Edellisessä postauksessa kerroin rakastavani kynttilöitä, ja kuinkas taas kävikään. Piipahdimme sunnuntaina Design marketissa Kaapelitehtaalla, ja tuoksukynttiläkokoelma kasvoi yhdellä.
Pyysin tässä joku kerta miestä tuomaan marmorilaatan, kun hän käväisi Bauhaussilla. En siis malttanut odotella pyöreää marmorialustaa äidiltäni (josta myös edellisessä postauksessa kerroin). Itselläni oli mielikuva suorakulmion muotoisesta laatasta, mutta mies toikin neliön. Itse asiassa sehän sopii tuohon olohuoneen nelionmuotoiselle pöydälle paljon paremmin. Keräsin kaikki kynttilät (tai ainakin melkein) marmorin päälle, ja fiilistelin alkavaa syksyä. Innoissani sytytin kaikki kynttilät palamaan, mikä oli kyllä vähän liiottelua. Yksi tuoksu kerrallaan on parempi. Meinasi tuoksuherkällä ihmisellä hajuaisti mennä ihan sekaisin. Tuossa uudessa balmuirin kynttilassä on jotenkin jouluinen tuoksu, joten puhalsin sen vielä sammuksiin, ja säästän sitä lähemmäs joulua. (Sana ´joulu` mainittu ensimmäisen kerran, ja päästiinkö sentään jopa syyskuun puolelle HA HAA!) Balmuirin osastolla olisin voinut viipyä vaikka miten pitkään tunnustelmassa materiaaleja ja ihastelemassa kauniita murrettuja sävyjä. Kynttilän kanssa valitsin silti mukaan vain yhden kauniin tummanharmaan keittiöpyyhkeen (heikkouteni nekin). Tyynyliinat jäivät silti vähän kaivelemaan mieltä, mutta jos ensi viikonloppuna Habitaressa olisi Balmuirin osasto, niin ehkä voisin vielä uudestaana harkita niiden hankkimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!