Pienille pupuja pääsiäiskattaukseen

Me saadaan pääsiäiseksi ystäväperhe kylään. Suunnitelmissa on rennosti kokkailla yhdessä, leikkiä lasten kanssa ja ulkoilla. Ajatuksena on käydä myös kotieläinpuistossa, toiveena nähdä ainakin tipuja ja pupuja. Puputeemalla mennään myös pääsiäisen kattauksessa ainakin lasten osalta. Tässä joku päivä jo vähän mun pienen apulaisen kanssa suunniteltiin kattausta etukäteen.

  Meidän pienemmällä pojalla oli vielä jossain kohtaa talvella vaihe, että hän heitti aina lautasen lattialle, kun oli syönyt. Voin kertoa, että muutamakin kiva lautanen tuhoutui, ennen kuin tajuttiin, että hänelle voi tosiaan antaa vain muovilautasia. Nyt lautaset pysyvät pöydällä ja hankin noita suloisia H&M homen nallelautasia särkyneiden tilalle. Kun haluan kattaa juhlavamman kattauksen tai muuten vain arjessa vähän kivemmin, niin olen kaivannut lapsillekin posliinisia ja valkoisia, mutta silti hauskoja ja leikkisiä astioita. Nämä H&M homen lastenlautaset täyttävät nyt juuri sopivan aukon astiakaapissa. Nyt pääsiäisenä nallet muuntuvat pupuiksi, kun pyöräytän servietin rullalle ja sujautan sen lautasen alle korviksi.

Muistan, että lapsena rairuohon istuttaminen oli super kivaa, enkä voinut käsittää, että miten aikuiset saattoivat joskus unohtaa tämän tärkeän pääsiäispuuhan. Nyt ymmärrän heitä paremmin, nimittäin aika monena vuonna se on unohtunut itselläkin. ...tai "unohtunut"... Nimittäin niin kivaa kuin istuttaminen lapsista onkin, niin mullan kanssa sotkeminen ei välttämättä ole se houkuttelevin puuha äidille. Tänä vuonna rairuohoa pienemmän kanssa kuitenkin istutettiin, kun muistin, että joku teistä lukijoista vinkkasi joskus, että rairuohoa voi istuttaa vaipan täytteeseen tai talouspaperiin.
Löysin kaapista muutaman pupukupin, jotka ovat jääneet joiltakin poikien synttäreiltä. Nykyvaipoissa on yllättävän vähän täytettä, joten myttäsin ensin talouspaperia kuppiin ja vasta päälle laitoin vaipan täytettä. Kummallakin onnistuisi siis varmasti myös erikseen. Tämä oli huomattavasti siistimpää puuhaa, jos nyt ei lasketa sitä, että mun pienellä apurilla hulahti heinän siemeniä vähän reilummin kuppiin, pitkin pöytää ja lattiaakin.
Kuten kuvissa näkyy, istutus toimi ja ruohoa on saanut leikata päivittäin.
Pääsiäisen aikana ehditään istua useammankin kerran pöydän ääreen, ja sehän tarkoittaa herkuttelun lisäksi sitä, että juhlaintoilija saa tehdä useampiakin kattauksia. Aikuisille taidan hyödyntää kattaukseenkin samoja höyhenkukkia kuin pääsiäisoksissa. Pääsiäiskimpun aion hakea vielä pöydän koristeeksi. Ehkä joku näistä rairuohoista ja pienistä kukkamaljakoista koottu koristelukin olisi kiva.
Mukavaa pääsiäistä kaikille!

5-vuotiaan STAR WARS -synttärit

Tämän 5-vuotiaan maailmassa yksi mahtavimmista jutuista on Star wars, ja sillä teemalla meillä juhlittiin hänen synttäreitään pari viikkoa sitten sukulaisten kanssa ja nyt viikonloppuna on luvassa kaverisynttärit.

