Hempeän keväinen vappukattaus

Meillä oli viime viikonloppuna ystäväpariskunta brunssilla, ja otin jo silloin kattauksessa ennakkoa vappuun. Pöydän keskipisteenä oli keväisen hempeä kimppu. Kukkakauppaan astellessani ajattelin hankkivani yksittäisinä kukkina joko pioneja, hortensian tai jaloleinikkejä, mutta mitään näistä ei sattunut olemaan irrallaan. Valmiista kimpuista niitä kuitenkin löytyi. Tässä kimpussa oli kahta kolmesta etsimästäni, joten se pääsi meidän vappukimpuksi. Kimppu on kestänyt hyvin, joten siitä on iloa vielä nyt oikeanakin vappuviikonloppuna. Jos tuo kimppu nyt ei varsinaisesti ole mikään vappukoriste, niin ilmapallot ja serpentiini toivat suoremmin vappufiilistä. Hillittyjen sävyjen ystävä, kun olen niin en lähtenyt silti niissäkään väri-iloitteluun. Pöydällä kiemurteli musta serpentiini, ja pari valkoista ja mustaa ilmapalloa.

Kivoja kahviservettejä on ihan yleisesti ollut minusta vaikea löytää. Isot TineK:n servetit ovat aina olleet suosikkejani, mutta olen harmitellut, että niitä on vain isoa kokoa. Toiveeseeni (ja varmasti monen muunkin) on nyt vastattu, ja TineK:n serveteistä on tullut nyt myös se kaivattu pienempi kahviservettikoko. 

Astioiksi päätyivät yksinkertaiset valkoiset astiat. Ne ovat alelöytöni Cobellosta joskus viime talvelta. Ensin löysin kupit Espoon liikkeestä ja myöhemmin Vantaan liikkeestä vielä kulhot sekä ison lautasen tarjoiluastiaksi. Nämä astiat ovat olleet paljon käytössä ja vilahdelleet kuvissa täällä blogissakin useamman kerran. Pari marimekon kulhoa päätyivät vielä lisäksi kattaukseen.

Pääsemme miehen kanssa huomenna ystävien kanssa ulos dinnerille. Mummi ja vaari hoitavat pikkumiesta, joten jos vanhemmat ovat innoissaan omasta ohjelmastaan, niin on kyllä poikakin omastaan. Sunnuntaina katsotaan sitten fiiliksen ja sään mukaan mitä tehdään, ilman sen suurempia etukäteissuunnitelmia.

Hauskaa vappua! Kesä on ihan pian täällä!

Isoista ikkunoista

Olen saanut joitakin kysymyksiä niin teiltä blogin seuraajilta (kuin myös talossa käyneiltä) isoista ikkunoista, ja niiden peittämisestä tai peittämättä jättämisestä. Päätinkin, että kirjoitan tästä ihan oman postauksen, koska ehkä siellä on vielä muitakin, jotka pohtivat suhtautumistaan ja käytännön asioita liittyen isoihin ikkunapinta-aloihin.

Visuaalinen puoli

Isot ikkunat ovat näyttävät ja tuovat paljon luonnonvaloa ja sitä kautta tilantuntua sisätiloihin. Tämä on ensimmäinen ja tärkein syy miksi meidän talossa on paljon ikkunapinta-alaa. Meillä oli viikonloppuna ystäviä ja fiilistelimme suuria ikkunoita, kun sääilmiöt olivat täällä Espoossa lauantaina varsin kummalliset. Nimittäin muutaman tunnin sisällä paistoi ensin aurinko, sitten satoi vettä, jonka jälkeen rakeita, välillä ukkonen jyrisi ja iski salamat, ja lopulta vielä satoi höyhenen kokoisia lumihiutaleita. Kaikki siis yhden päivän aikana. Lauantai oli hyvä esimerkkki siitä miten sään vaihtelut toivat isojen ikkunoiden ansiosta ulkotilan ikään kuin sisään. Ylläolevaan kuvaan koitin lumisateen aikana tallentaa sen, miten työhuoneen ikkuna on välillä kuin suuri sään mukaan muutuva taulu. Täytyy myöntää, että lumisateen alkaessa ensin kirosimme, että mikäs kevätsää se tällainen on, mutta sitten löysimmekin itsemme makoilemasta olohuoneen sohvilta tuijotellen kahdenkerroksen korkuisista ikkunoista taivaalle. Näky oli maaginen! Lapsenahan sitä saattoi makoilla keskellä lumihankea maassa katse kohti taivasta, mutta harvoinpa sitä aikuisena lumisateessa makoilee.

