Paju Villa: Keväinen ravintola - ja sisustusvinkki Tallinnaan

Kaksi viikkoa sairaslomalla, ja luntakin tulee vain lisää, joten nyt tarvitaan jotain keväistä tähän perjantaihin!
Talvilomalla matkalla Tallinnasta Pärnuun bongasin auton ikkunasta upean talon, ja olin varma, että sisällä on myös oltava jotain yhtä upeaa. "No wau!", oli mun ensimmäiset sanat, kun astuin sisään tähän ravintolaan. Virossa on edelleen osittain ränsistynyttä rakennuskantaa, ja tämä upea kunnostettu jugend-rakennus erottui joukosta loisteliaana edukseen.
Paju Villa sijaitsee Tallinnan ja Pärnun välisellä tiellä Nomme asuinalueella, noin 8km päässä Tallinnan keskustasta. Meillä ravintola sattui sopivasti matkan varrelle, mutta se olisi ollut ihan erillisen retkenkin arvoinen. Muutkin hyvän ruoan, kauniiden sisustusten ja vanhojen rakennusten ystävät laittakaa seuraavaa Tallinan matkaa varten ylös osoite Vababuse buiestee 88.

Jos ravintola voi olla keväinen, niin tämä ravintola on sellainen. Kokemus on super freesi, ruokaa ja sisustusta myöden. Talon pihaan hauskasti ripustettujen juhlavalojen ansiosta ei voi olla miettimättä, miten ihanat juhlat tässä ravintolassa voisi järjestää. Miettikääpäs vaikkapa kuplivan kepeät vappujuhlat keväämmällä, kun puutarhastakin jo voisi nauttia. Charleston soimaan, hapsumekko päälle ja juhlat 20-lukuteemalla pystyyn. Okei kuka lähtee juhliin Tallinnaan, jos järjestän? ;)

Paju Villa on samaa Siigur ravintolaperhettä kuin monille kulinaristeille tutut Tallinnan ravintolahelmet: Noa, Oro ja Tuljak. Paju Villa on näistä uusin. Vaikka ruokamatkat Tallinnaan ovat kivoja, niin tällä herkkusuulla herää silti kysymys, että voisivatkohan he laajentaa Helsinkiinkin.

Vanhoissa taloissa asuneena niiden henki ja tunnelma puhuttelevat minua aina. Kakluuni, kalanruotoparketti ja koristeelliset patterit ovat upeita. Sisustus sopii talon henkeen, mutta on myös kiinni tässä ajassa. Se ei myöskään ole itsestään selvä, ja on siksi kiinnostava.
Kysäisin tarjoilijalta kuka sisustuksen suunnittellija on, ja sain kaksi nimeä. Suunnittelijat ovat Tarmo Piirmets ja Martti Siimann, joista ensimmäinen on sisustusarkkitehti ja päääsuunnittelija.

Nautin pienistä harkituista yksityiskohdista, joita tässä talossa riittää, kuten vaalenpunaisista tuoleista, peileistä, marmoripöydistä, avohyllyjen asetelmista ja kauniista valaisimista. Vaalenpunainen paneloitu seinä voi kuulostaa villiltä, mutta se sopi tilaan täydellisesti. Väreillä leikitellään tiloissa hallitusti, ilman rönsyilyä, ja kokonaisuus säilyy eleganttina. Vaikka omaan kotiin kaipaan enemmän harmoniaa, niin ravintolamiljöössä nautin tästä pienestä leikkisyydestä ja kepeydestä.

Niin ja se ruoka, se oli ihan todella hyvää. Me otimme alkupalaksi tomaattia ja mozzarellaa, ja sitä ennen meitä hemmoteltiin alkuun pienellä keittiöntervehdyksellä. Pääruokavalintani oli kalaa.  Edellisen illan kahdeksan ruokalajin illallinen taisi viedä vielä seuraavana iltapäivänäkin tilaa vatsasta ja jälkkäriä emme enää mitenkään jaksaneet. Siinäpä onkin hyvä syy palata uudelleen tähän yhtä aikaa sympaattiseen ja tyylikkäseen villaan herkuttelemaan ja nauttimaan kauniista miljöstä.