Minullahan päättyi sairasloma kylkiluumurtumastani kanssa vasta sukulaisynttärien aattona perjantaina, ja etukäteen ajattelin, että mitenköhän nämä juhlat valmistuvat, kun en pysyisi edes imuria heliuttamaan. Siivouspalvelu oli tässä kohtaa kullanarvoinen, samoin kuin miehen ja äidin apu muissa järjestelyissä. Juhlat syntyivät lopulta yllättävän helposti.
Innostun itsekin aina juhlien järjestämisestä niin paljon, että vaikka koitan poimia aina kivoja helppoja ideoita, niin täytyy myöntää, että mopo saattaa lähteä keulimaan sen suhteen, kuinka paljon idoita haluaisin toteuttaa. Nyt kun kyseessä on jo seitsemännet omien lastensynttärit, joita järjestän, niin hommaan alkaa jo olla otetta. Sitä tietää jo missä kohtaa voi oikaista ja mihin on kiva panostaa.

Vähän jännitti, että mikähän toive teeman suhteen mahtaa olla, ja miten osaan sen toteuttaa. Teema synttäreillä ei ole mikään pakollinen juttu, ja kivoja juhlia voi järjestää ilmankin, mutta itseäni teema auttaa rajaamaan kaikkia maailman kivoja ideoita. Lapset ovat myös teemoista aina ihan innoissaan. Minä huokaisin helpotuksesta, kun toive teemasta oli Star Wars, koska siitä riittää netissä inspiraatiota, vähän liikaakin. Tämä koko Star wars -innostus on sinänsä hassu juttu, kun 5-vuotias ei tietenkään ole edes nähnyt yhtäkään Star Wars -elokuvaa, mutta hahmojen nimet ja muu tieto tuntuu silti olevan hyvin hallussa.

Esikoinen oli itse mukana suunnittelmassa juhliaan. Hän halusi, että etsitään kuvia netistä ja kertoi mistä tykkää. Juhlakauppaankin suunnattiin yhdessä. Yksi sankarin ideoista oli, että hän haluaa pukeutua Darth Wader -asuun,  jonka hän sai jo joululahjaksi.

Kakun kanssa noudatettin hyväksi havaittua systeemiä. Äitini tekee kakun ja minä koristelen sen. Sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran uskaltauduin kokeilemaan sokerimassaa, niin melkeinpä kaikki kakut olen korstellut sillä. Se on yllättävän helppokäsiteltävää ja kakusta tulee huoliteltu. Aluksi oli tarkoitus, että kakuun tulee vain teksti ja tähtiä, mutta kun pojan leluista löytyi iskusotilasukkeli, se päätyi kakun päälle. Sattumaa oli, että kakukynttilän pidike sopi juuri sopivasti ukkelin käteen ja kynttilästä tuli valomiekka. Kaverisynttäreille tehdään kakku samalla teemalla jätksistä, joka maistuu lapsille yleensä paremmin.

En ole mikään innokas leipuri, ja siksi hyödynsin äitiäni niissä hommissa, ja turvauduin myös pakastealtaan paistoa vaille valmiisiin pulliin. Olisin ehkä saanut jonkun näköiset pullat aikaiseksi itsekin, mutta kun niiden esteettinen vaatimus oli, että ne näyttävät Prinsessa Leian nutturoilta, niin totesin, että vaivautuisin ihan turhaa.

Saarekeella, joka on muuten aina juhlissa super kätevä, löytyi lisäksi Wookie cookiet, viinirypälevalomiekat ja BB8-pizzat, juomaksi kahvia ihan tavallista sellaista ja Yoda sodaa. Mies teki pizzat, ja kun lähinnä vitsinä heitin, että eikö ne voisi olla BB8-robotin muotoisia, niin muutama pizza sai päänkin, kunnes miehen kärsivällisyys näpertelyyn loppui. Meillä mies on yleensä se, joka vetää suuria linjoja ja minä se näpertelijä ja visuaalisten yksityiskohtien viilaaja.

Kaiken kaikkiaan pari viikkoa sitten oli huippujuhlat. Oli ihan mahtavaa, kun osa vieraistakin oli pukeutunut teeman mukaisesti ja eräs Kylo Ren -niminen kuokkavieraskin saapui paikalle.

Meillä siis juhlinta jatkuu nyt viikonloppuna, mukavaa viikonloppua myös teille!

