Kylppärin uusi laattalattia ja kokemuksia mikrosementistä

Tänä keväänä tulee kolme vuotta täyteen tässä talossa, ja jo nyt oli ensimmäisen remontin aika. Se tuli aiemmin kuin olimme ajatelleet. 

Kokemuksia mikrosementtiin liittyen aika ajoin kysytään, ja valitettavasti ne eivät ole pelkästään positiivisia. Eteisessä, vessoissa ja kodinhoitohuoneessa materiaali on ollut toimiva ja helppo. Portaissa on jokunen kolhu, kun kuopus työnsi taaperokärrynsä alas portaita, mutta mikäpä materiaali sellaista kestäisi. Mikrosementti on siis toiminut meillä kuivissa tiloissa hyvin, mutta sen sijaan märkätiloihin en voi mikrosementtiä suositella.
Ongelmaksi mikrosementin kanssa muodostui se, että lakkapintaan ilmestyi halkeamia/naarmuja ja kosteus pääsi lakkapinnan alle, eikä jäljet kuivuneet. Mikrosementin alla on tietysti vesieristeet, ja halkemia voisi verrata laattojen saumoihin, joten mistään vesivanhingosta ei onneksi puhuta, vaan vain kosmeettisesta haitasta. Ensin asiaa koitettiinkin korjata vain uudella lakkauksella materiaalin myyjän ohjeiden mukaisesti, mutta ongelma ei poistunut. Lattia näytti epäsiistiltä ja lopulta päätimme, että kylpyhuone laatoitetaan.

 Tilassa oli jo kolmea eri laattaa (suihkuseinällä harmaata sileää, ja syvennyksessä muuten samaa, mutta struktuuripintaista laatta, sekä vielä muilla seinillä valkoista mattalaattaa). Mikään noista ei kuitenkaan sovellu lattiaan, joten siihen piti valita vielä erillinen. Mietimme jo rakennusvaiheessa marmorilaattoja, mutta en halunnut niin huokoista ja herkkää materiaalia. Marmorin ilme miellyttää klassisuudessaan edelleen, ja siinä yhdistyisi muiden laattojen värit. Etsinnässä oli aitoa marmoria kestävämpi laatta, ilman, että se näyttäisi mauttomalta marmorikopiolta, sellaisikin nimittäin on. Mikrosementti oli myös märkänä jonkin verran liukas ainakin kahden pienen vilkaan pojan kanssa, joten uudelta laatalta toivoimme toiminnallisesti sitä, että se ei saisi olla liukas. 

Täydellinen kriteerit täyttänyt laatta löytyi lopulta yllättävän helposti ja valinta on siis keraaminen NWA Mosaicsin Termas Blanco -laatta.

Jos olisimme uskoneet useammankin ystäväperheen kokemuksia mikrosementistä, ja laittaneet kylppäriin heti laatat, olisi tältä remontilta säästytty. Jossittelu ei kuitenkaan kannata, ja jos jotain hyvääkin tässä remontissa oli, niin vaikka tykkäsin mikrosemetin ilmeestä, niin tästä uuden lattian tyylikkyydestä pidän vieläkin enemmän.
Jakaisin teille mielelläni jo laajempiakin kuvia, mutta epäonni ei valitettavsti päättynyt lattiaremonttiin. Kaikki nimittäin sujui remontissa muuten hyvin, paitsi että amme hajosi. Kiviamme on painava, ja sen pinta ja muoto ovat kuin kananmunassa. Toisin sanoin siitä on erittäin vaikea saada otetta. Jo talon rakentamisvaiheessa oli aikamoinen operaatio saada amme yläkertaan. Nyt kun sitä oltiin nostamassa takaisin muuten valmiiseen kylpyhuoneeseen, kantajan ote lipesi ja vähän kolahti maahan. Ensin näytti siltä että ammeeseen ei tullut mitään, mutta tarkemmin katsottuna siihen oli tullut pitkä vaakasuuntainen halkeama. Vakuutus onneksi korvaa ammeen ja sen kuljetuksen, mutta silti jännitän vielä, että miten vanha amme saadaan alas ja uusi amme yläkertaan. Toivottakaa onnea, että se jotenkin onnistuu, ja näiden hyvin rajattujen fiilistelykuvien jatkoksi saisin teille laajempia kuvia kylpyhuoneen muuttuneesta kokonaisilmeestä, niin että ammekin on paikallaan.