Vuoden vaihteen tunnelmia

Yritän täällä sisäistää, että on siirrytty uuden vuoden 2019 puolelle. Jotenkin minulla on aina vähän ristiriitainen olo tämän siirtymän kanssa. Pidän niin paljon joulusta, että en malttaisi luopua siitä ollenkaan, ja on vähän tyhjä olo juhlakauden jälkeen. Pitkä talvi on oikeastaan vasta edessä, vaikka kevät-sana alkaa vilahdella siellä täällä. Toisaalta muiden innostus uudesta vuodesta on alkanut tarttua itseenkin, ja alan huomata miten kirkas aurinko on lupaava, ja miten itsekin innostun ideoimaan ja suunnittelemaan tulevia.

Järjestimme aina ennen ystäville uuden vuoden juhlia, mutta lasten saannin jälkeen uutta vuotta on vietetty yleensä rauhallisesti oman perheen kesken kotona. Tänäkin vuonna uusi vuosi vaihtui kotona, mutta talo täynnä vieraita. Viisi lapsiperhettä saman katon alla takasi, että uuden vuoden tunnelma oli katossa ja sen verran huippu bileet oli, että 2019 vuodestakin täytyy tulla huippu!

Uusi vuosi tulee aina nopeasti joulun jälkeen, joten yritin vähän ennakoida järjestelyiden kanssa edes suunnittelun tasolla. Tiesin jo etukäteen, että tulemme sukulaisten luota joulun vietosta vasta lauantaina, ja sunnuntaina olisi kummitytön synttärit Turussa, joten järjestelyille ei jäisi kuin vähän iltaa ja uuden vuoden aaton aamupäivä aikaa. Helpot tarjoilut ja pientä juhlakoristelua, ja niin vain oli juhlat pystyssä ihan aikataulussa, kun vieraat saapuivat. Tästä voi napata talteen pieniä ideoita vaikka seuraaviin uuden vuoden juhliin, koska ne seuraavatkin tulee sitten taas ihan yhtä yllättäen, ja toki näitä samoja voi soveltaa muihinkin juhliin.

Helppo ja moneen ruokavalioon sopiva tarjoiluidea on salaattibaari, joka meillä laitettiin pystyyn saarekkeelle. Se toki jäi emännöidessä kuvaamatta, mutta kulhoihin voi laittaa kaikkea perus tomaatista tuoreeseen ananakseen, pähkinöihin ja fetajuustoon. Mies savusti kalan itse ja teki sämpylöitä, mutta nekin voi hankkia valmiina, jos aikaa haluaa säästää niissäkin.

Kahvin kanssa oli tuulihattuja, ja erilaisia karkkeja ja keksejä, vähän buffet tyyliin.

Helppo mutta näyttävä jätskikakku sopii minusta talveenkin ja sellaisen tein uuden vuoden kakuksi. Kakun koristelussa luotin tällä kertaa linjaan mieluummin överit kuin vajarit. Kakun päältä löytyi niin marenkeja, macaronsleivoksia, suklaalakupalloja, kuin hopeaa tomusokeriakin. Että varmasti on säihkettä, niin laitoin vielä uuden vuoden vuosiluvun sädetikkunumeroina viimeiseksi silaukseksi kaiken päälle.

Uuden vuoden juhlatunnelma syntyi sitten muuten muutamalla pienellä jutulla. Vaalenpunaista kun suosin jo joulusävyissäkin, niin nappasin sitä hopean kaveriksi koristeluihinkin.

Kimalletupsutikut shampanjalaseissa, glitterikupit ja niissä hauskat paperipillit ja Let´s party coctailtikkuja. 

Sädetikut kuuluvat uuten vuoteen ja tein niistä pienet koristeet/lahjat jokaiselle kattaukseen. Muistin, että minulla on jemmassa juuri saman väristä glitterpaketointinauhaa, kun kupeissa, jota käytin, sekä tähtileikkuri. Illalla sädetikut otettiin sitten mukaan ulos ja sytytettiin, kun menimme katsomaan naapuruston ilotulitusta. Meillä ei ollut kattauksessa nimikoituja paikkoja, mutta näistähän voisi samalla tehdä myös paikkakortit. 

Joululomalla parasta taisikin olla se, että saimme viettää aikaa monen ystävän ja sukulaisen kanssa. Oikein hyvää uutta vuotta teillekin ja kevättä kohti...

Mikki Hiiri -synttärit ja ajatuksia juhliin valmistautumisesta

Meillä juhlittiin viikonloppuna 2-vuotiaan Mikki Hiiri -synttäreitä. Reilu kaksi vuotta sitten meillä oli näin pieni tuhiseva hiirivauva, ja tällainen utelias ja vikkelä kuin Mikki Hiiri hänestä on kahdessa vuodessa tullut. Ristiäisiäkin juhlittiin aikoinaan kevyesti hiiriteemalla, joten tämä oli hyvää jatkoa. 

