Viimeiset masukuvat?

Viime viikonloppuna oikein havahduin siihen, miten nopeasti tämä raskausaika on mennyt. Syntyy vauva sitten koska hyvänsä, niin pian tämä ainutlaatuinen vaihe elämässäni on ohi. Vaikka tämä toinen raskaus on välillä koetellutkin, olen niin kiitollinen, että olen saanut kokea tämän jo toisen kerran. Pieni haikeus raskauajan päättymisestä on siis noussut pintaan, vaikka paras on onneksi vasta tulossa, kun vauva on syntynyt ja elämä neljän hengen perheenä alkaa.

Moni haluaa ikuistaa raskautensa ihan ammattikuvaajalla. Meillä mies on räpsinyt kuvia aina silloin tällöin. Vähän ehkä huvittavaa, että olen blogissa aika harvoin tällä puolella kameraa, ja nyt sitten oikein useamman kuvan verran, vaikka olo alkaa olla kuin rantautuneella mursulla. Juurikaan mitkään muut kuin nuo kuvassa päälläni olevat vaatteetkaan eivät enää mahdu ylle, mutta silti tuo iso pallo on vain niin rakas. Näitä kuvia otettiin viime viikonloppuna, kun tajusin, että nyt jos koskaan tämä vauvamasu täytyy vielä ikuistaa. Esikoista odottaessa otimme kuvan joka kuukausi aina samassa kohtaa. Tällä toisella kerralla raskaudenaikainen arki rakennusprojekteineen ja elämä esikoisen kanssa on ollut niin vauhdikasta, että samanlaista kuvasarjaa emme ole pystyneet toteuttamaan. Kuvia vatsan kasvamisesta on kuitenkin nytkin otettu vaikkakin epäsäännöllisemmin.

 Isoveli on ollut yleensä masukuvissa mukana, mutta koska mies on kameran toisella puolella perhekuvia ei ole tullut otettua kuin ehkä yksi jossain juhlissa. Perhekuva toteutuu toivottavasti sitten siinä vaiheessa, kun vauva ikuistetaan vastasyntyneenkuvauksissa niin kuin isovelikin aikoinaan. Ne ensihetkien kuvat ovat meille niin tärkeitä, että ehdottomasti samanlainen kuvaus varattiin myös pikkuveljelle.

 Puhelimessa vauvasovelluskin sen sanoo: "Vauva voi nyt syntyä hetkellä millä hyvänsä." Varsinkin nukkumaan mennessä jännittää joka ilta, jokohan ensi yönä lähdetään. Ehkä nämä ovat ne viimeiset vauvamasukuvat.

 Kiitos miehelle näistäkin kuvista, niistä jää rakas ja tärkeä muisto.

Vauvan hoitopiste

Isoveljeä odottaessa tai hänen vauva-aikanaan en koskaan saanut kuvattua hoitopistettä, se jotenkin vain jäi. Nyt napsin kuvat jo valmisteluiden yhteydessä. Hoitopisteellä onkin toki paljon samoja juttuja kuin oli silloin, joten tämä korvatkoon myös silloisen aukon vauvapostauksissa. Hoitopisteen olen laittanut kodinhoitohuoneeseen, koska siellä vesipiste on vieressä ja parhaiten tilaa.

Korit bongasin Kodin1:n konkurssimyynnistä. On kätevää, että niissä on kannet, niin tavaroita saa suojaan, kun kodinhoitohuoneessa pölyä on aina. Näille on varmasti käyttöä kodinhoitohuoneessa tai muualla myös sen jälkeen, kun hoitopistettä ei enää tarvita. 

Ykköskoon vaipat tuntuvat niin pieniltä, vaikka itse asiassa pikkuveli käytti aluksi vielä ykkösiäkin pienempiä keskosvaippoja, kun oli sen melkein kuukauden etuajassa syntyneenä niin pikkuinen. Eilen oli muuten raskausviikkoja ja -päiviä ajatellen se päivä, kun isoveli syntyi. Vaikka toisin pitkään ajattelin ja varoiteltiin, niin nyt alkaa tuntua siltä, että pikkuveli viihtyykin masussa vielä vaikka miten pitkään. Ainakaan tämä kaveri ei enää pääse meitä yllättämään, koska joka tapauksessa montaa viikkoa ei enää ole jäljellä, ja pikkuisen saapumiseen on varauduttu jo pitkään.