Ikkunoiden pesemisestä

 Jos itse olen tällainen fiilistelijä ja esteetikko, niin joku toinen voi isoja ikkunoita katsellessa ajatella ensimmäisenä vain ikkunan pesua. Tottahan sekin on, eihän ikkunat itsellään puhdistu. Ikkunoita ei meillä pestä joka viikkosiivouksen yhteydessä (jotkut kuulemma tekevät niinkin), vaan ikkunat pestään korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Pikkumies on yllättävän hyvin heti oppinut, että ikkunoihin ei lähmitä pienillä käsillä, ja jos joskus hän niihin koskee, niin sellaiset jäljet pyyhkäisee helposti. Nykyään on onneksi myös suhteellisen edullisesti ikkunanpesufirmoja, jotka eivät kotitalusvähennyksen jälkeen maksa paljon.

Verhoja vai ei

Minulla ei varsinaisesti ole mitään yksinkertaisia ja tyylikkäitä verhoja vastaan, mutta ajattelen, että ei myöskään ole mikään itsestäänselvyys, että verhot pitäisi aina olla. Tämän talon modernit lattiasta alkavat ikkunat eivat tyylillisesti kaipaa kangaspalasia sivuilleen. Isoissa ikkunoissa näkee usein  lamelliverhoja, mutta ne taas ovat tyyliini liiankin modernit ja julkitilamaiset. Ehkä makuuhuoneessa voisin hotellimaiset tai hyvin kevyet pitkät verhot joskus nähdä. Pääsääntöisesti meille ei siis kuitenkaan ole tulossa varsinaisia verhoja.
Yläkertaan laitatimme sälekaihtimet, ennen kaikkea siksi, että makuuhuoneet saa pimeämmiksi. Sälekaihtimetkaan eivät varsinaisesti ole mitkään lempparini, mutta tässä tapauksessa kuitenkin huomaamattomin vaihtoehto, koska ne saa myös halutessaan vedettyä ylös. 
Vessoissa ei ikkunoita meillä olekaan. Kylppärin ikkunaan on tulossa peilaava kalvo, niin että luonnonvalo edelleen pääsee tilaan ja ikkunasta näkee ulos, mutta ei ulkoa sisälle. 
Meidän koti on rauhallisen lyhyen päättyvän tien varrella, joten alakertaan emme myöskään kaipaa ikkunoiden peittämistä yksityisyyden takia. Tämä riippuu varmasti paljon ihmisestä, mutta itseäni ei muutamat koiranulkoiluttajat ja ohi kulkevat naapurit haittaa. Ketään tuskin kiinnostaa missä lökäreissä kotonani kuljen, jos kiinnostaa niin siitä vain. :D Nyt talon ja tien välissä piha on vielä tyhjä, mutta kun autokatos on valmis ja kasvitkin kasvavat, niin nekin tuovat jonkun verran suojaa. Talon takanahan on kallio, joten se on luonnonnäkösuoja siihen suuntaan. Kalliolta ei siis tuijottele kuin rinteessä pomppiva rusakko silloin tällöin. 
Aurinko sen sijaan paistaa ikkunoista sisään ja lämmittää aurinkoisena päivänä kyllä aikalailla. Talossa on viilennin, mutta voi olla, että jokin ratkaisu täytyy silti iikunoihin kehittää. Olohuoneen, keittiön ja ruokailutilan ikkunoiden viereen on asennettu sähköt tätä asiaa ajatellen, niin että ikkunoihin voi asentaa sähköiset verhot. Vaihtoehtoja on olemassa sekä ulko- että sisäpuolelle asennettavissa sähköverhoissa. Jollain messuilla kyselimme esimerkiksi verhoista, jotka heijastavat auringonvaloa pois, ja joista näkee ulos, mutta ei ulkoa sisälle. 
Nyt on siis kuitenkin vielä menty täysin ilman verhoja alakerrassa ja säkekaihtimilla yläkerrassa. 