Vuosikollaasit 2017: Sisustaminen

Näin uuden vuoden ensimmäisellä viikolla on aika vielä katsoa mennyttä vuotta.
Kokosin blogin tärkeimmistä aihealueista vuoden 2017 kollaasit, ja niitä tippuukin tänne blogiin koko viikon ajan. Kuistin kautta -blogi on aina ollut ennen kaikkea sisustusblogi, joten itseoikeutetusti ensimmäisena kertaan sisustusvuotta 2017.

Hektisin taloprojektin vaihe oli vuonna 2017 takana, vaikka yhä edelleen tälle uudelle vuodellekin olisi jotain pieniä juttuja To do -listalla ja pihan kanssa vähän isompikin. Sisustusjutut olivat kuitenkin pienimuotoisempia kuin raksavuoden aikana ja heti sen jälkeen. Vuoden 2017 aikana talokierros jatkui, kun esittelin kylpyhuoneen, saunan ja vessan.
Alkuvuodesta lastenhuone uudistui, kun sinne hankittiin lisää säiltystilaa. Isomalle pojalle hankittiin myös uusi juniorisänky, kun vauva kasvoi ulos korisängystä ja siirtyi isoveljen sänkyyn.
Ruokailutilaan saatiin valmiiksi kuuden hengen ruokapöytä ja hankittiin vanhojen tuolien lisäksi kaksi uutta DSW-tuolia. Tulevana vuonna pöydän kansi vaihtaa vielä väriä tai vaihtuu kokonaan. Vaikka vaalea puu monissa kodeissa näyttää kivalta, se ei meillä tuntunut omalta.
Musta maalisivellin on heilunut useammankin kerran, kun sekä kiinteä kirjahylly että miehen tekemän kaappi muuttuivat mustaksi.
Makuuhuone ryhdittyi ensin sängynpäädyllä, ja syksymmällä vauvavuoden unettomimpaan aikaa haaveilin hotelliunista, ja halusin kotiinkin enemmän hotellitunnelmaa makuuhuoneeseen.
Olohuoneen ilme muuttui, kun sohva sai vaaleat pellavapäälliset auringossa haalistuneiden tummien tilalle. Samassa yhteydessä kerroin muutenkin kokemuksia Le grand air -sohvasta. Meidän kiipeilevän taaperon takia jouduin vuoden aikana sanoa hyvästit sohvapöydälle, ja itse asiassa kaikille matalalla oleville sisustusasetelmille. Toivottavasti ne tämän vuoden aikana saadaan takaisin.
Vuoden aikana aloitin työt ja työhuoneeseen pyrin luomaan sekä järjestystä ja kauneutta.
Kun muutimme taloon olivat käytännössä kaikki mattommme näihin huoneisiin liian pieniä. Kaksi uutta mattoa päätyi lattioille vuonna 2017. Elyse-matto oli ensin kesällä yläkerran aulassa ja syksyllä vaihdoin sen olohuoneeseen. Makuuhuoneessa jalat saa aamulla laskea pehmeälle palmikkomatolle*.
Nämä ja joitakin muitakin sisutusprojekteja mahtui vuoteen 2017.
Sisustushaaveita riittää ja muutama sisustuksen ongelmakohtakin olisi ratkottavana vuodelle 2018. Tunnetusti sisustusinspiraatio iskee myös aina välillä ihan yllättäen, joten sistusjutut painottuvat ensi vuonnakin. Toivepostaus on ainakin luvassa, koska alkuvuoteen lupaan postauksen ainakin vaatehuoneesta. Toiveita sisustusaiheista otan jatkossakin mielellään ja toteutan niitä vuoden aikana.

