Helsingin pariisilaisin kahvila

Vähän harmi, että lempikahvilani ei ole ihan niin lähellä, että voisin siellä nauttia kahvini joka päivä. Silti se ei ole Pariisissa asti, vaikka niinkin voisi miljööstä luulla. Tai täytyy siis heti tarkentaa, että toki siis joisin kahvini Pariisissakin mielellään vaikka joka päivä. Café Succès, on kuitenkin niin lähellä sitä kuin mahdollista, Helsingin pariisilaisin kahvila.

Minähän en ole koko aikuisikääni juonut kahvia, vaan vasta joitakin vuosia. Ehkä tämä johtuu siitä millaista pahaa suodatin kahvia olen ihan ensimmäisen kerran kahvia maistaessani saanut. Kammoan edelleen "huoltoasemakahvia", mutta voin kyllä juoda hyvää vastakeitettyä suodatinkahviakin. Toki juon paljon mieluummin laadukkaita erikoiskahveja.
Edelleen aamuni alkavat mieluummin ilman kahvia, kuin kiireessä huonoa kahvia kiskoen. Minkäänlaista kofeiiniriippuvuutta en ole ehtinyt itselleni kehittää, ennemminkin olen herkkä kofeiinille, ja voin juoda kahvia päivässä korkeintaan vain pari kuppia.
Kahvi ei siis ole minulle vain piriste, vaan kokonaisvaltainen elämys ja minua kiinnostaa myös kulttuuri sen ympärillä.

Kun aloin juoda kahvia, join ensin vain silloin tällöin caffé lattea ja sitäkin mieluusti makusiirapilla. Nykyisin juon mieluiten cappuccinoa. Moni vannoo tummapaahtoisen kahvin nimeen, mutta ehkä tästä minun myöhäisherännäisyydestäni johtuen, pidän ainakin vielä vaaleapaahtoisesta kahvista enemmän. En voi väittää, että minusta olisi tullut vieläkään mikään kahvihifistelijä, mutta kahvifiilistelijä kyllä.

Meillä kotona kahvikone on miehen, enkä ole ollut kiinnostunut sen käytön opettelusta. Kun viime syksynä Giseldan luona pääsin tutustumaan laadukkaan kapselikahvikoneen ja hyvän kahvin saloihin, olen kyllä sellaisesta haaveillut. Paljastettakoon nyt myös, että muistelimme juuri eilen myös Italialais syntyistä paristakouluttajaamme edelleen varsin lämmöllä.;)

Mieluiten juon erikoiskahvini asianmukaisella hartaudella, tunnelmoiden ja nautiskellen, joko yksin tai hyvässä seurassa. Kaikkein mieluiten kahvilassa ja tietenkin hyvässä sellaisessa.

Tärkeä osa kahvielämystäni on siis paikka ja tunnelma, jossa kahvini juon.Cafe succèsissa parasta itse kahvin lisäksi onkin sen historia ja henki. Kahvilan perustajat perustivat kahvilan ensin Porvooseen ja sitten jo vuonna 1952 Helsinkiin Korkeavuorenkadulle, missä se edelleen on. He olivat juurikin inspiroituneet Pariisilaisista kahviloista, ja halusivat tuoda jotain saamaa myös Helsinkiin. Kahvilan tyyli on säilynyt ja minusta hyvä niin. Jossain arvostelussa kaivattiin tähänkin kahvilaan uudistusta. Toki paikkoja voidaan kunnostaa, että aika ei tee tiloista nuhjuisia, mutta toivon, että tällaiset paikat säilyttävät tyylinsä, eivätkä lähde jokaisen trendin mukaan. Trendikahviloita voi sitten hakea jostain muualta. Succèsin juttu ei ole trendipelleily, vaan aikaa kestävän kahvilakultuurin ylläpitäminen, herkulliset leipomotuotteet ja tietysti se kahvi.
Kipitän välillä kaupungilla ollessani ydinkeskustan vilinästä oikein mielelläni Korkeavuorenkadulle nauttimaan kahvini, ihan vain jo pelkän tunnelman vuoksi. Täältä minut siis saattaa löytää tulevana syksynäkin tekemästä töitä tai viettämästä rauhallista fika-hetkeä.

Kenelle muulle tuli Pariisi-kaipuu ja kahvihammasta alkoi kolottaa? Nautit sitten tänään kahvisi liikenteessä take away -mukista, kotona itse hartaudella valmistaen tai ihanassa kahvilassa, niin tee se tänään erityisellä tavalla nautiskellen, niin minä aion tehdä ihan juuri nyt.

Hyvää viikonloppua!

TUKHOLMA: Kanelipullaa ja muuta Tukholma-fiilistelyä

Mitä teillä tulee ensimmäisenä mieleen Tukholmasta? Itselläni tulee heti mieleen tyylikkäät ruotsalaiset, kauniit vanhat rakennukset ja Fika- hetki, eli kiireetön kahvittelu, jonka ruotsalaiset viettävät kotona, kahvilassa tai puistossa. Näihin kolmeen asiaan ja tietysti sisustusputiikkeihin (joihin palaan myöhemmin) kiteytyy Tukholma-fiilistelyni.

