SISUSTUSPODI: vieraana ammattijärjestäjä Lotta Huvinen

lauantai 9. helmikuuta 2019


Helmikuun teemaksi täällä blogissa taitaa olla muodostumassa harmonia elämän eri osa-alueiden välillä. Siihen liittyen kodin järjestely on aihe, joka on näin alkuvuodesta aina pinnalla, ja siitä on (ehkä KonMari -buumin myötä) tullut myös pysyvämpi ja laajempi ilmiö.
Me saimme Giseldan kanssa Sisustuspodin vieraaksi ammattijärjestäjän. Lotta Huvinen kertoo  uudessa jaksossa työstään ja antaa ammttilaisen vinkkejä kodin järjestämiseen. Me kysyimme esimerkiksi Lotalta sitä, että mistä kodin järjestelyurakka kannattaisi aloittaa, ja toisaalta miten sitten pitää järjestystä yllä. Edellisessä jaksossa, josta en muuten täällä blogissa muistanut vinkatakaan, keskustelimme sisustamisesta lapsiperheessä. Tässäkin jakossa sivutaan tuota aihetta, sillä lasten myötä kodin tavaramäärä ja sen huoltaminen lisääntyy huimasti. Erityisen kiinnostavaa minusta on myös järjestelemisen psykologinen puoli, jonka Lotta Huvinen nostaa jaksossa esiin.
Olen itsekin sanonut, että siisteys on ehkä ensimmäinen sisustusvinkkini, jos sellaista kysytään. Järjestys vaikuttaa kodin viihtyvyyteen, arjen ajan käyttöön, ja luo kotiin harmoniaa.
Moni tuntee silti huonommuutta siksi, että toivoisi järjestystä, mutta ei ole ainakaan vielä ehtinyt, jaksanut tai pystynyt saavuttamaan sellaista järjestyken tasoa kuin haluaisi. Jep, puhun myös itsestäni.
Välillä tuntuu, että ihmisiä arvotetaan sen mukaan ovatko he järjestelmällisiä vai epäjärjestelmällisiä, ja homma karkaa helposti stereotypisointiin. Järjestelmällinen ihminen ei ole automaattisesti takakireä persoona, joka ei voisi olla myös impulsiivinen tai luova. Eikä epäjärjestelmällinen ihminen ole automaattisesti elämänhallintansa menettänyt hulttio, vaan ehkä kovinkin tehokas, kun ei jää puunaamaan jokaisen yksityiskohdan kanssa.
Lotta onneksi sanoo keskustelussamme, että hän ei ammattilaisena määrittele mikä on kenellekin riittävä järjestyksen taso tai tavaran määrä. Niin kuin monessa muussakin asiassa tavaroiden järjestämistä ja karsimista pitäisi tehdä itsensä vuoksi jos haluaa, ei ulkopuolisesta paineesta.
Konkreettisella tasolla on hyvä vain ryhtyä toimeen ja tarvittaessa käyttää ammattilaisen apua.
Omaa suhdettaan tavaraan on joka tapauksessa hyvä pohtia, koska sitä kautta tavaraan liittyvistä valinnoista tulee tiedostetumpia.
Nauhoitusten ulkopuolella minä kerroin, että hilloan teininä lahjaksi saatuja keltaisia teema-astioita varastossa, koska sukulaiset ovat ne minulle aikoinaan keränneet, enkä osaa niistä luopua. Vaikka keltaiset astiat eivät tänä päivänä ole juttuni, säilön niitä, koska olen sitonut niihin kiitollisuuden tunteen. Lotta kuitenkin muistuttaa, että tunteet ovat olemassa myös irrallaan esineistä.
  Lotan kanssa juteltuani tajusin, että nuo astiat voisivat olla jollekin toiselle mieluisia ja tarpeellisia, ja minä voisin silti olla sukulaisilleni kiitollinen, ja muistot siitä miten kannoin ne mukanani ensimmäiseen omaan kotiini ovat edelleen olemassa.
Merkitysten sitominen esineisiin sopivassa määrin voi toki olla hyväkin asia. Sellaisesta esineestä, jonka on valinnut huolella, pitää myös hyvää huolta. Kun esine on käytännön kannalta tarpeellinen, ja estettisesti ajaton, kestää se aikaa ja säästää luontoa.
En usko, että oma järjestelyprojektini tulee koskaan sellaiseen vaiheeseen, että voisin sanoa sen olevan lopullisesti valmis. Uskon silti, että tässäkin asiassa on mahdollista löytää sopiva balanssi ja tunne siitä, että hallitsee tavaransa eikä toin päin.