Meillä tulee synttärivieraita aina kauempaa, joten jotain ruokaisaa haluamme juhlissa tarjota. Tällä kertaa se oli salaattibaari. Pilkkomista toki riitti, mutta muuten helppo tarjoilu, kun mitään ei tarvitse paistaa tai keittää. Salaattibaarissa on myös se hyvä puoli, että ei tarvitse erikseen miettiä ruokavalioita, kun kaikki voivat koota vaihtoehdoista lautaselleen mitä itse haluavat.

Teeman mukaisesti tarvittiin tietysti synttärisankarille Mikki Hiiri -kakku, jonka me äitini kanssa, jo perinteisesti teimme yhdessä. Äiti teki jälleen pohjan ja täytti kakun, minä hoidin koristeluosuuden. Olen kuitenkin aiemmin kokeillut sokerimassan kanssa näpertelyä vain tasan kerran, joten jännitti onnistuuko visio ollenkaan. Viimeksi Panda-kakussa päälliseen ei riitänyt massaa sivuille asti, ja piti vähän improvisoida. Tällä kertaa massa riitti sivuillekin ja olin lapsellisen innoissani, kun Mikkikin näytti ihan Mikiltä. Nämä kuvat kakusta julkaisin jo viikonloppuna myös instagramissa ja oli hauska,amiten niin moni oli minun kanssani innoissaan kakusta! Kiitos kaikista kommenteista!
Toivottavasti kukaan muu kuin Noora ei kokenut kakun takia alemmuuskompleksia, koska sitä ei todellakkaan tämän kakun takia kannata kokea hänen eikä kenenkään muunkaan. Rennompi tai valmiina hankittu kakku on varmasti aivan yhtä rakkaudella tehty ja ihana. On varmasti käynyt selväksi, että minä nyt satun tykkäämään kaikenlaisesta näpertelystä, ja innostun helposti väkertelemään yksityiskohtien kanssa. Jos ei erityisemmin nauti juhlajärjestelyistä, niin on aivan yhtä ok mennä siitä mistä aita on matalin. Minäkin oikaisin monessa kohtaa. En leiponut leipomuksen leipomusta näihin juhliin. Mies teki sämpylät, äiti kakun ja anoppi Wilhelmiina-keksit.  Kaikki muu hankittiin valmiina tai puolivalmiina. 

Osasin ennakoida, että kiireisessä syysarjessa ei ole paljon aikaa irrottaa juhlien järjestämiseen.  Se aika mitä sain näpertelyyn laittaa oli eniten miehen ja äitini ansiota, jotka auttoivat juhlien järjestelyissä. Minä nautin juhlien visuaalisuuden ideoinnista ja kokoan ideoita synttäriteemoista pinterestiin pitkin vuotta, kun sellaisia tulee vastaan. Kun juhlat sitten lähestyvät, ei tarvitse paniikissa ruveta ideoimaan, vaan ennemminkin poiskarsimistekniikalla valikoida muutama kiva juttu, valitun teeman mukaisesti. Tällä kertaa tuon kakun lisäksi kokeilin tehdä oreo-kekseistä ja salmiakkinapeista Mikki Hiiriä.

Koristeluiden osaltakin pidän silmät auki jo pidemmän aikaa, ja itse asiassa idea Mikki-teemaan lähti noista Mikki-astioista, jotka osuivat juhlaliikkeessä silmääni. Tiedostan, että kertakäyttöastiat eivät ole se ekologisin vaihtoehto, mutta aina joskus ne helpottavat juhlien järjestämistä. Kertakäyttöastioilla saa loihdittua riittävän kokoisen ja yhtenäisen kattauksen isomallekin vierasjoukolle ja ne ovat samalla koristeita itsessään. 

Kaikki ei näissäkään juhlissa mennyt ihan putkeen, eikä tarvitsekaan. Mikki Hiiri -ilmapalloissa oleva helium ei kannatellutkaan palloja, kun laitoin niihin pahviset korvat, jotka niihin oli tarkoitettu. Eteenpäin nyökkäävät Mikki Hiiret olivat sen verran koominen näky, että korvista luovuttiin kokonaan.

