Kauniita unia uuden kodin makuuhuoneessa

maanantai 25. huhtikuuta 2016



Nyt olisi vuorossa talokierroksen toinen pysäkki, eli aika vilkaista makuuhuoneeseen.
Yleisesti luotan makuuhuoneen sisustuksessa selkeyteen. Pehmeitä materiaaleja, seesteistä tunnelmaa, hillitty värimaailma, ja jos mahdollista, niin tuoreita kukkia yöpöydällä. Eustoma onkin niin sanottu arkikukkani, koska yhdestäkin oksasta saa katkottua monta pientä kukkaa, ja ne kestävät pitkään. Makuuhuoneemme ei neliöiltään ole mikään valtavan suuri, mutta minusta juuri riittävä. Suunnittelussa neliöitä haluttiin mieluummin käyttää oleskelutiloihin. Meillä ei ole makuuhuoneessa esimerkiksi telkkaria tai työpöytää, koska huone on pyhitetty levolle.



Sängyn toiselle sivulle jää vain kapea tila ennen ovea, ja se asetti yöpöydän koolle vaatimuksensa.Yöpöydiksi päätyivät IKEAn VALJE seinäkaapit. Seinään kiinnitettävä kaappi on riittävän ilmava ratkaisu, eikä yöpöytä tuki kulkureittiä.
Yöpöydän päällä olevissa yksityiskohdissa näkyy ikuinen Pariisi-ikäväni. Hopeiset kehykset toin Zara Home:lta tuliaisiksi viimeisimmältä Pariisinmatkalta, ja niissä oleva kuvakin on tuliainen sieltä. Irrotin sivun Diptyguen katalogista, joka Pariisin liikkeessä sujautettiin mukaani paperikassiin. Katalogia selatessani katsoin heti tätä kuvaa sillä silmällä, että senhän voisi vaikka kehystää. Toisella yöpöydällä on meille rakas kuva, jonka Laura Schneider on ottanut pikkumiehestä 10 päivän ikäisenä.
Makuuhuoneen valaistusta suunniteltaessa olennaisimpana asiana oli toimiva yö/lukuvalo. Meillä on nimittäin edellisissä asunnoissa ollut makuuhuoneessa surkeat yö/lukuvalaisimet. Syy on ollut se, että makuuhuoneissa ei ole ollut tilaa yöpöydille (ainakaan kuin yhdelle), enkä ole halunnut seinille valaisimia, joista roikkuu johdot seinällä. Suunnittelu- ja rankennusvaiheessa tällaisiin asioihin voi onneksi helposti vaikuttaa. Valaisimiksi valikoitui Artemiden Tolomeo micro parete seinävalaisimet, joiden johdot saatiin siististi seinän sisään. Tässä pienemmässä mallissa katkaisija oli alunperin roikkuvassa johdossa, mutta sähkömies siirsi sen valaisimen juureen (johtoa vain pitäisi vielä ylhäältä lyhentää). Tämä valaisin sopii minusta talon henkeen tyyliltään, ja se on mittasuhteiltaan juuri oikean kokoinen. Koska olen haaveillut pellavaisesta sängynpäädystä, niin halusin että valaisimet kiinnitetään seinään yöpöytien päälle. Pitkän varren ansiosta valoa voi silti siirrellä kohdevaloksi myös sängyn yläpuolelle. Toimivien yövalaisimien kanssa olenkin nyt huomannut, että kattovaloa ei tässä huoneessa taideta edes tarvita.


