Täydellinen ruokapöytä Silestone materiaalista

Kaupallinen yhteistyö Cosentino Suomi  ja Ylämaan graniitti 

Meillä on uusi ja ennen kaikkea lopullinen ruokapöytä!

Samalla on toteutunut pitkäaikainen sisustushaave ja ratkennut käytännön haasteet tämän

yllättävän vaativan huonekalun osalta. Ruokapöytä-case ratkesi lopulta Silestone-materiaalin myötä yhteistyössä Cosentino Suomen ja Ylämaan graniitin kanssa. Nyt vihdoin uskallan sanoa, että tämä on se lopullinen pöytä.

Ensin täytyy hieman avata meidän ruokapöytähistoriaa, joka onkin aika

moninainen ja asetti tälle lopulliselle pöydälle korkeat vaatimukset.

Ruokapöytä on meidän kodeissa aina ollut jostain syystä aika kinkkinen huonekalu. Jo

aiemmissa kodeissa on ollut haasteita löytää mittasuhteiltaan sopivan kokoinen, tyyliltään

silmää miellyttävä ja ennen kaikkea kestävä ratkaisu, puhumattakaan, että yhdessä

pöydässä toteutuisi nämä kaikki. Osittain tämä johtuu siitä, että aina kun olemme

muuttaneet, on tilan vaatimukset olleet erilaiset ja elämäntilanteetkin ovat vaihdelleet. Eri

kodeissa on tullut kokeiltua tummaa, vaaleaa, maalattua ja vahattua puuta. Eniten olen

pitänyt mustasta pyöreästä pöydästä, jonka minä suunnittelin ja puuartesaanimieheni

toteutti. Se oli kuitenkin tehty juuri kyseiseen asuntoon ja tilaan, ja jäikin uudelle

asukkaalle, koska olisi ollut tähän kotiin mittasuhteiltaan aivan liian pieni.

Kansimateriaali kaikissa aiemmissa pöydissämme on tähän asti siis aina ollut puu, mutta

ongelma on se, että vielä ei ole sellaista puulaatua löytynytkään, joka tässä perheessä

kestäisi. Pahin lusikalla pöydänkannen hakkaamis -vaihe on suurelta osalta onneksi

sentään lasten kanssa ohitettu, mutta kulutus on silti kovaa, emmekä halunneet enää

yhtäkään väliaikaisratkaisua. Etsinnässä oli siis ruokapöytäratkaisu, joka kestää kovaa

kulutusta, säilyttää huolitellun ilmeen, ja on esteettisesti kaunis ja ajaton.

Täydellistä ratkaisua on siis pohdittu ja etsitty. Etsinnät veivät minut Cosentinon showroomille,

jossa sain tutustua Silestone-materiaaliin. Silestone sisältää 94% kvartsia, joka on yksi

kovimmista luonnonkivistä. Muutenkin Silestone-materiaalilla on erityiset tekniset

ominaisuudet. Silestone taso on antibakteerinen eikä se naarmuunnu. Koska se on myös ympäristöystävällinen materiaali, valinta meidän ruokapöydän

kansimateriaaliksi oli lopulta kaiken etsinnän jälkeen erittäin helppo.

Tässä kodissa ruokapöytä on meillä niin hallitsevalla paikalla, että sen visuaaliset

vaatimukset ovat myös korkealla. Visuaalisesti marmori on miellyttänyt, mutta se on

huokoista ja imee itseensä esimerkiksi viinitahrat. Tuolla kertomallani ruokapöytähistorialla

se ei olisi tullut meillä kysymykseen. Silestone värejä on lukuisia,

joista lopullinen valintani on sävy Eternal Statuario, jossa marmorimainen ilme toteutuu,

ja silti saamme myös käytännöllisyyden. Eternal Staturation on klassisen italialaisen

Carrara-marmorin innoittama, ja siinä on pehmeitä ja kimaltelevia yksityiskohtia valkoisella

taustalla. Pidin tästä erityisesti siksi, että juonteet tässä sävyssä eivät ole niin kontrastisia

vaan hennon hienostuneita. Nyt kun olen katsellut materiaalia jonkun aikaa näin suurena pintana omassa kodissa, en keksi mikä olisi kauniimpi materiaali.

