DIY: 20-lukukortti

Kortteja on viime aikoina syntynyt tiuhaan, kun on ollut paljon juhlia ja juhlittavia. Tässä viimeisin askartelun tulos. Vielä tämä yksi postaus aiheella 20-luku, ja sitten yritän siirtyä takaisin tälle 2010-luvulle. ;) 

Kakluuni

Kaakeliuunimme on saanut uusimistuomion. Mainitsinkin jo, että kävimme Salossa katsomassa yhtä vaihtoehtoa. Tämän hetkinen kakluuniuunikaan ei ole alkuperäinen. 1900-luvun alun kakluuniuunit ovat olleet aika koristeellisia, mutta olen pitänyt asuntomme uunin simppelistä muodosta ja siitä, miten muoto on sopinut hyvin smegin muodon kanssa. Uuni oli jo koko viime talven käyttökiellossa, ja nyt kesällä ajattelimme uusia sen, jotta ensi talvena voisi lämmittää taas myös puilla. Muutaman kerran ehdimme uunia käyttää ennen käyttökieltoa. Tulen tuomaa tunnelmaa ja tuoksua onkin jo ikävä. Harkitsimme erilaisia vaihtoehtoja uudesta takasta, vanhan purkamiseen ja uudelleen kokoamiseen, mutta lopulta päätimme hankkia vanhan (meille uuden), mutta hyväkuntoisen uunin. Vaikka uusissakin oli vanhaan taloon sopivia malleja, on aidosti vanha uuni kuitenkin paras vaihtoehto. Muurari pääsee kuitenkin tekemään muurauksen vasta loppukesästä, joten nyt täytyy vielä tyytyä vain inspiraatiokuviin. Kuvat ovat ruotsalaisen kiinteistövälitysfirman Alvhemin sivuilta. Ruotsalaiset osaavat panostaa tunnelmaan ja mielikuvamarkkinointiin ihan eritavalla kuin nämä meidän kiinteistövälittäjät. Alvhemin sivuilla olevista kodeista voi muuten usein bongata kakluuneja, ja kauniita sisustuksia tietysti myös muuten.

Päivitys: Mies antoi noottia, että kakluuniuuni ei ole sana, vaan kaakeliuuni tai kakluuni, joten tein pikku korjaukset. Kyllähän tuo minun uudissanani hieman hassulta kuulostikin. :)

Kuvat: Alvhem

Puutarhapuuhissa (vol 2)

Puutarhassa kuoputtelu jatkuu. Sunnuntaina istutimme talkoovoimin tuijia, ja kärräsimme ylimääräistä multaa odottamaan kukkapenkkien kohennusta. Tänä keväänä istutettu nurmikko on jo muuten reilun viikon ollut vihreä. :) Eilen illalla ehdimme vihdoin istuttaa siemenet viljelylaatikkoon. Kasvihuoneilmiöstä löytyneet yrttikyltit pääsivät nyt myös käyttöön. Saa nähdä alkaako siemenistä kasvaa mitään.

 

Alapihan omenapuut ovat täydessä kukassa, mutta meidän kulmassa puu ei näköjään kuki ollenkaan, outoa.  Luumuja ainakin saadaan syksyllä, sillä se puu kukki jo, eikä niitä omppuja tuonne alapihallekaan niin kovin pitkä matka ole hakemaan. ;) Nyt, kun nurmikko kasvaa voisi hankkia pihakalusteet. Viime kesä mentiin pikkutuoleilla, ja pöytää ei ollut oikeastaan ollenkaan. Olen suunnitellut juuri puiden alle oleskelutilaa, jossa voisi löhötä riipputuolissa ja syödä ulkona.

20-luvun hengessä (vol. 2)

Viikonloppu 20-luvun hengessä oli tosi mukava. Lauantain 20-lukuteemaisissa juhlissa oli hauskaa, kun kaikki vieraat olivat panostaneet teemanmukaisiin asuihin. Juhliin lähtiessä tuli napattua muutamia kuvia 20-lukulookista, joten tässä kampauskuva.



