Syysistutukset ja terassin syksyisempi ilme

Kaupallinen yhteistyö:  Ihana kukkanen

Minäkin alan hiljalleen päästä mukaan vallitsevaan syysfiilistelyaaltoon. Asiaa auttoi se, että yhteistyössä Ihana kukkasen kanssa pääsin laittamaan syksyistä ilmettä meidän kesällä valmistuneelle lasitetulle terassille.

Syyskasvivalikoima on nyt juuri parhaimmillaan. Ihana kukkasessa kukkahyllyt notkuvat kaikkea kaunista. Minä yleensä tiedän mitä haluan, mutta valinnan vaikeushan sitä melkein tuli. Onneksi sain näkemyksellistä palvelua, niin kuin aina Ihana kukkasessa. Epäilen välillä, että floristit siellä osaavat lukea ajatuksiani, koska nappaavat ajatukseni aina puolesta sanasta ja laittavat vielä päälle oman luovan ammattitaitonsa. Valikoimissa on aina kaikki ajankohtaisimmat kukat ja myös sisustusta. Tuo päälläni oleva vähän viittamainen Cashmisrneulekin on heidän valikoimaansa. Ihana kukkasessa suhtaudutaan kukkiin intohimoisesti ja kokonaisvaltaisesti. Minun lähikukkakauppani on siis Kauniaisissa, ja lisäksi konseptin toinen liike avattiin Espoon Suurpeltoon vajaa vuosi sitten syksyllä. Olenkin innoissani siitä, että tulemme jatkossakin tekemään Ihana kukkasen kanssa yhteistyötä, ja saan siis jakaa teille kukka- ja kasvi-inspiraatiota tulevaisuudessa lisää.
  

Syysistutuskokonaisuus alkoi muotoutua, kun kerroin ensin liikeessä sävymaailmatoiveistani. Syksyisin varsinkin pukeutumisessani harmoniseen värikarttaani ilmestyy usein viininpunaista ja joskus olen sitä valinnut myös syysistutuksiin. Nyt halusin pitäytyä hyvin pitkälle valkoisessa ja vihreässä. Kun värimaailmassa ei ilakoida kaikissa ruskan väreissä, niin rönsyillä voi sitten hyvin kasvivalinnoissa. Halusin tavallaan vähän modernimman ilmeen istutuksiin kuin mitä minulla on yleensä ollut. Ihan kaikkein perinteisimmät krysanteemit jäivät siis osaltani hyllylle.

Erilaiset heinät sen sijaan olivat tällä kertaa mielessäni, ne sopivat minusta täydellisesti syksyyn ja tuovat juuri sitä kaipaamaani moderniutta istutuksiin. Erityisen suloinen nimi on yhdellä heinistä; little bunny. Kahteen samanlaiseen vähän korkeampaan asetelmaan "pupun" kaveriksi valitsin tuttua valkoista callunaa. Kolmas kasvi asetelmassa on ainakin itselleni tuntemattomampi keijunkukka. Keijunkukkaan en olisi itse osannut kukkapaljoudessa tarttua, mutta onneksi Ihana kukkasen omistaja Kirsi ehdotti sitä minulle. Tässä on jotenkin erityisen kauniit suuret päältä melkein harmaat ja alta viininpunaiset lehdet. Keijunkukka antaa istutukselle sopivasti kontrastia ja ilmettä.

Vaihtelevuutta sain tekemällä ruukuista ryhmiä ja asettelemalla niitä eri tasoille. Asettelin kasveja myös yksittäisinä ruukkuihin, esimerkiksi hyllylle sininatan ja sivupöydälle heinän nimeltä rubeum. Pöydälle kynttilän viereen hopealangan ja lankaköynnöksen yhdistelmän. Koska halusin terassille syksyistä runsautta, hyödynsin myös kesän jäljiltä ihan elinvoimaisen muratin, ja vielä jonkun aikaa ulkona pärjäävän oliivipuun.

Meidän terassi tulee kesällä valmistuneen lasituksen ja nyt päivitetyn syysilmeen ansiosta olemaan varmasti tänä syksynä käytössä paljon enemmän kuin edellisinä. Lasitus mahdollistaa sen, että nyt terassia voi sisustaa myös syksyllä, kun esimerkiksi tekstiilit pysyvät suojassa sateelta. 

Sain Ihan kukkasesta myös terassille kokeiluun nuo isot harmaat Tine K:n tyynyt, niin muhkeat. Lisäsin mukaan vanhoja tekstiilejä, kuten joskus vuosia sitten itse tekemäni neuletyynyn, jonka muuten aina kaivan kaapista näin syksyllä. Kesällä terassilla oli kromia, mutta nyt otin esiin viime jouluna niin ikään Ihana kukkasen kanssa yhteistyön kautta saadun TineK homen messinkisen lyhdyn. Se on niin näyttävä, että kasvien lisäksi ei sitten enää oikeastaan muuta tarvinnutkaan.

Illan alkaessa hämärtää palasin vielä teekupin kanssa terssille sytyttämään kynttilät ja fiilistelemään lopputulosta.