Sisustuspodin 10. jakso: Vieraana ammattijärjestajä Lotta Huvinen

5 x energiaa tuovat talven ilot

tiistai 5. helmikuuta 2019


Täällä sitä ollaan sydäntelven ytimessä, ja kaikki potenttiaali talvihorrokseen vaipumiselle on olemassa. Sen sijaan, että annettaisiin kuumetautien, lukemattomien vaatekerrosten, lumitöiden ja takkuilevan liikenteen uuvuttaa itsemme, yritetäänpäs kääntää rattikelkka sellaiseen kulmaan, että talvi tuntuisi hyvältä. Tammikuun jälkeen en siis itsekään ole se jo kuukauden vihermehuja pillistä imenyt, alennusmyynneistä sukset hankkinut hyvän fiiliksen lähettiläs, mutta uskon, että helmikuussa on silti kaikki mahdollisuudet (ehkä jopa paremmat kuin tammikuussa) sopivan balanssin ja hyvän olon löytämiseen. Tämä ei kuitenkaan  ole lista laihdutusvinkeistä tai jumppaohjeista, vaan olkoon tämä lista pienistä talven iloista, joista ammentaa armollisesti energiaa itselleen.




Hyvä aloitus päivälle

Emme ole pitkään aikaan käyneet brunssilla, mikä voi hyvinkin johtua siitä, että talvella liikkeelle lähteminen on yllä mainittujen talvihaasteiden takia aikamoinen operaatio. Sen sijaan tavallista erityisempi aamiainen kotona on tullut taas viikonloppuisin tavaksi. Kun aamulähdöt nyt vain auttamatta ovat arjessa vauhdikkaita, niin viikonloppuna tehdään toisin. Katetaan pöytä kauniisti, puristetaan c-vitamiinit appelsiineista mehuksi, ja mies innostuu aina välillä jopa leipomaan itse leipää. Hän on selvästi ottanut missiokseen täydellisen, mutta silti helpon leipäreseptin löytämisen. Koen hänen tekemät lämpimät sämpylät aamiaispöydässä aina myös suurena rakkaudentekona. Kiireetön aamu, jossa kivaa fiilistä kohotetaan yhdessä leipätaikinan kanssa, lupaa yleensä onnistuneen päivän. Kiitän tässä kohtaa myös ilmoille kajahtavaa Ryhmä Haun tunnaria, joka sunnuntai aamuisin on merkki mahdollisuudesta juoda (ja ehkä jopa nauttia) cappuccinonsa kaikessa rauhassa.


Luminen maisema

Valkoinen kun on lempivärini, niin olen ihan sulana (voiko lumesta olla sulana? ;) ) tämän lumeen hautautuvan maiseman äärellä. Yksi parhaista asioista tässä kodissa on se, että maisema tulee melkein sisään suurista ikkunoista. Kun makaa sohvalla olohuoneessa lumisateen aikaan, tuntuu melkein siltä kuin olisi ulkona, lumihiutaleet vain eivät putoile kasvoille. Ennen kuin kevättalven kurakelit alkavat, täytyy nauttia pakkaspäivien kuulaasta kauneudesta.


Pulkkailu

Riehakas meno pulkkamäessä on ehkä parasta rentoutumista lapsiperheessä. Lapset nauttivat, kun aikuiset hulluttelevar, ja leikkiminen tekee meille aikuisillekin niin hyvää. Viime aikoina on laskettu mäkeä omassa pihassa aurauslumien muodostamassa pulkkamäessä, ja rakennettu lumilinnaa, joka vain laajenee ja laajenee sitä mukaa, kun lunta tulee lisää. Suojasäätä ollaan odotettu, että rakennelmille saataisiin pihaan vielä lumiukko vahdiksi.



