Piknikillä Mustion linnan mailla

Terveisiä Snappertunasta, josta perjantaina palattiin viikon mökkireissulta.
Ei taida mennä läpi, että oltaisiin mökkeilty ihan näin hulppeissa maisemissa kuin mistä nämä kuvat ovat. ;) Mökkiviikosta en ajatellut kirjoitella tänne blogiin sen enempää, mutta mökkilaiffia löytyy instagramin kohokohdista, ja viime kesältä voi myös lukea Mökkifiilistelyä ja kokemuksia vuokramökkeilystä. Mökiltä käsin tehtiin myös pari retkeä, ja nämä kuvat ovat siis Mustion linnalta.

Me vierailtiin Mustion linnalla ensimmäisen kerran vasta viime kesänä, ja tänä kesänä se kuului jo mökkiviikon ohjelmaan automaattisesti. Kuvien paljastama miljöö varmasti kertoo miksi halusimme mustioon nytkin, paikka on niin upea.
Linnan englantilaistyylisessä puutarhassa kulkee polkuja, on romattisia siltoja, kasvaa valtavia vanhoja eksoottisiakin puita ja ruusut kukkii. Kaikkialla on kaunista, mutta ehdoton lempi paikkani puutarhassa on silti huvimaja aivan rannassa kaiken vehreyden keskellä.

Mustiossa on tunnelmallinen ravintola, jossa me viime kesänä syötiin. Koska pojat kuitenkin innostuivat niin paljon Porvoon retkellä piknikistä, niin eväät otettin mukaan nytkin. Tällä kertaa eväät pakattiin mukaan parin viikon takaiseen kirppislöytööni, tuohon herttaiseen piknikkoriin.

Meillä on mökiltä lyhyt matka Mustioon, mutta sijainti on sellainen, että sinne olisi helppo tehdä päiväretki moneltakin suunnalta. Joskus voisi jäädä ihan viipymäänkin ja yöpyä paikan päällä hotellissa.

Viime kesänä itse linnassa ei käyty, mutta nyt kävimme koko perhe opastetulla kierroksella. Pidän lähes ihmeenä, että jopa meidän pienin Duracell-pupu jaksoi 45min opastuksen. Toisaalta aika meni nopeasti kuunnellen mielenkiintoisia tarinoita seinillä kultakehyksissä komeilevista talon menneistä asukkaista. Linnan huoneissa kulkiessa voi helposti hetken tuntea elävänsä ihan eri vuosisadalla, vai olenkohan vain katsonut tänä kesänä liikaa Downton Abbeya -sarjaa? Kuvia sisätiloista ei saa julkaista (toki niitä googlaamalla löytyy), ja arvokkaan puukartanon suosittelenkin kokemaan kaikin aistein.

Seuraavaksi kesäseikkailut vievät Italiaan, joten nyt pakkaamaan!

Perheretki Porvooseen

Eilen tehtiin perinteinen päiväretki tai oikeastaan puolipäiväretki Porvooseen. Puolikas päivä riitti oikein hyvin ja sunnuntaista huolimatta kaupungissa oli iltapäivällä vähän rauhallisempaakin, vaikka sää kesäretkelle oli juuri täydellinen. Koska homma toimi aika sulavasti, ajattelin kertoa miten onnistuttiin niin, että kesäpäivästä nautti koko perhe. Vinkkaan ihanimmat putiikit, miten ratkaistiin ruokailu, missä saatiin ohitettua jätskikiskajonot ja mikä oli hauskinta puuhaa lapsille. Päivän tunnelmia löytyy myös instan kohokohdista Kesäretket, johon kokoan muutkin kesäretket lomalta.

Ensimmäisenä suunnattiin vanhaan kaupunkiin. Putiikit ja pieni helposti särkyvä tilpehööri ei ehkä ole se paras yhdistelmä kahden vilkkaan pojan kanssa. Aina muutamassa saa kuitenkin poikettua, kun lupaa lapsille, että poiketaan myös lelukauppa Riimikossa, ja miehen voi motivoida sillä, että lupaa tarjota hyvän kahvin tai oluen.
Kaikki kivat pikkuputiikithan ovat onneksi helposti kahden kadun varella.
Antiikkiliikkeitä kiersin sillä silmällä, että vastaan tulisi sinistä englantilaista posliinia, ja lopulta tulikin. Valitettavasti White Vintage -liikkeessä oli loppuunmyyntikyltit, mutta yllättäen sieltä löysin kolme etsimäni tyylistä kulhoa.

