Syyskuulumiset kysymysten kautta

Blogi palasi vähän aikaa sitten pitkältä tauolta, ja ajattelin, että voisin avata vähän kuulumisia kysymysten kautta. Mitä minulle oikein siis kuuluu ja mitä on meneillään eri elämän osa-alueilla:

Mitä yleisesti kuuluu?

Yleisesti voin sanoa, että kuuluu oikein hyvää.  Syksy pitää aina sisällään tunteen uudesta alusta ja siksi se on minulle aina inspiroivaa aikaa. Toisaalta taas liikkuvia palasia tässä ruuhkavuosien keskellä todellakin riittää. Itseni tuntien kun tiedän vielä olevani tyyppinäkin sellainen, että minulla on aina monta rautaa tulessa, niin onhan tässä kaikenlaista. Tavoitteeni tälle syksylle onkin löytää sopiva balanssi eri asioiden välillä.
Tämän postauksen kuvituksena on vielä vähän kesämuistoja Italiasta, jossa kesäloman viimeiset viikot perheen kanssa matkailtiin. Me vietettiin koko kesä intensiivistä perheaikaa, joten elo- ja syyskuussa palaaminen työ- ja päiväkotiarkeen otti sopeutumisaikaa. Nyt arki rullaa jo kuitenkin yllättävänkin hyvin.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Tänä lukuvuonna työkuvioni täyttyvät pääasiassa varsinaisen ammattini töistä teatteriopettajana. Teen sekä päivä- että iltaopetuksia, ja teatterityöni koostuvat useasta ei palikasta. Minulla on neljä taiteen perusopetuksen ryhmää kahtena iltana viikossa, eli niin sanotut omat varsinaiset ryhmäni. Kierrän tänäkin vuonna myös  Espoon kouluja pitämässä Kulps-tunteja eli opettamassa teatteri-improvisaatiota. Lisäksi vierailen myös päiväkodeissa Kulttuurikurkkaus -hankkeeseen liittyen. Päiväkodeissa opetan lapsia sekä koulutan kasvattajia. Olen myös vuoden verran ollut mukana hankkeessa, jossa tutkitaan teatterin ja sirkuksen yhdistämistä, ja siitä meillä on viikon päästä tulossa ensi-iltaan teatteri- ja sirkusopettajien esitys. Tämän some-maailmaa käsittelevän esityksen kanssa tulemme myös kiertämään kouluja. Lavalle astuminen pitkän tauon jälkeen jännittää aika lailla.

Kuten tuosta teatteritöiden listasta voi päätellä, niin aikaa muille luoville oman yritykseni töille ei juurikaan jää. Varsinkaan pidempiä projekteja en pysty ottamaan, sillä ei elämä pelkkää työtä kuulu olla. Innostus visuallisiin töihin ei silti ole kadonnut mihinkään. Teatteritöiden osalta työaikani ovat vaihtelevia, ja pystyn itse aikatauluttamaan niistä suuren osan. Tämä mahdollistaa sen, että satunnaisia projekiluontoisia töitä saatan silloin tällöin tehdä.

Vaikka työkuvioni saattavat kuulostaa melko silpulta, niin minähän nautin tästä moninaisuudesta. Tässä vaiheessa syksyä itselläni alkaa olla sellainen olo, että eri palaset ovat hyvässä balanssissa. Blogin ja instagramin suhteen myönnän silti etsiväni nyt vähän sitä oikeaa muotoa. Miten harrastus- tai ammattimaisesti tätä teen? Millaiset aihemaailmat lävistäisivät sekä omat, että teidän kiinnostuksen kohteet? Mihin kanaviin keskittyä ja mistä luopua? Uskon, että tässä syksyn aikana löydän vastauksen näihinkin kysymyksiin.

Parisuhde/perhe/ystävät?