Yläkerran sisustuspohdintaa ja pikkuviidakko

Yläkerran aula on ollut sisustuksellisesti jotenkin vähän murheenkryynini. Jotenkin sen sisustus ei meinaa asettua. Olin kokonaisuuteen jo aika tyytyväinen, kun sen täällä edellisen kerran esittelin Loungemainen aula -postauksessa. Sen jälkeen sinne muutti pojan huoneesta tuo pieni kaappi. Sinänsä tykkään tuosta miehen tekemästä kaapista, mutta se vie divaanilta sen paikan, johon se parhaiten sopisi. Toisaalta kaapissa taas on se kiva puoli, että sen päälle voi koota ja vaihdella asetelmia.

Viherkasvinurkkauksesta yläkerrassa tykkään. Viherkasvit ovat aikamoinen trendi, ja ensin ajattelin, että se trendi ei ole minua varten, ihan vain siksi, että saisin tuskin pidettyä niitä elossa. No päätin kokeilla yhtä, ja kun se menestyi, niin toista ja... Poika alkoi kutsua yläkerran viherkasvinurkkaustani pikkuviidakoksi. Tottahan tuo, pikkuviidakkohan meidän käytävän päähän uhkaa olla kasvamassa. Sieltä niitä levittäytyy aika-ajoin muuallekin taloon. Varsinkin keväällä, kun ulkona ei vielä voinut laittaa pihaa ja puutarhaa, purin vihervimmaani sisällä näihin. Lyyraviikuna ja puistokultapalmu asustelivatkin olohuoneessa silloin. Tuo paikka yläkerrassa on kuitenkin ollut kasveille mieluinen. Siinä on valoa, mutta ei paahdetta. Kun se on kylppärin ja vesipisteen vieressä, niin minäkin muistan niitä kastella.

Muhittelen täällä jo ajatuksia aulan tunnelman hiomisesta oikeaan suuntaan. Kun syksy tulee ja sisustusvimma todella iskee, niin taidan kohdistaa sen vimman tänne. Kutsuimme tätä tilaa ensin loungeksi, mutta nyt siitä on tullut puheissa vähän latteasti aula. Tavallaan kesän kepeys näkyy nyt yläkerrassa ihan kivasti, mutta jotain vielä vähän tyylikkäämpää, ja takaisin sitä loungemaisuutta haluaisin. Kesällä tähän tilaan löytynyt VM carpetin Elysee-matto on jo oikeaan suuntaan tyylillisesti. 

Kesän aikana inspiroiduin esimerkiski asuntomessuilla Mikko Toppalan suunnittelemasta kohteesta (Design talo pala, kohde 2), ja sen Kelly Hoppen -tyylisestä sisustuksesta. Kotona kaivoinkin taas kerran hänen klassikkosisustuskirjat esiin ja fiilistelin tunnelmia Art of home -videoklipeillä.

Loungemaisuus linkittyy mielikuvissani myös hotellimaisuuteen. Hotelli Lilla Robertsin upea sisutus teki myös tänä kesänä minuun vaikutuksen, kun olimme siellä miehen kanssa juhlimassa 10-vuotishääpäiväämme.

Mustaa taidan ainakin lisätä tähän tilaan kontrastiksi, ja katsotaan nyt mitä muuta. Ehkä ei kuitenkaan Lilla Robertsin malliin hevosta huoneen nurkkaan. ;)

Valkoisena kukkiva magnolia

Se on kuulkaas magnolia-aika jälleen. Pidempään blogia seuranneet eivät ole voineet välttyä siltä tiedolta, että magnolia on lempikukkani. Niinpä on melkeinpä yllättävää, että tämä kukkahullu läväyttää vasta nyt blogiinsa ensimmäiset magnoliakuvat, kun yleisesti some-maailmassa on jo jonkin aikaa jyllännyt varsinainen magnoliahuuma. Instagramin puolella olen toki jo riemulla liittynyt magnolian palvojien joukkoihin, ja julkaissut ainkin pari magnoliakuvaa. Magnolia, magnolia, magnolia... Yksikään kuva magnoliasta ei ainakaan minulle ole liikaa, on se vaan niin kaunis.

Tässä magnolianoksassa itselleni erityistä on se, että kaikesta magnoliahulluudestani huolimatta näissä kuvissa kukkii vasta minun ensimmäinen valkoisena kukkiva magnolian oksa. Kukkakaupassa olin olettanut, että tämäkin on vaalenpunainen, niin kuin aina aiemmin. Tämän oksan hankkiessani yksikään nuppu ei ollut auennut, joten olin varautunut siihenkin, että se ei välttämättä kukkisi ollenkaan. Pitämällä oksan valoisasssa paikassa, vaihtamalla joka päivä oksalle kuuman veden ja rapsuttaalla uutta imupintaa (parempi olisi leikata, mutta kova puuvarsi tarvitsisi ihan leikkurit, joita en ole saanut hankittua) se kuitenkin alkoi avata nuppujaan. Nuppujen aukeaminenhan on itselleni lähes pyhä tapahtuma, ja kun se alkaa käyn vähän väliä ihastelemassa nuppujen avautumisen eri vaiheita. Tuo vaihe on vähän kuin seuraisi kevään saapumista nopeutetttuna pienoiskoossa. Täällä on ollut vähän arkihaasteita sairasteluineen, joten kevään saapumista saisikin minun puolestani nyt vähän nopeuttaa. Onneksi aurinko lämmittää jo välillä ihan lupaavasti.