Kuvia kodinhoitohuoneesta ja pyykkipäivän ajatuksia arjesta

Rumpujen pärinää, sillä vihdoin, melkein kolmen vuoden jälkeen, olisi luvassa kuvia meidän kodinhoitohuoneesta, jota ei siis ole vielä koskaan aiemmin kunnolla täällä blogissa nähty. Ajattelin kirjoittaa ihan vain huoneen sisustuksesta ja ratkaisuista, mutta täällä meidän kodin komentokeskuksessa päädyinkin pohtimaan arkea ja loppuun kokosin jopa vinkkejä arkistressin taltuttamiseen.

Elämä on pienten lasten kanssa monesti niin kiinni konkretiassa, että minusta on viime vuosina välillä tuntunut sitä, että en aina kuule omia ajatuksiani. Välillä tuo tunne johtuu unettomuudesta niin kuin viime aikoina, välillä metelistä, välillä ruuhkavuosissa monen asian kanssa jonglööraamisesta, keskeytymättömän ajan puutteesta jne... Edelleen kuitenkin uskon olevani ihan analyyttinen ja pohdiskeleva ihminen. Tänä vuonna haluaisin löytää taas aikaa oman ajattelun kirkastamiselle ja kehittämiselle. Koitan etsiä arjesta tilaisuuksia lukea (tai kuunnella) enemmän kirjoja ja seurata maailman menoa ja ilmiöitä tarkemmin.

Moni äiti varmasti tunnistaa tilanteen, että kun tilaisuus omaan aikaan tulee, sitä alkaa helposti tehokkaana hoitamaan arkisia asioita; lajittelee pyykkejä, suunnittelee kirppisprojektia, nimikoi päiväkotivaatteita, varaa neuvola aikaa... Sitä jopa vain riemuitsee siitä, miten mahtavaa onkaan siivota ihan rauhassa. Olisikohan sitä myös syytä ihan vain joskus pysähtyä. Totesin, että tämän asian korjaamiseen on ainakin itseni tartuttava ihan ajattelutavan muuttamisen tasolla. Välillä on vain tietoisesti irrotettava itsensä to do -listojen kohtien kuittaamisesta. Sillä kuten tiedätte arjen to do -lista ei tyhjene koskaan, vaan sitä mukaa kun vedät asioita yli, niitä ilmestyy jo lisää.

Yleisesti kyllä rummutan listojen tekemisen puolesta. Parhaimmillaan listat auttavat hahmottamaan muistettavia asioita. Välttämättä en koskaan edes palaa listaan kun sellaisen teen, kunhan vain olen saanut tyhjennettyä asiaa pääni kovalevyltä. Kirjoitan listoja paperille ja myös wunderlist- sovellukseen. Sovelluksessa ne pysyvät paremmin tallessa ja voin jakaa listoja muidenkin kanssa. Tykkään kuitenkin kirjoittaa myös vanhanaikaisesti käsin. Teen kalenteriin usein lyhyen aikavälin listoja ja wunderlist-sovellukseen taas, ei niin kiireellisiä listoja myös vapaa-aikaan liittyen: kirjoja jotka olisi kiinnostava lukea, postausideoita, matkakohteita, kauppalistoja, leffoja, laatusarjoja jne...

Listat eivät kuitenkaan toimi, jos lappu kalenterin välistä tuntuu huutavan nimeäsi, silloin kun ei ehdi antaa sille huomiotaan. Tällaiset listat alkavat helposti vain ahdistaa ja syömään siivua ajatuksista silloinkin kun ne pitäisi saada vaiennettua olennaisempien asioiden tieltä. Tunnistatteko fiiliksen, kun sen sijaan, että ottaisi asian kerrallaan, päästääkin itsensä tilaan, jossa ei osaa tarttua mihinkään ja epämääräinen tekemättömien asioiden olo vain alkaa velloa. 
Välillä asiat vain kasaantuvat erilaisista syistä, ja se on inhimillistä, mutta mitä silloin pitäisi tehdä. Katsoa asiaa vähän laajempaa. Noissa hetkissä pienetkin tekemättömät asiat kuitenkin tuntuvat leijuvan samalla viivalla isojen kanssa. En osaa antaa vinkkejä teille tai itsellenikään miten kaikki asiat hoidetaan kerralla tai varsinkaan yhtä aikaa, mutta sen sijaan edelleen yritän opetella, että mitäpä jos aloittaa yhdestä asiasta vatvomisen sijaan.