Tästä kysymyksestä tulee ensimmäisenä mieleeni ajankäyttö. Sitä toivoisi, että aikaa olisi paljon niin perheelle, parisuhteelle kuin ystävillekin, mutta fakta on, että vuorokaudessa on vain 24h.
Riittämättömyydentunne tulee milloin mistäkin tämän kysymyksen osa-alueesta. Ainoa ratkaisu, jonka olen keksinyt on se, että yritän keskittyä pieniin hetkiin.
Perheen kanssa parhaita hetkiä nyt syksyllä ovat olleet koko perheen leffa-illat ja pienet ulkoiluretket. Yksi erityisen kiva syysretki oli Koiramäen pajutilalle Kurpitsakarnevaaleille. Kurpitsakarnevaaleilta kuvia ja tunnelmia löytyy instagramista kohokohdissa kansiossa Fall Vibes.
Kahdenkeskinen aika on armotta kortilla tässä elämänvaiheessa. Lokakuussa odottaa kuitenkin pieni odotettu irtiotto.
Ystäviäkin haluaisin nähdä niin paljon enemmän. Kun kaikilla ystävillä aikaa on yhtä rajallisesti, niin liikunta-, lounas ja kahvittelutreffit on käteviä. Tähän syksyyn on onneksi mahtunut myös useammatkin ihanat juhlat, joita on järjestetty ja vietetty ystävien kanssa. Vaikka aina ei olisi mahdollista nähdä, niin onneksi vertaistuki, vinkit, myötäeläminen ja arjen hassut hetket lentelevät tarvittaessa vaikka maiden rajojen yli Whats Appin kautta.

Koti ja sisustus?

Inspiraatiota sisustamiseen on näin syksyllä tarjolla sisustustapahtumassa jos toisessa, ja niistä se rummutetuin oli tietysti Habitare. Vaikka kalenteri näytti täydeltä, niin kävin siellä avajaispäivänä itsekin. Sisustusinspiraatio oli kesän jälkeen vähän hukassa, mutta ihan viimeistään Habitare laittoi taas sisutuskelat pyörimään. Habitaresta ajatuksia ja poimintoja löytyy lisää instassa kohokohdista.
Sisustusprojekteja ja suunnitelmia on yhtäkkiä käynnissä useampiakin.
Yleisesti huomaan säätäväni kodin tunnelmaa kesän raikkaudesta utuisempaan syksyisempään suuntaan ja haen kotiin entistä parempaa toimivuutta. Järjestelyintoa olisi, mutta siihen käytettävää aikaa ei niin paljon kuin toivoisin. Iso projekti saa odotella, vaikka se olisi varmasti sekä tiloja että mieltä puhdistava. Pienempikin järjestely selkeyttää silti aina ja on eteenpäin.
Yksi isompi sisustushaave kotona on myös tässä syksyllä toteutumassa, ja siitäkin sitten lisää.
Näin syksyllä huomaan ajattelevani kotia ennen kaikkea paikkana, jossa voi latautua. Koti-spa, leffailta ja syyspuuhat ulkona, ovat nyt parasta.

Matkat?

Matkailussa itse matkalla oleminen on tietysti ihanaa, mutta annan paljon arvoa myös matkojen muistelemiselle ja odottamiselle. Viime kesän Italian matkaan olen palannut monessa kohtaa  mielessäni jo tässä syksyllä, ja aion palata siihen myös täällä blogissa, kunhan sopiva hetki tulee.
Toisaalta matkojen suunnittelu ja niistä haaveileminen tuo jo itsessään vastapainoa arkeen, kun on jotain ihanaa mitä odottaa. Kaksi matkaa on nyt odottamassa; pieni kahdenkeskinen syysmatka lähelle Tallinnaan ja talvella ison porukan matka aurinkoon. Niistä molemmista lisää sitten, kun ne ovat ajankohtaisia.

Harrastukset ja hyvinvointi?

Harrastusten ja hyvinvoinnin kanssa olen saman balanssi-aiheen äärellä. Olen lähtenyt muuttamaan ennen kaikkea ajatteluani, ja sitä kautta myös toimintaani. Oikotietä onneen, kun ei oikeasti ole.

Omasta fyysisestä kuunnosta ja sitä kautta terveydestä huolehtiminen on ollut viime vuosina haastavaa. Olen toki ollut perusterve, mutta toisaalta flunssakierre keväällä luultavasti kertoi huonontuneesta peruskunnosta. Kesällä taas nautiskelin herkuista sillä seurauksella, että ryhtiliike oli syksyllä tehtävä.