TALOKIERROS: Alakerran vessa

Talokierroksen pysäkki on tällä kertaa alakerran vessassa. Talon yläkerran ja alakerran vessat ovat periaatteessa hyvin samanlaiset. Alakerran vessa vain on isompi. Yläkerrasta puuttuu edelleen listoja, mutta joku kerta vilkaistaan sitten sinnekin, koska tyyli siellä on kuitenkin hieman erilainen.

Alakerran vessa on hyvin minimalistinen, ja tunnelmaa voi pienillä sisustusyksityiskohdilla muutella helposti. Oma suosikkini tässä tilassa on mittatilauksena teetetty allas ja tasot. Altaan idea on siinä, että vesi valuu takaosaan ikään kuin koko altaa leveydeltä. Minulla oli heti visio tästä altaasta, mutta valmiista vaihtoehdoista ei löytynyt sellaista, joka olisi ollut sekä muotokieleltään että mitoiltaan sopiva tähän tilaan. Allas toteutettiin kvartsista, joka on osittautunut kestäväksi materiaaliksi, eikä tahroja ole jäänyt. Vastaavaa kivikomposiittia meillä on myös kodinhoitohuoneessa ja eri värisenä keittiössä. Altaan kapean välin puhdistamisen olen hoitanut pikkuisella harjalla.

Ilme pysyy selkeänä ja simppelinä, kun valitsimme takaseinälle seinäänkiinnitettävän WC-istuimen. Seinälle toteutettiin samalla upotettu hylly. Siihen on suunnitteilla vielä puoleen väliin lasihylly, mutta kivaa juttua se tuo jo noinkin. 

Yhtenäisyyden takia päädyimme käyttämään vessoissa samoja laattavalintoja kuin kylpyhuoneessa. Valaistusratkaisu on myös samanlainen kuin kylpyhuoneessa; upotettu led-nauha joka valaisee syvennyksen takaseinän.

Vessassa lattiamateriaalina on mikrosementti samoin kuin kodinhoitohuoneessa, eteisessa, portaisssa ja kylpyhuoneessakin. Mattapintainen harmaa lattia on lämmin jalan alalla, helppo puhdistaa eikä ole liukas. Pehmeyttä ja ilmettä vessaan tuo vielä pehmeä salmiakkikuvioinen matto.

Vessan kiinteisiin sisustusratkaisuihin kuten pyyhekoukkuihin ja paperitelineisiin valittiin kulmikkuutta ja kromia. Haaveilin hanaksi seinäversiota, mutta tilan syvyys siinä kohtaa ei riittänyt. Hanamalliksi valittiin lopulta sama malli kuin edellisessä kodissammekin.

Hankin jo rakennusvaiheessa The white companylta simppelit tarjottimet ja kannelisen boxin vessaan. Toki pienten lasten kanssa on oltava myös potta ja pieni jakkara, että poika pääsee itse pesemään käsiä. Niissäkin valinta on ollut valkoista ja yksinkeraista. Juurikaan muuta en ole vessaan kaivannutkaan, vain pehmeät pyyhkeet, saippua ja joku kukka tai oksa maljakkoon.

Muistakaahan osallistua edellisen postauksen Habitare-lippujen arvontaan. Sieltä löytyy varmasti lisää ideoita myös esimerkiksi vessan sisustusratkaisuihin. 

TALOKIERROS: Sauna

Se olisi lauantaisaunan aika. Tänä kesänä on saunottu mökkisaunoissa, mutta nyt kurkataan ihan tänne meidän oman kodin saunalle. Siinähän kävi sitten niin, että silloin kun talokierroksella vilkaistiin kylpyhuoneeseen, niin tämä minulla työn alla ollut sauna-postaus katosi bittiavaruuteen. Vahingossa menin klikkailemaan sen sinne ihan omin pikku kätösin, että silleen. Kuvat toki ovat tallessa ja nyt pienin lisäyksin tässä.

Sauna ei vieläkään ole ihan valmis, mutta ajattelin, että nyt kuitenkin näyttää sen teille. Enää puuttuu pientä viimeistelyä, mutta älkää siis välittäkö vähän sojottavista lauteiden päistä.