Rungon osalta mietimme monia vaihtoehtoja. En esimerkiksi tiennyt, että tällaisen

painavan kivikannen alla voisi olla myös puinen runko, kunhan sen kantavuus on oikein suunniteltu. Olen kuitenkin visuaalisesti pitänyt meidän olemassa olevasta pöydän rungosta, jonka

olemme minun suunnitelmani pohjalta teräksestä teettäneet. Jos siis pöydän yleisilme

näyttää tutulta, johtuu se siitä, että runko tosiaan on sama. Päätimme siis lopulta vain

parannella olemassa olevaa runkoa, niin että se soveltuu uuden kannen kanssa.

Alkuperäinen maali ei ollut riittävän kestävää, ja kun siihen esimerkiski tippui haarukka,

saattoi maalista lohjeta palanen. Veimmekin rungon hiekkapuhallukseen ja maalautimme

sen kestävämmäksi pulverimaalauksessa. Painava kvartsitaso vaati vahvistuksia

rakenteeseen, ja sellaiset lisättiin samalla tekijällä kuin missä runko alunperinkin teetettiin.

Erilainen runkorakenne antaisi mitoissa vähän anteeksi, mutta tässä kannen ja rungon

kokojen tuli osua kohdilleen millin tarkasti. Ylämaan graniitissa työstettiin kivimateriaali

huolellisesti juuri toivomiini tarkkoihin rungon mittoihin, ja lopputulos on nyt täydellinen.

Pöytä on nyt ollut käytössä muutaman viikon, ja on käyttökokemusten perusteella se on ollut

todella huoleton. Lika ei ensinnäkään näy niin silmiin pistävästi kevyesti kuviollisesta

pinnasta, ja pinta on helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Ilme säilyy koko ajan huoliteltuna ja

tyylikkäänä. Olen myös pitänyt tästä Eternal Staturation -sävystä kattauksen pohjana. Se

on hillityn elegantti, mutta ilme on silti elävä. Se on oikein innostanut kattamaan kauniisti.

Tämän pöydän ääressä tullaan meillä viettämään monia mukavia arki- ja juhlahetkiä.

***

Perfect dining table made of Silestone material

We’ve got a new dining table! Our long time interior dream has become true and at the

same time practical challenges of this demanding furniture have been solved. The dining

table requirements were finally solved by the Silestone material in collaboration with

companies Consentino Finland and Ylämaan graniitti.

For a long time, we have searched for a dining table that can withstand heavy use, retains

its nice look and is aesthetically beautiful and timeless.

I ended up to the Cosentino showroom, in which I saw the Silestone material. It contains

90% genuine quartz, which is one of the hardest natural stones. In addition the Silestone

has special technical features, because it resists scratches and is hygiene material.

Because it is also an environmentally friendly material, choosing it as our dining table

material was very easy after all.

At our home the dining table is so centrally located that its visual requirements are as well

high. Silestone is available in over 90 colours. I like especially marble looking colours.

My final choice is Eternal Saturation, inspired by classic Italian Carrara marble. Eternal

Saturation is a material with soft and glitter details on a white background.

The frame of the table is the same as in the previous table. We just decided to upgrade the

existing frame to fit with the new table top. Machining of the table top to exactly correct dimensions was done by Ylämaan graniitti and the result is just perfect.

The table has now been in use for a few weeks and based on our experience it has been

very easy to care. It is beautiful and it’s easy to set it beautifully. Around this table we are going to spend a lot of nice moments.

Syyskuulumiset kysymysten kautta

Blogi palasi vähän aikaa sitten pitkältä tauolta, ja ajattelin, että voisin avata vähän kuulumisia kysymysten kautta. Mitä minulle oikein siis kuuluu ja mitä on meneillään eri elämän osa-alueilla:

Mitä yleisesti kuuluu?