Niin kuin suunnittelinkin, eilen kävimme vielä samaan teeman sopien katsomassa The Grate Gatspy - Kultahattu -elokuvan. Se oli kyllä näkemisen arvoinen, joten voin suositella. Erityisesti visuaalisesti elokuva oli mielettömän hieno, tarinan kuljetus toimi, ja näyttelijäkaarti teki luottotyötä. Tämän päivän musiikki epookkielokuvassa oli kiinnostava ratkaisu. Käykäähän katsomassa!

20-luvun hengessä

Suuntaamme tänään illalla 20-lukuteemaisiin juhliin, ja olen aivan innoissani, sillä rakastan 20-lukua.❤ Iloinen 20-luku kimalsi paljetteja ja hemiä, mekkojen vyötärölinja laski ja helma lyheni. Hiuksiin väkerrettiin laineita tai räväytettiin leikaamalla kutrit lyhyeksi. Naisten asema siis alkoi muuttua, kun flapper girlit rikkoivat perinteisiä normeja vapaammalla elämäntyylillä. Kultaisella 20-luvulla jazz-musiikki soi, ja kuohuvat juomat kuplivat. 

 Ihanaa, että saa itsekin tälläytyä teeman mukaisesti. Taisinkin jo mainita, että löysin 20-lukuhenkisen hiuskoristeen. Tuunasin sitä vähän laittamalla muovisen "timantin " tilalle rintaneulan, ja nyt se on minusta vielä hienompi.

Vaatekaappia penkomalla löytyi tyyliin sopiva mekko, joten shoppailureissua ei tarvinnut tehdä. Olin jo suunnitellut vieväni tämän mekon kirpparille, mutta nyt se pääsee ainakin vielä kerran juhliin. Tietysti joku kaunis helmin koristeltu vintagemekko olisi ollut vielä hienompi, mutta sellaista en nyt edes etsinyt, kun ihan hyvä on tämäkin. Kaulaan vain helmiä, saumalliset sukkahousut tietenkin ja huulet punaisiksi.

20-luku on nyt pinnalla yleisemminkin, kun The Great Gatsby - Kultahattu pyörii elokuvissa. Se on kyllä ihan pakko päästä katsomaan, ehkä jo huomenna.

Nyt tälläytymään ja sitten tanssahtelemaan charlestonia!

Remppahulluus

Sain joku aika sitten postaustoiveen liittyen remppaamiseen, ja ajattelin nyt tarttua aiheeseen. Olemme siis remontoineet tämän kodin lattiasta kattoon, kuten myös edellisen, joten kokemuksia on kertynyt. Vaikka sitä välillä remontoidessaan sanoo, että tähän en enää koskaan ryhdy, heikoimmat hetket unohtuu sillä hetkellä, kun muuttopäivä tulee ja raksa muuttuukin ihan oikeaksi kodiksi. Toiveen innoittamana kaivoin viime kesän remppa-aikaisia kuvia esiin, että muistaisin todelliset fiilikset, ja voisin teillekin näyttää miltä kaikki näytti ennen kuin muutimme. Jotain hulluutta kai tähän remontti-intoisuuteen liittyy, sillä toiset välttelee remontteja viimeiseen asti, ja itse sitä löytää itsensä samasta tilanteesta vähän väliä.

 

Urakka aloitettiin sillä, että sisustuskoira tarkasti remppakohteen, mutta ei se kyllä tainnut tajuta, että tänne muuttettaisiin pian ihan kokonaan. Eikä sitä oikein tajunnut itsekään, että unelma omasta pihasta ja puutaloasumisesta Helsingissä olisi rempan jälkeen totta. Eikä sitä aina tajua vieläkään. Unelmien tavoittelu kai se yksi syy tähän remppahulluuteen kai onkin. 

 

En voi valehdella etteikö remontti aina raastaisi hermoja. Uutta kotia suunnitellessa ja haaveillessa aina unohtaa ne kaikkein likaisimmat ja inhottavimmat hommat, ja näkee vain itsensä maalisuti kädessä viimeistelemässä lopullista pintaa ja sisustelemassa. Ankara totuus on, että siihen pisteeseen on yleensä pitkä matka. Kovin homma, kun on pohjatöissä. Ensin on pakko purkaa, ja pohjatyöt on parasta tehdä hyvin, että ei joudu hommiin uudestaan. 

