Syyspuuhia, univajetta ja hassuttelua

perjantai 23. lokakuuta 2015




Pikkumies on heräillyt ja valvonut viimeiset kolme viikkoa, ja täällä alkoi äiti-ihmiselläkin olemaan powerit aika vähissä ja aivot jumissa. Unohdin esimerkiksi eilen ihan täysin lounastreffit, jotka olin vielä itse koolle kutsunut. Vaikka yleensä bloggaaminen piristää, ja on sitä omaa aikaa, niin viime viikkoina olen usein miten valinnut aikaisen nukkumaanmenon, koneen tuijottelun sijaan. Päikkäreitä en oikein osaa nukkua, kun jotain homaa on muka aina tai tuntuu typeärältä tuhlata päivän ainut oma hetki nukkumiseen. Tiedän ei kovin järkevää. Tässä tilanteessa päätin oikein yrittää. Pojan nukkuessa päikkäreitään ulkona, olen tällä viikolla pari kertaa jopa oikein onnistunut laittamaan itseni sohvalle pötkölleen, ja vieläpä niin että olen edes vähäksi aikaa torkahtanut. 
Viime yönä meillä VIHDOIN nukuttiin läpi yön! Herättiin toki jo kuudelta, mutta silti. Miten ruhtinaalliselta yhtenäiset yöunet voi tuntua. Hassua, että vauvavuoden aikana sitä heräilee koko ajan, ja nyt vain kolmen viikon heräilyt tuntuu muka ihan tuskaiselta. Toivottavasti tämä olisi nyt hyvien yöunien alku, eikä vain poikkeus säännössä. Yksikin nukuttu yö tässä univajeessa kuitenkin teki jo ihmeitä. Täällä on siis hiihdetty muina zombeina, joten mitään kovin kummoista, perusarjen, raksan ja töiden lisäksi ei olla tällä viikolla saatu aikaiseksi. ...ja kyllähän tuossakin jo riittää. Sitä on vain aina kaikkea pikkupuuhaa mitä haluaisi ehtiä tehdä, mutta jolle on nyt ollut parempi vain sanoa "syssymmällä sitten". Ai niin nythän on syksy.



Hiekkalaatikon reunalla istuskelu on se äitiyden osa-alue, jossa koen olevani aika huono. Siksi ulkona on kivempi itsekin puuhastella jotain, mihin pikkumieskin voi osallistua. Viime viikonloppuna ryhdyttiin pikkumiehen kanssa laittelemaan vähän tätä väliaikaisen kodin pihaa talviteloille. Keväällä ei sitten toivottasti enää ollakaan täällä, vaan aloitellaan talon pihan laittamista. 




Pikkumies rakastaa sitä, kun hän saa osallistua kotipuuhiin, vaikka tämä asian toki korjaantuu varmasti viimeistään murrosikään mennessä. Pyykkääminen on esimerkiksi hänen lempipuuhiaan, toisin kuin äidin. Pyykkejä lentää sitä vauhtia yleensä koneeseen, että saa olla tarkkana, ettei valkopyykkiin eksy pari mustaakin vaatetta. Poika myös kehitteli itselleen "halloween-asun" pukemalla isänsä t-paidan niin, että pää kurkkasi hihasta. Naurultani en ollut ihan varma näyttikö hän asussaan lopulta enemmän kummitukselta vai nunnalta. Vaipan hän haluaa aina itse laittaa roskiin, mutta tänään se ehti päätyä vessanpönttöön ennen kuin ehdin silmiä räpsäyttää. Nämä on niitä reality-hetkiä, jossa ei vaan koskaan tule mieleen kaivaa kameraa blogipostausta varten.
Näissä pihapuuhissa työn jako oli sellainen, että minä haravoin ja pikkumies levitti lehtiä samaa tahtia takaisin pitkin pihaa. Ihan hyvä tiimi me lopulta oltiin. Pikkumies hiffasi lopulta, että mieluummin voi kantaa oksia (tai vaikka yksittäisiä heiniä, tehokasta!) lehtikasaan. Käytiin ostamassa myös ruukkuihin valkoisia callunoita. Kuten kuvista voi nähdä, tehtiin lopulta sunnuntaina vielä toinenkin reissu, kun pelkät valkoiset tuntuikin tällä kertaa syksyn väriloiston kanssa jotenkin tylsiltä. Pari koristekaalia päätyi myös astetelmaan.
Saa nähdä tartutanko pojalle myös tämän stailausvimmani. Välillä, kun siivoilen tai järjestelen tavaroita, huomaan että poika tulee perässä myös siirrelleen tavaroita, ja höpöttäen "noin, noin, noin".   Arkiset puuhastelut ja pienet jutut tuon pikkumiehen kanssa tuo kyllä niin paljon iloa. Ei sitä koskaan osannut ajatella millainen hassu persoona hän tulee olemaan.
Nyt, kun olen niin paljon pojan kanssa, oma aikakin tekee kyllä silti aina välillä hyvää. Viikonloppumatka Pariisiin onkin jo viikon päästä, ja huomenna näen opiskeluaikaisia ystäviäni, kun menemme syömään ja teatteriin. Tasapainoiluahan tämä lapsiperheen arki olisi kai muutenkin, mutta varsinkin nyt rakentamisen aikana. Raksalla hommat tuntuvat etenevän vauhdikaasti. Olimme ajatelleet, että muutto olisi viimeistään pääsisäisenä, mutta ei tiedä vaikka se olisi aikaisemminkin. No ei ainakaan vielä jouluksi kotiin, ainakaan tämän vuoden. 
Ai niin, vielä tänään ja huomenna voi osallistua kuvakalenterin arvontaan täällä
Käykäähän osallistumassa!

4 kommenttia:

  1. Upeat istutukset olet kyllä loihtinut, pitäisiköhän itselläkin yrittää saada tuollaiset aikaiseksi, todella kauniita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ei muuta kuin puuhaa vain, sulta onnistuu ihan varmasti, paljon hienommatkin. :)

      Poista
  2. Ihana kuulla, että ootte saaneet ainakin yhden yön nukkua kunnolla! Toivottavasti ei ole poikkeus! Ensi viikolla uusi lounasyritys 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempaan suuntaan on onneksi mennyt. Tsempeistä taisi olla apua. Nähdään! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!