Rauhoittava kävelylenkki jäällä

Auringonlasku tyynellä loputtomana jatkuvalla merenjäällä, jos mikä, saa mielen lepäämään.
Tässä yksi viikonloppuiltapäivä päätettiin lähteä merenjäälle, vaikka todettiin, että perille päästyä saattaa jo olla pimeää. Ajoitus oli kuitenkin ihan täydellinen. Sininen hetki ja ulkoilijoiden jättämät jäljet siellä täällä risteilevinä reitteinä oli super kaunis näky. Jäällä kävelemisessä yksi juttu on perspektiivin vaihtaminen. Tuntuu sopivalla tavalla vähän oudolta kävellä samassa kohdassa, missä kesällä keinuu aallot.
Olen vilukissojen vilukissa, mutta pimeässä loistava ja höyryävä avantopaikkakin näytti niin maagiselta, että melkein teki mieli mennä kokeilemaan jäiseen veteen kastautumista. Ehkä joskus vielä uskaltaudun.


Oman kodin turvassa lämmitely

Kaakaot kahvilassa lämmittävät ulkoiluretkellä, mutta osa pakkaspäivien juttua on se, että voi käpertyä omaan kotiin turvaan kylmältä ja lumelta. Sauna lämpenemään tai kuuma kylpyvesi laskemaan, ja odotellessa varpaat sulavat jo takkatulen äärellä.



Uskon siis, että helmikuussa on monta mahdollisuutta pieniin piristäviin hetkiin: inspiroivia kohtaamisia töissä luovien ihmisten kanssa, halauksia ystävänpäivänä, akkuja lataavaa hyvinvointia talvilomalla... Ai niin, ja tänäänhän on myös lupa pienelle herkuttelulle Herra Runebergin kunniaksi.

Hyvää Runebergin päivää ja nautitaan talvesta!

Kuvia kodinhoitohuoneesta ja pyykkipäivän ajatuksia arjesta

keskiviikko 23. tammikuuta 2019


Rumpujen pärinää, sillä vihdoin, melkein kolmen vuoden jälkeen, olisi luvassa kuvia meidän kodinhoitohuoneesta, jota ei siis ole vielä koskaan aiemmin kunnolla täällä blogissa nähty. Ajattelin kirjoittaa ihan vain huoneen sisustuksesta ja ratkaisuista, mutta täällä meidän kodin komentokeskuksessa päädyinkin pohtimaan arkea ja loppuun kokosin jopa vinkkejä arkistressin taltuttamiseen.


Elämä on pienten lasten kanssa monesti niin kiinni konkretiassa, että minusta on viime vuosina välillä tuntunut sitä, että en aina kuule omia ajatuksiani. Välillä tuo tunne johtuu unettomuudesta niin kuin viime aikoina, välillä metelistä, välillä ruuhkavuosissa monen asian kanssa jonglööraamisesta, keskeytymättömän ajan puutteesta jne... Edelleen kuitenkin uskon olevani ihan analyyttinen ja pohdiskeleva ihminen. Tänä vuonna haluaisin löytää taas aikaa oman ajattelun kirkastamiselle ja kehittämiselle. Koitan etsiä arjesta tilaisuuksia lukea (tai kuunnella) enemmän kirjoja ja seurata maailman menoa ja ilmiöitä tarkemmin.



Moni äiti varmasti tunnistaa tilanteen, että kun tilaisuus omaan aikaan tulee, sitä alkaa helposti tehokkaana hoitamaan arkisia asioita; lajittelee pyykkejä, suunnittelee kirppisprojektia, nimikoi päiväkotivaatteita, varaa neuvola aikaa... Sitä jopa vain riemuitsee siitä, miten mahtavaa onkaan siivota ihan rauhassa. Olisikohan sitä myös syytä ihan vain joskus pysähtyä. Totesin, että tämän asian korjaamiseen on ainakin itseni tartuttava ihan ajattelutavan muuttamisen tasolla. Välillä on vain tietoisesti irrotettava itsensä to do -listojen kohtien kuittaamisesta. Sillä kuten tiedätte arjen to do -lista ei tyhjene koskaan, vaan sitä mukaa kun vedät asioita yli, niitä ilmestyy jo lisää.