 

Tiedetään, on pimeät kuvat, mutta niin oli huonekin. Nykyinen kirjasto / työhuone oli saanut seinilleen harvinaisen kivan (kauhean) kuivuneen veren värisen maalin, ja muovimatto oli tietysti sävy sävyyn. Ai, että miten kiva! 

Kylppärin nykytilaa, ette olekaan vielä nähneet, mutta voin kertoa, että hieman erilainen on kuin tämä lähtötilanne.

Välillä turhautumista aiheuttaa loputon kaaos, kun purkaessa remppajätettä tulee ja tulee ja tulee...

 

Purkuvaiheessa jännitti, että mitäköhän pintojen alta löytyy, kun eihän vanhasta talosta koskaan tiedä. Yleensä alkuperäiset työt on tehty hyvin, ja luonnonmukaisista ja kestävistä materiaaleista.  mutta sen jälkeen tehdyt remontit ei niinkään, kun on keksitty muovit ja muut hengittämättömät materiaalit. Mitään yllätyksiä ei onnkesi tullut vastaa, jos ei lasketa pikku "dinosauruksen" luurankoa ja salaovea naapurin puolelle. :) 

Rempan paras vaihe (sen muutopäivän lisksi) on se, kun alkaa vihdoin tulla valmista pintaa. Esimerkiksi lattian maalamista tehtiin keskellä valoisaa kesäyötä, kun ei maltettu jättää seuraavalle päivälle. Toiset vihaavat valintojen tekemistä, ja niitä remonttihommissa riittää: Millaista laattaa? Minkä väristä seinää? Millaisia säiltysratkaisuja? Millainen valaistus? Millainen huonejako? Millainen lattia? Entä keittiö?... Lista on loputun, mutta itse rakastan tätä vaihetta. Se voi kyllä johtua siitä, että minulla on tarkat mielikuvat jo ennen kuin on mitään konkreettista. Sisustusfriikkinä bongailen ideoita koko ajan, nytkin, vaikka emme todellakaan ole muutamassa mihinkään. Valintoja on helppo tehdä nopeastikin, kun kokonaissuunnitelma on olemassa.  Ongelmaksi sen sijaan muodostuukin usein se, että tietäisin tarkasti mitä haluan, mutta sitä ei vain saa mistään.

Mahtava hetki oli myös, kun keittiö alkoi hahmottua paikalleen. Ärsyttävää sen sijaan oli, että keittiö piti paketoida suojapahveihin, kun kattoa piti vielä maalata. No pahvien pois repiminen olikin sitten kuin valtavan joululahjan avaamista. :)

 

 

 Remontointi ei ehkä sovi kaikille, mutta on siinä kyllä paljon hyviä puolia. Voi olla varma, että saa oman näköistä, ja jos remppaa tekee pääasiassa itse, on oman käden jälkeä kiva katsella, ja kotiin syntyy voimakas tunneside. Jos ei laske omia työtuntejaan säästää tietysti myös rahaa ja voi saada sellaista, mihin ei muuten olisi budjettia. Omia voimavarojaan kannattaa tietysti myös miettiä. Kaikkiin elämäntilanteisiin ei ehkä kannata ottaa vielä remonttistressiäkin kaiken muun lisäksi. Omia kykyjään on myös puntaroitava. Mikä on järkevää tehdä itse ja missä ammattilainen on paikallaan. Välillä itse tekemällä säästää myös aikaa, kun ei ole sidoksissa niin paljon muiden aikatauluihin, mutta asia voi olla myös toisin päin, jos homma ei ole hallussa. Oman käden jäljen näkeminen on palkitsevaa. Fiilikset, kun jotain valmista alkaa vihdoin näkyä. 