Huolimatta siitä, että en itsekään näitä vinkkejäni aina osaa noudattaa, taisin alussa mennä lupaamaan vinkkejä arkistressin taltuttamiseen. 

Ensimmäinen vinkki on yksinkertaisesti rennompi asenne.
Lopulta elämän hallinnan tunne ei tule siitä, onko kodinhoitohuone järjestyksessä vai ei. 
Elämän ei ruuhkavuosienkaan äärellä pitäisi olla vain asioiden hoitamista, vaan sellaista, että myös impulsiivisille hetkille ja kodista nauttimiselle olisi tilaa. Täytyyhän ne kotityötkin toki hoitaa, mutta  mitä tehdä pyykkivuoresta ärsyyntymisen sijaan? Toinen vinkkini onkin se, että tee työstä itsellesi kivaa, ja  kuuntele samalla vaikka hyvää kirjaa tai podcastia. 

En siis todellakaan esitä, että meidän kodinhoitohuone näyttäisi aina tältä. Kuten sanoin näiden kuvien ottamiseen meni "vain" vajaat kolme vuotta. Ajattelin, että en ehkä saa näytettyä tätä tilaa teille koskaan, sillä miksi esittelisin teille kurahaalareita ja pyykkivuoria, tai toisaalta miksi siistiä kodinhoitohuonettakaan, kun eihän se sellainen usein miten ole. Mutta niin vain kävi, että tässä se nyt on kodinhoitohuonepostaus, toki aika erilaisena kuin olin ajatellut.

Huvittavaa on myös se, että esteetikolle motivaatio siivota kodinhoitohuone, ei tullut vielä siitä, että puhtaat sukat loppuvat, vaan tosiaankin noista kolmesta Tukholman tuliaisena tuodusta kauniista purkista. Eli kolmas vinkkini on: Motivoi itseäsi kauniilla asioilla. Kun olet laittanut tilan kivan näköiseksi, haluat luultavasti myös, että se pysyy sellaisena. Odotukseni kolmea pulloa kohtaan ovat siis melko korkealla. Nähtäväksi jää motivoiko nuo kolme purkkia myös perheen miesväkeä. No eihän sitä koskaan tiedä. ;)

Täytyy siis myöntää, että vaikka esimerkiksi ritilä pyyykiteline on meillä jo edellisessä kodissa hyväksi todettu ratkaisu, kodinhoitohuoneessa ihan kaikkein parasta on kuitenkin se, että oven saa tarvittaessa kiinni. Neljäs vinkki on siis se, että joskus poissa silmista, poissa mielestä -metodi on se kaikkein paras.

Arki vastaan minä -taistelussa voittaa aina, kun ottaa asiat huumorilla.

Halusinkin ehkä vain sanoa, että kuullakseen itseään arkihulinassa, on välillä tosi ok vetäytyä yksin pyykkejä viikkaamaan, jos pieni puuhastelu on sinulle sopiva tapa vetää henkeä arjessa. Ihan yhtä hyvä on myös jättää koko kaaos odottamaan parempaa motivaatiota ja hetkeä, ja mennä vaikka kylpyyn (jos omaa aikaa on tarjolla) tai mennä laskemaan mäkeä lasten kanssa, niin kuin minä tänään valitsin. Kaaos uhkaa siis jo taas meidän kodinhoitohuonetta, mutta todistettavasti maailma ei kaadu pyykkipussin mukana, ja kaiken puuhan keskelläkin me äidit, jopa välillä ajattelemme jotain.

Joulumieli lapsille ja jokaiselle

"Joulu on lasten juhla", sanotaan. Minä olen ollut aina jouluihminen, ehkä siksi, että olen aina ollut aika lapsenmielinen. En vain ole suostunut luopumaan siitä joulun taiasta, joka helposti katoaa vaikeisiin vuosiin, huoliin, kiireeseen ja aikuisten "tärkeisiin" asioihin. Ymmärrän silti myös hyvin, että voi käydä niin, että joulusta katoaa ilo. Varsinkin jouluun kulutusjuhlana olen itsekin kyllästynyt, vaikka lahjatkin minusta kuuluvat jouluun. Joulu ei ole minulle vain aatto ja joulupäivät, vaan viimeistään marraskuussa alkava ajanjakso, vuoden tunnelmallisin aika, jota ilman en selvittäisi pimeästä vuodenajasta. Me tehdään jouluna lasten kanssa pieniä jouluisia asioita, joista tärkeimpiä ovat yhteiset puuhastelut ja joulun taian luominen.