Ruokavalion suhteen en ole oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin jättänyt herkut pois. On aika kiva fiilis, kun naapostelu on hallinnassa ja herkut kuuluvat vain erityishetkiin juhlissa. Turvotus on kadonnut ja muutama kilokin. En mitenkään erityisesti laihduta, vaan etsin oloa, joka tuntuu hyvälle.
Liikunnan suhteen olen laskenut rimaa. Koska työni on niin epäsäännöllistä, olen hyväksynyt, että minun on kerättävä liikuntahetkeni vähän mistä sattuu ja milloin sattuu. Aiemmin kävi helposti niin, että jäin harmittelemaan sitä, että en voi treenata vaikka joka maanatai samaan aikaan, ja sitten en helposti tehnyt mitään.  Nyt pyrin tekemään jonkinlaisen treenin vähintään kolme kertaa viikossa, sellaiseen kohtaan päivää mihin se nyt sattuu sopimaan. Välillä teen lounaslenkin ja välillä käyn ystävän kanssa tekemässä porrastreenin. Lenkkeily on selvästi se mikä on helpoiten toteutettavissa. Sen kun laittaa lenkkarit jalkaan, avaa oven ja lähtee liikkumaan. Hankin myös itselleni Suunto3 fitness kellon/mittarin, joka on motivoinut keräämään askelia ja muutenkin treenaamaan, ja toisaalta taas auttanut seuraamaan unta ja palautumista.

Mitä odotan?

Olen sosiaalinen ihminen ja innostun toisista ihmisistä ja sytyn yhdessä tekemisestä. Samalla työni luonne on sellainen, että päivittäinen sosiaalinen kuormitus on myös aikamoinen. Laskin, että opetan viikon aikana noin 100-125 ihmistä. Siihen päälle kaikki muut päivän ihmiskontaktit. Kun koittaa kohdata aidosti jokaisen ja tekee tunnetyötä, niin vastapainoksi tarvitsen ihan vain omaa aikaa, jossa en ole ketään toista varten. Odotan siis pieniä hengähdyshetkiä, sellaisia vain minä, ajatukseni ja kahvikuppi -hetkiä.

Ehkä näiden vastausten kautta pääsitte vähän kartalle, siitä mitä minulla on tänä syksynä meneillään, ja mitä on tulossa täällä blogissakin. Mukavaa syksyä kaikille!

Perheretki Porvooseen

Eilen tehtiin perinteinen päiväretki tai oikeastaan puolipäiväretki Porvooseen. Puolikas päivä riitti oikein hyvin ja sunnuntaista huolimatta kaupungissa oli iltapäivällä vähän rauhallisempaakin, vaikka sää kesäretkelle oli juuri täydellinen. Koska homma toimi aika sulavasti, ajattelin kertoa miten onnistuttiin niin, että kesäpäivästä nautti koko perhe. Vinkkaan ihanimmat putiikit, miten ratkaistiin ruokailu, missä saatiin ohitettua jätskikiskajonot ja mikä oli hauskinta puuhaa lapsille. Päivän tunnelmia löytyy myös instan kohokohdista Kesäretket, johon kokoan muutkin kesäretket lomalta.

Ensimmäisenä suunnattiin vanhaan kaupunkiin. Putiikit ja pieni helposti särkyvä tilpehööri ei ehkä ole se paras yhdistelmä kahden vilkkaan pojan kanssa. Aina muutamassa saa kuitenkin poikettua, kun lupaa lapsille, että poiketaan myös lelukauppa Riimikossa, ja miehen voi motivoida sillä, että lupaa tarjota hyvän kahvin tai oluen.
Kaikki kivat pikkuputiikithan ovat onneksi helposti kahden kadun varella.
Antiikkiliikkeitä kiersin sillä silmällä, että vastaan tulisi sinistä englantilaista posliinia, ja lopulta tulikin. Valitettavasti White Vintage -liikkeessä oli loppuunmyyntikyltit, mutta yllättäen sieltä löysin kolme etsimäni tyylistä kulhoa.

Sisustusliikkeet ovat yleisesti varsin romanttisia ja merihenkisiä, ja sehän kesään ja Porvooseen sopii. By Pias skandibohotyylillään on myös varsin kaunis liike ja poikkeaa hieman yleisestä linjasta. Yksi oma suosikkini, jossa joka vuosi haluan käydä on siirtomaatavaraliike, eli herkkukauppa Skaffer, jonka teevalikoima erityisesti aina houkuttaa. Myös keittiö- ja kotitarvikeliike Welmans on herttainen.

Viereiselle jäätelökioskille oli pitkä jono, mutta Post3 kahvilasta sisältä sai jätkinsä hakea jonottamatta. Paikan päällä tehty jäätelö on niin hyvää, että sen perässä me mennään samaan paikkaan joka kerta. Porvoo-idylli oli aika kohdillaan, kun kahvilan ikkunat olivat sepposen selällään kadulle ja sää suosi. Sisällä on toki myös kiva tunnelma ja ihana sisustus kierreportaineen.