Meidän perhe on ainakin tehnyt parhaansa Ruotsin kansantalouden parantamiseksi syömällä yhdellä Tukholman matkalla aika monta kanelipullaa. Skippasimme matkalla jälkkärit, ja nappasimme mieluummin mukaan take away -kahvit ja pullat. Kaunis sää houkutteli mieluummin ulos ja istahdimme puistonpenkille katselemaan ihmisiä ja kauniita rakennuksia.

Pahoittelut, etten heti varoittanut, että jos siellä ei vielä ole tullut syötyä perjantaipullaa, niin tämän jälkeen saattaa pullanhimo iskeä. Siinä missä meillä Suomessakin vietetään jo ties monettako vuotta ,ruotsalaisten mallia seuraten, lokakuun alussa virallista korvapuustipäivää, niin tokihan kanelipulla ansaitsee tällaisen melkeinpä oman postauksensakin, eikös? Syyttäkää siis vain minua, jos täytyy ryhtyä leipomaan tai kurvata leipomokahvilan kautta viikonlopun viettoon.

No mistäs ne parhaat kanelipullat Tukholmassa sitten oikein saa? Minusta Fabriquelta, jonka leipomokahviloita on Tukholmassa muutamiakin. Tuo meidän perheen isompi pipopää on aikamoinen pullahiiri. "Mennäänkö jo hakemaan sitä pullaa" kuului rattaista, jos reitti ei ihan suoraa kulkenutkaan kahvilaan. Hyvän pullan lisäksi minä esteetikkona tietysti tykkäsin, kun kahviloiden tunnelma on niin kutsuva. Kiva vähän rouhea teollinen tyyli, silti tunnelmallisesti kynttilät ikkunalla lepattamassa. Huonolla säällä istuskelu sisällä kahvilassa olisi ollut varmasti ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin take awaykin.

Tukholman vinkkejä keräävät laittaakaa siis karttaan alla olevat osoitteet. Joku noista osuu varmasti kohdalle, kun kahvihammasta alkaa kolottaa ja pullanhimo iskee.
Fabrique
Långholmsgatan 27, Södermalm; Nybrogatan 6, Östermalm; Odengatan 42, Odenplan; Rosenlundsgatan 28, Södermalm; Scheelegatan 6, Kungsholmen; Södermannagatan 23, Södermalm

COFFEE TABEL DIARY: Kahvihetkiä Giseldan luona

Täällä vietetään syysloman ensimmäistä päivää. Sain jo viime viikolla ihanan arjesta irtautumisen kahvihetken muodossa. Teillekin varmasti monelle Coffee table diary -blogista tuttu Giselda oli kutsunut minut kylään kahville. Olemme tutustuneet blogin kautta, mutta itse asiassa asumme tosi lähellä toisiamme, melkeinpä voi sanoa, että olemme naapureita. Giseldan koti on niin kaunis. Sana elegantti tulee mieleeni ensimmäisenä. Tarkalla sisustussilmällä sisustettua, laadukkaita materiaaleja ja ajatonta tyylikkyyttä. Sanomattakin selvää, että ihastellen nautin olostani tässä kauniissa kodissa. Minut otti heti ovella vastaan suloinen Pluto-koira, mikä söpöliini.

Kyseessä ei ollut mikä tahansa kahvikutsu. Paikalle saapui nimittäin myös Nespressolta italialaissyntyinen Daniel pitämään meille baristaworkshopin. Baristaa Giselda ei valitettavasti saanut pysyvästi keittiöönsä, mutta siellä komeilee kuitenkin nyt uusi upea kahvikone Nespresso creatista plus. Pääsimme tutustumaan sen käyttöön, sekä tekemään ja maistelemaan kahveja.

Vaikka tämä postaus ei tällä kertaa ole omalta osaltani yhteistyöpostaus, voin kertoa, että ihastuin tuohon kahvikoneeseen sen verran paljon, että se on nyt omallakin haavelistalla.

Meillä kotona mies on se, joka enemmän harrasta kahvihifistelyä, ja on käynyt baristakurssinkin. Minä taas olen kahvin suhteen niin sanottu myöhäisherännäinen. Äitiys ja valvotut yöt ajoittain ajavat turvautumaan tavalliseen suodatinkahviin, mutta mieluiten nautin hyvästä kahvielämyksestä erikoiskahvin äärellä. Hyvä erikoiskahvi siis aina maistuisi, mutta meillä mies on saanut pitää käyttöoikeuden minusta monimutkaisen kahvikoneensa käyttöön, ja minä olen jäänyt haaveilemaan omasta Nespresson kapselikahvikoneesta.