Yleisesti kyllä rummutan listojen tekemisen puolesta. Parhaimmillaan listat auttavat hahmottamaan muistettavia asioita. Välttämättä en koskaan edes palaa listaan kun sellaisen teen, kunhan vain olen saanut tyhjennettyä asiaa pääni kovalevyltä. Kirjoitan listoja paperille ja myös wunderlist- sovellukseen. Sovelluksessa ne pysyvät paremmin tallessa ja voin jakaa listoja muidenkin kanssa. Tykkään kuitenkin kirjoittaa myös vanhanaikaisesti käsin. Teen kalenteriin usein lyhyen aikavälin listoja ja wunderlist-sovellukseen taas, ei niin kiireellisiä listoja myös vapaa-aikaan liittyen: kirjoja jotka olisi kiinnostava lukea, postausideoita, matkakohteita, kauppalistoja, leffoja, laatusarjoja jne...



Listat eivät kuitenkaan toimi, jos lappu kalenterin välistä tuntuu huutavan nimeäsi, silloin kun ei ehdi antaa sille huomiotaan. Tällaiset listat alkavat helposti vain ahdistaa ja syömään siivua ajatuksista silloinkin kun ne pitäisi saada vaiennettua olennaisempien asioiden tieltä. Tunnistatteko fiiliksen, kun sen sijaan, että ottaisi asian kerrallaan, päästääkin itsensä tilaan, jossa ei osaa tarttua mihinkään ja epämääräinen tekemättömien asioiden olo vain alkaa velloa. 
Välillä asiat vain kasaantuvat erilaisista syistä, ja se on inhimillistä, mutta mitä silloin pitäisi tehdä. Katsoa asiaa vähän laajempaa. Noissa hetkissä pienetkin tekemättömät asiat kuitenkin tuntuvat leijuvan samalla viivalla isojen kanssa. En osaa antaa vinkkejä teille tai itsellenikään miten kaikki asiat hoidetaan kerralla tai varsinkaan yhtä aikaa, mutta sen sijaan edelleen yritän opetella, että mitäpä jos aloittaa yhdestä asiasta vatvomisen sijaan.




Huolimatta siitä, että en itsekään näitä vinkkejäni aina osaa noudattaa, taisin alussa mennä lupaamaan vinkkejä arkistressin taltuttamiseen. 

Ensimmäinen vinkki on yksinkertaisesti rennompi asenne.
Lopulta elämän hallinnan tunne ei tule siitä, onko kodinhoitohuone järjestyksessä vai ei. 
Elämän ei ruuhkavuosienkaan äärellä pitäisi olla vain asioiden hoitamista, vaan sellaista, että myös impulsiivisille hetkille ja kodista nauttimiselle olisi tilaa. Täytyyhän ne kotityötkin toki hoitaa, mutta  mitä tehdä pyykkivuoresta ärsyyntymisen sijaan? Toinen vinkkini onkin se, että tee työstä itsellesi kivaa, ja  kuuntele samalla vaikka hyvää kirjaa tai podcastia. 

En siis todellakaan esitä, että meidän kodinhoitohuone näyttäisi aina tältä. Kuten sanoin näiden kuvien ottamiseen meni "vain" vajaat kolme vuotta. Ajattelin, että en ehkä saa näytettyä tätä tilaa teille koskaan, sillä miksi esittelisin teille kurahaalareita ja pyykkivuoria, tai toisaalta miksi siistiä kodinhoitohuonettakaan, kun eihän se sellainen usein miten ole. Mutta niin vain kävi, että tässä se nyt on kodinhoitohuonepostaus, toki aika erilaisena kuin olin ajatellut.

Huvittavaa on myös se, että esteetikolle motivaatio siivota kodinhoitohuone, ei tullut vielä siitä, että puhtaat sukat loppuvat, vaan tosiaankin noista kolmesta Tukholman tuliaisena tuodusta kauniista purkista. Eli kolmas vinkkini on: Motivoi itseäsi kauniilla asioilla. Kun olet laittanut tilan kivan näköiseksi, haluat luultavasti myös, että se pysyy sellaisena. Odotukseni kolmea pulloa kohtaan ovat siis melko korkealla. Nähtäväksi jää motivoiko nuo kolme purkkia myös perheen miesväkeä. No eihän sitä koskaan tiedä. ;)



Täytyy siis myöntää, että vaikka esimerkiksi ritilä pyyykiteline on meillä jo edellisessä kodissa hyväksi todettu ratkaisu, kodinhoitohuoneessa ihan kaikkein parasta on kuitenkin se, että oven saa tarvittaessa kiinni. Neljäs vinkki on siis se, että joskus poissa silmista, poissa mielestä -metodi on se kaikkein paras.


