Keltainen ei ole koskaan ollut mikään lempivärini, mutta reilu viikko sitten sunnuntaina, kun heräsin, en voinut kuin ihastella lasikuistin ikkunoista avautuvaa keltaista maisemaa.
Maisemasta innostuneena katoin aamiaisen pitkästä aikaa kuistille. Pikkumieskin viihtyi ihan rauhassa sitterissä, ja katseli vaahteraa, kun oli oman puuronsa popsinut. Sunnuntaiaamut on parhaita, ei mihinkään kiire ja koko pieni perheemme koossa. Nyt pikkumies parka on flunssassa ja yöt levottomia, mutta tällä mennään parin viikon päässä häämöttävä matka mielessä. ...ja tuleehan sitä yksi rauhallinen sunnuntaikin ennen sitä. Hetki, kun tuo maisema oli keltainen, oli todella lyhyt. Viime sunnuntaina, kun palasimme kotiin Pohjanmaalta, oli melkein kaikki lehdet pudonneet jo maahan. Onneksi ehdin tallentaa maiseman.
Ammennetaan energiaa keltaisesta!
Onpa kaunis istuskelupaikka ja ihanan syksyinen ja värikäs maisema! Ihanalle näyttää!
VastaaPoistaLasikuisti on meille kyllä se rakkain paikka kodissamme, ja aina luonon ja sään mukaan muuttuva maisema. :)
Poista