Tonttuovi tuli meille vasta tänä vuonna ensimmäisen kerran. Minusta ne ovat olleet ihania jo aiemmin, mutta nyt päätin sellaisen pojille toteuttaa. Viime vuonna meillä huristeli aina öisin olohuoneessa miniminitonttujen auto kuusi katolla. Laitoin vain pikkukuusen poikien pikkuauton katolle. Sama auto on nyt tontuille parkissa oven vieressä. Vaikka tykkään näperrellä, niin tämän tonttuoven kanssa menin aika helpon kautta. Löysin sen valmiina, mutta täytyyhän tonttuoven sopia muun kodin tyyliin ;), joten tuunasimme isomman pojan kanssa punaisen oven kalkkimaalilla mustaksi. Tästä ovesta tontut ovat nyt sitten kulkeneet meille ja tuoneet pienet yllätykset kalenteriin. On ihana nähdä miten tällaisilla pienillä jutuilla voi luoda lapsille joulun taikaa.

Joulupiparien leipominen on meillä ollut joka vuotinen perinne, ja niitä on tehty aina itsenäisyyspäivän aikaan samalla piparkakkutaikinan ohjeella kuin lapsuuden kodissani. No tänä vuonna siinä vaiheessa olikin juhlia ja sairastelua, ja päätin, että en takerru orjallisesti toteuttamaan perinnettä tyylillä "näin se on aina tehty ja näin se on pakko tehdä". Pipareita kuitenkin leivottiin, mutta ihan vain kaupan taikinasta. Megalomaanisten piparkakkuvuorien tai upeiden piparkakkutalojen rakentelun sijaan juttu oli tänä vuonna enemmän se, että pojat saavat leipoa. Tästä puuhasta otin samalla tämän vuoden joulukorttikuvatkin, joita nämä tämän postauksen kuvatkin siis ovat. Viime vuoden kuvista teetin myös kirjan, ja ehkä teen niin tämänkin vuoden kuvista.

Joulutapahtumia riittää vaikka miten paljon, ja joulupukin pojat ovat nähneet monessakin paikassa. Monet tapahtumat jäävät silti vain facebookissa tykkäämisen tasolle. Perheen yhteinen jouluinen päivä Helsingissä vietetään kuitenkin vielä tänäkin vuonna. Silloin käydään kauppahallissa tekemässä herkkuhankintoja joulupöytään ja lounaalla Storyssa. Tuomaan markkinoilla hörpitään kuumaa glögiä ja pyöritään legendaarisessa karusellissa. Kahvilla tai tosilla glögeillä käydään kauniisti valaistussa Kappelissa, siitä mennään Stockan jouluikkunaa ihastelemaan ja poiketaan vielä pienesti sisään Herkuun ja jouluostoksille, jos vielä jotain puuttuu.

Kuusen koristelu on aina lapsuuden kodistani saakka ollut minulle tärkeä jouluhetki. Nykyisin omat pienet tontut ovat mukana, ja on miehälläkin tehtävä virallisena joulukuusenvalojen virittelijänä. Suunnittelin, että jouluaamuksi laitan poikien tiipiin kuusen viereen valoineen. Aattoaamuna tiipiissä luetaan sitten joulusatua ja herkutellaan joulupipareilla.

Lapsille ja itsellekin lumi tuo joulun. Ilmankin on monesti pärjätty, mutta onhan se nyt ihan mahtavaa, että tänä vuonna taidetaan saada valkoinen joulu. Lumisessa maisemassa tehdään jouluna kävelylenkkejä ja lumi on vieläpä ollut ihan täydellistä lumiukkojen ja linnojen rakenteluun.