Arki vastaan minä -taistelussa voittaa aina, kun ottaa asiat huumorilla.
Halusinkin ehkä vain sanoa, että kuullakseen itseään arkihulinassa, on välillä tosi ok vetäytyä yksin pyykkejä viikkaamaan, jos pieni puuhastelu on sinulle sopiva tapa vetää henkeä arjessa. Ihan yhtä hyvä on myös jättää koko kaaos odottamaan parempaa motivaatiota ja hetkeä, ja mennä vaikka kylpyyn (jos omaa aikaa on tarjolla) tai mennä laskemaan mäkeä lasten kanssa, niin kuin minä tänään valitsin. Kaaos uhkaa siis jo taas meidän kodinhoitohuonetta, mutta todistettavasti maailma ei kaadu pyykkipussin mukana, ja kaiken puuhan keskelläkin me äidit, jopa välillä ajattelemme jotain.


Trendipohdintoja

lauantai 12. tammikuuta 2019


Sisustuspodi palasi torstaina lomalta ja uusi jakso liittyen trendeihin on nyt kuunneltavissa:
8. Sisustustrendit
Meillä oli Giseldan kanssa joululomalla pienet sisustuspodin kehityspäivät ja päätimme, että sisustuspodi julkaistaan jatkossa aina kahden viikon välein. Aikatauluissamme jää näin enemmän aikaa ideoida ja perehtyä aiheisiin.
Tämän viikon aiheen kanssa sovimme Giseldan kanssa niin, että tutkimme molemmat trendejä tahoillamme ja tuomme sitten molemmat poimintojamme ja ajatuksiamme keskusteluun.
Giselda on meistä se trendipositiivisempi, kun minä taas lämpenen trendeille hitaammin. Giselda nappaa trendejä osaksi ajatonta sisustustaan ihailtavan luonnollisesti. Minä taas olen ehkä kriittisempi, mutta kiinnostunut trendeistä ja innostuin nimenomaan trendien analysoimisesta. Keskustelussamme nostamme esiin yksittäisiä konkreettisia trendejä ja mitä olemme niistä mieltä, mutta ennen kaikkea keskustelemme trendeistä osana ajan suurempia ilmiöitä. Uudessa kahdeksannessa jaksossa kuulet, mikä trendeissä ja niitä ympäröivässä keskustelussa ärsyttää, ja mikä puolestaan innostaa.


Yksi puolen tunnin jakso on aina sen verran lyhyt, että jatkan vielä trendipohdintojani.
Kuten sisustuspodin jaksossakin huomioin, trendimaailmassa vallitsee tällä hetkellä varsin salliva ilmapiiri. Omissakin trendi-innostuksissani näkyy monia suuntia, jotka sulassa sovussa luovat ainakin itselleni ihan selkeän kokonaisuuden. Poimin yksittäisistä trendeistä minua sykähdyttäviä ja tyyliini sopivia elementtejä kuten mattamustaa, kromia, luonnonmateriaaleja... Otan vaikutteita myös omalta tuntuvista pinnalla olevista tyyleistä. Pohdin myös kodin kerroksia. Kodin sisustuksen ei ole tarkoitus mennä uusiksi joka sesonki, vaan tunnelmaa voi muuttaa pienillä asioilla. Ajan ja tyylien kerrokset saavat näkyä ja se on myös trendikästä.
Tavallaan koen kerroksellisuuden haastellisemmaksi uudessa talossa kuin vanhoissa, joissa aiemmin olemme asuneet. Vanhoissa taloissa kun kerrokset ovat jo vuosikymmenien tai jopa satojen saatossa syntyneet ja ovat kuin itsestään olemassa. Uusi talo on enemmän vallitsevaa ajankuvaa, vaikka miten suunnittelussa olisi otettu huomioon myös ajattomuus. Jonkin vanhan tuominen sisustukseen on trendikästä, ja jotain vanhaa haluaisin kokeilla tuoda nykyiseen päälinjoiltaan moderniin kotiimmekin. Äitini luokse varastoon olen aikoinaan tuupannut antiikkiprojektin jos toisenkin odottamaan oikeaa aikaa. Alkaa tuntua, että nyt voisi olla oikea hetki kaivaa esiin eräs tuoliprojekti.



