Vuosikollaasit 2017: Juhlat, Kukat, Kylässä, ja Matkat

Minulla oli tarkoitus tällä viikolla julkaista aina yksi vuosikollaaseista per päivä, mutta ensin mentiin vielä sen verran lomatunnelmissa ja nyt loppuviikosta flunssan kourissa, että tahti ei oikein pitänyt. Huomenna, kun lomanikin päättyy on jo aika katsoa eteenpäin, joten tykitän tästä vielä kerralla nämä loputkin kollaasit.
Itse asiassa, kun kävin viime vuoden postauksia näitä kollaaseja tehdessä läpi, huomasin, että olen tehnyt viime vuonna ihan hullun pitkiä postauksia, paljon kuvia ja vielä enemmän tekstiä. Ensi vuonna lupaan postata mieluummin useammin. Tämäkin postaus sisältää vain vaivaiset 64 kuvaa, voi apua! ;) Jonkinlaista aiherajaamista teen muutenkin ensi vuonna. Kertokaa te ihmeessä millaiset aiheet ovat teidän suosikkeja. Toteutan tulevana vuonna myös mielelläni teidän toivepostauksia, joten niitävoi aina jättää kontteihin tai vaikka sähköpostiin.
Tässä siis kuitenkin vielä kerran 2017 kollaaseja, ihan vain kuvina. ...ne pitkät löpinät löytyvät postauksista vuoden varrelta. ;)


Juhlamuistoja vuoden varrelta:

Kukkahullun muistiinpanoja:

Kylässä -postaussarjan inpiroivia koteja ja tiloja:

Hetkiä matkoilta ja retkiltä:

KYLÄSSÄ: Parhaan ystäväni koti

Kylässä -sarja jatkuu nyt parhaan ystäväni ja hänen perheensä kauniilla skandinaavisella kodilla.

 Tämä on myös yksi tämän syksyn stailauskohteistani. 
Tämä kohde oli tietysti erityisen kiva tehdä, koska oli kyse itselleni niin tutusta kodista ja sen asukkaat rakkaita. Ystävieni koti on niin tyylikäs jo valmiiksi, että minä pääsin helpolla. Silti ihan sormet syyhysi päästä tekemään vielä se viimeinen silaus näitä kuvia varten.

Stailaustyö on muuten tuntunut todella luontevalta. Alunperin ajattelin, että kokeillaan nyt miltä työ tuntuu, ja asettuuko se yhteen tämänhetkisen elämäntilanteen kanssa. Nopeasti kävi selväksi, että eihän tämä taida jäädä vain kokeiluksi. Blogipostausten tekeminenhän on hyvin samantyyppistä, ja olen kokenut, että olen stailaamisessa ihan elementissäni. Omaa kotia kun sisustaa sillä omalla tyylillään, niin on ollut todella kiinnostavaa ja hauskaa vaihtelua tehdä stailauksia erityylisiin koteihin ja erilaisiin kohteisiin. Aina uuden kohteen saadessani ideat lähtevät heti liikeelle ja olen aivan innoissani.

Tämän ystävieni kodin tunnistaa ennen kaikkea kirjoista ja LP-levyistä. Ne ovat kulkeneet asukkaiden mukana kodista toiseen. Kirjat ovat kaunis ja persoonallinen sisustuselementti, kenelläkään ei ole ihan samanlaista kokoelmaa. Ystäväni on aina ollut ahkera lukemaan, kun taas itse en muka koskaan ehdi lukea kirjoja loppuun ja lainaankin usein Andy Warholia "I never read I just look at pictures." Ei siis mikään yllätys, että kun kysyn heidän kodin lempiesinettä, vastaus on String-kirjahylly. 

 Lapsena asuimme vierekkäisissä samanlaisissa taloissa, ajoimme samanlaisilla pyörillä ja välillä pukeuduimmekin samanlaisiin vaateisiin. Opiskelut veivät erikaupunkeihin, minut Helsinkiin hänet Turkuun.  Kun molempien sukulaiset asuvat kaukana, tuntuu jotenkin erityisen tärkeältä, että asumme nykyisin molemmat Espoossa. Turku on tämän kodin asukkaille edelleen tärkeä kaupunki. Pieniä viitteitä Turkuun voi bongata sieltä täältä.