 

Tässä yhteydessä en myöskään voi olla mainitsematta ystävien merkitystä. Olen niin kiitollinen ystäville, jotka ovat uhranneet esim. omaa kesälomaansa auttaakseen meitä toteuttamaan unelmamme. Edellisessä rempassa naapurien vertaistuki oli pelastus silloin, kun esimerkiksi putkiremontti ei etene suunnitellusti kummankaan asunnoissa niin kuin pitäisi. Kun kylppärin putkia on vedetty jo toistamiseen väärään kohtaan, jaksaa yhdessä asialle jopa nauraa. Toiset ystävät ovat olleet konkreettisesti vasara kädessä, ja toiset tukeneet muuten. Emme ole unohtanut yhtäkään käden ojennusta, esim. miten ystävien tuomat pullakahvit keskelle remonttia ovat piristäneet, ja auttaneet hiomaan vielä yhden seinän. Aina, kun sanomme viihtyvämme niin hyvin nykyisessä kodissamme, ystävämme vitsailevat, että jos nyt edes pari vuotta tässä pysyisitte. Tottahan se on, että aina pitäisi olla jotain projektia ja puuhaa. Onneksi tällaisessa vanhassa talossa, ja sen puutarhassa sitä riittää. Keskeneräisyyden sietokyky ainakin remontoidessa kasvaa. Tällekin kesälle olisi hommaa ainakin ikkunoiden, ovien, kuistin ja kakluuniuunin kanssa.

Tulipas pitkästi ajatuksia, ja kuvia olisi ollut vielä vaikka kuinka paljon. Postaustoiveita saa jättää jatkossakin. Toivottavasti tässä oli jotain sinulle Jenni, ja muillekin remppaa aloitteleville, tekeville tai jo sitä muisteleville. Mukavaa viikon puoliväliä!

Kirjasto / työhuone järjestykseen

Kesälomani lähestyy, ja nyt olisi aika siivota kaapit turhista papereista, ja saada tärkeät järjestykseen. Olisi sitten sykyllä mukavampi aloittaa työt puhtaalta pöydältä. Kesäksi oikeiden töiden tilalle olen keksinyt jo kaikenlaista pikkuprojektia sadepäivien varalle (siis niiden remonttihommien lisäksi). Edellisessä kodissamme ei ollut työhuonetta, joten nyt olen nauttinut siitä, että aina ei tarvitse siivota keskeneräisiä töitä ja näpertelyjään pois, kun ne kuitenkin aina pian levittää takaisin.

Muutama viikko sitten hankimme kirjastoon uuden maton, koiran takia kovia kokeneen, ja vuosien aikana kulahtaneen tilalle. Uusi löytyi Nougatista, joka on ehdoton suosikki sisustusliikkeeni. Matto on sieltä TineK home -mallistoa, josta pidän myös paljon. (Sekä Nougatista että TineK homesta lupaan jossain vaiheessa ihan omat postauksensa.) Kuten arvata saattaa, kaikki huonekalut ovat tässäkin huoneessa (tuoleja lukuunottamatta) mieheni tekemiä. Harmaa tuoli on jo vuosia sitten tehty antiikkilöytö, ja se on saanut meillä ollessaan jo kertaalleen uuden verhoilunkin. Työpöydän tuoli on mummolastani.

 
Minulla olisi vielä muutamia työpäiviä ripoteltuna tälle ja ensi viikolle. Tekisi mieli ryhtyä jo valmistautumaan lomaan, mutta EI! ...nyt täytyy varoa, että mieli ei karkaa lomalle etuajassa, eikä saa mitään aikaan. Tässä vaiheessa toivotankin stressitöntä, mutta tehokasta ja aikaansaavaa arkiviikkoa myös teille!