Sisustusliikkeet ovat yleisesti varsin romanttisia ja merihenkisiä, ja sehän kesään ja Porvooseen sopii. By Pias skandibohotyylillään on myös varsin kaunis liike ja poikkeaa hieman yleisestä linjasta. Yksi oma suosikkini, jossa joka vuosi haluan käydä on siirtomaatavaraliike, eli herkkukauppa Skaffer, jonka teevalikoima erityisesti aina houkuttaa. Myös keittiö- ja kotitarvikeliike Welmans on herttainen.

Viereiselle jäätelökioskille oli pitkä jono, mutta Post3 kahvilasta sisältä sai jätkinsä hakea jonottamatta. Paikan päällä tehty jäätelö on niin hyvää, että sen perässä me mennään samaan paikkaan joka kerta. Porvoo-idylli oli aika kohdillaan, kun kahvilan ikkunat olivat sepposen selällään kadulle ja sää suosi. Sisällä on toki myös kiva tunnelma ja ihana sisustus kierreportaineen.

Kesäpäivän asuksi valitsin viileän siniraitaisen puuvillamekon, josta sainkin jo kysymyksiä instagramin kautta. Se on Lindexin Holly & White -malliston kesämekko, jonka yksityiskohdista tykkään tosi paljon. Nappimekot ovat muotia, mutta tämä on silti klassinen sellainen. Se tulee varmasti kovaan käyttöön myös Italian helteissä. Olen aina heikkoina rusetteihin, ja sellainen löytyy tästäkin mekosta. Hattu jäi vahingossa autoon, mutta Tine K:n korikassin sentään muistin napata mukaan. Vaaleat kesäkengät ovat etsinnässä, mutta menihän nuo mustat balleriinatkin.

Ruokailua pohdittiin etukäteen, ja vaikka Porvoossa olisi toki monta kivaa ravintolaa. Tällä kertaa päätettiin kuitenkin ottaa mukaan piknikeväät. Pienemmällä pojalla on päällä kovin tahtoikä, ja ravintolassa ruokailu saattaa joko onnistua tai sitten ei. Todettiin, että ruokailusta nauttii kaikki enemmän, kun ruokaa ei tarvitse odotella ja pojilla on vapaus kirmata nurtsilla. Ajattelimme ensin mennä johonkin rantaan, mutta päädyimmekin kaupunginpuistoon, jossa oli myös Muumi-leikkipuistot. Se oli luonnollisesti poikien suosikki, mutta paras juttu päivässä, jopa ohi muumipuiston oli piknik. Isompi poika oli siitä niin innoissaan, että ehdotti, että ruokailtaisiin koko kesä piknik-tyylillä. Sehän ei ollenkaan ole huono ajatus.

Huvilakatu, eli missä mummona asustan

Täällä on arki pyörähtänyt käyntiin päiväkodinaloituksineen, teatteritöineen, megalomaanisine kirppisprojekteineen, terveellisyys ja hyvinvointi tsemppauksineen... Kaikki syksyn merkit ovat siis näkyvissä, paitsi syksy itse. Se ei haittaa yhtään, ihana kun kesä jatkuu, ja näin viikonloppuisin voi vielä leikkiä lomaa. Koska jo toukokuussa otin käyttöön hästägin #endlesssummer, niin en todellakaan luovu siitä helpolla. Arkisempia tunnelmia myöhemmin, ja nyt palaan yhteen kauniiseen kesäpäivään Helsingissä.

Kun mun teatteriopetukset olivat keväällä loppumassa, kysyin oppilailta, että mitä he aikovat kesällä tehdä. Yleisimmät vastaukset liittyivät uimiseen ja jätskiin. Sain saman kysymyksen takaisin, ja kerroin haaveilevani siitä, että voisin viettää yksin päivän Helsingissä, vanhassa kotikaupungissani. Lapset ja nuoret ihmettelivät miksi haluan viettää päivän yksin, enkä esimerkiksi jonkun ystävän kanssa. Toki päivä olisi ollut ihana ystävän tai vaikka perheen seurassa, ja ihania kesähetkiä olen toki heidän kanssaankin viettänyt. Aina välillä sitä kuitenkin tarvitsee myös aikaa ihan vain itsekseen, ja tämän Helsinki-päivän halusin viettää ihan yksin.

Mun Helsinki-päivä oli kiireetöntä haahuilua minne mieli teki. Nautin rauhassa lounaasta, herkuttelin jätskin jälkkäriksi, kiersin pieniä kivijalkaputiikkeja, siemailin drinkkiä kattoterassilla...
Nämä kuvat ovat Huvilakadulta, joka kuitenkin jostain syystä oli mielessäni ensimmäisenä, kun suunnittelin tätä päivää. Jos tässä elämäntilanteessa nautin omakotitalossa asumisesta, niin viimeistään mummona aion palata asumaan Helsinkiin, esimerkiksi juuri tälle kadulle. Ei aavistustakaan millaiset lonkkaviat sitä mummona onkaan ja onko näissä taloissa hisseja... tässä ajatusleikissä ei sitä onneksi tarvitse tietääkkään.