Ystäväni muistelee miten hän ensimmäisessä omassa kodissaan sisusti unikkokuosilla ja sisustusväri oli punainen. Hän on tyytyvainen, että siitä on menty rauhallisempaan suuntaa.

Nykyisin ystäväni sisustusfilosofia on: "vähemmän on enemmän". Persoonallisuuskin saa toki näkyä, mutta ystäväni ei tykkää liiasta tavarasta, ja sitä on nytkin heillä kuulemma ihan liikaa. Halu eroon turhasta tavarasta on hänellä ennen kaikkea liitoksissa käytännöllisyyteen. On helpompi siivota ja pitää järjestystä yllä, kun on vähemmän tavaraa. Moderni, skandinaavinen tyyli with a twist on sisustusihanne, johon hän pyrkii.

Asukkaille itselleen lempi paikka heidän kodissaan on makuuhuone. Se on heille rauhoittumisen paikka; paikka lukea ja vaikka joogata. Korkea, avara ja valoisa tila onkin upea. Ikkunasta voi nähdä lähellä olevan meren. Kaikkein parasta asukkaiden mielestä heidän kodissaan on juuri sijainti meren ja luonnon lähellä.

Asunto koki laajan remontin silloin, kun perhe osti sen. Uusi valkoinen keittiö raikasti koko asuntoa. Kivaa kontrastia syntyy, kun valkoisen keittiön ruokailutilassa on käytetty mustaa. Minusta yksi kauneimmista asioista tässä asunnossa on mosaiikkiparketti, joka remontissa valkolakattiin.

Myös kylpyhuone, sauna ja vessa kokivat remontin. Niissä jatkuu nyt sama selkeä tyyli kuin muuallakin kodissa. Materiaali- ja värivalinnoissa on luotettu valkoisen ja vaalean puun liittoon. 

Lasten leikit ovat tietysti tässäkin kodissa usein alakerrassa, keittiössä ja olohuoneessa, siellä missä aikaa eniten vietetään. Perheen prinsessan, minun kummityttöni iloinen huone löytyy yläkerrasta vanhempien makuuhuonetta vastapäätä. Kummityttöni itsemaalaamaa taidetta löytyy seinältä ja rakkaat puput tuolilta. Tämä neiti on tarkka siitä mitä suostuu päälleen pukemaan, joten täytyyhän asuille ja pienelle pörröiselle käsilaukulle olla naulakko. Pikkuveljen sänky on vielä äidin ja isän huoneessa, mutta ehkä pikkuvelikin saa seuraavassa kodissa oman huoneen. 

Kuvat

Ystäväni vanhemmilla on joitakin vuosia sitten valmistunut moderni talo meren rannalla. Kun kysyn asumisen haaveista ystäväni kertoo haaveilevansa samantyyppisestä talosta. Siellä käyneenä ymmärrän täysin. Olisi joskus ihana esitellä sekin koti teille, nimittäin suuret ikkunat merelle ja rauhallinen tunnelma on melko mykistävä. 

Ystäväni tunnustautuu ehdottomasti kotikissaksi. Hän sanoo: "Koti on paras paikka. Turva. Siellä on hyvät tyypit."

COFFEE TABEL DIARY: Kahvihetkiä Giseldan luona

Täällä vietetään syysloman ensimmäistä päivää. Sain jo viime viikolla ihanan arjesta irtautumisen kahvihetken muodossa. Teillekin varmasti monelle Coffee table diary -blogista tuttu Giselda oli kutsunut minut kylään kahville. Olemme tutustuneet blogin kautta, mutta itse asiassa asumme tosi lähellä toisiamme, melkeinpä voi sanoa, että olemme naapureita. Giseldan koti on niin kaunis. Sana elegantti tulee mieleeni ensimmäisenä. Tarkalla sisustussilmällä sisustettua, laadukkaita materiaaleja ja ajatonta tyylikkyyttä. Sanomattakin selvää, että ihastellen nautin olostani tässä kauniissa kodissa. Minut otti heti ovella vastaan suloinen Pluto-koira, mikä söpöliini.