Tummiakin saunoja tehdään edelleen paljon, mutta me halusimme tässäkin tilassa maksimoida valon. Lauteiden ja seininien materiaaliksi valittiinkin haapa. Koko saunan mittaisesta vaakaikkunasta tulee saunaan paljon luonnonvaloa.
Tunnelmallisina pimeinä aikoina saunaa valaisee istuinlauteiden etureunaan upotetut lednauhat. Niin kuin kylpyhuoneessa epäsuora valo tuo pehmeän tunnelman. Jos saunaan haluaa enemmän valoa sitä saa lasiseinien ansiosta lisäämällä valoa kylpyhuoneen puolelle. Lasiseinien alapuolelle halusimme umpinaiset seinäkkeet. Uskokaa tai älkää, mutta kerrankin päätökseen vaikutti eniten käytännön syyt. Ylhäällekin vesi toki roiskuu, mutta lauteiden ja lasin välien puhdistaminen ei houkutellut.
Lauteet rakennettiin, niin että ilme on umpinainen. Portaiden kaksi alinta porrasta ovat kuitenkin irrotettavat, niin siivous onnistuu myös lauteiden alta.

Vaaleaan saunaan valitsimme valkoisen Tulikiven kiukaan. Kun muuten muodot ovat kulmikkaita, niin kiukaaksi valitsimme pyöreän Kuura 1 -mallin.
Saunan tunnelman viimeistelin linjakkaalla löylysangolla ja kiululla ja tekstiileihin valitsin ikat-kuvioa.
Saunomisversiota on meillä kaksi. Näin lauanataisin yleensä perhesauna, jossa pikkuväki viskoo vettä sinne tänne. Saunan jälkeen mennään pyyhkeissä ja kylpytakeissa sohvalle katsomaan telkkaria ja syödään hedelmäsalaattia. Tämä hedelmäsalaatin syöminen on perinne jo omasta lapsuudestani. Hauskaa perheen yhteistä puuhaa, mutta ehkä saunomisversio numero 2, on kuitenkin se itselle vieläkin rentouttavampi. Se toteutuu satunnaisesti usein vähän yllätten arki-iltana. Siihen kuuluu kynttilä, naamio ja saunajuoma. Parasta on istua leppoisissa löylyissä pitkään, ja antaa vain ajatusten vaeltaa.

Leppoisia tai kipakoita lauantailöylyjä, kummat ovatkaan ne oikeat löytyt sinun makuusi.

*Pojan Luinspa nallekorvainen ponchopyyhe saatu yhteistyössä Pikkuvaniljan kanssa.

KYLÄSSÄ: Ystävien skandinaavisen minimalistinen koti

Olen joskus jakanut teille sisustusinspiraatiota otsikon KYLÄSSÄ alla. Vai muistatteko vielä esimerkiksi viime kesältä ystävien mökin kesähuoneen? Ajattelin herätellä henkiin KYLÄSSÄ -sarjan nyt uudestaan vähän laajemmassa mielessä. Ajatukseni lähti siitä, kun mietin miten monilla ystävilläni on aivan ihania koteja. Jokainen koti on persoonallinen ja asukkaidensa oloinen. Ei ole olemassa kahta samanlaista kotia. Ystävillä kyläillessä ammennan aina itse heidän kodeistaan sisustusinspiraatiota, ja aloin lämmittää ystäviäni avaamaan kotinsa ovet myös teille Kuistin kautta -blogini lukijoille. Kysyin siis muutamilta ystäviltäni saisinko kyläillä heidän luonaan kameran kanssa, ja kertoisivatko he hieman kodeistaan ja vähän ajatuksiaan sisustamisesta. Tämän sarjan sisällä nähdään siis ainakin ystävieni koteja, mutta ehkä muitakin kiinnostavia tai inspiroivia tiloja, joissa vierailen vaikkapa matkoilla.

Nyt siis ensimmäinen koti, joka aloittaa KYLÄSSÄ -sarjan uuden tulemisen.