Jos sieltä löytyy ajatuksia tai kokemuksia suurista ikkunoista tai niiden verhoratkaisuista, niin jättäkää ihmeessä kommentteja minun ja muiden asiasta kiinnostuneiden luettavaksi.

Kauniita unia uuden kodin makuuhuoneessa

Nyt olisi vuorossa talokierroksen toinen pysäkki, eli aika vilkaista makuuhuoneeseen.
Yleisesti luotan makuuhuoneen sisustuksessa selkeyteen. Pehmeitä materiaaleja, seesteistä tunnelmaa, hillitty värimaailma, ja jos mahdollista, niin tuoreita kukkia yöpöydällä. Eustoma onkin niin sanottu arkikukkani, koska yhdestäkin oksasta saa katkottua monta pientä kukkaa, ja ne kestävät pitkään. Makuuhuoneemme ei neliöiltään ole mikään valtavan suuri, mutta minusta juuri riittävä. Suunnittelussa neliöitä haluttiin mieluummin käyttää oleskelutiloihin. Meillä ei ole makuuhuoneessa esimerkiksi telkkaria tai työpöytää, koska huone on pyhitetty levolle.

Sängyn toiselle sivulle jää vain kapea tila ennen ovea, ja se asetti yöpöydän koolle vaatimuksensa.Yöpöydiksi päätyivät IKEAn VALJE seinäkaapit. Seinään kiinnitettävä kaappi on riittävän ilmava ratkaisu, eikä yöpöytä tuki kulkureittiä.
Yöpöydän päällä olevissa yksityiskohdissa näkyy ikuinen Pariisi-ikäväni. Hopeiset kehykset toin Zara Home:lta tuliaisiksi viimeisimmältä Pariisinmatkalta, ja niissä oleva kuvakin on tuliainen sieltä. Irrotin sivun Diptyguen katalogista, joka Pariisin liikkeessä sujautettiin mukaani paperikassiin. Katalogia selatessani katsoin heti tätä kuvaa sillä silmällä, että senhän voisi vaikka kehystää. Toisella yöpöydällä on meille rakas kuva, jonka Laura Schneider on ottanut pikkumiehestä 10 päivän ikäisenä.
Makuuhuoneen valaistusta suunniteltaessa olennaisimpana asiana oli toimiva yö/lukuvalo. Meillä on nimittäin edellisissä asunnoissa ollut makuuhuoneessa surkeat yö/lukuvalaisimet. Syy on ollut se, että makuuhuoneissa ei ole ollut tilaa yöpöydille (ainakaan kuin yhdelle), enkä ole halunnut seinille valaisimia, joista roikkuu johdot seinällä. Suunnittelu- ja rankennusvaiheessa tällaisiin asioihin voi onneksi helposti vaikuttaa. Valaisimiksi valikoitui Artemiden Tolomeo micro parete seinävalaisimet, joiden johdot saatiin siististi seinän sisään. Tässä pienemmässä mallissa katkaisija oli alunperin roikkuvassa johdossa, mutta sähkömies siirsi sen valaisimen juureen (johtoa vain pitäisi vielä ylhäältä lyhentää). Tämä valaisin sopii minusta talon henkeen tyyliltään, ja se on mittasuhteiltaan juuri oikean kokoinen. Koska olen haaveillut pellavaisesta sängynpäädystä, niin halusin että valaisimet kiinnitetään seinään yöpöytien päälle. Pitkän varren ansiosta valoa voi silti siirrellä kohdevaloksi myös sängyn yläpuolelle. Toimivien yövalaisimien kanssa olenkin nyt huomannut, että kattovaloa ei tässä huoneessa taideta edes tarvita.