Itse asiassa koko juhlat olivat vaakalaudalla. Viikkoa ennen juhlia alkoi selvitä,  että kaikki vieraat eivät pääsekään paikalle. Yksi tai kaksi perhettä, jos ei pääse osallistumaan, menee vielä vähän harmitellen tyyliin: "Koskaan ei kaikki pääse". Mutta kun peruutuksia sateli vielä edelliseen päivään saakka, ja lopulta yhteensä neljä perhettä ilmoitti esteestä, miettiin jo että, pitääkö juhlia siirtää. Onneksi juhlasankari ei vielä osaa odottaa isoa määrää vieraita, ja päätettiin että juhlat pidetään niiden kesken ketkä pääsevät. Tunnelma oli pienemmällä porukallakin tosi hauska, ja kaikki etävieraat hengessä mukana.

Tällä kertaa mitään ongintaa tai aarteenmetsastystä ei järjestetty, mutta lapset saivat lähtiessä mukaansa lahjapussit. Niissä oli sisällä jokaiselle minikokoinen Minni- tai Mikki-pehmolelu. Tuon ison Mikki-Hiiren synttärisankari sai meiltä lahjaksi ja nukkuu nyt sen kanssa.

Kaikkien juhlien tarkoitus on minusta tuoda arkeen vaihtelua, tehdä joistakin päivistä erityisiä. Oma äitini asuu kauempana, ja minusta on esimerkiksi ihanaa, että hän tulee aina poikien synttäreiden alla meille laittamaan juhlia minun kanssani. Kun emme näe joka päivä, on juhlien laittaminen meidän yhteinen juttu ja jotenkin sopii, että silloin aina juhlitaan seuraavaa sukupolvea. Puuhastellessa muistellaan poikien vauva-aikaa, minunkin lapsuuttaani ja juhlia joita aiemmin olemme yhdessä laittaneet. Kun isovanhemmat ovat kaukana, tällaisista asioista tulee yllättävän merkityksellisiä. Toki kiire meinaa aina tulla ja hermojakin saattaa kiristää, vaikka äitini oli sitä mieltä, että näin hyvin ajoissa emme koskaan aiemmin ole olleet. Ehkä niin, koska tällä kertaa en ottanut vieraita rullat päässä vastaan. Minnimäisen rusetinkin ehdin hiuksiini tehdä. Se että juhlia järjestäessä, ja niitä juhliessa olisi kivaa, on tärkeintä.

Italialainen iltapäivä

Olen potenut aikamoista Italia-kuumetta koko kesän. Olen toki nauttinut näistä Suomen välimerellisistä säistä, mutta ehkä juuri helteiden takia Italia-ikävä onkin noustanut monta kertaa päätään. Päätin sitten loihtia Italian omalle terassille ja kutsuin kaksi ystäväperhettä kylään.

Teema sopi siinäkin mielessä, että juhlimme vähän samalla toisen ystäväperheen läksiäisiä. Näiden maailmanmatkaajien kodin tekin olette nähneet Kylässä-sarjassa. He muuttavat siis ulkomaille Lähi-Itään. Italia on heillekin erityinen, vaikka sinne eivät nyt ole lähdössä. Itseasiassa heidän luokse meillä on syksyllä tarkoitus matkustaa. Siitä matkasta sitten lähempänä lisää.

Miten se Italia sitten syntyi meidän terassille. Italiasta kun on kyse, niin ruoalla erityisesti tietenkin. Aperitiiveiksi olisin halunnut tarjota bellinit, mutta koska se oli valmiina drinkkisekoituksena loppunut, päädyttiin toiseen Italiasta tuttuun, ja meillä suomessakin hittikesädrinkin maineeseen nousseeseen Aperol spritziin. Teimme Pizza Biancoa grillissä pizzakivellä ja tarjoilimme caprese salaattia. Viininä oli ystävien mukana tuoma rose, kesä kun on. Lapsiperheiden helteisen iltapäivän juhlista kun oli kyse, niin näissä juhlissa virtasi kuitenkin enemmän vesi. Tein juomapisteen hana-astioineen ja pilleineen pienelle sivupöydälle. Sitruunoita oli juomaa varten, mutta laitoin niitä myös kulhoihin ihan koristeeksi. 

Helteisenä päivänä tuhti tiramisu olisi ollut liikaa, varsinkin pizzan jälkeen, mutta sitruunasorbet oli raikas ja helppo jälkkäri. Ruokapöydässä puhuttiin käsillä ja lasten pulikoidessa kahluualtassa ääntä lähti, niin että kovin kaukana aidosta Italia-tunnelmasta ei oltu. Päivä vain kääntyi iltaan ihan liian nopeasti. Tällaisia pieniä rentoja juhlia pitäisi järjestää paljon useammin.