Olohuoneen pöydän uudistus isolla tarjottimella

Testailin olohuoneeseen pöytää, vaikka tiedän, että se ei ole vielä pysyvä ratkaisu meidän taaperon kanssa. Tilasin nimittäin Balmuirin alesta mustan nahkaisen tarjottimen. Tarjotinhan olikin sitten saapuessaan aivan järjettömän suuri. Älkääkä kysykö miten en tajunut sen kokoa jo tilatessa. Välillä ideat kuitenkin tulevat vahinkojen kautta, ja niin tämäkin. Ajattelin jo, että joudun palauttaa koko tarjottimen, kun yhtäkkiä mieleeni tuli, että se saattaisikin sopia olohuoneen pöydän uudeksi kanneksi. Mies kantoi varastoituna olleen Hay Tray -pöydän rungon paikalleen, ja tarjotinhan oli siihen aivan täydellisen kokoinen. Kulmat osuivat kohdilleen ihan prikulleen.

Olen muutenkin miettinyt, että miten Hayn pöytää voisi uudistaa tai pitäisikö siitä jopa luopua kokonaan. Olen esimerkiksi haaveillut kankaisesta isosta rahista olohuoneeseen. Toisaalta tälle pöydälle olisi silloinkin paikka yläkerran aulassa.  Sellaisenaan itse pöytä alkaa kuitenkin olla niin kaikkialla nähty, että vaikka on kyse ehkä jo klassikosta, olen kaivannut jonkinlaista persoonallisempaa ratkaisua. Toisaalta olen kuitenkin aina tykännyt tässä pöydässä siitä, että sen päälle on ollut kiva tehdä tunnelmaa luovia asetelmia. Juuri noilla asetelmilla selkeälinjaisesta pöydästä on voinut luoda omanlaisen.
Samaa personoinnin tarvetta on vuosien mittaan näkynyt muillakin tämän pöydän omistajilla, koska moni on päätynyt tuunaamaan pöytää. Esimerkiksi Valkoinen harmaja -blogissa on muokattu tätä pöytää marmorilla. Kevyt ja elegantti ratkaisu on myös Coffee table diary -blogissa pyöreä lasikansi. Moniin muihinkin versioihin mirosementistä, vaneeriin ja DC-fix muovilla päällystämiseen voi törmätä.



Ainakaan itse en kuitenkaan ole aiemmin nähnyt tällaista versiota, jossa kansilevy olisi korvattu nahkaisella tarjottimella. Ehkä olisi kiva, että runkokin olisi musta, mutta senhän voi jossain vaiheessa maalata. Tätä yhdistelmää nyt hetken katseltuani, valkoisen ja mustan yhdistelmä on omaan silmääni itseasiassa aika kiva. Joku ratkaisu täytyy vielä pohjaan laittaa, että kevyt tarjotin ei lähde liian helposti liikkumaan rungon päällä pois paikoiltaan. Sen kummemmin en kuitenkaan halua tarjotinta kiinnittää runkoon, koska on edelleen kiva, että kantta voi fiiliksen mukaan vaihdella.

Musta kaappi

Miehen tekemä kaappi on kulkenut meillä mukana ainakin viidessä kodissa. Olen vuosia haaveillut sen maalaamisesta mustaksi, mutta projekti on vain jäänyt ja jäänyt. Tässä syksyllä parina iltana siveltimet vihdoin heiluivat, kun oltiin saatu pojat unille. Ensimmäiset vedot tuntuivat rajuilta, mutta olen mustaan väriin tosi tyytyväinen.

Tässä yhtenä päivänä kaappiin osui viime aikoina harvinainen valoilmiö, aurinko. Säntäsin heti hakemaan kameran, että saisin näyttää lopputuloksen teillekin. Valkoisena kaappi oli tähän nykyiseen kotiin jotenkin liian romanttinen, mutta nyt mustana se sai ryhtiä ja istuu tyylillisesti paremmin tilaan. Kaappi on aiemmin toiminut eteisessä takkien säilytykseen, lakanakaappina, astiakaappina ja nyt siellä on vähän sitä jos tätä; kirjaa, astiaa ja säilytysboxia. Ehkä sisältöä pitäisi vielä vähän järjestellä, koska juttuhan vitriinikaapissa on juuri se, että siellä on sellaisia esineitä, jotka saavat näkyä. Projektista haaveillessa inspiraatiota olen koonnut Black cabinet-kansioon pinterestiin. Kun mies aikoinaan ryhtyi kaappia tekemään, en olisi arvannut miten monikäyttöinen siitä tulee.

