistelijän "hääkimppu" ja suunnitelmat -postausta. Innostavien ihmisten kanssa on ihana tehdä töitä. Olen jemmaillut näitä kuvia siinä toivossa, että ehtisin laittaa uudet sivuni julkaisukuntoon, mutta koska en ihan tiedä missä vaiheessa se tapahtuu, niin mitä sitä kuvia loputtomasti jemmailemaan. Ehkä sivutkin tulevat, mutta nyt ainakin tulevat nämä kuvat, samalla kun blogikin joka tapauksessa heräilee kevätbreikiltään.






Viime aikoina kaikki luovuus on hulahtanut tosiaan kiitettävästi teatterin tekemiseen, hyvä niinkin, mutta tänne ei sitten enää ole riittänyt annettavaa. Olen toki pohtinut välillä blogiakin tässä tauon aikana, mutta kapasiteettia ei sitten kuitenkaan ole ollut mihinkään jäsentyneeseen julkaisukelpoiseen tuotokseen. Kiireisimpänä hetkenä myönnän miettineeni jopa koko blogin lopettamista ajanpuutteen vuoksi. Kaikkensa antaneena sitä aina hetken ajattelee, että nytkö luovuus on loppuun kulutettu, mutta onneksi en hätiköinyt päätöksen kanssa. Muistin, että aina ennenkin on tullut kohtia, kun aikaa tai voimia on huonommin ja sitten taas paremmin. Vaikka keräilen "lautaselleni" aina paljon kaikkea ja nautin siitä, niin luovuus vaatii myös hengähdyksiä ja oleilua, että se voi uusiutua. Välillä on hyvä laittaa joku asia vähän sivuun, että sen voi ottaa sieltä sitten taas takaisin tuulettumasta. Nyt onkin sitten "teatterihatun" tuulettamisen aika ja "blogihattu" pääsee taas enemmän käyttöön.




Mielessä onkin teille jo vaikka mitä postailtavaa. Pihassa on ainakin tapahtunut jo vaikka mitä tänä keväänä. Puutarhafilosofia pitkäjänteisyydestä ja keskeneräisyyden äärellä olemisesta tuntuu jotenkin läheiseltä. Pieniä kesäisiä kotimaanmatkoja kauniisiin paikkoihin on suunnitteilla ainakin taas tällekin kesälle, ja tokihan Kuistin kautta blogissa aina sisustetaan tunnelmaa kotiin. Koska koko kesä on vasta edessä on kutkuttava ajatus, että se saattaa tarjoilla paljon myös sellaisia kesähetkiä, joita ei edes osaa odottaa, niitäkin lupaan tallettaa teille.
Tuntuu innostavalta palata blogin äärelle, ja ihanaa, että tekin löysitte taas tänne!

Kuvat: Visuelli

TALVIPUUTARHA ja pari muuta viime hetken retkivinkkiä pääsiäiseen

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019




Me tehdään aika paljon pieniä retkiä lasten kanssa lomilla ja ihan tavallisina viikonloppuina. Eilen piipahdettiin meillä kylässä olleen ystäväperheen kanssa pääsiäisretkillä ensin Fallkullan kotieläintilalla ja sitten vielä Viherpajalla Japanilaisessa puutarhassa. Nämä kuvat taas ovat Talvipuutarhalta, jossa käytiin oman perheen voimin jo viikko sitten. 





Eilisistä retkistä tunnelmia löytyy Instagramista kohokohdista. Kameraa en eilen jakasanut ottaa mukaan, mutta sieltä Instagramin Easter -kansiosta tosiaan löytyy puhelinräpsyjä ja videopätkää suloisista tipuista ja samasta kansiosta muitakin tämän pääsiäisen hetkiä ja tunnelmia.
 Jos joku miettii vielä pientä retkikohdetta tälle tai huomiselle, niin nyt pääsiäisenä nämä kaikki kohteet ovat auki joka päivä. Toki kivoja perheretkikohteitahan nämä ovat sen jälkeenkin. Me esimerkiksi käydään talvipuutarhassa aina silloin tällöin läpi vuoden.