Pidän muhkeasta petauksesta, jossa on kerroksia. Valkoiset puuvilla- tai pellavalakanat ovat ne jotka huomaan useimmiten valitsevani petaukseen. Lakanoissa suosin yksivärisiä, mutta koristetyynyissä saattaa olla myös kuvioa.  Tuo Chhatwal & Jonsson tyyny tuo minusta kivasti ryhtiä petaukseen ja sen kanssa mustat valaisimet eivat jää ainoaksi mustaksi elementiksi. Olohuoneen sohvalta löytyy meillä vastaava tyyny neliön muotoisena, ja koska kiikutin sitä jo väliaikaisessa kodissa aina välillä makuuhuoneeseen, niin hankin lopulta makuuhuoneeseen toisen, mutta vain erikokoisena. 

Päiväpeittomme on vuosia vanha, ja periaatteessa kyllä pidän siitä edelleen. Se vain jäi tuulettaessa johonkin kiinni ja ohut pintakangas repeytyi. Pikkumiehen tekosina siihen on ilmestynyt myös tahra, joka ei lähtenyt pesulassakaan. Uusi olisi siis etsinnässä. Tuntuu vain, että kivoja muhkeita päiväpeittoja on todella vaikea löytää. Olenkin harkinnut tuplaleveän untuvapeiton hankkimista päiväpeitoksi. Vinkkejä / kokemuksia sellaisesta tai muista kauniista päiväpeitoista otetaan täällä mielellään vastaan. Näin korkeaan sänkyyn on myös vaikea löytää maahan asti ulottuvaa helmalakanaa. Se siistisi kokonaisuutta varsinkin, jos päiväpeitto vaihtuu sellaiseen, joka ei ulotu lattiaan asti. Bemziltä riittävän pitkän saattaisi löytää, mutta hinta kyllä kirpaisee.

Makuuhuoneen yhteydessä on vaatehuoneeni. En nyt mene siihen vielä tääs yhteydessä sen enempää, koska ehkä se voisikin olla seuraava huone jonka teille esittelen.
Tulevan vauvan sängyllekin jää makuuhuoneessa vielä juuri sopiva paikka meidän sängyn viereen, kun miehen vaatekaappien ja seinän väliin jää sivuikkunan eteen tilaa. Tuohon nurkkaukseen palaan myös sitten vielä myöhemmin, koska nyt sen sisustus on vasta suunnitteluasteella. Saman suvussa kulkevan korisängyn (tämän, jossa isovelikin nukkui) varasin jo meille mummolani vintiltä.

Tällä hetkellä varsinaisesti ainut huonekalu, joka makuuhuoneesta sängyn lisäksi löytyy, on Kirsi Valantin suunnittelema ystävä-tuoli. Kyseinen tuoli on nettikirppislöytöni, mutta se kaipaisi kuumeisesti kunnollista hyvin istuvaa verhoilua. 

Makuuhuoneissa tuoleille kertyy usein helposti vaatteita, mutta jostain syystä tämä tuoli ei yleensä ole joutunut pyykkikasan alle. Siihen nostetaan aina yöksi päiväpeitto ja koristetyynyt, joten ehkä siksi siihen ei tule jätettyä vaatteita. Ikkuna jonka edessä ystävä-tuoli on, on ranskalainen parveke lasikaiteella. Odotan jo kesäisiä lämpimiä öitä, niin että oven voi jättää auki ja istuskella tässä tuolissa kesää fiilistellen.

