Keltainen maisema

Keltainen ei ole koskaan ollut mikään lempivärini, mutta reilu viikko sitten sunnuntaina, kun heräsin, en voinut kuin ihastella lasikuistin ikkunoista avautuvaa keltaista maisemaa. 

Maisemasta innostuneena katoin aamiaisen pitkästä aikaa kuistille. Pikkumieskin viihtyi ihan rauhassa sitterissä, ja katseli vaahteraa, kun oli oman puuronsa popsinut. Sunnuntaiaamut on parhaita, ei mihinkään kiire ja koko pieni perheemme koossa. Nyt pikkumies parka on flunssassa ja yöt levottomia, mutta tällä mennään parin viikon päässä häämöttävä matka mielessä. ...ja tuleehan sitä yksi rauhallinen sunnuntaikin ennen sitä. Hetki, kun tuo maisema oli keltainen, oli todella lyhyt. Viime sunnuntaina, kun palasimme kotiin Pohjanmaalta, oli melkein kaikki lehdet pudonneet jo maahan. Onneksi ehdin tallentaa maiseman. 

Ammennetaan energiaa keltaisesta! 

Täydellinen kesäilta

Meidän kotikadulla kävellessä saa tällä hetkellä ihanan tuoksuvastaanoton, kun naapurin isot jasminpensaat levittävät huumaavaa tuoksuaan koko kadulle. Meidän talon pihalta löytyy myös pari pienempää jasminpensasta, joista toinen on vasta tulossa kukkaan. Kävin taittamassa sisään yhden pienen oksan tuoksua tuomaan. Kunhan isompi pensas kukkii, haen kyllä oikein kimpun. Ihana, kun kukkia saa nyt sisälle ihan vain omasta pihasta hekemalla. Sisään palatessani kuistille paistoi kaunis ilta-aurinko. Lämmin ilta ja jasminin tuoksu, niistä on täydellinen kesäilta tehty. Talvella juon sitten jasminteetä, ja kaipaan juuri tällaisiä kesäiltoja.

Pionien aikaa ja Tukholma kutsuu

 

  

Puutarhassa on paras pioniaika. Oven suussa pionit ovat avanneet suuret kukkansa. Tuet jäi laittamatta, ja yksi oksa oli jo valtavan kukan painosta katkennut. Sain hyvän syyn taittaa sen sisälle maljakkoon (tai oikeastaan pulloon).

Täällä on pesty ahkerasti pyykkiä, ja pakkailtu, koska päätimme lähdeä Tukholmaan. Pikkumiehen ensimmäinen matka siis luvassa. Lento johonkin vähän kauemmaskin olisi varmasti ihan onnistunut, mutta nyt laivamatka tuntui vauvan kanssa silti helpoimmalta vaihtoehdolta. Vauvan kanssa päivä Tukholmassa hurahtaisi ihan liian nopeasti kaikkine syöttö- ja vaipanvaihtosessioineen, joten päätimme yöpyä hotellissa muutaman yön. Saa nähdä miten meidän ensimmäinen perheloma sujuu.

Vilkaisu lasikuistille

Pitkästä aikaa vilkaisu lasikuistille, että blogi on nimensä mukainen.

 Toinen korituoleista on ollut varastossa poissa vaunujen tieltä. Ristiäisiin kaivattiin kuitenkin kaikki mahdolliset istumapaikat, ja tuoli palasi takaisin paikalleen. Kuisti on talven aikana ollut pääasiassa vain läpikulkupaikka. Eilen, kun istuskelimme ystävän kanssa kuistilla, muistin miten kiva kuistilla onkin kesällä viettää aikaa. Tuoli saa siis jäädä kesäksi paikalleen. Kuistin sivussa ollut pöytä joutuu vaihteeksi väistymään varastoon, koska vaunujen on edelleen pakko mahtua kuistille. Orkideat, jotka olemme saaneet vauvalahjoiksi, löysivät myös paikkansa kuistilta. Vihreys alkaa tulvia ikkunoista sisään muissakin huoneissa, ja kotimme koko ilme on taas ihan erilainen kuin talvella.