Kyseessä ei ollut mikä tahansa kahvikutsu. Paikalle saapui nimittäin myös Nespressolta italialaissyntyinen Daniel pitämään meille baristaworkshopin. Baristaa Giselda ei valitettavasti saanut pysyvästi keittiöönsä, mutta siellä komeilee kuitenkin nyt uusi upea kahvikone Nespresso creatista plus. Pääsimme tutustumaan sen käyttöön, sekä tekemään ja maistelemaan kahveja.

Vaikka tämä postaus ei tällä kertaa ole omalta osaltani yhteistyöpostaus, voin kertoa, että ihastuin tuohon kahvikoneeseen sen verran paljon, että se on nyt omallakin haavelistalla.

Meillä kotona mies on se, joka enemmän harrasta kahvihifistelyä, ja on käynyt baristakurssinkin. Minä taas olen kahvin suhteen niin sanottu myöhäisherännäinen. Äitiys ja valvotut yöt ajoittain ajavat turvautumaan tavalliseen suodatinkahviin, mutta mieluiten nautin hyvästä kahvielämyksestä erikoiskahvin äärellä. Hyvä erikoiskahvi siis aina maistuisi, mutta meillä mies on saanut pitää käyttöoikeuden minusta monimutkaisen kahvikoneensa käyttöön, ja minä olen jäänyt haaveilemaan omasta Nespresson kapselikahvikoneesta.

Juttelimme Giseldan kanssa, että aina ei ole aikaa, eikä välttämättä kiinnostustakaan hifistellä kahvin valmistamisvaiheen äärellä juuri täydellistä kahvicremaa tai maitovaahdon koostumusta hakien. Nespresso Cratista Plus on ratkaisu meidänlaisille herkkusuille, joille olennaisempaa on itse valmis kahvikupillinen ja siitä nauttiminen. Nespresson laadusta kertoo se, että useampi Michelin-ravintolakin tarjoaa Nespresson kahvia. Kahvilatasoisia juomia paria nappia painamalla, tässä on varmasti vastaus monen muunkin toiveisiin. 

Tämän koneen kelpuuttaisin myös kauniin ulkomuotonsa puolesta keittiööni saman tien. Siihen asti, että haaveiluni toteutuu, kutsun itseni Giseldalle useamminkin. Naureskelin, että voin oikein mielelläni tulla tasaisin väliajoin tarkistamaan, miten opit on sisäistetty ja taidot kehittyneet. Toisaalta laitteen käyttö oli kyllä niin helpooa, että se ei juuri harjoittelua vaadi. 

Sadepäivän rauhallinen tunnelma sopi kahvitteluun, mutta laajemmat kuvat kodista jäivät, kun kahvihetken jälkeen alkoi jo hämärtää. Giseldan blogissa voi onneksi ihastella ja inspiroitua tästä kauniista kodista. Siellä myös Giseldan postaus meidän kahvihetkestä.

KYLÄSSÄ: Vauvavalokuvaajan studiolla

Tähän asti KYLÄSSÄ-sarjassa olen esitellyt teille ystävieni koteja, mutta tällä kertaa kurkistamme vauvavalokuvaaja Laura Schneiderin studiolle. Kodikas on ehdottomasti adjektiivi, jota tämänkin tilan kohdalla voi käyttää, vaikka kodista ei tällä kertaa olekaan kyse. KYLÄSSÄ-sarjassa siis esittelen koteja, ja myös muita kiinnostavia tiloja, kuten tällä kertaa valokuvausstudion.

Olen KYLÄSSÄ-sarjan aiemmissa osissa aina kysynyt esiteltävän kodin asukkailta muutaman kysymyksen heidän kodistaan ja ajatuksia sisustamisesta. Lauralle tein myös pienen haastattelun, mutta tällä kertaa vähän eri näkökulmasta. Lopussa nimittäin Lauran vastauksia siitä millaista vauvakuvaajan työ oikein on, ja miten hän kolmen pojan äitinä on onnistunut yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämisessä.

Tähän tilaan liittyy itselläni rakkaita muistoja meidän poikien ensihetkistä.  Kävimme ensimmäisen kerran Lauran Studiolla noin 3,5 vuotta sitten esikoisen vastasyntyneen kuvauksissa, ja vuosi sitten myös pikkuveljen kanssa, kun hän oli vasta 11 päivää vanha.