Yleisesti voin sanoa, että kuuluu oikein hyvää.  Syksy pitää aina sisällään tunteen uudesta alusta ja siksi se on minulle aina inspiroivaa aikaa. Toisaalta taas liikkuvia palasia tässä ruuhkavuosien keskellä todellakin riittää. Itseni tuntien kun tiedän vielä olevani tyyppinäkin sellainen, että minulla on aina monta rautaa tulessa, niin onhan tässä kaikenlaista. Tavoitteeni tälle syksylle onkin löytää sopiva balanssi eri asioiden välillä.
Tämän postauksen kuvituksena on vielä vähän kesämuistoja Italiasta, jossa kesäloman viimeiset viikot perheen kanssa matkailtiin. Me vietettiin koko kesä intensiivistä perheaikaa, joten elo- ja syyskuussa palaaminen työ- ja päiväkotiarkeen otti sopeutumisaikaa. Nyt arki rullaa jo kuitenkin yllättävänkin hyvin.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Tänä lukuvuonna työkuvioni täyttyvät pääasiassa varsinaisen ammattini töistä teatteriopettajana. Teen sekä päivä- että iltaopetuksia, ja teatterityöni koostuvat useasta ei palikasta. Minulla on neljä taiteen perusopetuksen ryhmää kahtena iltana viikossa, eli niin sanotut omat varsinaiset ryhmäni. Kierrän tänäkin vuonna myös  Espoon kouluja pitämässä Kulps-tunteja eli opettamassa teatteri-improvisaatiota. Lisäksi vierailen myös päiväkodeissa Kulttuurikurkkaus -hankkeeseen liittyen. Päiväkodeissa opetan lapsia sekä koulutan kasvattajia. Olen myös vuoden verran ollut mukana hankkeessa, jossa tutkitaan teatterin ja sirkuksen yhdistämistä, ja siitä meillä on viikon päästä tulossa ensi-iltaan teatteri- ja sirkusopettajien esitys. Tämän some-maailmaa käsittelevän esityksen kanssa tulemme myös kiertämään kouluja. Lavalle astuminen pitkän tauon jälkeen jännittää aika lailla.

Kuten tuosta teatteritöiden listasta voi päätellä, niin aikaa muille luoville oman yritykseni töille ei juurikaan jää. Varsinkaan pidempiä projekteja en pysty ottamaan, sillä ei elämä pelkkää työtä kuulu olla. Innostus visuallisiin töihin ei silti ole kadonnut mihinkään. Teatteritöiden osalta työaikani ovat vaihtelevia, ja pystyn itse aikatauluttamaan niistä suuren osan. Tämä mahdollistaa sen, että satunnaisia projekiluontoisia töitä saatan silloin tällöin tehdä.

Vaikka työkuvioni saattavat kuulostaa melko silpulta, niin minähän nautin tästä moninaisuudesta. Tässä vaiheessa syksyä itselläni alkaa olla sellainen olo, että eri palaset ovat hyvässä balanssissa. Blogin ja instagramin suhteen myönnän silti etsiväni nyt vähän sitä oikeaa muotoa. Miten harrastus- tai ammattimaisesti tätä teen? Millaiset aihemaailmat lävistäisivät sekä omat, että teidän kiinnostuksen kohteet? Mihin kanaviin keskittyä ja mistä luopua? Uskon, että tässä syksyn aikana löydän vastauksen näihinkin kysymyksiin.

Parisuhde/perhe/ystävät?

Tästä kysymyksestä tulee ensimmäisenä mieleeni ajankäyttö. Sitä toivoisi, että aikaa olisi paljon niin perheelle, parisuhteelle kuin ystävillekin, mutta fakta on, että vuorokaudessa on vain 24h.
Riittämättömyydentunne tulee milloin mistäkin tämän kysymyksen osa-alueesta. Ainoa ratkaisu, jonka olen keksinyt on se, että yritän keskittyä pieniin hetkiin.
Perheen kanssa parhaita hetkiä nyt syksyllä ovat olleet koko perheen leffa-illat ja pienet ulkoiluretket. Yksi erityisen kiva syysretki oli Koiramäen pajutilalle Kurpitsakarnevaaleille. Kurpitsakarnevaaleilta kuvia ja tunnelmia löytyy instagramista kohokohdissa kansiossa Fall Vibes.
Kahdenkeskinen aika on armotta kortilla tässä elämänvaiheessa. Lokakuussa odottaa kuitenkin pieni odotettu irtiotto.
Ystäviäkin haluaisin nähdä niin paljon enemmän. Kun kaikilla ystävillä aikaa on yhtä rajallisesti, niin liikunta-, lounas ja kahvittelutreffit on käteviä. Tähän syksyyn on onneksi mahtunut myös useammatkin ihanat juhlat, joita on järjestetty ja vietetty ystävien kanssa. Vaikka aina ei olisi mahdollista nähdä, niin onneksi vertaistuki, vinkit, myötäeläminen ja arjen hassut hetket lentelevät tarvittaessa vaikka maiden rajojen yli Whats Appin kautta.

Koti ja sisustus?