Säätiedotukset lupaavat ihanaa säätä, joten kesäistä viikonloppua teille kaikille!

Tyylikäs hoitolaukku

Kuva : www.marimekko.fi

Vaunut odottelevat jo parkissa lasikuistilla matkustajaansa, ja hoitolaukkukin on lopulta löytynyt. Hoitolaukun kriteerit olivat käytännöllisyys, musta väri, tyylikkyys, ja että sen on sovittava myös isän olalle. Ei luulisi olevan vaikeaa, mutta yllättävän hankalaa oli. Varsinaisista hoitolaukuista en yhtään innostunut, koska halusin, että laukulle on käyttöä myös vauva-ajan jälkeen. Kun Marimekon merimies -kassi tuli vastaan, vaatimukset vihdoin täyttyivät.
Kassi on tarpeeksi iso, niin että kaikki mahdollinen varmasti mahtuu mukaan. Vaikka kassi on aika syvä, on sivussa olevan pystyvetoketjun ansiosta tavaroita helppo kaivaa laukun pohjaltakin. Pikkutaskuja voisi aina olla enemmän, mutta kun sisältä löytyy yksi, ja päältä kaksi, niin eiköhän ne riitä. Päällä olevat nappitaskut toimivat todellisuudessa tarroilla, joten niiden käyttö on helpompaa. Laukku istuu myös vaunuihin hyvin paikoilleen, eikä osu polviin vaunuja työntäessä. Bogaboon vaunuihin kuuluvasta sadesuojasta olin kuullut kritiikkiä, mutta nyt käytännöllisempi sadesuoja on myös hankittu. Se kulkee nyt kätevästi tarroilla pienessä tilassa mukana. (Aiemmat postaukset vaunuihin liittyen löytyvät täältä.)

Kädet mullassa

 

Törmäsin eilen maalipurkkiostoksilla rautakaupassa niin kauniiseen ruukkuun, että sehän oli saatava. Inspiraatio iski, ja oli pakko upottaa kädet multaan. Helmikuuta ei kai oikein voi vielä kevääksi sanoa, mutta jos ulkona sataa vettä, niin ei se oikein talveakaan ole. Joko teitä kevättää? Helmililjatkin olivat vasta tuloillaan, joten saa nähdä nouseeko noista sipuleista kukkia. Jotain freesausta lasikuistille kaivattiinkin. Ehkä nuo tummat tyynytkin voisi pian vaihtaa, joihinkin vähän raikaampiin. Mitenköhän olisi vaaleansininen, helmililjojen kaveriksi? 

Rentoa sunnuntaita ja kevätmieltä! 

Joulukalenteri 23/24: Valkoinen joulukuusi

 

23/24

Enää yksi yö jouluun, ja täällä maalla sataa lunta! Olisikohan mitenkään mahdollista, että lunta olisi edes hiukan jäljellä vielä huomennakin. Onneksi varmistin, että myös Helsingissä ainakin yksi kuusi on pukeutunut valkoiseen. 

Jouluista aatonaattoa! 

Joulukalenteri 7/24: Kynttilälle villapaita

 

7/24

Täytyyhän kynttilälläkin villapaita olla, eikös? Nämä kynttilöiden lämmikkeet olen tehnyt jo viime jouluna, mutta kaivoin ne esille tänä vuonnakin jo aikaisin syksyllä. Joulun aikaan olisi aina hyvä olla varalla pieniä lahjoja kaapissa, tässä yksi idea. Samaa ideaa voi tietysti soveltaa myös vaikka glögilasien ympärille.

