Blogi palasi vähän aikaa sitten pitkältä tauolta, ja ajattelin, että voisin avata vähän kuulumisia kysymysten kautta. Mitä minulle oikein siis kuuluu ja mitä on meneillään eri elämän osa-alueilla:
Mitä yleisesti kuuluu?
Yleisesti voin sanoa, että kuuluu oikein hyvää. Syksy pitää aina sisällään tunteen uudesta alusta ja siksi se on minulle aina inspiroivaa aikaa. Toisaalta taas liikkuvia palasia tässä ruuhkavuosien keskellä todellakin riittää. Itseni tuntien kun tiedän vielä olevani tyyppinäkin sellainen, että minulla on aina monta rautaa tulessa, niin onhan tässä kaikenlaista. Tavoitteeni tälle syksylle onkin löytää sopiva balanssi eri asioiden välillä.
Tämän postauksen kuvituksena on vielä vähän kesämuistoja Italiasta, jossa kesäloman viimeiset viikot perheen kanssa matkailtiin. Me vietettiin koko kesä intensiivistä perheaikaa, joten elo- ja syyskuussa palaaminen työ- ja päiväkotiarkeen otti sopeutumisaikaa. Nyt arki rullaa jo kuitenkin yllättävänkin hyvin.
Mitä tapahtuu työrintamalla?
Tänä lukuvuonna työkuvioni täyttyvät pääasiassa varsinaisen ammattini töistä teatteriopettajana. Teen sekä päivä- että iltaopetuksia, ja teatterityöni koostuvat useasta ei palikasta. Minulla on neljä taiteen perusopetuksen ryhmää kahtena iltana viikossa, eli niin sanotut omat varsinaiset ryhmäni. Kierrän tänäkin vuonna myös Espoon kouluja pitämässä Kulps-tunteja eli opettamassa teatteri-improvisaatiota. Lisäksi vierailen myös päiväkodeissa Kulttuurikurkkaus -hankkeeseen liittyen. Päiväkodeissa opetan lapsia sekä koulutan kasvattajia. Olen myös vuoden verran ollut mukana hankkeessa, jossa tutkitaan teatterin ja sirkuksen yhdistämistä, ja siitä meillä on viikon päästä tulossa ensi-iltaan teatteri- ja sirkusopettajien esitys. Tämän some-maailmaa käsittelevän esityksen kanssa tulemme myös kiertämään kouluja. Lavalle astuminen pitkän tauon jälkeen jännittää aika lailla.
Kuten tuosta teatteritöiden listasta voi päätellä, niin aikaa muille luoville oman yritykseni töille ei juurikaan jää. Varsinkaan pidempiä projekteja en pysty ottamaan, sillä ei elämä pelkkää työtä kuulu olla. Innostus visuallisiin töihin ei silti ole kadonnut mihinkään. Teatteritöiden osalta työaikani ovat vaihtelevia, ja pystyn itse aikatauluttamaan niistä suuren osan. Tämä mahdollistaa sen, että satunnaisia projekiluontoisia töitä saatan silloin tällöin tehdä.
Vaikka työkuvioni saattavat kuulostaa melko silpulta, niin minähän nautin tästä moninaisuudesta. Tässä vaiheessa syksyä itselläni alkaa olla sellainen olo, että eri palaset ovat hyvässä balanssissa. Blogin ja instagramin suhteen myönnän silti etsiväni nyt vähän sitä oikeaa muotoa. Miten harrastus- tai ammattimaisesti tätä teen? Millaiset aihemaailmat lävistäisivät sekä omat, että teidän kiinnostuksen kohteet? Mihin kanaviin keskittyä ja mistä luopua? Uskon, että tässä syksyn aikana löydän vastauksen näihinkin kysymyksiin.
Parisuhde/perhe/ystävät?
Tästä kysymyksestä tulee ensimmäisenä mieleeni ajankäyttö. Sitä toivoisi, että aikaa olisi paljon niin perheelle, parisuhteelle kuin ystävillekin, mutta fakta on, että vuorokaudessa on vain 24h.