Tällä kertaa olimme Laura Shneiderin studiolla, koska pienempi meidän pojista oli hänen mallinaan. Laurahan on siis erikoistunut vastasyntyneiden kuvaamiseen, mutta hän alkaa kuvata nyt lisäksi jonkun verran myös vähän isompia vauvoja. Laura kysyi jo joskus viime talvena, että saisiko hän meidän minimiehen hänelle malliksi. Meidän pikkuinen nauttii tällaisesta, joten sehän sopi ja lupasin ilmoitella, kun hän on oppinut istumaan. Tämän blogiyhteistyön ansiosta ratkesi myös pohdintani siitä miten 1-vuotiskuvaukset järjestetään. Ihanaa, että nyt sama kuvaaja kuvasi hänet myös 1-vuotiaana.

Näitä kuvia ottaessa oli vielä elokuu ja täysi helle, 23 astetta, mutta silti minusta Lauran studiolla on aina jotenkin ihanan syysmäinen tunnelma. Se johtuu varmaankin pehmeistä sävyistä, joita Laura kuvauksissa käyttää, sekä hänen tyyliin kuuluvista rustiikkisista pinnoista. Minulla tulee teatteriopettajana tästä tilasta assosiaatiot teatterin tarpeistoon; vähän mystinen tunnelma ja kiinnostavia esineitä. Hyllyt ovat täynnä kaikkea suloista rekvisiittaa ja vaatetta. Löysin esimerkiksi sängyn, jota Laura käytti meidän pienemmän pojan newborn -kuvissa vuosi sitten. Ikkunallisessa vanhan talon kellarikerroksen tilassa Helsingin Kampissa on rauhallista. Tila on lämmitetty ja vastasyntyneitä kuvatessa tilassa kuuluu rauhoittava kohina.
Vanhemmatkin on studiolla huomioitu. Tilassa on vauvanhoitopiste sekä sohvanurkkaus, jossa pienten vauvojen vanhemmat voivat juoda kupin kuumaa, ja ottaa vaikka päikkärit, sillä välin kun vauva on Lauran hellässä huomassa kuvattavana. Isompien vauvojen kanssa lepohetki ei enää onnistu samalla tavalla tai ainakin meidän minikiituri on jo sellainen menijä, että häneltä ei enää lepäillä. Kuvattavana hän viihtyi ihan suht` paikoillaan, mutta aina kun hän pääsi lattialle, alkoivat johdot ja kuvauskalusto kiinnostaa.
Lauralla on selvästi sama yhteys myös näiden vähän isompien vauvojenkin kanssa, ja kuvista tuli aivan ihania. Seuraavassa postauksessa saatte sitten nähdä millaisia suloisia otoksia Laura meidän murusesta tallensi.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Olin vuonna 2009 äitiyslomalla esikoisestani kun aloin tekemään hänestä digitaalista scrapbookia ja sitä kautta omia valokuvia tuli tutkailtua entistä tarkemmin ja niinpä halusinkin oppia kuvaamaan omaa vauvaani paremmin. Hän oli tuolloin jo yli puolivuotias ja törmäsin netissä vauvakuvaukesta lueskellessani myös näihin newborn-kuviin. Harmitti, etten ollut tajunnut viedä esikoistani tuollaisiin kuvauksiin hänen ollessa ihan pieni, mutta eipä Suomessa tuohon aikaan juuri vauvakuvaajia ollutkaan. Yksi olisi ollut mutta hänkin oli äitiyslomalla tuolloin. Siitä kuitenkin heräsi kiinnostus ihan näiden pienimpien kuvaamiseen ja sainkin harjoitella ystävieni vauvoilla ja pian myös toisen lapseni syntymän jälkeen kuvasin hänet. Siitäpä se sitten lähti. Vauvoja alkoi tulemaan mun silloiselle kotistudiolle melko tiuhaan ja mä ahmin tietoa newborn-kuvauksista. Perustin Laura Schneider Photographyn loppuvuodesta 2011 ja alkuun kuvasin vastasyntyneiden lisäksi myös 1-vuotiaita, perheitä, odottavia äitejä… Jopa parit hääkuvat tuli napattua. Mutta melko pian mulle kävi selväksi että newborn kuvaus on se mun juttu ja haluan keskittyä täysillä siihen. Ja siitä oon edelleen tosi iloinen, että päätin fokusoitua tähän genreen. Nyt päätin tänä syksynä avata kalenterin muutaman minikuvauspäivän muodossa myös 5-18kk ikäisille, sillä niin moni vauvakuvauksissa mun luona käynyt haluaisi tulla samalle kuvaajalle seuraaviinkin kuviin. Minikuvauspäivät mahdollistaa sen ettei nämä muut kuvaukset vie kuitenkaan kalenterista niitä newbornkuvausaikoja, mikä on edelleen mun pääfokus. Nämä minikuvaukset tulee varattavaksi muutaman viikon sisällä ja ilmoittelen niistä mun Facebook- ja Instagram-sivustoilla. 