Uuden ilmeen saatuaan halusin antaa kaapille vielä vähän jouluista ilmettä, ja tein sen oviin laakerikranssit. Laakerin oksat ovat sen verran paksuja, että edes mitään runkoa ei tarvittu. Muistatteko te vielä kaapin valkoisena ja mitä pidätte siitä nyt?

Makuuhuone ryhdittyi sängynpäädyllä

Vaikka vähän toisin lupailin, niin blogi nyt kuitenkin vietti vähän lomaa. Kesäretket ovat vieneet pitkin kesäistä Suomea, ja meille on jopa osunut ihan tosi kivoja säitä. Kameran olen antanut vähän lepäillä, mutta Instagramissa kesäretkiäkin on voinut seurata. Kaikkien kesäretkien jälkeen on ollut ihana kallistaa pää tyynyyn omassa sängyssä. Sänky onkin saanut viime näkemältä uutta ryhtiä. Uusi sängynpääty ei olekaan vielä näkynyt täällä blogissa, mutta olen saanut siitä jo teiltä kyselyjä, kun se on vilahdellut blogisiskojen meiltä tekemissä postauksissa kukkiva kesäpäivä-juhlien jälkeen. Nyt siis juttua makuuhuoneesta ja myös sängynpäädystä.

Pohdin sängynpäädyn hankintaa jo edellisessä kodissa, ja pitkään ajattelin, että tekisin sen itse. Tai siis mies tekisi rungon, ja minä siihen pellavaisen hupun. Aikaa tuolle projektille ei ole tullut, ja aloin jossain vaiheessa haaveilla valmiista sängynpäädystä. Mitään aktiivisia toimia en ole sen löytämiseksi tehnyt, mutta pitänyt toki silmät auki.

Sängynpääty löytyi lopulta Kodin1:stä, joka on nyt ruotsalaisten omistamana tehnyt uuden tulemisen nettikauppana. Hintaa oli silloin alennusten kanssa vain alle 100€, ja niinpä ajattelin, että vaikka netistä tilatessa värisävyn kanssa saattaa mennä pieleen, niin tätä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Halusin meidän mustavalkoiseen makuuhuoneeseen vähän pehmeyttä ja silti ryhtiä, ja tämä tuo sitä juuri sopivasti. Olen ollut päätyyn todella tyytyväinen. Kangas on napakka, ja sävy osui ihan nappiin. Jännitin vähän, että onko beigen sävy liian lämmin, mutta sävy on juuri oikea; kaunis kylmä hiekan sävy.

Tyyliltään tämä pääty on hyvin yksinkertainen. Napillisetkin päädyt ovat minusta kauniita, mutta meille sopii minusta tällainen ihan yksinkertainen malli. Korkeutta mittailimme etukäteen, ja sekin näyttää kokonaisuudessa juuri oikealta. Se ei ole liian matala, niin että se jäisi tyynyjen taakse, koska niitä keräilen aina sängylle kunnon vuoren. Toisaalta meidän makkari on sen verran pieni, että liian korkea taas olisi tehnyt huoneesta liian tunkkaisen. 

Sängynpääty ei ole ehkä se merkittävin käyttöesine, joten sen hankinta odotteli jonkin aikaa. Tavallaan onneksi, kun asia ratkesi näin edullisesti ja toimivasti.

Uusi sängynpääty innosti raikastamaan makuuhuonetta muutenkin.