Tyylillisesti Art Deco-trendi kolahtaa minuun eniten. Jo mielikuvien osalta siinä on paljon sellaista, mikä osuu ja uppoaa minuun; 20-luku, New York, jazz... Ihan niin runsasta ja ylellistä tyyliä en osaisi
meillä nähdä kuin millaisena Art Deco yleensä käsitetään, mutta selkeiden ja minimalististen linjojen rinnalle jotain Art Deco mausteita meillä näen (jo ennestäänkin). Omaa kotia ajatellen Art decossa viehättää minua arvatenkin mustavalkoisuus, tummuus ja myös rytmikkäät kuviot. Minähän en ole yleisesti mikään kuvioiden suuri ystävä, mutta joissakin yksityiskohdissa ne toimivat. Pienempi poika turmeli Apollo-tyynyni nyppimällä siitä tupsut kulmista, ja jotain likaakin siihen oli tullut, mutta aion huoltaa sen ja ottaa taas esille, koska siinä on juuri sitä tyyliä, jota tavoittelen.


Trendilistauksissa oli myös paljon sellaisia asioita joista ajattelin heti: "NO NO! Ei nyt, eikä koskaan omaan kotiin." Mikään ei ole kuitenkaan ehdotonta, sillä vaikka se ei toimisi minulla, voin jopa ihailla sitä toisessa yhteydessä ja onpa käynyt niinkin, että olen joskus joutunut perumaan sanani. Sehän tässä vapauttavaa onkin, mieltään on onneksi lupa muuttaa, ja on ihana innostua jostain uudesta tai löytää joku vanha juttu takaisin. Listoissa oli myös asioita kuten tumma puu,
 ja pyöreät muodot, joista tavallaan pidän, mutta (hitaasti lämpenevä, kun näille jutuille olen) en vielä ihan tiedä, löytävätkö ne meidän kodin sisustukseen vai ihastelenko niitä vain kuvissa ja muiden sisustuksissa. Trendeistä ja kauniista asioista voi onneksi nauttia myös, vaikka niitä ei omaan kotiinsa toisikaan.
Mitä ajatuksia trendit teissä herättävät näin vuoden alussa?

Vuoden vaihteen tunnelmia

torstai 3. tammikuuta 2019




Yritän täällä sisäistää, että on siirrytty uuden vuoden 2019 puolelle. Jotenkin minulla on aina vähän ristiriitainen olo tämän siirtymän kanssa. Pidän niin paljon joulusta, että en malttaisi luopua siitä ollenkaan, ja on vähän tyhjä olo juhlakauden jälkeen. Pitkä talvi on oikeastaan vasta edessä, vaikka kevät-sana alkaa vilahdella siellä täällä. Toisaalta muiden innostus uudesta vuodesta on alkanut tarttua itseenkin, ja alan huomata miten kirkas aurinko on lupaava, ja miten itsekin innostun ideoimaan ja suunnittelemaan tulevia.



Järjestimme aina ennen ystäville uuden vuoden juhlia, mutta lasten saannin jälkeen uutta vuotta on vietetty yleensä rauhallisesti oman perheen kesken kotona. Tänäkin vuonna uusi vuosi vaihtui kotona, mutta talo täynnä vieraita. Viisi lapsiperhettä saman katon alla takasi, että uuden vuoden tunnelma oli katossa ja sen verran huippu bileet oli, että 2019 vuodestakin täytyy tulla huippu!



Uusi vuosi tulee aina nopeasti joulun jälkeen, joten yritin vähän ennakoida järjestelyiden kanssa edes suunnittelun tasolla. Tiesin jo etukäteen, että tulemme sukulaisten luota joulun vietosta vasta lauantaina, ja sunnuntaina olisi kummitytön synttärit Turussa, joten järjestelyille ei jäisi kuin vähän iltaa ja uuden vuoden aaton aamupäivä aikaa. Helpot tarjoilut ja pientä juhlakoristelua, ja niin vain oli juhlat pystyssä ihan aikataulussa, kun vieraat saapuivat. Tästä voi napata talteen pieniä ideoita vaikka seuraaviin uuden vuoden juhliin, koska ne seuraavatkin tulee sitten taas ihan yhtä yllättäen, ja toki näitä samoja voi soveltaa muihinkin juhliin.