Mikä työssäsi on parasta?

No nämä pienet asiakkaat! Mä olen ollut pikkutytöstä saakka voimakkaalla hoivavieteillä varustettu vauvaihminen. En kuitenkaan koskaan olisi arvannut että musta tulee isona vauvakuvaaja, mutta nyt se tuntuu jotenkin päivänselvältä - tää työ on kuin mulle tehty! Mä nautin kuvausten suunnittelusta. Saan siinä toteuttaa luovuutta, kun mietin kuvauksessa käytettäviä settejä, sävyjä, mahdollista rekvisiittaa (mitä käytän kylläkin hyvin kohtuudella). Huomaan, että entistä enemmän mun luo hakeutuu asiakkaita, jotka tykkäävät juuri siitä mun tyylistä ja he lähes aina antavatkin vapaat kädet mulle kuvauksen suunnitteluun tai kertovat suosikkejaan mun aikaisemmista töistä. Muutoinkin asiakkaiden luottamus muhun, kun kuvaan heidän pientä vauvaa on jotain aivan huikeeta. On ihana nähdä miten he pystyvät rentoutumaan studiolla kuvauksen aikana, hieman lepäämään juuri alkaneesta vauva-arjesta ja usein kuvauksesta lähtiessään kiittelevätkin kivasta ja rennosta kuvauskokemuksesta. Se tuntuu tosi hyvältä!

Mikä työssäsi on sellaista mitä ihmiset eivät ehkä osaa ajatella?

Niin tässä kuin monessa muussakin työssä on paljon sitä taustahommaa, mikä ei näy muille. Työstäni murto-osa on itse kuvaamista. Paljon työtunteja kuluu koneen ääressä kuvien editointiin, sähköposteihin, someen (siihen saisi varmasti kulumaan enemmänkin, mutta olen jotenkin tosi laiska someihminen ja tätä sekä muutamia muita työtehtäviä varten olen miettinyt assistenttia tulevaisuudessa), materiaalien suunniteluun, laskutukseen, nettisivujen luomiseen ja ylläpitämiseen… Kuvauksista tulee yleensä 2 koneellista pyykkiä jotka pesen ja kuivaan seuraavaa kuvausta varten (osa on käsipesun vaativia materiaaleja) ja teen myös jonkin verran rekvisiittaa itse. Asiakasta kohden sanoisin että itse kuvaus vie vain 1/3 työtunneista. Itse kuvaus on melko rankka puristus, sillä studiossa on lähes 30 astetta lämmintä, jotta vauvat viihtyvät. Itsellä siinä 2-3 tunnin kuvauksen aikana tulee hiki pintaan ja välillä se työasentokaan ei ole se ergonomisin - tässä koitan kylläkin tsempata jatkuvasti ja suunnitella työskentelytilaani niin, että selkää ja polvia ei tulisi rasitettua liikaa. Tähän on auttanut paljon mm. uusi, ihana kuvauslava minkä Heidin puuseppämies teki mulle. Jee, ei enää lattialla kyykkimistä! 

Miten olet kokenut yrittäjyyden ylipäätään, entä sen ydistämisen perheenäitinä olemiseen?