Yöpöydälle päätyi kesäinen pionikimppu. Se toi pientä romanttisuutta huoneeseen. Romantiikkaa onkin ilmassa, kun meillä on miehen kanssa tänään 10-vuotishääpäivä. Suunnitelmissa oli joskus, että olisimme viettämässä hääpäivää New Yorkissa. Monta vuotta olimme aina hääpäivänä tai sen paikkeilla matkalla, mutta raskaudet ja vauva-ajat ovat vähän muuttaneet kaavaa. Emme nytkään maltaneet vielä jättää poikia, varsinkaan pienempää, niin pitkäksi aikaa kuin matka New Yorkiin olisi vaatinut. Voihan sitä sitten 11-vuotishääpäivääkin juhlia NY:ssa, tai joskus myöhemmin. Huomenna kuitenkin pääsemme juhlistamaan hääpäivää ihan kahdestaan dinnerillä ja pienellä yhden yön hotellilomalla Helsingissä. Vähän kyllä jännittää jättää vauvaa yhdeksikin yöksi, mutta tiedän, että tuo meidän jo 10 kuukauden ikäinen pikakiituri on mumman hyvässä hoidossa. Tuossa yöpöydällä näkyvässä kuvassa tanssimme toisessa ihanassa kaupungissa, silloinkin hääpäivän tienoilla. Jollekin tuo neljä vuotta sitten otettu kuva saatta olla kliseinen, ja ehkä se vähän höpsö onkin, silti se on meille ihana muisto yhteisistä tanssiaskelista aina 17-vuotiaista asti.

Sängyn päälle on tulossa jotain muutakin tanssiaiheista. Päivi Hintsasen grafiikkaa. Tanssi, Dance -niminen teos on nyt väliaikaisissa kehyksissä olohuoneessa, mutta kunhan saan sen kehystettyä, se pääsee oikealle paikalleen sängyn päälle. 

Kun viimeksi kirjoittelin teille makuuhuoneesta, etsinnässä taisi vielä olla päiväpeitto. Päiväpeittodilemma ratkesi Ikean untuvapeitolla. Sävy oli kuitenkin makuuni vähän liian kellertävä ja pinta tuntui keräävän pölyä. Päiväpeiton päälle hankin valkoisen pellavapussilakanan, ja nyt se on niin tunnultaan, muhkeudeltaan sekä visuaaliselta ilmeeltään sellainen kuin toivoin. Lisäksi on helpompi pestä pussilakanaa kuin peittoa, jos se sattuu likaantumaan.

Mattokin makuuhuoneeseen on vielä tulossa, mutta siitä sitten lisää, kun se saapuu.

Kesäaamuina olen kulkenut puoleenpäivään lemppariyöpaidassani. Monesti päällä on myös klassinen vaaleansininen raitapyjama. Aamutossujen virkaa toimittaa marokko-tossut. Nämä ovat jo kolmannet, jotka omistan. Ensimmäiset mustat hankin aikoinaan autenttisesti Marrakechin torilta. Kulutin ne loppuun ja hankin uudet valkoiset täältä Suomesta. Niihinkin kului lopulta kovassa käytössä reikä, mutta nyt on taas ihan uutuuttaan kimaltelevat tossut.

Bebe nukkuu edelleen meidän makuuhuoneessa, ja
hänenkin nurkkauksessaan on pellavaa, niin kuin meilläkin. Korisänky vaihtui pikkuvauva-ajan jälkeen tuohon miehen alunperin isoveljelle tekemään sänkyyn. Se sujahti koloonsa juuri sopivasti, vain toisesta yöpöydästä piti väliaikaisesti luopua.

Kaunista kesäpäivää!

Kokemuksia Le grand air -sohvasta

Moni on kysellyt kokemuksia meidän Le grand air -sohvasta, ja olen muutamalle luvannut palata asiaan ihan erillisessä postauksessa. En ihmettele että kokemuksia kaivataan, koska tätä sohvaa myy vain kaksi nettikauppaa (Room 21 ja Royal design), ja ymmärtääkseni sitä ei pääse missään koeistumaan tai muuten testaamaan. Tämä tietysti arveluttaa monia, ja mekin mietimme pitkään, että uskallammeko ostaa sohvan "säkissä". Normaalisti huonekaluista juuri sohva, jos joku kaipaisi koeistumista. Kun se the sohva löytyi, joka vastasi kaikkiin mielikuviini, me otimme kuitenkin riskin. Ajattelimme, että jos sohva ei tunnu hyvältä tai se ei muuten vastaa odotuksiamme, ryhdymme palautusrumbaan useiden viikkojen toimitusajasta huolimatta. (Huomasin, että toimitusaika on lyhentynyt muutamaan päivään.)