Oikeasti tykkään vain katsella kauniita taloja, fiilistellä niiden tunnelmaa ja miettiä millaista niissä olisi asua. Huvilakatu on ehkä Helsingin kaunein katu. Talot on kuin piparkakkuja, meri siintää kadun päästä ja kahvilat ovat lähellä.
Nautin omasta päivästäni - ja hei, enhän oikeastaan viettänyt päivääni yksin, olihan mulla seuraa; kaunis ja helteinen Helsinki.

TAMMISAARI: Vaaleanpunaiset talot, Cafe Gamla Stan ja pari muuta vinkkiä

Tammisaari on ollut itselleni vähän tuntemattomampi kesäkaupunki. Olimme useasti ajaneet sen ohi Hangossa käydessä, ennen kuin kerran sinne poikkesimme. Ensinnäkään en ollut tajunnut miten lähellä Hankoa se on. Olin jotenkin kuvitellut, että reitiltä täytyy poiketa enemmänkin. Toki olin kuullut, että Tammisaari on kiva kesäkaupunki, mutta sen todellinen viehättävyys avautui tietysti vasta itse kokemalla. Yhden päivän kesäretki ei oikein minusta riitä sekä Hankoon että Tammisaareen, vaikka pikkukaupungeista kyse onkin. Tammisaarta ei silti kannata skipata, vaan tehdä sinne ihan erillinen retki. Tänä kesänä me vihdoin ehdittiin tutustua Tammisaareen vähän paremmin, kun se meidän vuokramökiltä käsin oli lähellä. 

En siis vielä ole mikään Tammisaari-asiantuntija, mutta muutamista kivoista paikoista vinkkaan kuitenkin. Aloittaisin satamasta ja jostakin sen kivoista ravintoloista. Kaunis veden päällä jo 110 vuotta seissyt Knipan on yksi Tammisaaren tunnusmerkki. Lasten kanssa meidän suosikiksi muodostui kuitenkin Mikael Björklundin luoma rento Pub Niska, ja sen peltileipä eli toisin sanoen Ahvenanmaalainen pizza. Jos kuulostaa tutulta muualta, niin kyseessä on sama ravintola, jonka moni tietää Ahvenanmaalta, Turusta tai Taalintehtaalta.

Pikkuputiikkeja Tammisaaressa ei ole samalla tavalla kuin Hangossa, mutta Popana sisustus- ja lifestyleliike torin kulmalla kannattaa kurkata. Minä ihastelin siellä Classic collectionin mattoja ja tulin ulos korikassin kanssa. Popanasta löytynyt korikassi onkin sitten kulkenut olalla mukana melkeinpä kaikilla kesäretkillä. Olen sitä vain välillä muunnellut sitomalla siihen rusetin tai huivin.

Parasta Tammisaaressa on vanhankaupungin kujat ja talot. Jos meidän perheen miehet eivät olisi hoputtaneet, niin minä olisin voinut vaikka koko päivän bongailla vaaleanpunaisia taloja ja miettiä millaista jossain niistä olisi viettää kesää. Haaveilun asteelle jäi myös Helene Schjefbeckin näyttely Ekta museossa. Pidän erityisen paljon hänen maalaamistaan henkilökuvista. Teatteriopettajana minua olisi kiinnostanut dramatisoitu opastus, jossa tehdään kävelyretki tutustuen Helene Schjefbeckin elämään ja samalla Tammisaaren historiaan. Opas on siis roolissa, ja kierros tehdään ikään kuin itsensä Helenen seurassa.  Toivon että näitä olisi vielä myös ensi kesänä.

Cafe Gamla stanissa viihtyi koko perhe. Pöytien ja tuolien täyttämälle sisäpihalle pujahdettiin portista; niin viehättävä kahvila. Ja hei kaikki pienten lasten vanhemmat, täällä on hiekkalaatikko! Ei tarvinnut miettiä lasten viihtymistä, kun molemmat lapset touhusivat lapiot kourassa. Poikien yhteinen jätskiannos ja kahvilan oma omenamehu vain katosivat välillä ja leikit jatkuivat. Kun leikkimisen alkuun päästiin, niin lähtiessä suunnattiin vielä leikkimään Leijonapuistoon.