Ensimmäinen KYLÄSSÄ -sarjan koti on ystävien moderni kivitalo kolmessa kerroksessa, jonka he ovat pitkälle itse rakentaneet. Arkkitehdin heille suunnittelemassa talossa luonnonvalo läpäisee tiloja suurista ikkunoita, ja melkein kuusi metriä korkea olohuone antaa tilantuntua ja kolmiulotteisuutta.

Ystäväni sisustustyyli on skandinaavinen ja minimalistinen. Tyyliin sopien musta, valkoinen ja harmaa ovat olleet heillä sisustusvärejä jo silloin, kun he vuonna 2008 hankkivat ja remontoivat ensimmäisen kotinsa. Myös tässä kodissa nuo hillityt värit ovat kaiken pohjana, ja lisäksi mukaan on otettu myös vaalea puu. Esimerkiksi saarniparketti tuokin kauniisti pehmeyttä tiloihin. Kuulemma ystäväni saattaisi ottaa nyt mukaan vähän enemmän värejä ja sisustaa vähän runsaammin, jos suunnittelisi uutta kotia.

Erityistä tässä kodissa on esimerkiksi koko ensimmäisen kerroksen pituinen aito betoniseinä. Se oli talon asukkaiden harras toive kohta 6 vuotta sitten, kun he ryhtyivät suunnitelemaan taloa. Asukkaat kertovat, että vaikka kaikenlainen betonirakentaminen on ollut nosteessa viime vuodet, niin silloin kun tätä taloa rakennettiin, siitä ei vielä ollut niin paljon tietoa. Betoniseinä yhdessä mustien ikkunanpuitteiden kanssa tuokin yhtenäiseen tilaan upeasti loft-henkeä.

Muistan, kun kävin ystävieni luona tässä kodissa ensimmäisen kerran. Kiinnitin tuolihulluna yksityiskohdista ensimmäisenä huomiota Bertoian vuonna 1955 suunnittelemaan Diamond-tuoliin. Ystäväni mainitseekin timanttituolin lempiesineeksi kodissaan, enkä ihmettele. Niin kaunis klassikko tuo tuoli on, ja täydellinen tuossa paikallaan. Arvaatte varmasti, mistä minut aina löytää, kun tässä kodissa vierailen. Ystäväni lempinäkymä ja -paikka heidän kodissa löytyy ensimmäisestä kuvasta. Tuon pöydän äärestä hän useimmiten löytää itsensä, katselemasta kerroksen menoa tai näkymää suuresta ikkunasta.

Ystäväni pitää timanttituolin lisäksi muutenkin 50-60-luvun muotoilusta, jota heidän kodissaan edustaa myös esimerkiksi Artekin "käsigranaatti"-valaisimet ja stringhylly. Myös Hakolan sohvassa on samaa keveyttä ja siroa muotokieltä.

Makuuhuoneen sisustuksessa luotetaan samaan minimalistiseen tyyliin, ja käyttäen pehmeitä luonnonmateriaaleja. Tyyli antaa ansaitun huomion suurelle ikkunalle ja siitä avautuvalle maisemalle. Asukkaat arvostavatkin sitä, että kaikista kodin ikkunoista näkee luontoa, mikä ei tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla Pääkaupunkiseudulla ole itsestäänselvyys.

Minusta hauska ratkaisu lasten huoneiden osalta on, että pojilla on makuuhuone yläkerrassa ja leikkihuone alakerrassa. Meilläkin lelut aina kulkeutuvat joka tapauksessa alakertaan ja työhuone onkin välillä leikkihuoneena. Tässä kodissa lasten makuuhuone on pääasiassa rauhoitettu nukkumiselle, ja leikille on ihan oma tilansa siinä kerroksessa, missä muutenkin vietetään eniten aikaa. 

Ystäväni sisustusmotto on: Less is more. Hänellä on silti silmää myös harkituille yksityiskohdille. Vessan tasolla on esimerkiksi kaunis asetelma. Laatoituksen tiililadonta tuo myös kivasti juttua tähän tilaan.

Kellarikerroksesta löytyy esimerkiksi kutsuvat kylpytilat. Olen ihastellut tuota pukeutumispaikkaa, koska jonkinlainen vilpola oli haaveissa meilläkin, mutta ei sitten lopulta mahtunut suunnitelmaan.