Inspiraatiota sisustamiseen on näin syksyllä tarjolla sisustustapahtumassa jos toisessa, ja niistä se rummutetuin oli tietysti Habitare. Vaikka kalenteri näytti täydeltä, niin kävin siellä avajaispäivänä itsekin. Sisustusinspiraatio oli kesän jälkeen vähän hukassa, mutta ihan viimeistään Habitare laittoi taas sisutuskelat pyörimään. Habitaresta ajatuksia ja poimintoja löytyy lisää instassa kohokohdista.
Sisustusprojekteja ja suunnitelmia on yhtäkkiä käynnissä useampiakin.
Yleisesti huomaan säätäväni kodin tunnelmaa kesän raikkaudesta utuisempaan syksyisempään suuntaan ja haen kotiin entistä parempaa toimivuutta. Järjestelyintoa olisi, mutta siihen käytettävää aikaa ei niin paljon kuin toivoisin. Iso projekti saa odotella, vaikka se olisi varmasti sekä tiloja että mieltä puhdistava. Pienempikin järjestely selkeyttää silti aina ja on eteenpäin.
Yksi isompi sisustushaave kotona on myös tässä syksyllä toteutumassa, ja siitäkin sitten lisää.
Näin syksyllä huomaan ajattelevani kotia ennen kaikkea paikkana, jossa voi latautua. Koti-spa, leffailta ja syyspuuhat ulkona, ovat nyt parasta.

Matkat?

Matkailussa itse matkalla oleminen on tietysti ihanaa, mutta annan paljon arvoa myös matkojen muistelemiselle ja odottamiselle. Viime kesän Italian matkaan olen palannut monessa kohtaa  mielessäni jo tässä syksyllä, ja aion palata siihen myös täällä blogissa, kunhan sopiva hetki tulee.
Toisaalta matkojen suunnittelu ja niistä haaveileminen tuo jo itsessään vastapainoa arkeen, kun on jotain ihanaa mitä odottaa. Kaksi matkaa on nyt odottamassa; pieni kahdenkeskinen syysmatka lähelle Tallinnaan ja talvella ison porukan matka aurinkoon. Niistä molemmista lisää sitten, kun ne ovat ajankohtaisia.

Harrastukset ja hyvinvointi?

Harrastusten ja hyvinvoinnin kanssa olen saman balanssi-aiheen äärellä. Olen lähtenyt muuttamaan ennen kaikkea ajatteluani, ja sitä kautta myös toimintaani. Oikotietä onneen, kun ei oikeasti ole.

Omasta fyysisestä kuunnosta ja sitä kautta terveydestä huolehtiminen on ollut viime vuosina haastavaa. Olen toki ollut perusterve, mutta toisaalta flunssakierre keväällä luultavasti kertoi huonontuneesta peruskunnosta. Kesällä taas nautiskelin herkuista sillä seurauksella, että ryhtiliike oli syksyllä tehtävä.

Ruokavalion suhteen en ole oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin jättänyt herkut pois. On aika kiva fiilis, kun naapostelu on hallinnassa ja herkut kuuluvat vain erityishetkiin juhlissa. Turvotus on kadonnut ja muutama kilokin. En mitenkään erityisesti laihduta, vaan etsin oloa, joka tuntuu hyvälle.
Liikunnan suhteen olen laskenut rimaa. Koska työni on niin epäsäännöllistä, olen hyväksynyt, että minun on kerättävä liikuntahetkeni vähän mistä sattuu ja milloin sattuu. Aiemmin kävi helposti niin, että jäin harmittelemaan sitä, että en voi treenata vaikka joka maanatai samaan aikaan, ja sitten en helposti tehnyt mitään.  Nyt pyrin tekemään jonkinlaisen treenin vähintään kolme kertaa viikossa, sellaiseen kohtaan päivää mihin se nyt sattuu sopimaan. Välillä teen lounaslenkin ja välillä käyn ystävän kanssa tekemässä porrastreenin. Lenkkeily on selvästi se mikä on helpoiten toteutettavissa. Sen kun laittaa lenkkarit jalkaan, avaa oven ja lähtee liikkumaan. Hankin myös itselleni Suunto3 fitness kellon/mittarin, joka on motivoinut keräämään askelia ja muutenkin treenaamaan, ja toisaalta taas auttanut seuraamaan unta ja palautumista.

Mitä odotan?