Talvipuutarhalla oli siis jo viime sunnuntaina ihan pääsiäistunnelma. Näin alkukeväästä, kun ei jaksaisi odottaa vihreyttä, niin Talvipuutarha on ihana keidas keskellä kaupunkia, täydellinen paikka ottaa ennakkoa kesään. Talvipuutarhan pääsiäinen oli luotu tuomalla pysyvien kasvien joukkoon pääsiäisistutuksia ja kransseja. Suurta ihmetystä meidän pojissa aiheutti myös lasikaton rajassa luudalla lentävä noita.






Minä inspiroiduin pääsiäisretkikohteiden vihreydestä sen verran, että aion vetää puutarhahanskat käteen ja lähteä jatkamaan oman pihan puutarhahommia.
Pidemmittä puheitta näiden kuvien myötä keväisiä pääsiäispäiviä vielä kaikille!




Pienille pupuja pääsiäiskattaukseen

torstai 18. huhtikuuta 2019




Me saadaan pääsiäiseksi ystäväperhe kylään. Suunnitelmissa on rennosti kokkailla yhdessä, leikkiä lasten kanssa ja ulkoilla. Ajatuksena on käydä myös kotieläinpuistossa, toiveena nähdä ainakin tipuja ja pupuja. Puputeemalla mennään myös pääsiäisen kattauksessa ainakin lasten osalta. Tässä joku päivä jo vähän mun pienen apulaisen kanssa suunniteltiin kattausta etukäteen.



  Meidän pienemmällä pojalla oli vielä jossain kohtaa talvella vaihe, että hän heitti aina lautasen lattialle, kun oli syönyt. Voin kertoa, että muutamakin kiva lautanen tuhoutui, ennen kuin tajuttiin, että hänelle voi tosiaan antaa vain muovilautasia. Nyt lautaset pysyvät pöydällä ja hankin noita suloisia H&M homen nallelautasia särkyneiden tilalle. Kun haluan kattaa juhlavamman kattauksen tai muuten vain arjessa vähän kivemmin, niin olen kaivannut lapsillekin posliinisia ja valkoisia, mutta silti hauskoja ja leikkisiä astioita. Nämä H&M homen lastenlautaset täyttävät nyt juuri sopivan aukon astiakaapissa. Nyt pääsiäisenä nallet muuntuvat pupuiksi, kun pyöräytän servietin rullalle ja sujautan sen lautasen alle korviksi.



Muistan, että lapsena rairuohon istuttaminen oli super kivaa, enkä voinut käsittää, että miten aikuiset saattoivat joskus unohtaa tämän tärkeän pääsiäispuuhan. Nyt ymmärrän heitä paremmin, nimittäin aika monena vuonna se on unohtunut itselläkin. ...tai "unohtunut"... Nimittäin niin kivaa kuin istuttaminen lapsista onkin, niin mullan kanssa sotkeminen ei välttämättä ole se houkuttelevin puuha äidille. Tänä vuonna rairuohoa pienemmän kanssa kuitenkin istutettiin, kun muistin, että joku teistä lukijoista vinkkasi joskus, että rairuohoa voi istuttaa vaipan täytteeseen tai talouspaperiin.
Löysin kaapista muutaman pupukupin, jotka ovat jääneet joiltakin poikien synttäreiltä. Nykyvaipoissa on yllättävän vähän täytettä, joten myttäsin ensin talouspaperia kuppiin ja vasta päälle laitoin vaipan täytettä. Kummallakin onnistuisi siis varmasti myös erikseen. Tämä oli huomattavasti siistimpää puuhaa, jos nyt ei lasketa sitä, että mun pienellä apurilla hulahti heinän siemeniä vähän reilummin kuppiin, pitkin pöytää ja lattiaakin.
Kuten kuvissa näkyy, istutus toimi ja ruohoa on saanut leikata päivittäin.
Pääsiäisen aikana ehditään istua useammankin kerran pöydän ääreen, ja sehän tarkoittaa herkuttelun lisäksi sitä, että juhlaintoilija saa tehdä useampiakin kattauksia. Aikuisille taidan hyödyntää kattaukseenkin samoja höyhenkukkia kuin pääsiäisoksissa. Pääsiäiskimpun aion hakea vielä pöydän koristeeksi. Ehkä joku näistä rairuohoista ja pienistä kukkamaljakoista koottu koristelukin olisi kiva.
Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Helmipinnit ja muut kauniit hiusasusteet