Riittämättömyydentunne tulee milloin mistäkin tämän kysymyksen osa-alueesta. Ainoa ratkaisu, jonka olen keksinyt on se, että yritän keskittyä pieniin hetkiin.
Perheen kanssa parhaita hetkiä nyt syksyllä ovat olleet koko perheen leffa-illat ja pienet ulkoiluretket. Yksi erityisen kiva syysretki oli Koiramäen pajutilalle Kurpitsakarnevaaleille. Kurpitsakarnevaaleilta kuvia ja tunnelmia löytyy instagramista kohokohdissa kansiossa Fall Vibes.
Kahdenkeskinen aika on armotta kortilla tässä elämänvaiheessa. Lokakuussa odottaa kuitenkin pieni odotettu irtiotto.
Ystäviäkin haluaisin nähdä niin paljon enemmän. Kun kaikilla ystävillä aikaa on yhtä rajallisesti, niin liikunta-, lounas ja kahvittelutreffit on käteviä. Tähän syksyyn on onneksi mahtunut myös useammatkin ihanat juhlat, joita on järjestetty ja vietetty ystävien kanssa. Vaikka aina ei olisi mahdollista nähdä, niin onneksi vertaistuki, vinkit, myötäeläminen ja arjen hassut hetket lentelevät tarvittaessa vaikka maiden rajojen yli Whats Appin kautta.
Riittämättömyydentunne tulee milloin mistäkin tämän kysymyksen osa-alueesta. Ainoa ratkaisu, jonka olen keksinyt on se, että yritän keskittyä pieniin hetkiin.
Perheen kanssa parhaita hetkiä nyt syksyllä ovat olleet koko perheen leffa-illat ja pienet ulkoiluretket. Yksi erityisen kiva syysretki oli Koiramäen pajutilalle Kurpitsakarnevaaleille. Kurpitsakarnevaaleilta kuvia ja tunnelmia löytyy instagramista kohokohdissa kansiossa Fall Vibes.
Kahdenkeskinen aika on armotta kortilla tässä elämänvaiheessa. Lokakuussa odottaa kuitenkin pieni odotettu irtiotto.
Ystäviäkin haluaisin nähdä niin paljon enemmän. Kun kaikilla ystävillä aikaa on yhtä rajallisesti, niin liikunta-, lounas ja kahvittelutreffit on käteviä. Tähän syksyyn on onneksi mahtunut myös useammatkin ihanat juhlat, joita on järjestetty ja vietetty ystävien kanssa. Vaikka aina ei olisi mahdollista nähdä, niin onneksi vertaistuki, vinkit, myötäeläminen ja arjen hassut hetket lentelevät tarvittaessa vaikka maiden rajojen yli Whats Appin kautta.
Koti ja sisustus?
Inspiraatiota sisustamiseen on näin syksyllä tarjolla sisustustapahtumassa jos toisessa, ja niistä se rummutetuin oli tietysti Habitare. Vaikka kalenteri näytti täydeltä, niin kävin siellä avajaispäivänä itsekin. Sisustusinspiraatio oli kesän jälkeen vähän hukassa, mutta ihan viimeistään Habitare laittoi taas sisutuskelat pyörimään. Habitaresta ajatuksia ja poimintoja löytyy lisää instassa kohokohdista.
Sisustusprojekteja ja suunnitelmia on yhtäkkiä käynnissä useampiakin.
Yleisesti huomaan säätäväni kodin tunnelmaa kesän raikkaudesta utuisempaan syksyisempään suuntaan ja haen kotiin entistä parempaa toimivuutta. Järjestelyintoa olisi, mutta siihen käytettävää aikaa ei niin paljon kuin toivoisin. Iso projekti saa odotella, vaikka se olisi varmasti sekä tiloja että mieltä puhdistava. Pienempikin järjestely selkeyttää silti aina ja on eteenpäin.
Yksi isompi sisustushaave kotona on myös tässä syksyllä toteutumassa, ja siitäkin sitten lisää.