Olen sosiaalinen ihminen ja innostun toisista ihmisistä ja sytyn yhdessä tekemisestä. Samalla työni luonne on sellainen, että päivittäinen sosiaalinen kuormitus on myös aikamoinen. Laskin, että opetan viikon aikana noin 100-125 ihmistä. Siihen päälle kaikki muut päivän ihmiskontaktit. Kun koittaa kohdata aidosti jokaisen ja tekee tunnetyötä, niin vastapainoksi tarvitsen ihan vain omaa aikaa, jossa en ole ketään toista varten. Odotan siis pieniä hengähdyshetkiä, sellaisia vain minä, ajatukseni ja kahvikuppi -hetkiä.

Ehkä näiden vastausten kautta pääsitte vähän kartalle, siitä mitä minulla on tänä syksynä meneillään, ja mitä on tulossa täällä blogissakin. Mukavaa syksyä kaikille!

Rapujuhlien tunnelmia ja vinkkejä

Me vietimme viikko sitten ystävien kanssa rapujuhlia heidän uuden kotinsa lasitetulla terassilla, ja päätin palata vielä näihin loppukesän tunnelmiin täällä blogissa. Blogihan on ollut pitkällä suunnittelemattomalla tauolla, ja toki tähän väliin on mahtunut monia hetkiä, joita olisi ollut kiva teidän kanssa jakaa. Ehkä palaan joihinkin, mutta ainakin lupaan seuraavassa postauksessa palata tarkemmin kuulumisiin. Nyt kuitenkin blogipaluunkin kunniaksi ensin vähän tällaisia juhlatunnelmia.

Ystävien uuden kodin terassi on niin kauniisti sisustettu, ja kuvien ulkopuolelta voin kertoa, että niin on myös heidän koko kotinsa. Tunnelma terassille syntyi uusista terassikalusteista, istutuksista ja kaisloista suuressa korkeassa maljakossa, sekä elokuisen illan hämärtyessä myös lyhdyistä ja muista tunnelmavaloista. 

Ystäväni oli laittanut rapujuhlakattaustakin jo pitkälle, kun me (vähän myöhässä) saavuimme. Hän oli toteuttanut siihen monta kivaa ideaa, joista poimin muutamia rapujuhlien kattausvinkkejä nyt teillekin. Listasta löytyy myös meidän rapujuhlien menu ja muita vinkkejä rapujuhlien järjestämiseen.

Vinkkejä rapujuhlien järjestämiseen:

1. Järjestäkää juhlat yhdessä

Täytyy myöntää, että meillä kenelläkään ei ole kokemusta rapujuhlaperinteistä lapsuudesta saakka. Sen sijaan olemme huippuhyviä keksimään kaikenlaisia syitä pienten juhlien järjestämiseen, ja siinä perinnettä riittää jo monien vuosien ajalta. Yleensä napataan juuri joku tällainen sesonkiin sopiva teema. Juhlat järjestetään aina kulloistenkin voimavarojen mukaan, niin että näistä juhlista kenenkään ei tarvitse stressata. Tarkoitus on, että oikeasti saadaan piristystä arkeen, eikä toisin päin. Tärkein pointti onkin, että juhlat laitetaan aina pystyyn yhdessä, tehtäviä jakaen ja yhdessä tehden.

2. Loihdi tunnelmaa ja runsautta kattaukseen

Kattauksen runsas loppukesän tunnelma syntyi erityisesti rönsyilevästä kukkakimpusta, lilan, vihreän ja valkoisen sävyissä. Ravut itsessään ovat koriste jo sinällään. Värimaailmaan kuului siten tietysti myös ravunpunainen. Äkkiseltään aika monta väriä, mutta silti kokonaisuus oli harmoninen, kun kaiken pohjana oli harmaa pöytä, ja astioissa oli vain valkoista posliinia ja kirkasta lasia. 

3. Laita servietit lasipurkkeihin

Rapujuhlakattauksessa on hyvä huomioida se, että rapuperkeet saa johonkin. Jokaisella oli sitä varten lasipurkki. Erityisen kiva idea oli, että pellavaservietit oli mytätty lasipurkkien sisään.