 Itse sohvassa ei ole ollut mitään valittamista. Se on ihanan muhkea ja persoonallinen sohva, sellainen malli, mitä ei joka iskumaskujyskistä löydy. Tämä on ehdottomasti löhösohva, jossa voi rennosti heittää jalat ylös. Ei siis mikään ryhdikäs, jossa selkäsuorassa ryhdikkäästi pönötetään. Rennosta olemuksesta huolimatta tämä sohva on minusta tyylikäs, varsinkin nyt, kun saimme siihen jokin aika sitten uudet täyspellavaiset päälliset.

Päälliset ovatkin sitten oma tarinansa. Ensimmäisistä jouduimme tehdä reklamaation. Päädyimme alun perin tummanharmaisiin päällisiin, jotka näkyvät esim. Olohuoneen rento kesätunnelma -postauksessa viime kesältä. Ensimmäisten päällisten materiaali oli puuvilla-viskoosi- pellava sekoitetta. Kävi kuitenkin niin, että nuo tummat päälliset alkoivat haalistua valossa todella nopeasti. Ensin katselimme, että ihan kuin ne olisivat vähän vaalentuneet niistä kohdista mihin aurinko osuu, mutta lopulta pinnan haalistumista ei voinut olla huomaamatta, koska se oli niin selkeä. 

Teimme reklamaation Room 21:lle, ja on kiva kertoa, että me saimme tuossa tilanteessa oikein hyvää asiakaspalvelua. Meille luvattiin uudet päälliset. Onneksi tässä sohvassa ei ollut kiinteää verhoilua, vaan kaikki päälliset ovat vaihdettavia. Oikeastaan yksi tämän sohvan idea onkin, että siihen voi halutessaan hankkia erivärisiä päällisiä, ja vaihdella kodin tunnelmaa. 

Isojen ikkunoiden takia meidän olohuoneeseen tulee todella paljon valoa, mutta silti sohvat eivät saisi haalistua muutamassa kuukaudessa. Asiakaspalvelun mukaan samaa ongelmaa ei yleisesti ole ollut. Minä silti tietysti pelkäsin, että sama tapahtuisi uudelleen tummanharmaiden päällisten kanssa. Päädyimmekin kysymään onnistuisiko, että valitsisimme uusiin päällisiin vaaleamman, auringolle vähemmän alttiin sävyn, ja sehän onneksi onnistui.

Minähän haaveilin valkoisesta rennosta pellavasohvasta jo aikoinaan Sydamentykytyksiä haasteessa. Samaa henkeä tässä onkin kuin Gervasonin Ghost -sohvassa, hinta kuitenkin kohtuullisempi. Valkoisen suhteen tajusin kuitenkin realiteetit. Meillä ei valkoinen poikien kanssa pitkään olisi valkoinen, ja siitä ajatuksesta luovuttiin. Nyt kun sohviin saatiin vaalemmat päälliset, tummanharmaaseen verrattuna koko alakerran yhtenäinen tila raikastui. Misty grey -sävy, johon siis päädyimme, ei ollut myynnissä vielä silloin, kun me hankimme sohvan ja loveseatin. Itse asiassa kaikki nämä pellavaiset eksklusiiviset Designer Guild -kankaat eri sävyissä tulivat myyntiin sitten vähän myöhemmin. Kangas on tuntunut käytössä todella laadukkaalta. Se on täyttä pellavaa korkealla kulutuksenkestolla. Pesty pellava antaa ihan omanlaisensa ilmeen ja tuntuman tälle sohvalle.

 Huolimatta siitä, että päällisen kanssa jouduttiin vähän säätämään, olen edelleen ihan rakastunut tähän meidän sohvaan ja myös loveseattiin. Yhtä aikaa moderni ja klassinen ilme miellyttää silmää varmasti pitkään.

