Otoksia eteisestä ja ajatuksia arjesta

perjantai 7. syyskuuta 2018


Nämä kuvat nappasin alkuviikosta, kun tulin tyhjään kotiin yhdestä työtapaamisesta. Kuvatkin sen paljastavat, että kukkakaupan kauttahan sitä tuli samalla poikettua. Kukat kassissa, hiljainen koti keskellä päivää ja tällä kertaa siisti eteinen, houkuttelivat kaivamaan kameran esiin.
Eteisen kautta meillä on nyt muutama viikko kuljettu tiheästi töiden ja päiväkodin väliä, ja jäin miettimään arkea. 


Arki on meidän perheessä lähtenyt käyntiin ihan juuri niin vauhdikkaasti kuin arvelinkin, ehkä jopa vähän vauhdikkaammin. Pitkän kesän jälkeen oli kuitenkin onneksi kerrankin sellainen olo, että lomaa ja aurinkoa on saatu riittävästi ja energiaa tarttua arkeen löytyy.
Näiden ruuhkavuosien pyörityksessä, aina välillä kaipaa parempaa arjen hallinnan tunnetta. Olemme tehneet pieniä ja vähän isompia muutoksia toimivamman arjen puolesta. Syksy kun on usein hyvä kohta luoda uusia rutiineja.
Nyt kohta kuukausi on syöty kesäherkuttelujen jälkeen terveellisemmin ja liikuntaa ujutettu arkeen, ja se jo on virkistänyt oloa tosi paljon. Isoin meidän arkea muuttanut asia on kuitenkin se, että pienempikin poika aloitti päiväkodin. Hän on (nyt ainakin aluksi) 3 päivää viikossa hoidossa. Isompikin vaihtoi samaan päiväkotiin ja on nyt viime vuoden kolmen hoitopäivän sijaan hoidossa viitenä päivänä viikossa. Viime viikolla pienempikin alkoi jäädä päiväkotiin ilman itkua, joten alkuhaikeuden jälkeen omatkin tunteet päiväkodin aloituksesta ovat tasaantuneet.
Hoitojärjestelyiden muutos on tuonut ison helpotuksen arkeen, kun minulla on vihdoin päivisin selkeää työaikaa. Työni muodostuvat nykyisin monesta erilaisesta luovasta palikasta. Ehkä voisin kirjoitella niistä teille joku kerta ihan erikseen. Joka tapauksessa teen siis päätyönäni teatteriopettajan työtä, mutta lisäksi blogia, sisustustöitä, somekonsultointia, sisällöntuottamista jne... Nyt kun arki sen mahdollistaa, olen voinut tarttua kiinnostaviin ehdotuksiin ja kokeilla millainen kokonaisuus toimii parhaiten. Olenkin aivan innoissani ja nautin vaihtelevista töistä, joita saan tehdä. Vireillä olevista projekteista kerron sitten teillekin asia kerrallaan, kunhan ne tulevat ajankohtaisiksi.


 Pieni mutta olennainen muutos meidän arjessa on ollut sunnuntain minimöte miehen kanssa. Sunnuntaina otamme jossain kohtaa miehen kanssa hetken miettiä seuraavan viikon asioita. Olemme toki suunnitellet arkea aiemminkin, mutta enemmän lennosta, kun nyt asioita kirjataan ylös systemaattisemmin. Pyrimme nyt tietoisemmin keventämään arkea suunnitelmallisuudella.
 Toki suunnitelmat tietysti silti elävät. 
Yksi asia mitä en esimerkiksi päiväkodinaloituksessa osannut taaskaan huomioida, on tämä jokavuotinen ensimmäinen flunssa-aalto. Pojat ehtivät olla päiväkodissa vain kolme päivää ja flunssa alkoi. Pienemmälle kevättalven ja kevään aikana kehittynyt korvatulehduskierre saatiin poikki kesäksi, mutta Here we go again! Tällä viikolla minulta katosi kalenterista kaksi työpäivää, kun pojat olivat vuorotellen kuumeessa. Tämänkin postauksen olisin halunnut julkaista teille jo viikolla, mutta eipä siihen kenenkään maailma kaadu, että se tuleekin tässä nyt. Onneksi olen kuin ihmeen kaupalla säilynyt itse terveenä, joten pakka vain horjui, mutta pysyi kasassa.



Viikkoon ilmestyy aina myös valtava määrä pieniä hoidettavia, neuvoteltavia ja sovittavia asioita, joita ei etukäteen tiedä tai osaa ajatella. 
Miehen kanssa arkiasioista keskustelu kuulostaa välillä tältä: Olitko sä pyörällä töissä? Ehtisinköhän mä huomenna lenkille? Päiväkotiin pitäisi hankkia uudet tossut. Se valokuvauslupalappu pitäisi myös täyttää. Mä voin viedä sen lapun vai kumpi nyt huomenna viekään pojat? Tuliko muuten se postipaketti? Pitikö mun ottaa pyykit koneesta ...apua onko ne siellä edelleen? Kysyinkö mä jo siitä postipaketista?
Moni varmasti tunnistaa tämän arkirumbasambabuenon. Jep, ja välillä se hengästyttää.
Hallinnan tunnetta voi itselleen luoda tiettyyn pisteeseen asti järjestelmällisyydellä, mutta lopulta kyse on enemmän siitä, miten asioihin suhtautuu. Siksi kaikkein tärkein asia meidän arjen toimivuudessa on armollisuus. Silloin kun arki ei suju suunnitellusti, täytyy osata soveltaa ja olla itselle ja toiselle armollinen. Elämä ei kuitenkaan ole yhtä asioiden hoitamista, vaan myös pienistä asioista nauttimista. Välillä sovitaan, että nyt saa To do -listat olla, ja lähdetään koko perhe ulos. Toisen arkiaherruksen kehuminen, halaus väsähtäneelle, hassuttelu suutahtaneelle, kuuntelu väärinymmärretylle... Tällaiset asiat ovat niitä pieniä vastaantulemisia perheessä, suunnitelmallisuuttakin enemmän arkea keventäviä asioita.


Niin ja siis tämä eteinen, että mitenkö se sitten pysyy arjen menossa näin siistinä. Eihän se aina pysykään. Onneksi minimalistinen sisustus, pitkä kaappirivistö ja kodinhoitohuone auttavat kuitenkin aika paljon asiassa.
Toivottavasti teillä on mahdollisuus laittaa arkihulina viikonlopuksi pauselle ja viettää mukava palauttava viikonloppu!

Ai niin ja pssst...  Huomenna starttaa instan puolella Habitare-lippujen arvontaa, käykäähän osallistumassa!

2 kommenttia:

  1. Ihanan siistiä, joskus mietin että pitäisi oikeasti tehdä postaus normaali arjesta sillä ei meilläkään siltä aina näytä kuin blogikuvissa annan ymmärtää. Eteinen vain täyttyy kengistä, monista kengistä, kasseista ja takeista, kohta jopa villasukista. Kaunis eteinen teillä silti.

    VastaaPoista
  2. Kaunis kimppu ja kauniita kuvia eteisestä!
    Meillä arjen pyöritykseen on auttanut miehen kanssa yhteinen Google-kalenteri, eli nähdään sieltä kummankin menot ja suunnitelmat. Samoin Google Keepin muistiinpanosovelluksessa jaettu kauppalista helpottaa todella paljon :)
    Luen mielelläni lisää myös töihisi liittyviä postauksia! Mukavaa syksyä! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!