2-vuotiaan synttärit ja yhdistetyt tuparit

Kutsuimme sukulaisia ja pojan kummit vastavalmistuneeseen tiipiihime juhlimaan 2-vuotiaan synttäreitä. Viralliset synttärit oli jo noin kuukausi sitten, mutta haluismme viettää juhlia vasta täällä uudessa kodissa. Juhlia vietettiinkin siksi vasta viime viikonloppuna. Muutosta oli vasta pari viikkoa, ja kuten jo kerroinkin olin migreenissä juhlien alla. Tykkään yleensä suunnitella ja valmistella juhlia hyvissä ajoin, mutta tällä kertaa juhlat laitettiin kasaan nopeasti. Kivat juhlat syntyi kevyemminkin. Ihmisethän juhlan aina lopulta tekevät.

Poika sai kuukausi sitten oikeana syntymäpäivänään lahjaksi tiipiiteltan uuteen huoneeseensa, ja ajatus tiipiiteemasta yhditettyihin synttäreihin ja tupareihin tuli siitä. Tiipiit on tällä hetkellä pojalle kova juttu muutenkin. Hänen huoneeseensakin odottaa rullat tiipii-tapettia. Hän kutsuu nykyisin kaikkia kolmion muotoisia asioita tiipiiksi. Tiipiikutsut ja tiipiisynttärikortti olivat ainut asia, joita muuuten aloitin tekemään jo aikaisessa vaiheesa, toki niidenkin kanssa viimeistely jäi silti viime tippaan. Samoista materiaaleista syntyi sitten vielä myös kakunkoristeet. 

Mummi (miehen äiti) leipoi pikkuleivät ja mumma (minun äitini) kakun ja suolaiset herkut. Minä pääsin siis helpolla, kun koristelin vain kakun ja tein saalatit ja hädelmätikkuja.
Pikkumies nautti niin juhlista! Hän oli puhunut monta viikkoa kakusta. Kynttilät sammuikin hienosti yhdellä puhalluksella. Omatoiminen poika olisi halunnut itse leikatakin kakkua, mutta sen verran uhkaavasti kakkulapio kuitenkin helilui, että iskä vähän auttoi. Hauska ajatella, että nämä juhlat tullaan aina muistamaan ensimmäisinä juhlina, jotka vietettiin tässä talossa.

Onnellisia uutisia

Onnellisia uutisia: Meille on tulossa vauva!

Olen niin kiitollinen, että perheemme kasvaa ja pikkumies saa sisaruksen. Olen nöyränä, sillä en olisi uskonut, että saan kokea tämän ihmeen toisen kerran. 

Raskaus on tuntunut monissa asioissa samanlaiselta kuin ensimmäinenkin. Olen todella onnellinen, mutta myös huolissani, että onhan vauvalla varmasti kaikki hyvin vatsassa. Raskaus on nyt 16. viikolla, ja olen joitakin viikkoja tuntenut satunnaisia vauvan liikkeitä. Niiden tunteminen rauhoittaa mieltä. Vatsa tuli nopeasti esiin, ja viikkoihin nähden tuntuukin, että se onkin jo aikamoinen. Tätä ei todellakaan ole enää hetkeen piiloteltu. Iso vatsakin on itselleni konkreettinen todiste, että siellä se pikkuinen joka päivä kasvaa ja kehittyy. 

Itse olen voinut hyvin, jos ei lasketa normaalia alkurakauden pahoinvointia. Tässä raskaudessa kärsin pahoinvoinnista enemmän ja pidempään, ja olen ollut paljon väsyneempi. En ole joutunut oksentamaan, mutta kuvotus ja heikotus teki välillä melkein toimintakyvyttömäksi. Toisaalta elämäntilannekin on nyt niin toinen kuin ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisen raskauden alussa olin kesälomalla ja pystyin helposti tarvittaessa himmaamaan vauhtia. Nyt raksan loppukiri oli juuri silloin kovimmillaan, eikä 2-vuotiaankaan vauhdissa lepäillä. Blogi siis hiljeni kevättalvella raksan lisäksi myös tästä syystä.  