3. Muista rapukauluri ja -veitset

Kun ideoimme ystävieni kanssa näitä juhlia, lupasin tuoda rapukaulurit ja -veitset mukanani. Totesimme, että koska vietämme rapujuhlia aina yhdessä, ei niitä kannata molempien hankkia. Olen aikoinaan hankkinut kaulurit ja veitset, kun järjestimme ensimmäiset rapujuhlat. Päädyin silloin kertakäyttöisten sijaan kankaisiin, koska ajattelimme jo silloin, että rapujuhlista tulee perinne. Veitsi laitettiin tällä kertaa lasipurkkiin pystyyn ja kaulaliina rennosti tuolin selkänojalle. Kertakäyttöisetkin kaulurit voivat tulla tarpeeseen, jos vieraita on paljon.

Rapujuhlien menu

Kukkakaali-valkosipuli-västerbottenjuustokeitto

Kanttarellipiirakka

ja tietysti itse SAKSINIEKAT paahtoleivän kanssa

sekä jälkiruoaksi 
Kaura-omenapaistosta ja jäätelöä

 Lapsille katettiin terassille ihan ensimmäisenä omat herkut, koska oletus oli, että lapset eivät arvosta kovinkaan korkealle meidän aikuisten herkkuja. Saksiniekat kyllä kiinnostivat kaikkia, mutta meidän isompi poika pääsi yllättämään siinä, että hän oikeasti tykkäsi ravuista myös ruokana.
Kahden lapsiperheen rapujuhlissa snapsit jätettiin väliin, ja ruoan kanssa nautittiin lasit hyvää viiniä. Pienen juhlaväen mentyä nukkumaan jatkoimme iltaa terassilla vielä pitkään lämpimässä säässä ja naapurista kantautuvasta livemusiikista nauttien, heilläkin kun sattui olemaan juhlat samana iltana.

Piknikillä Mustion linnan mailla

Terveisiä Snappertunasta, josta perjantaina palattiin viikon mökkireissulta.
Ei taida mennä läpi, että oltaisiin mökkeilty ihan näin hulppeissa maisemissa kuin mistä nämä kuvat ovat. ;) Mökkiviikosta en ajatellut kirjoitella tänne blogiin sen enempää, mutta mökkilaiffia löytyy instagramin kohokohdista, ja viime kesältä voi myös lukea Mökkifiilistelyä ja kokemuksia vuokramökkeilystä. Mökiltä käsin tehtiin myös pari retkeä, ja nämä kuvat ovat siis Mustion linnalta.

Me vierailtiin Mustion linnalla ensimmäisen kerran vasta viime kesänä, ja tänä kesänä se kuului jo mökkiviikon ohjelmaan automaattisesti. Kuvien paljastama miljöö varmasti kertoo miksi halusimme mustioon nytkin, paikka on niin upea.
Linnan englantilaistyylisessä puutarhassa kulkee polkuja, on romattisia siltoja, kasvaa valtavia vanhoja eksoottisiakin puita ja ruusut kukkii. Kaikkialla on kaunista, mutta ehdoton lempi paikkani puutarhassa on silti huvimaja aivan rannassa kaiken vehreyden keskellä.

Mustiossa on tunnelmallinen ravintola, jossa me viime kesänä syötiin. Koska pojat kuitenkin innostuivat niin paljon Porvoon retkellä piknikistä, niin eväät otettin mukaan nytkin. Tällä kertaa eväät pakattiin mukaan parin viikon takaiseen kirppislöytööni, tuohon herttaiseen piknikkoriin.

Meillä on mökiltä lyhyt matka Mustioon, mutta sijainti on sellainen, että sinne olisi helppo tehdä päiväretki moneltakin suunnalta. Joskus voisi jäädä ihan viipymäänkin ja yöpyä paikan päällä hotellissa.

Viime kesänä itse linnassa ei käyty, mutta nyt kävimme koko perhe opastetulla kierroksella. Pidän lähes ihmeenä, että jopa meidän pienin Duracell-pupu jaksoi 45min opastuksen. Toisaalta aika meni nopeasti kuunnellen mielenkiintoisia tarinoita seinillä kultakehyksissä komeilevista talon menneistä asukkaista. Linnan huoneissa kulkiessa voi helposti hetken tuntea elävänsä ihan eri vuosisadalla, vai olenkohan vain katsonut tänä kesänä liikaa Downton Abbeya -sarjaa? Kuvia sisätiloista ei saa julkaista (toki niitä googlaamalla löytyy), ja arvokkaan puukartanon suosittelenkin kokemaan kaikin aistein.

Seuraavaksi kesäseikkailut vievät Italiaan, joten nyt pakkaamaan!