Tämä koti on asukkailleen paikka missä kokoonnutaan perheenä, jonne tykätään kutsua ystäviä kylään ja myös paikka rauhoittumiseen.

Kuvat: 1, 3, 5, 7, 9, 11, 13, 16, 17, 19, 20, 22, 23.
Tomi Heikkinen

Ensimmäinen vuosi talossa

Vuosi sitten pääsiäisenä olimme muuttolaatikoiden keskellä uudessa talossa. Tuntui epätodelliselta, että rankan ja tiiviin raksa-ajan jälkeen muuttopäivä vihdoin koitti. Viimeksi jo havahduin, että oikeastaan virallinen muuton vuosipäivä itse asiassa meni jo, koska pääsiäinen on tänä vuonna niin paljon myöhemmin. Eiköhän me silti tulevinakin vuosina muistella aina juuri pääsisäisenä sitä, miltä tuntui herätä ensimmäisen kerran uudessa talossa.

Viimeistelytöitä tässä talossa olisi edelleen, mutta raksa on muuttunut kodiksi. Puutarhan kanssa on tietysti myös vielä iso työ, mutta intoakin ainakin näin alkukeväästä vielä löytyy. Tuonkin projektin etenemistä pääsette varmasti kesän aikana seuraamaan.

Olen antanut itseni ymmärtää, että keskeneräisyydet taitavat suurimmalla osalla talon rakentaneista, vähän niin kuin kuulua asiaan. Prioriteetit ovat tietysti hieman toisaalla perheessä jossa on puolivuotias vauva ja kolmevuotias, eikä kaikista pikkuprojekteista pidä ottaa stressiä. Kauhukuvani on silti juuri se, että silmä tottuu keskeneräisyyksiin, niin että niille ei enää lopulta tehdä mitään, ja ne vain jäävät ja jäävät. Onneksi ainakin vielä on enemmänkin niin, että omaan silmään pomppaa helposti ne tekemättömät yksityiskohdat, joita muut eivät välttämättä edes huomaa. Samanlaiseen kerralla rysäyttämiseen ei enää tässä elämäntilanteessa kykene, mutta etenee ne projektit pinemmissäkin erissä. 

No, se to do -listasta, nimittäin tätä kuvakollaasia kootessani ja katsellessani kuitenkin konkretisoitui se, miten paljon on oikeasti saatu aikaan. Se on edelleen mieletön asia, että haaveet jotka olivat vain mielessä tai pinterest-kansioissa ;), ovatkin muuttuneet taloksi ja kodiksi.

Sanomattakin on selvää, että olen tietysti nauttinut talon sisustamisesta. Talon sisustaminen on tietysti haastavampaa kuin pienen asunnon, varsinkin kun omissa mieltymyksissäni yhtenäisyys ja harmonisuus jatkuvat tilasta toiseen. Kokonaisuuden hallussa pitäminen on siis isomman työn takana. Kaikkia sisustushaaveita kun ei tietenkään pysty eikä ehdi toteuttaa kerralla. Silti tuntuu, että olen saanut luotua yleisesti sellaista sisustustunnelmaa, mistä olen visioinutkin.

Koska aiemmat kotimme ovat olleet vanhoissa 1900-luvun alun taloissa, ja nyt uudessa modernissa puutalossa, olen myös hakenut uudelleen modernin ja klassisen tyylini tasapainoa.

Talon eri huoneisiin ja tiloihin on täällä blogissa kurkattu talokierroksella. Taloprojekti kategorian alta löytyy tähän mennessä kaikki muut huoneet paitsi sauna, kodinhoitohuone ja vessat, ja muutkin taloon liittyvät postaukset. Eiköhän kierros pian jatku niin, että saan myös nuo puuttuvat tilat esiteltyä. 

 Meille on tietysti tärkeää se miten kaikki on itse suunniteltua ja valittua, sekä suurelta osalta myös itse tehtyä, mutta parasta on kuitenkin se, että tässä talossa on vaan niin hyvät vibat!