Erilaista tässä raskaudessa on myös se, että viimeksi äidiksi tuleminen pohditutti tietysti todella paljon. Nyt olen jo äiti, ja vaikka siinä asiassa kasvaa ja oppii joka päivä, niin tiedän siitä kuitenkin jo jotain. Tuntuukin, että tavallaan huomio on tällä toisella kertaa ehkä vieläkin enemmän juuri vauvassa. Jos ihan kaikki ei tule nyt uutena, niin elämä kahden lapsen kanssa tulee olemaan erilaista, ja esikoisen elämässä tuleminen isoveljeksi on suuri asia. Luotan kuitenkin siihen, että asiat menevät luonnollisella painollaan.

Me emme varsinaisesti kertoneet pikkumiehelle vauvauutisia, koska hän tuntui heti tietävän ne. Kun vatsakaan ei vielä näkynyt kysyin häneltä, että mikä äidin masussa on, ja hän vastasi heti: "Vauva!", kuin se olisi maailmankaikkeuden ilmiselvin asia. Näillä kahdella taitaa olla jo nyt ihan oma yhteys.

Uuden kodin olohuone

Olohuone on nyt ensimmäinen huone, jonka teille talosta esittelen. Tämäkään huone ei toki ole täysin valmis, mutta toivottavasti siedätte esimerkiksi seinävalaisimia varten seinällä roikkuvat johdot. Sen sijaan parasta tässä tilassa on minusta suuret lattiasta alkavat ikkunat, ja kahden kerroksen korkuinen huonekorkeus. Alakerrassa on muutenkin normaalia huonekorkeutta korkeampi huonekorkeus (2m 85cm). Olemmekin saaneet kommentteja, että talo tuntuu neliöitään isommalta. Tästä saammekin kiittää arkkitehtiamme, joka suunnitteli taloon toivomaamme tilantuntua ja avaruutta.

Pidän valkoisista seinistä, mutta talon isoimmalle seinälle valitsin silti harmaan sävyn. Kylmä ja silti pehmeä harmaan sävyn löytyi Värisilmän Lumo -sävykartasta, ja sävyn nimi on Huurteinen.

Takka on tilan katseenkiinnittäjä ja tunnelman luoja. Halusin, että takka aukeaa myös ruokailutilan suuntaan ja siksi päädyimme kulmatakkaan. Takka on sijoitettu osittain portaiden alle, niin että portaat ja takka ovat ikään kuin samaa rakennelmaa. Suunnittelin takan siten, että takan viereen jää matala taso, joka myös sijoittaa takkapesän niin, että se ei jää liian sivuun olohuoneeseen nähden. Takan ja seinän väliin on vielä tulossa kiinteä hyllykkö, jossa on alakaapit. Kiinteä hyllykkö tuleekin olemaan sisustuksellisesti merkittävä asia, koska ilman juuri mitään esineitä olohuone on ehkä vielä vähän askeettinen. Matto ja sohvat onneksi tuovat pehmeyttä. Tämän Annon villamaton hankin jo joskus talvella alesta odottamaa uutta kotia. Ulkonällisesti olisin kyllä pitänyt siitä, mutta valitettavasti se on vain jo osoittautunut todella pöliseväksi. Olohuoneen lopullinen matto on siis vielä etsinnässä. Koitan vielä, jos tämä matto menisi yläkerran aulassa tai sitten joudun luopumaan siitä kokonaan. Tuolle Hayn pöydälle olisi tarvetta ja paikka myös yläkerran aulassa, joten myös jollekin toiselle matalalle pöydälle olisi vielä tarvetta. 

Sohvavalintamme ovat Decotiquen Le Grand air sohva ja loveseat. 

 Uusi talo uusine pintoineen kaipasi vähän kontrastia rinnalleen, ja tämä "Loose-fit" -verhoiltu malli oli mielessäni pitkään. Puuvillasta, viskoosista ja pellavasta kudottu kangas on laadukas, ja untuvakerrokset täytteessä tekevät sohvasta miellyttävän. 

