HAASTE: Mitä viimeksi?

Sain jo joku aika sitten Syyskuun kuudes blogista Mitä viimeksi? -haasteen, johon nyt tartun. Ideana on siis rennosti listata asioita teemalla viimeisin. Kuulun niihin ihmisiin, jotka tykkäävät tehdä listoja, joten tämähän sopii minulle. Kiitos siis haasteesta Netta ja lämpimät vauvaonnittelut!

Viimeisin viesti tuli lapsuuden ystäviltä meidän pieneen kolmen hengen WhatsApp -ryhmään. Noiden ystävien tuki ja kanssa eläminen kaikessa on yksi tärkein voimavara elämässäni. Ei ole asiaa, jossa emme olisi toisiamme varten. Vaikka emme voisi toisiamme nähdä niin usein kuin haluamme, niin viestit lentelee niin suruista ja murheista kuin hulvattomista koomisista arkitilanteista, puhumattakaan kaikista niistä muistoista, joita keskenämme jaamme.

Viimeisin itku tuli, kun isompi poika pelleili ja siinä olisi voinut käydä huonosti. Minä ihan herkistyin, kun annoin vallan ajatukselle, että hänelle olisi voinut sattua todella pahasti. Se on se äidin suojeluvaisto. Vaaratilanteessa yleisesti toimin nopeasti, ja omat tunteet tulevat sitten vähän jäljessä, kun tilanne on rauhoittunut.

Viimeisin nauru oli se kun, meidän 2-vuotias esitti robottia. Niin söpöä tepsutusta kädet robottimaisesti heiluen. :D

Viimeisin hermostuminen taisi tulla, kun koin epäoikeudenmukaisuutta. Pieni aktivisti minussa herää puollustautumaan, jos koen, että toisen ihmisen käytös ei ole reilua itseäni tai muita kohtaan. Olen monesti huono sanomaan ei, mutta harvemmin annan kenenkään kävellä ylitseni. Kun hermostuminen laskee, haluan aina yrittää ymmärtää, mistä toisen käytös johtuu, ja oliko hermostumiseni syy myös siinä, että asia osuikin johonkin omaan heikkoon kohtaani. Ihmisten käytökseen on yleensä jonkin syy, tai näkökulma asiaan on vain hyvin erilainen. Joskus sitä vain itsekin toimii ajattelemattomasti tai tiedostamatta omaa käytöstään.

Viimeisin ostos on joulupallo, jos nyt ei ruokakauppaostoksia lasketa. Meille tulee tänäkin vuonna kaksi joulukuusta; tekokuusi ja aitokuusi. Koristeita ei siis voi olla liikaa, kun laittelen kuusenkoristeita aina myös astelmiini.

Viimeisin muutos sisustuksessa on jouluisten elementtien lisääntyminen kodissa. Näissä tämän postauksen kuvissa näkyy yläkerran aula, jossa ei suoranaisia joulukoristeita ole, mutta ehkä tunnelmaa jo hieman. Ehkä vähän yllättäen sammunut vaalenapunainen on mukana ainakin marraskuun harmonisessa väripaletissani, tuomassa vastapainoa tähän pimeyteen. Yleensä roosa ja nuden sävyt ovat hetkeksi vähän väistyneet joulun aikaan, mutta tänä vuonna noita sävyjä saattaa olla pieninä ripauksina jopa joulusisustuksessani.

Mitään isompaa tai kovin radikaalia muutosta sisustuksessa ei silti viime aikoina ole tapahtunut.

Viimeisin blogiteksti ei nyt muistu mieleen, kun en ole tällä viikolla oikein ehtinyt lukea muiden blogeja. Mutta tuli mieleeni, että jos kaipaatte sisustusinspiraatiota, niin me päätettiin sisustusbloggaajien kanssa jakaa yhdessä marraskuista sisustusinspiraatiota instagarmissa, joten kurkkaa #mynovemberhygge ja löydät tunnelmallisia kuvia, ja ehkä myös uusia suomalaisia sisustusblogeja ja instatilejä seurattavaksi.

Viimeisin suunnitelmani on aika tylsä, mutta tärkeä. Suunnittelen nimittäin, että josko vaikka olisi vähän tylsääkin välillä. ;) Tähän syksyyn on mahtunut niin paljon: Poikien päiväkodin aloitus, teatteriopetuksia Espoon kouluissa ja omissa ryhmissä, Omanin matka, sisustuspodin lanseeraus, sisustussuunnitelua ja myymälästailausta, sisustus- ja kukkaworkshoppia, lehtijuttuja ja vaikka mitä muuta. Joka viikko on ollut jotain kivaa, mutta kivojenkin juttujen jännittäminen on aika kuluttavaa. Minä olen ehdottomasti ekstrovetti, mutta jopa minä tässä kaamoksessa voisin kaiken koetun jälkeen vetäytyä hetkeksi ihan vain itsekseni omiin oloihin talviunille. Kalenteri on ainakin tämän viikon osalta vielä niin täynnä, että rauhoittuminen on vielä hoidettava pienissä hetkissä. Joulukuuta kohti ehkä oikeasti on mahdollisuus hiljentää.