Näin syksyllä huomaan ajattelevani kotia ennen kaikkea paikkana, jossa voi latautua. Koti-spa, leffailta ja syyspuuhat ulkona, ovat nyt parasta.
Inspiraatiota sisustamiseen on näin syksyllä tarjolla sisustustapahtumassa jos toisessa, ja niistä se rummutetuin oli tietysti Habitare. Vaikka kalenteri näytti täydeltä, niin kävin siellä avajaispäivänä itsekin. Sisustusinspiraatio oli kesän jälkeen vähän hukassa, mutta ihan viimeistään Habitare laittoi taas sisutuskelat pyörimään. Habitaresta ajatuksia ja poimintoja löytyy lisää instassa kohokohdista.
Sisustusprojekteja ja suunnitelmia on yhtäkkiä käynnissä useampiakin.
Yleisesti huomaan säätäväni kodin tunnelmaa kesän raikkaudesta utuisempaan syksyisempään suuntaan ja haen kotiin entistä parempaa toimivuutta. Järjestelyintoa olisi, mutta siihen käytettävää aikaa ei niin paljon kuin toivoisin. Iso projekti saa odotella, vaikka se olisi varmasti sekä tiloja että mieltä puhdistava. Pienempikin järjestely selkeyttää silti aina ja on eteenpäin.
Yksi isompi sisustushaave kotona on myös tässä syksyllä toteutumassa, ja siitäkin sitten lisää.
Näin syksyllä huomaan ajattelevani kotia ennen kaikkea paikkana, jossa voi latautua. Koti-spa, leffailta ja syyspuuhat ulkona, ovat nyt parasta.
Matkat?
Matkailussa itse matkalla oleminen on tietysti ihanaa, mutta annan paljon arvoa myös matkojen muistelemiselle ja odottamiselle. Viime kesän Italian matkaan olen palannut monessa kohtaa mielessäni jo tässä syksyllä, ja aion palata siihen myös täällä blogissa, kunhan sopiva hetki tulee.
Toisaalta matkojen suunnittelu ja niistä haaveileminen tuo jo itsessään vastapainoa arkeen, kun on jotain ihanaa mitä odottaa. Kaksi matkaa on nyt odottamassa; pieni kahdenkeskinen syysmatka lähelle Tallinnaan ja talvella ison porukan matka aurinkoon. Niistä molemmista lisää sitten, kun ne ovat ajankohtaisia.
Matkailussa itse matkalla oleminen on tietysti ihanaa, mutta annan paljon arvoa myös matkojen muistelemiselle ja odottamiselle. Viime kesän Italian matkaan olen palannut monessa kohtaa mielessäni jo tässä syksyllä, ja aion palata siihen myös täällä blogissa, kunhan sopiva hetki tulee.
Toisaalta matkojen suunnittelu ja niistä haaveileminen tuo jo itsessään vastapainoa arkeen, kun on jotain ihanaa mitä odottaa. Kaksi matkaa on nyt odottamassa; pieni kahdenkeskinen syysmatka lähelle Tallinnaan ja talvella ison porukan matka aurinkoon. Niistä molemmista lisää sitten, kun ne ovat ajankohtaisia.
Harrastukset ja hyvinvointi?
Harrastusten ja hyvinvoinnin kanssa olen saman balanssi-aiheen äärellä. Olen lähtenyt muuttamaan ennen kaikkea ajatteluani, ja sitä kautta myös toimintaani. Oikotietä onneen, kun ei oikeasti ole.
Harrastusten ja hyvinvoinnin kanssa olen saman balanssi-aiheen äärellä. Olen lähtenyt muuttamaan ennen kaikkea ajatteluani, ja sitä kautta myös toimintaani. Oikotietä onneen, kun ei oikeasti ole.