Juttelimme Giseldan kanssa, että aina ei ole aikaa, eikä välttämättä kiinnostustakaan hifistellä kahvin valmistamisvaiheen äärellä juuri täydellistä kahvicremaa tai maitovaahdon koostumusta hakien. Nespresso Cratista Plus on ratkaisu meidänlaisille herkkusuille, joille olennaisempaa on itse valmis kahvikupillinen ja siitä nauttiminen. Nespresson laadusta kertoo se, että useampi Michelin-ravintolakin tarjoaa Nespresson kahvia. Kahvilatasoisia juomia paria nappia painamalla, tässä on varmasti vastaus monen muunkin toiveisiin. 

Tämän koneen kelpuuttaisin myös kauniin ulkomuotonsa puolesta keittiööni saman tien. Siihen asti, että haaveiluni toteutuu, kutsun itseni Giseldalle useamminkin. Naureskelin, että voin oikein mielelläni tulla tasaisin väliajoin tarkistamaan, miten opit on sisäistetty ja taidot kehittyneet. Toisaalta laitteen käyttö oli kyllä niin helpooa, että se ei juuri harjoittelua vaadi. 

Sadepäivän rauhallinen tunnelma sopi kahvitteluun, mutta laajemmat kuvat kodista jäivät, kun kahvihetken jälkeen alkoi jo hämärtää. Giseldan blogissa voi onneksi ihastella ja inspiroitua tästä kauniista kodista. Siellä myös Giseldan postaus meidän kahvihetkestä.

MAJA Coffee Roastery: Helsingin sympaattisin kahvila

Olen tässä syksyllä löytänyt ehkä Helsingin sympaattisimman pienen kahvilan. Enkä todellakaan olisi uskonut löytäväni sitä vanhan ostarin kulmasta, mutta siellä se on Lehtisaaressa MAJA Coffee Roastery, ja itseasiassa juuri paikka on tavallaan osa sen ainutlaatuisuutta. Sisustus on minimalistinen. Jos jossain "less is more" tulee todeksi, niin täällä. Kahvilassa on esimerkiksi käytetty puuta todella kauniisti, ja kahvilan tunnelma on lähes eteerinen, tähän on syynsä. Kahvilaa pitävästä pariskunnasta Kayan Nishikori on tominut sisustussuunnittelijana ja Tapani Huovinen taas on opiskellut puusepäksi. Itse asiassa hän on opiskellut puuartesaaniksi yhdessä mieheni kanssa. Kahvilasta oli juttu uusimmassa Design Stories -lehdessä, ja mies tunnisti jutusta tutut kasvot. Päätimme lähteä testaamaan tätä kahvilaa.
Kahvinautinto oli todella elämys. Tila on todella kaunis, kuin toiseen maailmaan astuisi, niin rauhallinen. Pelkästään sen seuraaminen, kun Kayan valmistaa suodatinkahvin huolella, on nautittavaa katseltavaa. Odotellessa ja kahvista nauttiessa voi selailla kahvilan kiinnostavaa lehtivalikoimaa. Monet lehdet ovat japaninkielisiä, mutta vaikka kieltä ei hallitsisi voi niiden estetiikkaan uppoutua kuuman kuppinsa kanssa.
Kahvi ei ole minulle jokapäiväistä, vaan se liittyy nimenomaan kahviloihin tai kotona rauhallisiin viikonloppuaamuihin. Minun on turha sanoa lyhyellä ja vähäisellä kahvinjuontikokemuksellani mitään muuta  analyysiä tästä kahvista kuin, että latteni oli todella hyvää ja pehmeän makuista. Kahvihifistelijät hoitakoot syvemmät analyysit.
Maja on siis itse asiassa myös kahvipaahtimo. Kahvi paahdetaan samassa tilassa ja heidän kahvejaan voi ostaa myös mukaan kotiin.
Tällä kertaa pikkumies nukkui ikkunan takana uniaan ja me saimme nautiskella ihan rauhassa. Mies ehti ottaa toisenkin kupin kahvia ja minä ehdin maistaa lopulta myös teetä, sillä välillä kun pikkumies veteli normaalia pidempään sikeitä raikkaassa syyssäässä. Teevalikoiman edessä luki "You drink coffee I drink tea my dear", lause, joka sopisi minunkin suuhuni. Tee kun on enemmän juttuni. Vaikka teenkään osalta en ole mikään asiantuntija, vaan luotan vain aisteihini. Hibiskusta ja minttua sisältävä tee oli täydellinen levolliseen syyspäivään, TOP OF THE DAY. Ostin tuota teetä lopulta myös kotiin tuliaisiksi kylmiä syysiltoja lämmittämään.
Japanin matkastamme on jo vuosia, mutta se on säilynyt yhtenä hienoimmista matkakokemuksista. Ehkä siksi, että Japanilaisten ystävien matkassa pääsimme kokemaan autentista Japanilaista elämää. Minua kiehtoo japanilaisten arvostus esteetiikkaa kohtaan. Sille annetaan paljon enemmän arvoa kuin meillä Suomessa. Pienet asiat ovat merkityksellisiä, kun meillä Suomessa on usein suuremmat linjat. Tästä kahvilasta japanilainen ja suomalainenestetiikka kohtaavat. MAJA on yksinkertainen ja silti moniaistillinen kokemus. Minut löytää MAJAsta jatkossakin varmasti useasti.