Kesäpäivän asuksi valitsin viileän siniraitaisen puuvillamekon, josta sainkin jo kysymyksiä instagramin kautta. Se on Lindexin Holly & White -malliston kesämekko, jonka yksityiskohdista tykkään tosi paljon. Nappimekot ovat muotia, mutta tämä on silti klassinen sellainen. Se tulee varmasti kovaan käyttöön myös Italian helteissä. Olen aina heikkoina rusetteihin, ja sellainen löytyy tästäkin mekosta. Hattu jäi vahingossa autoon, mutta Tine K:n korikassin sentään muistin napata mukaan. Vaaleat kesäkengät ovat etsinnässä, mutta menihän nuo mustat balleriinatkin.

Ruokailua pohdittiin etukäteen, ja vaikka Porvoossa olisi toki monta kivaa ravintolaa. Tällä kertaa päätettiin kuitenkin ottaa mukaan piknikeväät. Pienemmällä pojalla on päällä kovin tahtoikä, ja ravintolassa ruokailu saattaa joko onnistua tai sitten ei. Todettiin, että ruokailusta nauttii kaikki enemmän, kun ruokaa ei tarvitse odotella ja pojilla on vapaus kirmata nurtsilla. Ajattelimme ensin mennä johonkin rantaan, mutta päädyimmekin kaupunginpuistoon, jossa oli myös Muumi-leikkipuistot. Se oli luonnollisesti poikien suosikki, mutta paras juttu päivässä, jopa ohi muumipuiston oli piknik. Isompi poika oli siitä niin innoissaan, että ehdotti, että ruokailtaisiin koko kesä piknik-tyylillä. Sehän ei ollenkaan ole huono ajatus.

Miniloma Helsingissä: Pieniä vinkkejä ja kesäfiilistelyä

Mulla alkoi tänään kesäloma, tavallaan kolmannen kerran. Ensin loppui varsinaiset teatteriopetukset, viime perjantaina päätyi leiri, ja nyt sitten myös suunnittelutyöt jäivät lomalle. Syksyä voisi aina suunnitella ja valmistella vaikka koko kesän, mutta päätin, että seuraavan kerran vilkaisen suunnitelmien suuntaan sitten elokuussa. Kunnon irtautuminen töistä tekee välillä hyvää. Vaikka alkuviikko on mennyt siis vielä tiukasti töitä tehdessä, niin viime viikonloppuna olimme miehen kanssa jo ihan lomafiiliksissä. Meille mahdollistui kahdenkeskinen viikonloppu, kun äitini ehdotti, että voisi hoitaa lauantain ja sunnuntain ajan poikia. Näitä tilaisuuksia ei turhan usein tule, joten tartuimme heti ehdotukseen ja aloimme miettiä mitä tekisimme.

Helsinki on täynnä ihania paikkoja, se on meille tuttu vanha kotikaupunki, silti aina uudistuva ja lähellä, joten valinta oli helppo. En ottanut järkkärikameraa mukaan kannettavaksi, kun kerrankin oli kädet vapaana, enkä siis etukäteen ajatellut kirjoittavani tätä postaustakaan. Puhelimeen tallentui kuitenkin ihania miniloman tunnelmia, joten vaikka en yleensä julkaise blogissa puhelinräpsyjä, niin olen onneksi vapaa rikkomaan omia sääntöjäni. Moni teistäkin lomailee nimittäin varmasti kesällä Helsingissä, ja meidän (kylläkin tosi fiiliksellä valikoituneiden) kohteiden joukosta tekin voitte napata tästä postauksesta muistiin paikkoja omille Helsinki-listoillenne.

Hotelli

Hotel St. George on odotellut Helsingin hotellit -listani kärjessä, että kunhan tilaisuus tulee, niin se täytyy kokea. Kokemus oli juuri niin kokonaisvaltainen elämys kuin ajattelinkin. Hotellielämän kuuluukin olla arjen yläpuolella, ja tunnelman olla hienostunut, mutta St. George saa erityispisteet siitä, että mikään ei tuntunut yhtään päälle liimatun oloiselta vaan tunnelma on ylellisyyden lisäksi lämminhenkinen ja aito. Jokainen yksityiskohta on ajateltu; tilojen sisustus, taide ja kirjat kutsuvat viihtymään ja nauttimaan.