Pidän muhkeasta petauksesta, jossa on kerroksia. Valkoiset puuvilla- tai pellavalakanat ovat ne jotka huomaan useimmiten valitsevani petaukseen. Lakanoissa suosin yksivärisiä, mutta koristetyynyissä saattaa olla myös kuvioa.  Tuo Chhatwal & Jonsson tyyny tuo minusta kivasti ryhtiä petaukseen ja sen kanssa mustat valaisimet eivat jää ainoaksi mustaksi elementiksi. Olohuoneen sohvalta löytyy meillä vastaava tyyny neliön muotoisena, ja koska kiikutin sitä jo väliaikaisessa kodissa aina välillä makuuhuoneeseen, niin hankin lopulta makuuhuoneeseen toisen, mutta vain erikokoisena. 
Päiväpeittomme on vuosia vanha, ja periaatteessa kyllä pidän siitä edelleen. Se vain jäi tuulettaessa johonkin kiinni ja ohut pintakangas repeytyi. Pikkumiehen tekosina siihen on ilmestynyt myös tahra, joka ei lähtenyt pesulassakaan. Uusi olisi siis etsinnässä. Tuntuu vain, että kivoja muhkeita päiväpeittoja on todella vaikea löytää. Olenkin harkinnut tuplaleveän untuvapeiton hankkimista päiväpeitoksi. Vinkkejä / kokemuksia sellaisesta tai muista kauniista päiväpeitoista otetaan täällä mielellään vastaan. Näin korkeaan sänkyyn on myös vaikea löytää maahan asti ulottuvaa helmalakanaa. Se siistisi kokonaisuutta varsinkin, jos päiväpeitto vaihtuu sellaiseen, joka ei ulotu lattiaan asti. Bemziltä riittävän pitkän saattaisi löytää, mutta hinta kyllä kirpaisee.


Makuuhuoneen yhteydessä on vaatehuoneeni. En nyt mene siihen vielä tääs yhteydessä sen enempää, koska ehkä se voisikin olla seuraava huone jonka teille esittelen.
Tulevan vauvan sängyllekin jää makuuhuoneessa vielä juuri sopiva paikka meidän sängyn viereen, kun miehen vaatekaappien ja seinän väliin jää sivuikkunan eteen tilaa. Tuohon nurkkaukseen palaan myös sitten vielä myöhemmin, koska nyt sen sisustus on vasta suunnitteluasteella. Saman suvussa kulkevan korisängyn (tämän, jossa isovelikin nukkui) varasin jo meille mummolani vintiltä.



Tällä hetkellä varsinaisesti ainut huonekalu, joka makuuhuoneesta sängyn lisäksi löytyy, on Kirsi Valantin suunnittelema ystävä-tuoli. Kyseinen tuoli on nettikirppislöytöni, mutta se kaipaisi kuumeisesti kunnollista hyvin istuvaa verhoilua. 
Makuuhuoneissa tuoleille kertyy usein helposti vaatteita, mutta jostain syystä tämä tuoli ei yleensä ole joutunut pyykkikasan alle. Siihen nostetaan aina yöksi päiväpeitto ja koristetyynyt, joten ehkä siksi siihen ei tule jätettyä vaatteita. Ikkuna jonka edessä ystävä-tuoli on, on ranskalainen parveke lasikaiteella. Odotan jo kesäisiä lämpimiä öitä, niin että oven voi jättää auki ja istuskella tässä tuolissa kesää fiilistellen.

6 kommenttia:

  1. Hei, et ole vielä vastannut edellisen postauksen kommenttiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut, että vastaaminen kesti. Kirjoitin siis lopulta aiheesta ihan erillisen postauksen. :)

      Poista
  2. Ihanan selkeää olematta silti liian askeettista - koristetyynyt sängyllä tuo sellaista kivaa pientä arjen ylellisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Tunnelma syntyy tosiaan juuri pienillä asioilla, kuten koristetyynyillä. :)

      Poista
  3. Tosi raikasta ja skandinaavista eli kaunis makuuhuone teillä :)) Mietit helmalakanaa... tarvitseeko nykyisin enää sellaista, kun sänkyjen reunat ovat päällystetty kauniilla yksivärisillä kankailla, eivätkä ole enää beigejä kuvioisia patjakankaita? Itse olen luopunut helmalakanoista kokonaan. Jos sängyn puun väriset jalat häiritsevät, nehän voi vaikka maalata mustiksi.

    - Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! Välttämättä helmalakanaa ei tosiaan tarvitakaan, ja mekin olemme olleet ilman helmalakanaa vuosia, mutta jotenkin olen nyt taas alannut kaivata sitä. Mielessäni ei toki ole 90-luvun tyyliin rypytetty hörselö ;D, vaan pellavainen rento, mutta moderni ja suora helmalakana, jolla saisin tumman rungon piiloon ja vaaleutta tilalle. Saatoin ehkä löytääkin etsimäni, joten kirjoittelen siitä, jos se meille päätyy.

      Poista

Kiitos kommentistasi!