Haasteen heitä eteen päin Viljalle (Muotoseikka) ja Hannalle (Pastellimaja)

Musta kaappi

Miehen tekemä kaappi on kulkenut meillä mukana ainakin viidessä kodissa. Olen vuosia haaveillut sen maalaamisesta mustaksi, mutta projekti on vain jäänyt ja jäänyt. Tässä syksyllä parina iltana siveltimet vihdoin heiluivat, kun oltiin saatu pojat unille. Ensimmäiset vedot tuntuivat rajuilta, mutta olen mustaan väriin tosi tyytyväinen.

Tässä yhtenä päivänä kaappiin osui viime aikoina harvinainen valoilmiö, aurinko. Säntäsin heti hakemaan kameran, että saisin näyttää lopputuloksen teillekin. Valkoisena kaappi oli tähän nykyiseen kotiin jotenkin liian romanttinen, mutta nyt mustana se sai ryhtiä ja istuu tyylillisesti paremmin tilaan. Kaappi on aiemmin toiminut eteisessä takkien säilytykseen, lakanakaappina, astiakaappina ja nyt siellä on vähän sitä jos tätä; kirjaa, astiaa ja säilytysboxia. Ehkä sisältöä pitäisi vielä vähän järjestellä, koska juttuhan vitriinikaapissa on juuri se, että siellä on sellaisia esineitä, jotka saavat näkyä. Projektista haaveillessa inspiraatiota olen koonnut Black cabinet-kansioon pinterestiin. Kun mies aikoinaan ryhtyi kaappia tekemään, en olisi arvannut miten monikäyttöinen siitä tulee.

Uuden ilmeen saatuaan halusin antaa kaapille vielä vähän jouluista ilmettä, ja tein sen oviin laakerikranssit. Laakerin oksat ovat sen verran paksuja, että edes mitään runkoa ei tarvittu. Muistatteko te vielä kaapin valkoisena ja mitä pidätte siitä nyt?

Yläkerran sisustuspohdintaa ja pikkuviidakko

Yläkerran aula on ollut sisustuksellisesti jotenkin vähän murheenkryynini. Jotenkin sen sisustus ei meinaa asettua. Olin kokonaisuuteen jo aika tyytyväinen, kun sen täällä edellisen kerran esittelin Loungemainen aula -postauksessa. Sen jälkeen sinne muutti pojan huoneesta tuo pieni kaappi. Sinänsä tykkään tuosta miehen tekemästä kaapista, mutta se vie divaanilta sen paikan, johon se parhaiten sopisi. Toisaalta kaapissa taas on se kiva puoli, että sen päälle voi koota ja vaihdella asetelmia.

Viherkasvinurkkauksesta yläkerrassa tykkään. Viherkasvit ovat aikamoinen trendi, ja ensin ajattelin, että se trendi ei ole minua varten, ihan vain siksi, että saisin tuskin pidettyä niitä elossa. No päätin kokeilla yhtä, ja kun se menestyi, niin toista ja... Poika alkoi kutsua yläkerran viherkasvinurkkaustani pikkuviidakoksi. Tottahan tuo, pikkuviidakkohan meidän käytävän päähän uhkaa olla kasvamassa. Sieltä niitä levittäytyy aika-ajoin muuallekin taloon. Varsinkin keväällä, kun ulkona ei vielä voinut laittaa pihaa ja puutarhaa, purin vihervimmaani sisällä näihin. Lyyraviikuna ja puistokultapalmu asustelivatkin olohuoneessa silloin. Tuo paikka yläkerrassa on kuitenkin ollut kasveille mieluinen. Siinä on valoa, mutta ei paahdetta. Kun se on kylppärin ja vesipisteen vieressä, niin minäkin muistan niitä kastella.

Muhittelen täällä jo ajatuksia aulan tunnelman hiomisesta oikeaan suuntaan. Kun syksy tulee ja sisustusvimma todella iskee, niin taidan kohdistaa sen vimman tänne. Kutsuimme tätä tilaa ensin loungeksi, mutta nyt siitä on tullut puheissa vähän latteasti aula. Tavallaan kesän kepeys näkyy nyt yläkerrassa ihan kivasti, mutta jotain vielä vähän tyylikkäämpää, ja takaisin sitä loungemaisuutta haluaisin. Kesällä tähän tilaan löytynyt VM carpetin Elysee-matto on jo oikeaan suuntaan tyylillisesti. 

Kesän aikana inspiroiduin esimerkiski asuntomessuilla Mikko Toppalan suunnittelemasta kohteesta (Design talo pala, kohde 2), ja sen Kelly Hoppen -tyylisestä sisustuksesta. Kotona kaivoinkin taas kerran hänen klassikkosisustuskirjat esiin ja fiilistelin tunnelmia Art of home -videoklipeillä.

