Peroba Cafe

Espoolaistumiseni on ottanut kesän aikana askelia eteen päin. Ainakaan sisutusliikkeiden tai kivojen brunssipaikkojen takia ei tarvitse ikävöidä kaupunkiin. Tai kaupunkihan tämä Espookin on, mutta tiedättehän mitä tarkoitan. Onhan täällä Espoon keskus, Sello ja Tapiola, mutta ei yhtä kunnon keskustaa kahviloineen ja pikkuputiikkeineen. Vaikka ne kivat paikat täällä Espoossa ovatkin vähän siellä täällä, niin kyllä niitä oikeasti on, kun alkaa tulla tutuksi kaupungin kanssa. Tavallaan on ihan hauskakin, kun kiinnostavia paikkoja tulee vastaan aina vähän yllättäen. Minulla on tarkoitus koota teille omat Espoon sisustusliikesuosikkini tässä joku kerta, nyt kun alan olla niistä perillä. Kivan brunssipaikan perässäkään ei kuitenkaan enää tarvitse lähteä Helsinkiin asti, kun löysin Peroba Cafen.
Kahvila sijaitsee vain kävelymatkan päässä Leppävaaran asemalta / Sellolta. Kehä 1:stä ajaessa olen kai tavallaan noteerannut kerrostaloista poikkeavan rakennuksen, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi mikä rakennus se on tai mitä siellä on.

Kahvila on avattu jo joskus yli vuosi sitten, mutta itse päädyin vasta nyt kesällä joku aurinkoinen päivä sinne pojan kanssa lounaalle. Alle 2-vuotiaat syövät (mitä syövät ;) ) ilmaiseksi, joten lounaspaikkana Peroba cafe toimii pikkuisenkin kanssa. Iltaisin ravintola ei ole auki. Brunssin kävimme testaamassa, kun äitini oli meillä käymässä. Nämä muutamat kuvat napsin silloin. Brunssille kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen.
Hyvän ruoan ja ystävällisen palvelun lisäksi halusin vinkata teille paikasta tiettysti myös tämän kauniin miljöön vuoksi. Kuka muu sisustushöperö kiinnitti heti huomiota jotenkin tuttuun nimeen. Kyllä, tämän kahvilan omistajat ovat samat kuin Peroba sisustusliikkeen. Ei siis ihme, että talo on remontoitu vanhaa kunnioittaen ja sisustus on tyylikäs. Tuolihulluna kuolasin jo ennen kuin näin edes ruokaa, kun edessäni oli nuo iki-ihanat Hans J. Wegnerin suunnittelemat Y-tuolit. Keskellä taloa on kaunis lasierkkeri, ja voitte arvata mihin ikävöin, kun istahdin (sille Y-tuolille) ikkunan ääreen ensimmäisen kerran. Vanhoilla taloilla tulee aina olemaan paikka sydämessäni. Onneksi aina, kun tulee ikävä vanhan kodin lasikuistia, niin voin tulla tänne juomaan kupin teetä ja herkuttelemaan macarons-leivoksen. Kauniina kesäpäivänä myös sivuparvekkeella oli muutamia pöytiä. Ehkä siellä ei enää kovin pitkään tarkene, kun syksy etenee ja talvi lähestyy, mutta miettikääpä miten ihana joulutunnelma tässä talossa varmasti on. Onneksi yksinäinen vanha mansardikattoinen huvila keskellä kerrostaloja on säilynyt, ja on nyt arvoisessaan kunnossa kaikkien ilona.

Laturinkuja 10, Espoo (Leppävaara)