Ensimmäisen vauvan kanssa tajusin nopeasti miten korvaamaton asia harsot ovat. Harsoja on oltava aina kädenulottuvilla ja niitä kuluu. Ne ovat käteviä jopa vielä välillä 2-vuotiaankin kanssa liikkuessa, koska ne menevät pieneen tilaan ja kuivuvat nopeasti. Kylpyhetkiin tarvitaankin sitten isompi ja lämmin pyyhe. Vauvaa odottaakin PikkuVaniljasta yhteistyön merkeissä saatu suloistakin suloisempi LUINSPAn nallepyyhe*.

Hoitoalusta on sama Färg & Formin pilvikuvioinen kuin isoveljen aikaan. Ehkä valitsisin nykyisin hoitoalustankin yksivärisenä, mutta käytännössä tämä on toiminut hyvin, ja on tässäkin kokonaisuudessa ihan kivan näköinen. Pilvikuvioinen saman sarjan pussukka on myös isoveljen ajoilta ja muovitetun kankaansa takia kätevä.

Sophie la girafe -lelulla isoveli saa sitten viihdyttää pikkuveljeä vaipanvaihto- ja hoitohetkinä, ennen kuin pikkuveli alkaa itse sillä leikkiä. Isoveljelle hankin häntä odottaessani aikoinaan sen ihan klassisimman Sophie-kirahvin, ja pikkuveli saa nyt tämän suloisen rengasversion.

Vauvanhoidossa tarvittavia vanupuikkoja ja pumpulilappuja säilytän kannellisissa purkeissa. Vauvan ihonhoitotuotteiden osalta parhaiksi olen todennut niin ikään Sophie la girafe -tuotteet. Olinkin iloinen, kun sain niitä pakkauksen ystävältä babyshowerlahjaksi. Vauvan vaatteita säilytän pääasiassa yläkerrassa, niin kuin  pikkuista pyykkiä ja kurkistus vauvan vaatekaapiin -postauksessa kerroin. On kuitenkin kätevää, että vaatteita saa myös hoitopisteen yhteyteen, joten järjestelin vauvan vaatteille, lakanoille, pyyhkeille ja muille vauvantavaroille yhden kaapin myös hoitopisteen yhteydestä. 

Viimeinen silaus hoitopisteelle tuli suloisilla eläinkorteilla. Oravakortti oli yhden babyshowerlahjan mukana, ja ajattelin heti, että sen laitan hoitopisteelle. Kun bongasin, että näitä Henna Adelin eläinkortteja on muitakin samaa sarjaa, niin orava sai kaverikseen pupun ja ketun.

*LUINSPA nallepyyhe saatu blogiyhteistyössä PikkuVaniljan kanssa.

TallennaTallenna

Vauvan nurkkaus

Täällä odotellaan nyt levollisin mielin vauvan syntymistä. Tällä viikolla ylimääräisessä ultrassa selvisi, että oletuksista huolimatta vauva onkin kääntynyt vatsassa ihan oikeisiin asemiin pää alas päin. Kun vauva päättää tulla, odottaa häntä makuuhuoneessamme oma pikkuinen nurkkaus. Ikkunan eteen, miehen vaatekaappien ja seinän väliin jää juuri sopiva pieni oma paikka vauvalle. 

Sitten joskus pikkuveli pääsee isoveljen kanssa samaan huoneeseen, ja tarvittaessa alakerran työhuoneesta tai yläkerran aulasta voidaan myös tehdä toinen lastenhuone. Noihin järjestelyihin on kuitenkin vielä pitkä aika, ja ensin on hyvä olla äidin ja iskän vieressä.

Vauvan ensisänkynä toimii sama suvussa kiertävä korisänky, jossa isovelikin nukkui, ja niin moni sukumme vauva vuosikymmenien aikana, minä itsekin mukaan lukien. Sängyn tarinasta kerroin jotain isoveljeä odottaessa täällä.  Jo viimeksi suvun tarinan jatkuminen oli minulle tärkeää, mutta nyt kun jouduin alkukesästä hyvästelemään mummani viimeisen kerran, niin tällä sängyllä on vieläkin enemmän tunnearvoa.

 Isoveljelle tein korisänkyyn reunakankaan pellavaisesta tähtikankaasta, mutta se osoittautui käytössä vähän liian lepsuksi. Teinkin sitten valkoisesta vähän paksummasta kankaasta jämäkämmän reunakankaan. Yksiväriseen kankaaseen on myös helpompi yhdistellä erilaisia lakanoita. Kokonaisuus on näin levollisempi. Koska kangasta jäi, niin tein samasta kankaasta vielä myös pienen pilvityynyn.