Joulukalenteri 5/24: Lumen ja auringon valaisema kuisti

5/24

Tänään satoi Helsinkiinkin vihdoin ohut kerros lunta. Olen odottanut lunta kuin pikkulapsi. Tiedän, että moni ei ole asiasta yhtä riemuissaan. Tulisihan se joulutunnelma ehkä ilmankin, mutta jos minä ja sisutuskoira saamme päättää, niin tätä vain lisää. Suuntasimme heti ulos, ja siellä me kaksi lumesta seonnutta kirmasimme yhtä innoissamme. Lumi on minusta myös kaunein joulukoriste. Lisääntynyt valo vaikuttaa sisällekin, ja lasikuisti on saanutkin tänään oikein kylpeä auringossa. Joulumielen kohoamista lumisessa kimaltavassa maisemassa ei vain voi vastustaa, joten annoin tontuillekin luvan hypätä ikkunalaudalle

Pirteä aamiainen kuistilla

Eilen pääsimme ensimmäisen kerran kesän jälkeen nauttimaan aamupalan lasikuistilla. Kuistin lämmitykset ovat nyt päällä, ja tänään laitetaan paikoilleen ne viimeisetkin puuttuvat listat.
Mehän olimme jo eilen juhlistamassa isänpäivää Tampereella, ja oli todella kiva kokoontua yhdessä syömään. Ennen Tampereelle suuntaamista tavallinen lauantaiaamukin muuttui paljon juhlavammaksi, kun kannoimme herkut ja katoimme astiat kuistille. Näillä vitamiinipommeilla syyssynkkyys ihan varmasti alkoi antaa periksi. Ainakin tänä aamuna kuistille paistaa ihana aurinko, eikä tuulikaan tänne enää pääse. Tänään on taidettu nauttia herkkuaamiaisia monessa kodissa.
Pirteää ja aurinkoista isänpäivää! 

Talolyhdyt ikkunalaudalla

 

 

Ikuinen remontti kuistilla jatkuu... Miehellä on ollut aikamoinen urakka ikkunaprojektin kanssa. Kuistille siis tulee tuplaikkunat, että kesällä asennetun lattialämmityksen voisi laittaa päälle, eikä lämpö karkaisi harakoille. Kun tuplaikkunat nappaavat oman tilansa, ovat leveät ikkunalaudat kohta mennyttä. Siksi yritin ottaa ikkunalaudoista vielä iloa irti, ja asettelin syksyiset talolyhtyni ikkunalle ja kallunan kaveriksi. Talolyhtyjä olen hankkinut vuosittain pikkuhiljaa lisää. Yleensä olen hankkinut uuden joulun aikaan, mutta tänä vuonna en malttanut odottaa, vaan pikkukaupunki kasvoi tällä kertaa jo nyt syksyllä. Kuvaan nuo kaksi uutta taloa eivät kuitenkaan ehtineet, sillä ikkunaremppa vyöryi tuohonkin kohtaan yllättäen nopeasti. Onneksi nämä pari kuvaa ehdin nopeasti napsia muistoksi tästäkin vaiheesta. Nyt kun ikkunaremppa rehottaa, kokonaisvaltaisempia kuvia kuistin syysilmeestä saatte odottaa. Joku kyllä uhkaili, että lumi voisi tulla jo piankin, joten voi olla, että syysilmeestä loikataankin suoraa talvi-ilmeeseen. 

Loviisan wanhat talot -Tapahtuma: Lasikuistit

 

 

Kävimme viikonloppuna Loviisan wanhat talot -tapahtumassa. Ideahan on, että Loviisan vanhankaupungin kauniisiin taloihin on yhden viikonlopun ajan avoimet ovet. Olen varmasti jo lapsena ihastunut puutaloihin, ei siksi, että olisin sellaisessa lapsena asunut, vaan siksi, että rakastin (ja rakastan edelleen) Astrid Lindgrenin satuja. Niissä miljööt ovat aina niin kauniita ja idyllisiä. Loviisan kujilla kävellessä tuntui kuin olisi ollut Melukylässä. Erityisesti tämä kuistin kautta -bloggaaja ihasteli tietysti lasikuisteja, ja niitähän riitti. Lasikuisti taisi olla tässä meidänkin kodissa se asia, johon ihastuin ensimmäisenä ja taitaa se olla se rakkain paikka vieläkin. (Meidän lasikuistista löytää aiempaa juttua täältä.) Lupaan Loviisan vanhat talot -tapahtumasta vielä yleisemmänkin jutun, mutta tässä siis lasikuistikavalkadi, josta ei vanhanajan idylliä puutu.