OAK

sunnuntai 21. syyskuuta 2014



Tein eilen jotain mitä en ole tehnyt yli puoleen vuoteen. Olin nimittäin yksin kaupungilla. Olen jättänyt vauvaa tosi vähän, koska meillä pulloon tai nokkamukiin ei ole totuttu vieläkään. Vaikka kiinteitä on nyt popsittu jo jonkin aikaa, olen kuvitellut, että minun on edelleen imettämisen takia oltava jatkuvasti saatavilla. Kun palasin kotiin tajusin, että olisin voinut ottaa tällaisen pienen oman ajan jo varmasti aikaisemminkin. Isä ja poika olivat pärjänneet loistavasti, ja nauttineet siitä, että olivat saaneet viettää kahdenkeskistä aikaa.
Itselläni oli ensin yksin kaupungilla vähän kummallinen olo. Kädet tuntui tyhjiltä ja reitit oudon suorilta ilman vaunuja. Yleensä sitä ennakoi jo seuraavia syöttöjä ja vaipan vaihtoja, ja ajatukset meinasi ensin karata koko ajan kotona odottavaan vauvaan. Sitä on niin tottunut asettamaan toisen tarpeet itsensä edelle, että en oikein meinannut osata olla. 
Kaupungilla suuntasin ensimmäisenä Strindbergille lounaalle. Päätin nauttia salaattini ulkona, koska sää oli niin kaunis ja lämmin. Katselin vain puistoa ja esplanadilla ohi kulkevia ihmisiä. Rauhallinen sunnuntaitunnelma (vaikka lauantai oikeasti olikin) auttoi rentoutumaan. Lopulta oli todella virkistävää tehdä jotain ihan yksin, ja saada pieni hengähdyshetki. Strindbergillä mieli teki lattea ja palasta kakkua, mutta dieetti piti. Lounaan jälkeen tein pikkuvisiitin muutamiin pikkuputiikkeihin, joihin vaunujen kanssa on hankala tunkea. Ihastelin Casuarinassa valaisimia ja sohvia, Vepsäläisellä kävin koeistumassa tuoleja, eikä Nougat syysuutuksineen tietenkään jäänyt väliin. Lähinnä vaan fiilistelin ja ihastelin kaikkea kaunista, mutta Papershopista palatessa minulla oli tuo kuvissä näkyvä tammi printti mukanani. Ruotsalainen Dry things on ainakin itselleni ihan uusi tuttavuus. Sarjaan kuului muitakin kuvia, mutta jotenkin tuo tammi oli niin kaunis. Kehykset täytyy vielä hankkia. Puuseppämieskin oli tästä hakinnasta mielissään. Kotiin palattuani ihastelin meidän pihan tammea, ja nappasin siitä pienen oksan sisäänkin. Ruskan sävyt ovat muuten selvästi ihan tuloillaan.
Syksyistä sunnuntaita!

4 kommenttia:

  1. Oma aika osaa olla kullanarvoista :) Meillä on muuten tuo saman sarjan printti myös, on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä osaa nykyään arvostaa niitä pieniäkin omia hetkiä ihan eri tavalla. :)

      Poista
  2. Kuulostaa tutulle, edelleen yksin ruokakaupassa käydessä heilutan ostoskärryjä edestakaisin, kun pysähdyn hyllyjen kohdalle tai yhtä äkkiä säikähdän mihin lapsi on kadonnut, kunnes muistan että ne kaikkihan jäivät kotiin iskän kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei sitä äitiroolia niin vain kauppareissun ajaksi katkaista, kun kaiket päivät lapsen kanssa puuhastelee. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!