Ravintola

Lomia olisi ihana suunnitella ja fiilistellä jo etukäteen, mutta tällä kertaa meillä oli molemmilla alla kiireinen työviikko, joten esim. ravintolan varaamiseen havahduimme vasta perjantai-illalla. En olisi edes muistanut Björkin ja Wikbergin uusinta ravintolaa, jos ystävä ei olisi sitä maininnut, vaikka se on ollut testattavien ravintoloiden listalla.

Ventunon ruoka sopi täydellisesti meidän fiilikseen. maisteltavia ja jaettavia annoksia niin kuin ketjun muissa ravintoloissa on totuttu ja itse ruokaa modernia italiaialaista. Ruokaan on haettu vaikutteita Italian eri maakunnista kuin myös italialaisista ravintoloista maailman metropoleista ja sitten vielä hämmennetty omalla modernilla twistillä.

Meille osa juttua oli muistella menneitä Italian matkoja ja haaveilla tulevista.

Kesäfiilistelyä

Kun äitini ehdotti kyseistä viikonloppua ajattelin mielessäni, että ihanaa, mutta vitsit heinäkuu olisi parempi ajankohta, kun sää on kesäkuun alussa lähes varmasti kylmä. Toisin kävi, sää oli aivan täydellinen. Herkuttelun jälkeen kuljimme helteisessä kesäyössä Helsingin katuja Kaivarin rantaa ja Mattolaituria kohden. Takaisin päin palatessa puikkelihdimme toista kautta Tähtitorninmäen kautta ja poikkesimme drinkeillä vielä The Cockin terassilla.

Rentoutumista

Rentoutumista, sitähän tältä minilomalta eniten kaipasimme, enkä ihan heti keksi rentouttavampaa tapaa aloittaa päivä kuin St. Georgen spa. Itse asiassa hipsimme sinne huoneesta kylpytakeissamme ja tossuissamme ihan ensimmäisenä aamulla. Kiitos myöhäisen klo 12 asti tarjoillun aamupalan, jonne ei ollut mitään kiirettä.

Taidetta

Koska kotiin ei ollut vielä kiire, niin leikimme vielä turistia. Taiteen nälkä oli herätelty St. Georgessa ja ajattelimme suunnata Amos Rexiin, jossa emme kumpikaan ole vielä käyneet. Nopeasti tajusimme, että sehän on suljettu uuden näyttelyn alla, joten astelimme sisään Ateneumiin. Sielläkin oli kolmos kerros uuden näyttelyn pystytyksen vuoksi suljettu, mutta teimme silti kierroksen muissa kerroksissa. 

Ateneumissa minua puhutteli teemallisesti eniten äitiys ja taiteilijuus. Taiteilijoiden tekninen taituruus herättä myös hämmästystä, vaikka se ei itselleni ole taiteessa olennaisin asia. Myös Ateneumin arkkitehtuurin äärellä voisi viipyä loputtomiin, sen yksityiskohtia ihastelen.

Meidän lapsetkin viihtyvät museokirroksilla, vaikka se on heidän kanssa tietysti erilaista, joten eiköhän taidemuseokierros tehdä heidänkin kanssa kesän aikana, kun

Amos rexissä Ars fennica 2019 aukeaa 19.6.2019 ja

Ateneumissa Hiljainen kauneus -näyttely 14.6.2019.

Kaupunkiflaneerausta

Kaupunkiflaneeraukseen kuului piipahduksia pariin liikeeseen, myöhäinen lounas Pizzeria Via Tribunalissa (Italian keittiöstä ei selvästikään saatu tarpeeksi edellisenä iltana), ja jälkkärijätskit ja kahvit nautittiin vielä Espan puistossa. Livejazzin soidessa, käsi miehen kädessä, laitoin silmät hetkeksi kiinni. Sielu ja keho ravittuna, onnellisena tuli olo, että miniloma on tehnyt tehtävänsä ja on hyvä aika palata kotiin. Kotona odottikin kaksi pientä, kilpaa heidän viikonlopun kuulumisia kertovaa kesämiestä ja mumma vastapaistetun raparperipiirakan kanssa.

Uskon, että me tehdään perheenkin kanssa vielä useita kesäretkiä Helsinkiin tänä kesänä, ja viime vuosien tapaan aion toteuttaa taas myös ihan oman minä ja Helsinki -päiväni. Vaikka etukäteissuunnittelut jäivät aika vähälle tällä kertaa ja loma muodostui hetkessä, niin ehkä juuri siksi tämä miniloma jää mieleen erityisen ihanana.