Toissapäivänä satoi ensilumi Helsinkiin (vaikka sitä ei näissä kuvissa vielä olekaan). Lumi suli, mutta lähipäivien viimasta päätellen talvi on täällä. Kylmyyden suojaksi olen vihdoin saanut pukea päälle uuden talvitakkini. Viime talven kuljin vauvavatsan kanssa mammatakeissa, joten täksi talveksi hankintalistalla oli paremmin istuva villakangastakki.
Pienen hairahduksenkin ehdin tehdä, ennen kuin tämä takki löytyi. Ehdin nimittäin ostaa takin, jonka malli ei lopulta ollutkaan hyvä, kun sitä oman peilin ääressä peilailin, ja hintakin alkoi mietityttää. Kiikutin sen takin lopulta palautuksena takaisin, ja jatkoin etsimistä. Sitä tuntee itsensä ja makunsa tällä iällä jo niin hyvin, että minulle käy tällaisia hairahduksia harvoin. Onneksi takin sai palauttaa, mutta epäilin että löytyyköhän makuuni hintalaatusuhteeltaan sopivaa takkia ollenkaan. Zarasta tuli kuitenkin vastaan tämä takki, ja huomattavasti kohtuullisemmalla hintalapulla. Huolimatta reilusti edullisemmasta hinnasta, villapitoisuus tässä takissa oli lähes yhtä hyvä kuin olisi ollut kalliimmassakin. Valitettavasti moni villakagastakilta näyttävä on nimittäin ihan jotain muuta kuin oikeaa villaa. Koska vaatteeni useinmiten ovat mustia, harmaita tai valkoisia (ihan niin kuin sisustuskin), tykkään käyttää asusteissa konjakinruskeaa nahkaa. Valitettavan usein käytän myös tuota iän ikuista ponnaria. Tykkään kyllä laittaa hiuksia ja tehdä kampauksia, mutta ponnari tai sykerönuttura nyt vain ovat niin helppoja ja nopeita arki"kampauksia". Hävettää laiskuus hiusten kanssa, mutta antakaa äiti-ihmiselle anteeksi. Täytyy sitä silti vähän yrittää, ja huuliin ja kynsiin on välillä päätynyt punaista. Toki pikkumies sylissä huulipunatkin on äkkiä poskilla (omilla ja/tai vauvan).
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!