Mikki Hiiri -synttärit ja ajatuksia juhliin valmistautumisesta

Meillä juhlittiin viikonloppuna 2-vuotiaan Mikki Hiiri -synttäreitä. Reilu kaksi vuotta sitten meillä oli näin pieni tuhiseva hiirivauva, ja tällainen utelias ja vikkelä kuin Mikki Hiiri hänestä on kahdessa vuodessa tullut. Ristiäisiäkin juhlittiin aikoinaan kevyesti hiiriteemalla, joten tämä oli hyvää jatkoa. 

Meillä tulee synttärivieraita aina kauempaa, joten jotain ruokaisaa haluamme juhlissa tarjota. Tällä kertaa se oli salaattibaari. Pilkkomista toki riitti, mutta muuten helppo tarjoilu, kun mitään ei tarvitse paistaa tai keittää. Salaattibaarissa on myös se hyvä puoli, että ei tarvitse erikseen miettiä ruokavalioita, kun kaikki voivat koota vaihtoehdoista lautaselleen mitä itse haluavat.

Teeman mukaisesti tarvittiin tietysti synttärisankarille Mikki Hiiri -kakku, jonka me äitini kanssa, jo perinteisesti teimme yhdessä. Äiti teki jälleen pohjan ja täytti kakun, minä hoidin koristeluosuuden. Olen kuitenkin aiemmin kokeillut sokerimassan kanssa näpertelyä vain tasan kerran, joten jännitti onnistuuko visio ollenkaan. Viimeksi Panda-kakussa päälliseen ei riitänyt massaa sivuille asti, ja piti vähän improvisoida. Tällä kertaa massa riitti sivuillekin ja olin lapsellisen innoissani, kun Mikkikin näytti ihan Mikiltä. Nämä kuvat kakusta julkaisin jo viikonloppuna myös instagramissa ja oli hauska,amiten niin moni oli minun kanssani innoissaan kakusta! Kiitos kaikista kommenteista!
Toivottavasti kukaan muu kuin Noora ei kokenut kakun takia alemmuuskompleksia, koska sitä ei todellakkaan tämän kakun takia kannata kokea hänen eikä kenenkään muunkaan. Rennompi tai valmiina hankittu kakku on varmasti aivan yhtä rakkaudella tehty ja ihana. On varmasti käynyt selväksi, että minä nyt satun tykkäämään kaikenlaisesta näpertelystä, ja innostun helposti väkertelemään yksityiskohtien kanssa. Jos ei erityisemmin nauti juhlajärjestelyistä, niin on aivan yhtä ok mennä siitä mistä aita on matalin. Minäkin oikaisin monessa kohtaa. En leiponut leipomuksen leipomusta näihin juhliin. Mies teki sämpylät, äiti kakun ja anoppi Wilhelmiina-keksit.  Kaikki muu hankittiin valmiina tai puolivalmiina. 

Osasin ennakoida, että kiireisessä syysarjessa ei ole paljon aikaa irrottaa juhlien järjestämiseen.  Se aika mitä sain näpertelyyn laittaa oli eniten miehen ja äitini ansiota, jotka auttoivat juhlien järjestelyissä. Minä nautin juhlien visuaalisuuden ideoinnista ja kokoan ideoita synttäriteemoista pinterestiin pitkin vuotta, kun sellaisia tulee vastaan. Kun juhlat sitten lähestyvät, ei tarvitse paniikissa ruveta ideoimaan, vaan ennemminkin poiskarsimistekniikalla valikoida muutama kiva juttu, valitun teeman mukaisesti. Tällä kertaa tuon kakun lisäksi kokeilin tehdä oreo-kekseistä ja salmiakkinapeista Mikki Hiiriä.

Koristeluiden osaltakin pidän silmät auki jo pidemmän aikaa, ja itse asiassa idea Mikki-teemaan lähti noista Mikki-astioista, jotka osuivat juhlaliikkeessä silmääni. Tiedostan, että kertakäyttöastiat eivät ole se ekologisin vaihtoehto, mutta aina joskus ne helpottavat juhlien järjestämistä. Kertakäyttöastioilla saa loihdittua riittävän kokoisen ja yhtenäisen kattauksen isomallekin vierasjoukolle ja ne ovat samalla koristeita itsessään. 

Kaikki ei näissäkään juhlissa mennyt ihan putkeen, eikä tarvitsekaan. Mikki Hiiri -ilmapalloissa oleva helium ei kannatellutkaan palloja, kun laitoin niihin pahviset korvat, jotka niihin oli tarkoitettu. Eteenpäin nyökkäävät Mikki Hiiret olivat sen verran koominen näky, että korvista luovuttiin kokonaan.

Itse asiassa koko juhlat olivat vaakalaudalla. Viikkoa ennen juhlia alkoi selvitä,  että kaikki vieraat eivät pääsekään paikalle. Yksi tai kaksi perhettä, jos ei pääse osallistumaan, menee vielä vähän harmitellen tyyliin: "Koskaan ei kaikki pääse". Mutta kun peruutuksia sateli vielä edelliseen päivään saakka, ja lopulta yhteensä neljä perhettä ilmoitti esteestä, miettiin jo että, pitääkö juhlia siirtää. Onneksi juhlasankari ei vielä osaa odottaa isoa määrää vieraita, ja päätettiin että juhlat pidetään niiden kesken ketkä pääsevät. Tunnelma oli pienemmällä porukallakin tosi hauska, ja kaikki etävieraat hengessä mukana.

Tällä kertaa mitään ongintaa tai aarteenmetsastystä ei järjestetty, mutta lapset saivat lähtiessä mukaansa lahjapussit. Niissä oli sisällä jokaiselle minikokoinen Minni- tai Mikki-pehmolelu. Tuon ison Mikki-Hiiren synttärisankari sai meiltä lahjaksi ja nukkuu nyt sen kanssa.

Kaikkien juhlien tarkoitus on minusta tuoda arkeen vaihtelua, tehdä joistakin päivistä erityisiä. Oma äitini asuu kauempana, ja minusta on esimerkiksi ihanaa, että hän tulee aina poikien synttäreiden alla meille laittamaan juhlia minun kanssani. Kun emme näe joka päivä, on juhlien laittaminen meidän yhteinen juttu ja jotenkin sopii, että silloin aina juhlitaan seuraavaa sukupolvea. Puuhastellessa muistellaan poikien vauva-aikaa, minunkin lapsuuttaani ja juhlia joita aiemmin olemme yhdessä laittaneet. Kun isovanhemmat ovat kaukana, tällaisista asioista tulee yllättävän merkityksellisiä. Toki kiire meinaa aina tulla ja hermojakin saattaa kiristää, vaikka äitini oli sitä mieltä, että näin hyvin ajoissa emme koskaan aiemmin ole olleet. Ehkä niin, koska tällä kertaa en ottanut vieraita rullat päässä vastaan. Minnimäisen rusetinkin ehdin hiuksiini tehdä. Se että juhlia järjestäessä, ja niitä juhliessa olisi kivaa, on tärkeintä.