Omasta fyysisestä kuunnosta ja sitä kautta terveydestä huolehtiminen on ollut viime vuosina haastavaa. Olen toki ollut perusterve, mutta toisaalta flunssakierre keväällä luultavasti kertoi huonontuneesta peruskunnosta. Kesällä taas nautiskelin herkuista sillä seurauksella, että ryhtiliike oli syksyllä tehtävä.
Ruokavalion suhteen en ole oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin jättänyt herkut pois. On aika kiva fiilis, kun naapostelu on hallinnassa ja herkut kuuluvat vain erityishetkiin juhlissa. Turvotus on kadonnut ja muutama kilokin. En mitenkään erityisesti laihduta, vaan etsin oloa, joka tuntuu hyvälle.
Liikunnan suhteen olen laskenut rimaa. Koska työni on niin epäsäännöllistä, olen hyväksynyt, että minun on kerättävä liikuntahetkeni vähän mistä sattuu ja milloin sattuu. Aiemmin kävi helposti niin, että jäin harmittelemaan sitä, että en voi treenata vaikka joka maanatai samaan aikaan, ja sitten en helposti tehnyt mitään. Nyt pyrin tekemään jonkinlaisen treenin vähintään kolme kertaa viikossa, sellaiseen kohtaan päivää mihin se nyt sattuu sopimaan. Välillä teen lounaslenkin ja välillä käyn ystävän kanssa tekemässä porrastreenin. Lenkkeily on selvästi se mikä on helpoiten toteutettavissa. Sen kun laittaa lenkkarit jalkaan, avaa oven ja lähtee liikkumaan. Hankin myös itselleni Suunto3 fitness kellon/mittarin, joka on motivoinut keräämään askelia ja muutenkin treenaamaan, ja toisaalta taas auttanut seuraamaan unta ja palautumista.
Ruokavalion suhteen en ole oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin jättänyt herkut pois. On aika kiva fiilis, kun naapostelu on hallinnassa ja herkut kuuluvat vain erityishetkiin juhlissa. Turvotus on kadonnut ja muutama kilokin. En mitenkään erityisesti laihduta, vaan etsin oloa, joka tuntuu hyvälle.
Liikunnan suhteen olen laskenut rimaa. Koska työni on niin epäsäännöllistä, olen hyväksynyt, että minun on kerättävä liikuntahetkeni vähän mistä sattuu ja milloin sattuu. Aiemmin kävi helposti niin, että jäin harmittelemaan sitä, että en voi treenata vaikka joka maanatai samaan aikaan, ja sitten en helposti tehnyt mitään. Nyt pyrin tekemään jonkinlaisen treenin vähintään kolme kertaa viikossa, sellaiseen kohtaan päivää mihin se nyt sattuu sopimaan. Välillä teen lounaslenkin ja välillä käyn ystävän kanssa tekemässä porrastreenin. Lenkkeily on selvästi se mikä on helpoiten toteutettavissa. Sen kun laittaa lenkkarit jalkaan, avaa oven ja lähtee liikkumaan. Hankin myös itselleni Suunto3 fitness kellon/mittarin, joka on motivoinut keräämään askelia ja muutenkin treenaamaan, ja toisaalta taas auttanut seuraamaan unta ja palautumista.
Mitä odotan?
Olen sosiaalinen ihminen ja innostun toisista ihmisistä ja sytyn yhdessä tekemisestä. Samalla työni luonne on sellainen, että päivittäinen sosiaalinen kuormitus on myös aikamoinen. Laskin, että opetan viikon aikana noin 100-125 ihmistä. Siihen päälle kaikki muut päivän ihmiskontaktit. Kun koittaa kohdata aidosti jokaisen ja tekee tunnetyötä, niin vastapainoksi tarvitsen ihan vain omaa aikaa, jossa en ole ketään toista varten. Odotan siis pieniä hengähdyshetkiä, sellaisia vain minä, ajatukseni ja kahvikuppi -hetkiä.
Ehkä näiden vastausten kautta pääsitte vähän kartalle, siitä mitä minulla on tänä syksynä meneillään, ja mitä on tulossa täällä blogissakin. Mukavaa syksyä kaikille!