Helppo ja moneen ruokavalioon sopiva tarjoiluidea on salaattibaari, joka meillä laitettiin pystyyn saarekkeelle. Se toki jäi emännöidessä kuvaamatta, mutta kulhoihin voi laittaa kaikkea perus tomaatista tuoreeseen ananakseen, pähkinöihin ja fetajuustoon. Mies savusti kalan itse ja teki sämpylöitä, mutta nekin voi hankkia valmiina, jos aikaa haluaa säästää niissäkin.



Kahvin kanssa oli tuulihattuja, ja erilaisia karkkeja ja keksejä, vähän buffet tyyliin.
Helppo mutta näyttävä jätskikakku sopii minusta talveenkin ja sellaisen tein uuden vuoden kakuksi. Kakun koristelussa luotin tällä kertaa linjaan mieluummin överit kuin vajarit. Kakun päältä löytyi niin marenkeja, macaronsleivoksia, suklaalakupalloja, kuin hopeaa tomusokeriakin. Että varmasti on säihkettä, niin laitoin vielä uuden vuoden vuosiluvun sädetikkunumeroina viimeiseksi silaukseksi kaiken päälle.




Uuden vuoden juhlatunnelma syntyi sitten muuten muutamalla pienellä jutulla. Vaalenpunaista kun suosin jo joulusävyissäkin, niin nappasin sitä hopean kaveriksi koristeluihinkin.
Kimalletupsutikut shampanjalaseissa, glitterikupit ja niissä hauskat paperipillit ja Let´s party coctailtikkuja. 





Sädetikut kuuluvat uuten vuoteen ja tein niistä pienet koristeet/lahjat jokaiselle kattaukseen. Muistin, että minulla on jemmassa juuri saman väristä glitterpaketointinauhaa, kun kupeissa, jota käytin, sekä tähtileikkuri. Illalla sädetikut otettiin sitten mukaan ulos ja sytytettiin, kun menimme katsomaan naapuruston ilotulitusta. Meillä ei ollut kattauksessa nimikoituja paikkoja, mutta näistähän voisi samalla tehdä myös paikkakortit. 
Joululomalla parasta taisikin olla se, että saimme viettää aikaa monen ystävän ja sukulaisen kanssa. Oikein hyvää uutta vuotta teillekin ja kevättä kohti...

Ennen näkemättömiä kuvia meidän joulukotikuvauksista

maanantai 24. joulukuuta 2018






















Ajastin teille tähän jouluun vielä yhden joulupostauksen.
 Sain nimittäin meidän kodista tehdyn joulujutun kuvanneelta Krista Keltaselta paljon enemmänkin kuvia kuin mitä itse Glorian koti 11/2018 lehtijutussa julkaistiin, ja jotka joulujutusta teille aiemmin tällä viikolla julkaisin. Nämä kuvat ovat ennen näkemättömiä otoksia, jotka eivät siis päätyneet julkaistuun juttuun. Voin kertoa, että kun sain kaikki kuvat meinasi tulla liikutuksesta ja ihastuksesta itku.
Miten kauniisti hän on osannut tallettaa meidän kodin ja perheen joulun. Tässä ei vieläkään ole ihan kaikki kuvat, mutta ne ihan kaikkein henkilökohtaisimmat otokset meidän pojista jätän omiin arkistoihin. Halusin kuitenkin jakaa vielä muutamia näistä ennen julkaisemattomista kuvista teillekin ja tallettaa ne myös tänne blogiin muistoksi itsellenikin.
En edes yritä kuvailla sanoilla näitä kuvia sen enempää, vaan kuvat saavat kertoa omaa joulutarinaansa.

Jos siltä tuntuu saattaa instagram päivittyä tässä joululomallakin, mutta blogi jää nyt hetkeksi joululomalle ja nähdään ensi vuonna!
 Tunnelmallista joulua!