Haaveilin valkoisista sohvista, mutta koska ruokailutila on aivan olohuoneen vieressä, oli lapsiperheessä realistisempaa päätyä harmaaseen. Nyt kun sohvat ovat tuossa, niin pidän kyllä tästä harmaasta todella paljon, eikä se tunnu yhtään kompromissiratkaisulta. Koska tila muuten on vaalea, niin harmaat sohvat juurruttavat hyvin korkeaa tilaa. Päälliset ovat irrotettavat ja valkoista verhoilua myydään myös erikseen. Sohvavalintaa helpotti, että optio valkoisiinkin päällisiin säilyy, jos joskus realiteetit ovat toiset ja kaipaa vaihtelua.

Huonekalujen mittasuhteet ovat tietysti myös asia joka vaikutti sohvavalintaan. En halunnut, että tila menee liian tukkoon, mutta halusin, että olohuoneessa on kaksi sohvaa. Normaalia leveämpi nojatuoli onkin juuri sopiva ratkaisu, ja siitä on nopeasti tullut ihan lempipaikkani. Loveseat-nimi kuvailee nojatuolia hyvin. Tähän nojatuoliin voi käperyä kullan kanssa, lukea kirjaa pikkumiehelle tai yksin istuessa heittää jalat rennosti ylös. Tunnelmallinen takkatuli ja tämä tuoli ovatkin jo osoittautuneet täydelliseksi yhdistelmäksi.

Viikot vilistää

Niin ne vain viikot vilistävät ja olemme asuneet uudessa kodissa jo kaksi viikkoa. Rauhallisia hetkiäkin on ollut jo siellä täällä, mutta vasta ensi viikonloppuna meillä ei ole mitään sovittua tai suunniteltua ohjelmaa. 

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa meni laatikoiden vimmaiseen tyhjäämiseen. Sitä halusi pahimmat röykkiöt nopeasti pois silmistä ja kodin näyttämään kodilta. Mukavasti motivaatiota paikkojen järjestelyyn toi myös se, että meillä oli heti ensimmäisenä muuton jälkeisenä viikonloppuna talotoimittajan taloesittely. Ihmisiä kävikin paljon, ja joku teistä lukijoistakin oli bongannut Hesarin ilmoituksen ja löysi paikalle. Halusimme itse olla henkilökohtaisesti paikalla vastailemassa kysymyksiin ja kertomassa rakentamiskokemuksia .

Kiireisten viikkojen tai oikeastaan kuukausien jälkeen stressi alkoi sitten laueta, ja tästä viikosta menikin sitten useampi päivä migreenissä. Viikonlopulle oli kuitenkin sovittu pikkumiehen 2-vuotissynttärit, jotka virallisesti olivat jo kuukausi sitten. Jännitin tulenko kuntoon, niin että järjestelyt hoituvat. Perjantaina olin vihdoin ihan kunnossa, ja mumma ja mummi olivat onneksi luvanneet hoitaa leipomisen, niin juhlia ei tarvinnut perua. Pikkumies oli niin odottanutkin juhliaan, erityisesti "kakkuu"ja vieraitaan, että onneksi lauantaina päästiin juhlimaan. Samalla juhlimme vähän myös tupareita, koska vieraat tulivat nyt ensimmäisen kerran uuteen valmiiseen kotiimme. Tämän kimpun olin ehtinyt hankkia itse juhliin, mutta talo täyttyi eilen pojan synttärilahjojen lisäksi myös vieraiden tuomista keväisistä kukkakimpuista. Kukkahullu oli tietysti mielissään, kun nyt on saanut melkein joka huoneeseen tuoreita kukkia.

Eilisiin juhliin palaan vielä, mutta eiköhän ensin aloiteta talokierros. Ensimmäisenä on luvassa olohuone.