Loungemaisuus linkittyy mielikuvissani myös hotellimaisuuteen. Hotelli Lilla Robertsin upea sisutus teki myös tänä kesänä minuun vaikutuksen, kun olimme siellä miehen kanssa juhlimassa 10-vuotishääpäiväämme.

Mustaa taidan ainakin lisätä tähän tilaan kontrastiksi, ja katsotaan nyt mitä muuta. Ehkä ei kuitenkaan Lilla Robertsin malliin hevosta huoneen nurkkaan. ;)

TALOKIERROS: Loungemainen aula

Tämä postaus oli vain julkaise-klikkausta vaille valmiina eetteriin jo noin kolme viikkoa sitten. Jotenkin tuntemukset olivat kuitenkin sellaiset, että tajusin mennä nukkumaan. Kuvittelin, että julkaisisin tämän postauksen sitten seuraavana päivänä, mutta vähän toisin kävi. Ehdin juuri ja juuri nukahtaa ja sitten se oli menoa, nimittäin seuraavan vuorokauden puolella ei syntynytkään postaus, vaan vauva. Ilman sen suurempia päivityksiä, koitetaanpas nyt uudemman kerran. ;)

Tässä yllä olevassa kuvassa on se nurkkaus, johon iltaisin istahdan, ja missä blogipostauksenikin yleensä syntyvät, niin kuin nytkin. Varmasti ne syntyisivät muuten myös työhuoneessa, mutta koska siellä ei vielä(kään) ole työpöytää, niin tästä on tullut se luonnollisin paikka. Olen aulatilaan monesti viitannut, mutta kuvia tästä loungemaisesta tilasta ei ole blogissa kuitenkaan aiemmin nähty. Tämä johtuu pitkälle siitä, että aulan sisustus on hakenut pitkään muotoaan. Hakee varmasti vieläkin, mutta pikkuhiljaa se alkaa löytyä.

Tässä huoneessa on tyylilleni uskollisesti niin moderneja kuin klassisiakin elementtejä, mutta jostain syystä tasapainon löytäminen noiden tyylien välillä haki tällä kertaa muotoaan. Klassisin tämän tilan elementti on miehen tekemä vitriinikaappi. Jotenkin se tuntui pitkään yksinäiseltä tyylinsä edustajalta. Kaappi on kuitenkin meille rakas, ja kulkenut jo viidessä asunnossa meidän mukanamme. Se on toiminut niin astia-, lakana-, vaate-, kuin eteiskaappinakin. Tiesin, että kyllä se asettuu tähänkin tilaan, kun vain muut sisustukselliset asiat sen ympärillä ratkeavat, ja niin on käynytkin. Haaveilen toki vielä, että vitriini saisi uuden mustan maalikerroksen, tähän tyyliin. Ehkä maalausprojektiin vielä joskus löytyy aikaa.

Bloggaamisen ja tv:n katselun lisäksi käsityö tai joku muu pieni DIY-projekti on tuossa divaanilla olessani usein käsissäni. Näin syksyisin minulle iskee aina neulomania, ja nyt kun illat ovat pimentyneet, niin aloin kaivata tähän nurkkaukseen valoa. Kauppaan ei tällä kertaa tarvinnut lähteä, koska muistin, että meillähän seisoo varastossa juuri sopiva lampunjalka. Moneen tilaan se on tuntunut liian klassiselta, mutta uuden mustan varjostimen kanssa tässä nurkkauksessa ja kokonaisuudessa se toimii yllättävän hyvin.

Aula on siis yhteydessä olohuoneen ja portaikon avoimeen tilaan. Olimme ensin laittamassa aulaan lasikaiteen niin kuin portaissa, mutta koska tila saatetaan joskus muuntaa umpinaiseksi huoneeksi, siitä ajatuksesta luovuttiin. Umpinainen kaide on tuntunut lopulta myös tilan sisustamisen kannalta paremmalta ratkaisulta. Vaikka avoimesta ja avarasta tilasta yleisesti pidänkin, niin jotenkin tässä tilassa umpikaide tekee tilasta vähän intiimimmän. Sohviksi tähän tilaan valikoituivat IKEA:n valkoiset ja modernit Söderhamn sohva ja divaani.

Sohvalle ja divaanille paikkansa löysivät meillä eri tiloista toiseen seilaavat ja siksi täällä blogissakin monesti nähdyt mustavaloiset Chhatwal & Jonssonin tyynyt. Montakohan näitä ikat-kuvioista tyynyä meidän talossa pitäisi olla, että niitä riittäisi kaikkiin tiloihin joihin ne sopisivat. Vähän sama juttu on tuon makuuhuoneessamme viimeksi olleen Maison Helsingin silkkihortensiakimpun kanssa, sekin tuo raikkautta melkein tilaan kuin tilaan.