Tarkennan vielä, että tällä kertaa ei ollut kyse yhteistyöpostauksesta.

Sisustusalttarini ja Kubus-kynttelikkö

 ....Jahas ...ja niin on ns. sisustusalttari ilmestynyt tähänkin kotiin. Muistatte ehkä väliaikaisessa kodissa olohuoneen sohvan vieressä olleen Hayn pöydän, johon raksan ajan epätoivoisesti suuntasin sistustusvimmaani ja aloin kutsua sitä sisustusalttarikseni.

Olohuoneeseen on edelleen tulossa myös kiinteä hyllykkö takan viereen, mutta kaipasin kuitenkin tälle seinälle avohyllyä, mihin voin koota joitakin kauniita esineitä, ja josta loveseatissa istuskellessa voi ottaa lehden ja johon laskea lasinsa tai kuppinsa. Mielessäni oli hyllykkö, joka olisi keveä, mutta väriltään musta, niin että se toisi vähän kontrastia yleisesti vaaleaan tilaan. Vaihtoehtoina pyöri niin Lundian kuin By Lassenin mustat avoimet hyllyköt, mutta tässä kohtaa kallistuin kuitenkin IKEAn hintalaatusuhteeltaan täydelliseen Vittsjö hyllyyn. Luulin että hyllyn kanssa tarvitaan vähän tuunausta, kun liikkeessä ylä- ja alahyllyjen pinta oli mustanruskea ja puukuviota jäljittelevää, josta en yhtään innostunut. Mietin jo levyjen päällystämistä esimerkiksi mikrosementtiä tai marmorikuvioista D-C- fix kontaktimuovia käyttäen. Kuitenkin, kun kotona paketit saatiin auki, niin huomasinkin ilokseni, että levyt olivat toiselta puolelta täysin mustat ilman puujäljittelyä, ja sain siis tällä kertaa luopua tuunaamisesta.

Kesäaleista en tämän vauvavatsan kanssa vaatepuolta hyödyntänyt (paitsi toki jotain vauvalle), mutta sisustuspuolelta toteutin yhden pitkäaikaisen haaveeni. Ensin ajattelin, että onko ihan hölmöä alesta huolimatta hankkia kynttelikkö keskellä kesää, mutta By Lassenin Kubus on minusta ihan mihin vain vuodenaikaan sopiva klassikko. Se sopii minusta jotenkin erityisen hyvin tänne uuteen moderniin kotiin, mustia kehysmäisiä linjoja, kun löytyy sisustuksesta meiltä sieltä täältä muutenkin (esim. Mlltrn L1-naulakko). Tuoksukynttilöitähän suosin kesät talvet. Tarjottimen päälle aseteltuna pienemmistäkin esineistä muodostuu kokonaisuus. Tällä kertaa tuoksukynttilät löysivät paikkanasa marmoritarjottimen päältä.  Itse asiassa nyt, kun ollaan reilusti elokuun puolella ja illat pimenneet, niin kynttilät ovat syttyneet jo monena iltana.

Hyllylle päätyi myös lehtiä ja kirjoja, sekä Block-valaisin. Viinipullolaatikoita löytyy meiltä useampia, ja tykkään siitä miten niiden puumateriaali tuo lämpöä kylmien sävyjen rinnalle. Yksi noista laatikoista siirtyi tähän tuomaan vähän pehmeyttä mustavalkoisuuden keskelle. Pallomaljakkoon laitoin yksinkertaisen, mutta suuren ja näyttävän peikonlehden. Lehti on kestänyt hyvänä viikosta toiseen, ja olen niin tottunut siihen, että voisin nähdä tässä vaikka vastaavan ruukkuversionakin. Taulun hankimme Tallinnasta talon suunnittelu- ja rakennusvaiheessa. Se on virolaisen arkkitehdin ja taiteilijan Ahti Sepsivartin teos.

Joko siellä on syksyinen sisustusvimma iskenyt ja kynttilöitä sytytelty?