HAASTE: Mitä viimeksi?

Sain jo joku aika sitten Syyskuun kuudes blogista Mitä viimeksi? -haasteen, johon nyt tartun. Ideana on siis rennosti listata asioita teemalla viimeisin. Kuulun niihin ihmisiin, jotka tykkäävät tehdä listoja, joten tämähän sopii minulle. Kiitos siis haasteesta Netta ja lämpimät vauvaonnittelut!

Viimeisin viesti tuli lapsuuden ystäviltä meidän pieneen kolmen hengen WhatsApp -ryhmään. Noiden ystävien tuki ja kanssa eläminen kaikessa on yksi tärkein voimavara elämässäni. Ei ole asiaa, jossa emme olisi toisiamme varten. Vaikka emme voisi toisiamme nähdä niin usein kuin haluamme, niin viestit lentelee niin suruista ja murheista kuin hulvattomista koomisista arkitilanteista, puhumattakaan kaikista niistä muistoista, joita keskenämme jaamme.

Viimeisin itku tuli, kun isompi poika pelleili ja siinä olisi voinut käydä huonosti. Minä ihan herkistyin, kun annoin vallan ajatukselle, että hänelle olisi voinut sattua todella pahasti. Se on se äidin suojeluvaisto. Vaaratilanteessa yleisesti toimin nopeasti, ja omat tunteet tulevat sitten vähän jäljessä, kun tilanne on rauhoittunut.

Viimeisin nauru oli se kun, meidän 2-vuotias esitti robottia. Niin söpöä tepsutusta kädet robottimaisesti heiluen. :D

Viimeisin hermostuminen taisi tulla, kun koin epäoikeudenmukaisuutta. Pieni aktivisti minussa herää puollustautumaan, jos koen, että toisen ihmisen käytös ei ole reilua itseäni tai muita kohtaan. Olen monesti huono sanomaan ei, mutta harvemmin annan kenenkään kävellä ylitseni. Kun hermostuminen laskee, haluan aina yrittää ymmärtää, mistä toisen käytös johtuu, ja oliko hermostumiseni syy myös siinä, että asia osuikin johonkin omaan heikkoon kohtaani. Ihmisten käytökseen on yleensä jonkin syy, tai näkökulma asiaan on vain hyvin erilainen. Joskus sitä vain itsekin toimii ajattelemattomasti tai tiedostamatta omaa käytöstään.

Viimeisin ostos on joulupallo, jos nyt ei ruokakauppaostoksia lasketa. Meille tulee tänäkin vuonna kaksi joulukuusta; tekokuusi ja aitokuusi. Koristeita ei siis voi olla liikaa, kun laittelen kuusenkoristeita aina myös astelmiini.

Viimeisin muutos sisustuksessa on jouluisten elementtien lisääntyminen kodissa. Näissä tämän postauksen kuvissa näkyy yläkerran aula, jossa ei suoranaisia joulukoristeita ole, mutta ehkä tunnelmaa jo hieman. Ehkä vähän yllättäen sammunut vaalenapunainen on mukana ainakin marraskuun harmonisessa väripaletissani, tuomassa vastapainoa tähän pimeyteen. Yleensä roosa ja nuden sävyt ovat hetkeksi vähän väistyneet joulun aikaan, mutta tänä vuonna noita sävyjä saattaa olla pieninä ripauksina jopa joulusisustuksessani.

Mitään isompaa tai kovin radikaalia muutosta sisustuksessa ei silti viime aikoina ole tapahtunut.

Viimeisin blogiteksti ei nyt muistu mieleen, kun en ole tällä viikolla oikein ehtinyt lukea muiden blogeja. Mutta tuli mieleeni, että jos kaipaatte sisustusinspiraatiota, niin me päätettiin sisustusbloggaajien kanssa jakaa yhdessä marraskuista sisustusinspiraatiota instagarmissa, joten kurkkaa #mynovemberhygge ja löydät tunnelmallisia kuvia, ja ehkä myös uusia suomalaisia sisustusblogeja ja instatilejä seurattavaksi.

Viimeisin suunnitelmani on aika tylsä, mutta tärkeä. Suunnittelen nimittäin, että josko vaikka olisi vähän tylsääkin välillä. ;) Tähän syksyyn on mahtunut niin paljon: Poikien päiväkodin aloitus, teatteriopetuksia Espoon kouluissa ja omissa ryhmissä, Omanin matka, sisustuspodin lanseeraus, sisustussuunnitelua ja myymälästailausta, sisustus- ja kukkaworkshoppia, lehtijuttuja ja vaikka mitä muuta. Joka viikko on ollut jotain kivaa, mutta kivojenkin juttujen jännittäminen on aika kuluttavaa. Minä olen ehdottomasti ekstrovetti, mutta jopa minä tässä kaamoksessa voisin kaiken koetun jälkeen vetäytyä hetkeksi ihan vain itsekseni omiin oloihin talviunille. Kalenteri on ainakin tämän viikon osalta vielä niin täynnä, että rauhoittuminen on vielä hoidettava pienissä hetkissä. Joulukuuta kohti ehkä oikeasti on mahdollisuus hiljentää.

Haasteen heitä eteen päin Viljalle (Muotoseikka) ja Hannalle (Pastellimaja)