 Se on ollut melkoista tasapainottelua, en kiellä. On vienyt vuosia löytää jotakuinkin sopiva työrytmi ja hioa omat työskentelytavat sellaiseksi, että se toimii myös näin lapsiperheen arjen pyörityksessä. Olen ollut myös vuoden äitiyslomalla tässä välissä ja se breikki tuli juuri oikeaan aikaan. Takana oli todella kiireinen vuosi kuvauksia ja tuntui ihanalta jäädä hetkeksi oman vauvan ja isompien lasten kanssa kotiin. Tuon vuoden aikana tuli mietittyä tarkemmin mitä ja miten haluan työssäni toimia. Ja eipä ole työ maistunut koskaan niin hyvälle kuin mitä se on äitiyslomalta pari vuotta sitten palattuani ollut. 

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Mulla työpäivät jakautuu kuvauspäiviin ja editointipäiviin. Kuvauspäivänä lapset kouluun ja hoitoon vietyäni lähden mun studiolle Kamppiin. Saavun studiolle yleensä tuntia ennen kuvausta pistämään lämmöt päälle ja laittamaan kaiken valmiiksi ennen kuin perhe saapuu. Muutaman tunnin kuvauksen jälkeen siivoan studion, kerään kuvauksesta koituneet pyykit ja nappaan lounasta mukaan matkalla kotiin. Kotona pistän pyykit koneeseen, siirrän kuvat koneelle, käyn läpi sähköposteja ja hoidan muita ”paperihommia”. Editointipäivänä käsittelen kuvia joko kotona (lapset ovat hoidossa) tai studiolla ja yleensä saan käsiteltyä pari kuvausta per päivä. 
Loput ajasta käytän someen, sähköposteihin, asiakkaiden tuotetilauksiin yms. 

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Vaikka olen suunnittelijaihminen, niin olen tosi huono suunnittelemaan asioita pitkällä tähtäimellä. Elän päivän kerrallaan ja tällä hetkellä nautin tästä työstä, koska se tuntuu omalta ja edelleen niin kiinnostavalta. Olen järjestänyt pari workshoppia vastasyntyneen kuvauksesta täällä Suomessa ja todennäköisesti tulen järkkäämään näitä joskus jossain muodossa lisääkin. Sen lisäksi, että on kiva opettaa toisia, omakaan oppiminen ei ole tullut tiensä päähän. Musta on ihanaa kokeilla ja oppia uusia juttuja. Vien omaa työtäni eteenpäin ja nautin siitä, että saan kohdata näitä ihania pieniä ihmisiä ja heidän perheitään työssäni ja olla ikuistamassa näinkin tärkeää hetkeä heidän elämässään.

* 1-vuotis kuvaus saatu yhteistyössä Laura Schneider photography kanssa.

TallennaTallenna

American style BBQ party

Olen aina ajatellut, että olisipa joskus hauska järjestää grillijuhlat Amerikan tyyliin tai saada kutsu sellaisiin.
Olinkin ihan innoissani, kun puhelimeen kilahti Amerikan itsenäisyyspäivänä kutsu, jossa luki:


Happy 4th of July!

ALL AMERICAN
 BACKYARD SUMMER
 BBQ PARTY
SUN 9TH JULY AT 1-6 PM

DRESSCODE: Denim


Ystävät olivat loihtineet takapihalleen ihan mahtavat juhlat; varsinaisen mini-Amerikan herkkuineen. Maailmanpolitiikka oli aika kaukana näistä neljän lapsiperheen juhlista, mutta sanotaanko nyt niin, että jos Amerikan imago on viime aikoina Presidentti Trumpin ansiosta saanut aika pahaa osumaa, niin ystävämme tekivät kyllä parhaansa kohentaakseen sitä.

Grilli savusi, niin kuin kunnon BBQ-juhlissa kuuluu. Makeissa vartaissa oli mansikan ja pensasmustikan kaverina mitäspä muuta kuin Browniet, ja tarjolla oli muutenkin ihania amerikkalaisia herkkuja. Brita-kakku lippuineen ansaitsi todella hästägin #bakeamericagreateagain.

Lähipäivinä nimppareitaan viettävä kummityttö edusti juhlissaan söpössä denim-menossaa, ja noudatti muiden tapaan pukeutumiskoodia. Sääkin oli kuin Etelävaltioissa, kun kilistimme cola-pulloilla ja amerikan liput liehuivat.

Onnea vielä kummitytölle ja kiitos ihan mahtavista juhlista!