Omaa aikaa

 Jos viime postauksessa kertomani pidemmät aamu-unet ja aamiainen ulkona oli jo luksusta, niin sen jälkeen aika yksin kaupungilla oli jo melkein liikaa. Vaikka pikkumies onkin parasta mahdollista seuraa, niin nyt, kun olen hänen kanssaan päivät ja illat putkeen, osaa omaa aikaa arvostaa. Tasan viikko sitten sain siis tilaisuuden viettää omaa aikaa, lähdin Helsinkiin kaupungille, Ebsimmäisenä ajatuksenani oli hieman kierrellä putiikkeja, mutta lopulta jalat veivätkin ihan eri suuntaan. Jätin liikkeet kiertämättä ja päätinkin leikkiä turistia.

Otin lähtiessä riskin ja jätin sekä takin että sateenvarjon kotiin. Tiedän, että kuulostaa uhkarohkealta, koska tietoisesti sateenvarjon kotiin jättäminen on varma keino saada vettä niskaan. En silti halunnut mitään ylimääräistä vaivoikseni, kun yleensä mukana on varsinainen arsenaali pikkumiehen tavaroita. Vain kamera seuranani kuljin ihan fiiliksen mukaan, juuri sinne minne huvitti. Ihastelin vanhoja rakennuksia, niin kuin aina, mutta nyt kun ei ollut muita asioita hoidettavana kiinnitti niihin entistä enemmän huomiota. Espan Kappeli esimerkiksi, onhan se vaan niin kaunis. Erityisesti ihastelin silti koko kaupungin kruunua, valkoisena juhlavasti paikallaan seisovaa tuomiokirkkoa. 

Kaupungin keskustassakin voi meilkein piiloutua. Cafe Engelin sisäpihalla on nimittäin yleensä kumman hiljaista ja rauhallista. Nautin siellä myöhäisen lounaan. Tunnelma okranväristen seinien ja liljojen keskellä oli ihan kuin olisi ollut ulkomailla. Kyseessä on siis sama sisäpiha missä on Helsingin ainut ulkoilmaelokuvateatteri. Kesäkino on taas auki, ja jos vain mitenkään saan järjestettyä, niin sinne haluaisin vielä jonain elokuun lämpimänä iltana mennä. Tunnelmaan sopii tietysti parhaiten Ransalaiset elokuvat, ja kesäkinossa olisikin elokuun loppupuolella kahtenakin viikonloppuna ranskalainen viikonloppu. Tulisipa ne helttet ja oikea kesä vielä. Pakko uskoa, että tulee.

Seuraavaksi jalkani kuljettivat kauppatorille, ja siitä Vanhalle kauppahallille. ...vai olikohan se sittenkin nenäni joka minut sinne johdatti? Kauppahallin tuoksu on niin hyvä. Kauppahallista valitsin jälkkäriksi hand made sorbettia, jonka herkuttelin ulkona rannassa. Storyn terassilta kuuluva musiikki ja rento tunnelma houkutteli lasilliselle. Lasi roseeviiniä kaikessa rauhassa oli juuri se mitä vielä kaipasin. Pieni hetki ihan vain omien ajatusten kanssa teki todella hyvää, ja kotiin palasi virkistynyt mama. ...ai niin, ja vettä alkoi tulla vasta 50m ennen kotiovea. ;)
Tänä viikonloppuna mies ahertaa taas raksalla, mutta viikon päästä me pääsemme kahdestaan asuntomessuille ja syömään. Meillä nimittäin oli tässä viikolla hääpäivä. Sinäkin päivänä mies oli kiinni raksalla koko päivän. Illalla toki nostettiin lasilliset, mutta ihana päästä viettämään myös päivä kahdestaan.