Ajatuksia ja kuulumisia blogitauon jälkeen

Niin meni kuukausi blogitauolla, ja täällä ollaan taas, toivottavasti tekin. 

Tauolle jäädessäni jäin miettimään useitakin kysymyksiä: Onko minulla tässä arjessa aikaa pitää blogia? Jos pidän blogia, niin millainen haluan sen olevan ja mihin suuntaan haluan sitä kehittää? Minua kiinnosti myös se, että mihin bloggaamiselta vapautuneen ajan käytän. Tauko oli myös itselleni pieni ihmiskoe siitä, että alanko sen aikana kaivata bloggaamista vai onko Kuistin kautta -blogin aika tullut jopa päätökseen. Kiireiden vuoksi kaipasin myös pientä hengähdystä bloggaamisesta.

Huh, aika monta kysymystä yhden kuukauden aikana selvitettäväksi. Ihan rehellisesti täytyy nyt sanoa, että kuukausihan meni ihan hujauksessa ja tajusin, että latasin vähän liikaa kysymyksiä yhteen kuukauteen. Tarkoitus oli kuitenkin myös oikeasti ottaa etäisyyttä blogiin ja se kyllä tapahtui. Osittain myös pakon sanelemana, koska meidän perhe on käytännössä sairastellut koko tämän tauon ajan. Tauko olisi siis luultavasti tullut pidettyä joka tapauksessa. Itsekin kaaduin jossain vaiheessa totaalisesti sängyn pohjalle, mutta ennen kaikkea surku on käynyt meidän pikkuisia potilaita. Vaikka isompi aloitti syksyllä päiväkodin, olemme kuitenkin tähän asti saaneet olla niin terveitä, että tämä meillä edelleen päällä oleva tautikierre on nyt vain nöyrästi käytävä läpi.

Blogitauko teki hyvää. Aluksi koin vapauden tunnetta, kun annoin itselleni luvan laittaa blogin sivuun kiireiden ja arkihaasteiden keskellä. Aika pian aloin kuitenkin kaivata bloggaamista. Pieni etäisyys kirkasti, että blogi on minulle niin tärkeä, että haluan pitää siitä kiinni tässäkin elämäntilanteessa. Blogi on aina mukaillut sitä millainen vaihe minulla on elämässä meneillään, ja niin se tulee olemaan nytkin. Ennen kuin kesächillailu alkaa, blogi päivittyy sellaista tahtia kuin hyvältä tuntuu. Isommat kehitysideat jääkööt vielä muhimaan, ja tartun niihin sitten kun aika tuntuu sopivalta.



Vaikka sairastelu on ollut aika määrittävä tekijä koko maaliskuun ajan, on siihen mahtunut muutakin.
Töiden suhteen on ollu kiireistä tai ehkä se on vain tuntunut siltä, kun perusarki ei ole sairasteluiden takia pyörinyt tavalliseen tapaan. Teatteriopettajana lukuvuosi on siinä pisteessä, että viimeistelen ryhmissä esityksiä. Jossain kohtaa maaliskuuta iskee aina pieni paniikki siitä, että ensi-illat lähestyvät mutta valmista ei vielä ole. Nykyisin jo kuitenkin tiedän, että sama tunne iskee joka vuosi. Se vaihe ohitetaan ja aina esitykset ovat valmistuneet ajallaan.
Jonkun verran tein stailaustöitäkin. Esimerkiksi ystäväni päättivät laittaa kotinsa myyntiin ja minä pääsin stailaamaan sen. Tuon kauniin kodin tulen esittelemään teillekin KYLÄSSÄ-sarjassa, sillä olen heitä suostutellut asiaan jo muutenkin pidemmän aikaa. Sen kodin puutarhajuhlissa tekin olette päässeet käymään, mutta nyt näette sitten pian sisällekin.
Töistä vielä sen verran, että olen myös hahmotellut sitä millaisen paletin näistä monista eri töistäni ensi syksyksi oikein rakennan. Kokonaisuus on vielä työn alla, mutta olen jo aivan innoissani siitä miten kiinnostavaksi ja vaihtelevaksi työpalettini on muodostumassa.

Työkuvioiden ja arkihaasteiden vastapariksi mahtui maaliskuuhun myös pari tärkeää hengähdyshetkeä. Kuin ihmeen kaupalla ne osuivat myös onneksi juuri niihin pieniin väleihin, kun pojatkin sattuivat olemaan terveinä. Pääsimme miehen kanssa pitkästä aikaa viettämään kahden keskistä aikaa, kun kävimme treffeillä meidän lempiravintolassa. Pilke silmäkulmassa kirjoitin instaan: "Osattiin syödä, vaikka kukaan ei viereisessä pöydässä kiipeillyt pöydälle, ei heitellyt ruokaa, eikä laulanut Palomies Samin tunnaria."
Toinen hengähdyshetki oli se, kun pääsin käymään Tampereella aivan ihanassa ja niin inspiroivassa Kukkien sidonta -workshopissa. Kukat saimme mukaan, ja näiden kuvien pöytäasetelma on muuten tuon myös workshopin antia. Koko päivä oli sellaista visuaalista ilotulitusta, että ehdottomasti haluan jakaa sen päivän tunnelmia teillekin.
Vaikka talvi ei meinaa taittua kevääseen, lumihankien keskellä kevätfiilis antaa jo energiaa.
Ihana olla takaisin!