Kun joulua luo ja mahdollistaa omille lapsille, herää toive siitä, että kunpa jouluilo tulisi ihan kaikille, erityisesti lapsille. Pienetkin jouluteot ovat tärkeitä, ja haluan opettaa omille lapsille kiitollisuutta ja toisten ihmisten ja luonnon kunnioitusta. (Jouluna) on monia mahdollisuuksia auttaa heikossa asemassa olevia ja apua tarvitsevia. Pysyvä lahjoitus SOS kummilapselle on pitkäjänteinen tapa auttaa. Lasten kanssa konkreettinen tapa oli viedä paketit samanikäisille pojille Joulupuukeräykseen. Joulupuukeräykseen ei taida enää tänä vuonna ehtiä osallistua, ja olenkin oppinut vuosien aikana, että monien keräysten kanssa on oltava ajoissa, että ne ehtivät tavoittaa avunsaajat. Vieläkin kuitenkin ehtii osallistua esimerkiksi Hyvä joulumieli -keräykseen.

Tänä jouluna toivon, että joulumieli löytäisi mahdollismman monen.

Kirsikankukkia ja ikimuistoisen helteinen toukokuu

Näillä säillä ei ole viitsinyt paljon koneella kyhjöttää. Aivan mahtavia nämä tämän vuoden toukokuun helteet. Keskiviikkona illalla rehasin taas koko perheen jokavuotiselle kukkakierrokselle. Käpylän magnolia ei ollut vielä ihan niin upea kuin viime vuonna, mutta sen sijaan Roihuvuoressa meitä odotti aivan upea näky.

Äitienpäivän aikaan olemme aina käyneet kukkakierroksella, mutta viime vuonna kierros jäi lyhyeksi vauvan kanssa. Kirsikkapuistossa emme ehtineet silloin käydä ollenkaan. Varsinaista äitienpäivää vietimme tänä vuonna Etelä-Pohjanmaalla mummoloissa, joten jännitin meneekö kirsikkapuiden paras kukkimisaika kokonaan ohi. Terälehtiä leijaili maahan jo jonkin varran, mutta puutkin olivat vielä todella kauniit.

Oikeastaan olimme Roihuvuoren kirsikkapuistossa vasta nyt ensimmäistä kertaa, koska olemme olleet aiemmin aivan väärällä puolella koko Roihuvuorta. Tajusin tämän vasta, kun katselin muiden kuvista, että miten koko paikka näyttää ihan erilaiselta. Nyt selvitin tarkemmat koordinaatit ja löysimme oikeaan paikkaan. Kirsikkapuita ja kaunista toki oli siellä toisellakin puolella, mutta se osa puistoa on kuitenkin pienempi ja varjoisempi. Olihan tämä the real kukkapuisto upea näky.

Vatsassa vauva oli toissa vuonna, mutta nyt kukkahullun kuopuskin sai kokea kirsikkapuiden kukkimisen ensimmäisen kerran. Siellä hän tepasteli innoissaan ja ihmetteli näkemäänsä. Oli aika liikuttavaa miten isovelikin huolehtia, että pikkuveli ei kuitenkaan lähde liian kauas tutkimusretkillään.

Olemme ottaneet kirsikkapuistossa aina äitiepäiväkuvia, ja vaikka viime jäi väliin (kuvat otettiin kotisohvalla ja Kaivarissa), niin nyt taas jatkettiin sarjaa. Tuntuu, että pojat ovat viime vuodesta kasvaneet ihan valtavasti. Toisaalta tiedän, että taas vuoden päästä katson näitä samoja kuvia ja mietin miten pieniä he vielä olivat. Näistä kuvista muistan myös varmasti aina nämä poikkeuksellisen helteiset toukokuun päivät.