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019



Podin talvella kyllästymistä pitkiin hiuksiini, jotka olivat aina samalla tavalla. Mikään radikaali tyylimuutos ei kuitenkaan innostanut, varsinkaan sellainen johon tarvittaisiin saksia. Lyhyt malli, etutukka ja permanenttikin on aikoinaan kokeiltu ja aina olen todennut, että mikään niistä ei kuitenkaan ole oma juttuni. Vaaleaa tukkaa minulla ei koskaan ole ollut. Kerran jotain kokeilua siihen suuntaan yritin, mutta kirjava melkein oranssi väliväihe vaalennusta kohti oli niin kaamea, että luovutin.
Siinä missä vaatteiden osalta tuntuu siltä, että tällainen klassinen pukeutuja ei löydä tämän hetkisistä ysäritrendeistä oikein mitään omalta tuntuvaa, niin hiusasusteboomi osuu ja uppoaa. Vähän ehkä myöhäisherrännäisenä lähden tähänkin aaltoon, mutta lähdenpä kuitenkin. Kaikki ihanat hiusasusteet kolahtavat nyt, ja pelastivat talven jälkeen hiustylsyydeltä. Innostun nyt melkein kaikista hiusjutuista, mutta niissäkin ne eniten ysärit eli donitsit ei oikein lähde. Yhden omistan, mutta sekin on vähän huivimainen.




Suurin innostukseni ovat helmihiuspinnit. Helmet ovat aina olleet juttuni muutenkin, joten kun näin jossain ensimmäisen kuvan helmipinneistä, innostuin heti. Tuo iso pinni on Glitteristä ja pienet Kappahlista. Varsinkin tuo iso helmipinni on aikamoinen hitti, ja minäkin ehdin kysellä niiden perään kolme kertaa ennen kuin niistä oli saatu uusi erä ja sain omani. Tanskalaisten muotivaikuttajien hiuksissa näitä taidettiin nähdä ensimmäisenä. Meillä bongasin saman pinnin ainakin juuri telkkarissa Maria Hintikan upeilla kutreilla. Yksi tapa asustaa pinneillä on koota niitä hiuksiin monta, joko samanlaisia tai kaikki erilaisia. Itselleni yksi iso tai pari pientä tuntuu riitävältä määrältä. Kuten aina kun innostun jostain, niin pinterest alkaa laulaa. Pearl hair clip -kansiosta löytyy siis lisää inspiraatiota.



Täytyy myöntää, että sen tutun ja turvallisen ponnarin kokoan hiuksista jo töittenikin takia todella usein. Siihenkin tulee kuitenkin juttua, kun perushiuslenkin vaihtaa kauniiseen hiussolkeen tai sitoo nauhan hiuslenkin päälle. Klassinen nauha näistä hiusvinkeistä ei ehkä ole se trendikkäin, mutta piristää silti myös perusponnaria.


Pantatrendi on se mikä on yleisesti näkynyt ehkä eniten. Tästä ajattelin ensin, että jälleen liian ysäriä mulle, mutta sitten päätin kokeilla Gauharin samettipantaa ja siihenhän se tukkaan jäi. Näissä solmupannoissa on vähän samaa ilmettä kuin siinä, että sitoisi hiuksiin huivin, eli ilme on yllättävänkin klassinen. Innostun muuten myös huiveista hiuksissa ja muutenkin asusteena. Kaapeissa on joitakin ihan kivoja huiveja, mutta usein vähän liian paksuja, ja siksi toivelistalla on vielä se täydellinen ohut silkkihuivi, jonka voisi sitoa niin hiuksiin, ranteeseen kuin laukkuunkin.


Tykkään tehdä näyttäviäkin kampauksia juhliin. Teiniaikoina kun lähdettiin tyttöjen kanssa ulos, niin he varasivat aikoja "kampaamooni". Naurattaa, kun nyt myös muistan, että teininä oli aika, kun laitoin joka aamu suihkun jälkeen rullat hiuksiini ennen kouluun lähtöä, että sain tarpeeksi muhkean tukan. Nykyisessä arjessa ei tuollaiseen olisi aikaa, enkä todellakaan ottaisi aikaa yöunilta. Hiusasusteet on pelastus, koska niiden kanssa muuten simppeli tyyli onneksi sopii.