Kasvihuoneilmiö

Lähdimme tänään Saloon katsomaan mahdollista uutta kaakeliuunia (tai siis vanhaa, mutta meille uutta), koska nykyinen on ollut käyttökiellossa jo viime talvesta asti. Ensimmäisen kesäretkemme paluumatkalla päädyimme Kasvihuoneilmiöön. Hmm.. en oikein tiedä miten kuvaisin tuota paikkaa, koska tämä on niitä paikkoja, jotka vain täytyy itse kokea. Yritän nyt kuitenkin… 

 

Diverssikauppa -nimitys kuvaa parhaiten tätä 1500 neliöä täynnä omalaatuista tavaraa. Tavarapaljouden keskellä tuntee itsensä vähän kuin löytöretkeilijäksi. Joukossa on paljon minun silmääni aivan liian outoa tavaraa, mutta seasta voi löytää jotain sellaista, joka sopii jopa omaan kotiin. Hillitty, harmoninen ja tyylikäs ovat tästä todellakin kaukana, mutta jotain ihmeellistä tässä paikassa on. Tähän liikkeeseen astuessaan on kuin putoisi kanin kolosta ihmemaahan. Liikkeen nettisivuilta paljastuu, että kahvila-ravintolan nimi onkin Elisan ihmemaa. Mitä ilmeisimmin se on siis saanut innoitteensa Liisa ihmemaassa -sadusta. Tämän huomaa myös istuessaan pöydän ääressä, sillä pöytä tuntui olevan kummallisen korkealla kuin lapsena. Juuri tällaisia paikkoja sitä lapsena kuvitteli mielessään, mutta että jollakin on niin paljon luovaa hulluutta, että perustaa tällaisen aikuisena. Minusta aika hienoa! :)

 Minua kiinnosti yllättäen eniten puutarhatavara. Siellä olisi ollut vaikka mitä puulatikoista linnunpönttöihin ja kastelukannuihin. Runsauden paljous iski, mutta valikoin pikkukyltit viljelylaatikoa varten.

Olemme menossa ensiviikon lauantaina 20-luku teemaisiin juhliin, joten naamiaisasut -osiosta tekemäni 20-lukuhenkinen päänauha oli löytö. Menneistä vuosikymmenistä innostuneena ostin myös Ohukainen ja Paksukainen sekä Chaplin -leffoja 2e kappale! Jostain syystä kameran linssini ei suuntautunut niihin kaikkein oudoimpiin asioihin, kuten haikalaan katossa. ;) Kasvihuoneilmiön sivuille löydät tästä.

Kesäinen iltapäivä

Tuntuu, että käänne keväästä kesäksi on tapahtunut. :) Eilen töiden jälkeen olin perjantaitunnelmissa ja Helsinki tuntui niin kesäiseltä. Päätin käväistä Mr Jonesin pop up liikkeessä, ja kiva putiikki olikin. Mukaan tarttui pientä tilpehööriä kesän puutarhajuhlia varten, ja oli myös kiva kiittää Jonnaa koruvoitosta ihan henkilökohtaisesti. :) Putiikki oli sulkaapuodin yhteydessä, joten valikoin muutaman suklaankin kotiin viemisiksi. Pistäydyin parissa muussakin sisustusliikkessä, nautiskelin salaatin ulkona ja muutenkin fiilistelin alkavaa kesää. Tässä teillekin eilisen kesäisiä tunnelmia muutaman puhelimeen napatun (ei niin laadukkaan) kuvan muodossa.

DIY: Kortti äidille

En voinut äitienpäivänä paljastaa teille äidilleni tekemää korttia, koska äiti sai lahjansa vasta eilen. Tämmöisen kortin väkertelin aina niin huumorintajuiselle mutsilleni. :) 

Pyöräkuume

Kuten jo eilen fillarityyny -postauksessa kerroin haaveilen uudesta pyörästä. Vanha pyöräni on palvellut jo lukioajoilta, mutta jo useina aiempina keväinä olen halunnut hankkia jonkun ihanan mummopyörän koreineen päivineen, sellaisen ihan oikean kesäpyörän. Hyvät pyörät ovat kuitenkin yleensä myös hyvissä hinnoissa. Esim. Pelagon Brooklyn olisi juuri mieleinen, mutta hinta kirpaisee. Olin tässä jo haudannut pyörähaaveni tältäkin keväältä, mutta Granitin avajaisia odotellessa (josta kirjoittelin täällä), bongasin heidän lanseeramansa aivan ihastuttavan pyörän, ja vieläpä järkevän hintaisen. Tätä täytyy kyllä käydä katsomassa. Toivottavasti näitä tulee myös Helsingin liikkeeseen.

Kuvat: Granit