Ideoita merirosvosynttäreille

Että ei mene ihan hempeilyksi tämä kevät, niin nyt pääkallot nostetaan pöydälle. No ainakin ilmapallojen muodossa. Meillä vietettiin alkukeväästä pojan 4-vuotissynttäritä. Teemaksi hän kaiken vaihtelemisen jälkeen valitisi merirosvot. Kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja hän kävi läpi palomiessynttäreistä Ryhmä Hau juhliin. Käänteen tekevä asia oli lopulta vierailu Sea Lifessa, jossa poika ihastui merirosvojuttuihin, ja halusi sieltä merirosvon kamppeet hattuineen silmälappuineen. Ne luvattiin hankkia synttärilahjaksi ja siitä keksittiin lopulta myös synttärien teema. Äitikin oli tähän teemavalintaan tyytyväinen, koska merirosvoteemaan ideoita löytyy helposti. Vaikka netti on pullollaan kaikkea valtavista koko huoneen täyttävistä merirosvolaivasysteemeistä lähtien, niin maltillisemminkin pärjää. Tässä muutamia helppoja ideoita merirosvojuhliin, joita meidän 4-vuotiaan pojan synttäreille toteutin.

 4-vuotiasta juhlittiin ensin sukulaisten ja kummien kanssa, ja sitten vielä sankarin kavereiden kanssa. Kaverisynttärit olivatkin meillä ensimmäiset, ja kaikista varoitteluista ja kauhukertomuksista huolimatta ne sujuivat oikein hyvin. Väsyneitä toki oltiin niiden jälkeen, mutta niinhän kivojen juhlien jälkeen yleensäkin ollaan. Molemmissa juhlissa mentiin siis aika samalla setillä. Koristeluksi hankittiin pääkalloilmapalloja, seinälle viriteltiin viirit, pääkallo serpentiiniä ja astiat juhlapöytään. Viirinauhan tein itse, kun sopivaa ei löytynyt valmiina.

Juhlapöydässä seilasi merirosvolaiva. Laivakakkua ideoidessa mietin, että onkohan visioni tällä kertaa liian haastava, mutta kakku oli lopulta ihan helppo tehdä. Kunnia kakkupohjan tekemisestä kuuluu silti äidilleni, niin kuin melkein aina meidän juhlissa. Äitini siis teki kaksi neliskulmaista kakkupohjaa, ja siitä sitten vain leikkelimme ja kokosimme laivan muotoisen kakun
Kaverisynttärielle tein vastaavan jätskistä. Kakkupohjalla tuli hienompi, mutta jätski maistuu paremmin lapsille. Jätksikakku oli muuten myös ihan helppo tehdä, mutta aika nopea piti kokoamisessa olla, että laiva ei sula ihan käsiin. En siis ehkä suosittele sitä ihan kuumimmalla kesähelteellä toteuttavaksi. Siinä myös syy miksi jätksikakusta ei tullut otettua kuvia, halusin sen heti herkkusuille syötäväksi. Airot puuttuu tuosta yllä olevasta kuvasta, kun niiden kanssa kakku ei mahtunut jääkappiin. Kiireessä ennen juhlia nappasin kuvat ja tietysti ne keksitikut unohtui. Kerman värjäsimme lakritsikastikkeella. Ekoilla synttäreillä kakun päällä roihusi iso tulisuihku ja toisilla sitten mentiin perinteisesti kynttilöillä.

Poika sai hatun, silmälapun ja miekan lisäksi muitakin merirosvojuttuja lahjaksi, kuten tuon rooliasun mummilta ja vaarilta. Niihin hän tietysti halusin pukeutua juhliin. Löysin Juhlamaailmasta hauskan merirosvoaiheisen synttärisetin kiitoslahjoiksi. Äitini toi tulessaan ilmapallot ja astiat. Pienet vieraat saivat pikkulahjansa aarteen metsästyksestä.

Herkkupöydästä löytyi laivakakun lisäksi kaikenlaisia merirosvoherkkuja: kultarahoja, tykinkuulia, pääkalloja, miekalla lävistettyjä koktailtikut, suolakaloja, jne. Anoppi ja äitini auttoivat leipomisessa. Mummi teki pikkuleivät ja ätini muffineja.

Kulhoissa uiskenteli kaikenlaisia mereneläviä. Nuo eläimet hankin myös Sea lifen myymälästä. Nekin olisivat toimineet myös kivasti kiitoslahjoina, mutta kun löysin muuta, niin nuo saavat nyt sitten jäädä pojille leikkeihin.
Ensi viikolla puhallellaankin sitten jo taas ilmapalloja ja serpentiinejä, kun juhlitaan vappua.