Koska vietämme paljon aikaa myös alakerrassa, niin vauvalle tulee nukkumapaikka myös sinne. Tuohon toiseen ensisänkyyn palaan myös vielä.

Suloisen pilvi ja kuu -mobilen löysin Lindexiltä. Yksi pilvistä oli vaaleanpunainen, mutta koska olen tarkka sävyistä, niin vaihdoin sen vaaleanruskeaan / pahvin väriseen. Tämän tapaisen mobilen tekeminen ihan itsekään ei olisi ollut vaikeaa, mutta kun sopiva tuli vastaan niin päädyin tähän. Minulla on silti työn alla toinenkin mobile, joka oli tarkoitus toteuttaa jo isoveljelle. Origamjoutsenista koottu mobile on sellainen, että jos se ei vaihtelun vuoksi jossain vaiheessa päädy tähän nurkkaukseen, niin se löytää kyllä paikkansa talosta jostain muualta.

Sängyn päälle laitettiin tauluhylly. Siihen asettelin pupun, Tellkiddon nalle julisteen* ja pandakortin, joka minusta sopii syysvauvalle. "Life is now enjoy" teksti on By Jaana K kalenterista, ja siinä yhteydessä luultavasti enemmänkin tarkoitettu muistutukseski meille aikuisille. Minusta teksti sopi niin hyvin uudelle tulokkaallekin, että se päätyi tähän asetelmaan. Reunalle saa vielä roikkumaan pari suloista vaatetta. Sitten joskus, kun vauva ei enää nuku tässä, niin tauluhylly saa jäädä ja voin koota siihen jotain muuta. 

* Nalle-juliste saatu blogiyhtiestyössä Zicos homen kanssa.

Pikkuista pyykkiä ja kurkistus vauvan vaatekaappiin

Voi tätä pikkuista vauvanpyykkiä. Mies sanoi nämä pyykkinarukuvat nähdessään, että taisit vähän stailata. No joo, ehkä nuo pikkuiset pyykit, jotka nyt ovat nätisti narulla, tulee jatkossa heitettyä kuivausrumpuun tai narulle vähän vauhdikaammin. Toisaalta tilanne oli siinä mielessä ihan todellinen, että voisin hypistellä näitä pieniä vaatteita ihan loputtomiin. Ihan ilman bloggaamistakin tätä pikkuista pyykkiä pestessä ja kaappiin järjestellessä olen niin fiilistellyt.

Olen säästänyt kaikki isoveljen vaatteet, mutta jotakin olen hankkinut tälle vauvalle ihan omaakin. Jos tällä kertaa raskausolo ei joka hetki fyysisesti olekaan ollut niin miellyttävää, niin tämä osuus odotuksessa on niin ihanaa. Ajatella, että pian noihin sukkiin pujahtaa pikkuruiset varpaat.

Kodinhoitohuoneeseen järjestin vauvan vaateille myös tilaa, mutta pääasiallisesti vauvan vaatteita säilytetään minun vaatehuoneessani. Pienellä omien vaatteideni tiivistämisellä sain helposti luovutettua vauvan vaatteille muutaman laatikon ja avohyllyn. Isoveljen huoneen kaapeissakin olisi ollut tilaa, mutta käytännössä järjestely ei olisi toiminut, yöllistä vaipparumbaa kun on varmasti edessä. Isoveljeltä pieneksi jääneet, mutta vielä odottamaan jäävät vaatteet olen kuitenkin järjestellyt sinne odottamaan.

 Koska olen varautunut siihen, että pikkuveli syntyy samalla tavalla etuajassa niin kuin isovelikin, valmistelut ovat pitkällä tai oikeastaan ihan paria pikkujuttua vaille valmiina. Sairaalakassista puuttuu enää jotain omia tavaroitani, mutta vauvalle siellä on kaikki valmiina. Täällä kotona odottaa hoitopiste kodinhoitohuoneessa ja nukkumanurkkaus meidän makuuhuoneessa. Suuri aikomukseni on, että niihin ehditään täällä blogissakin kurkata ennen kuin vauva syntyy.

Babyshowerit brunssin merkeissä

Vauvan laskettuun aikaan on enää alle kaksi kuukautta aikaa, ja ajatukset alkavat yhä enemmän suuntautua vauvan tuloon. Isovelihan syntyi melkein kuukauden etuajassa, ja samaan aikatauluun olen valmistutunut nytkin, vaikka eihän sitä koskaan tiedä milloin vauva päättää maailmaan tulla.

Viikonloppuna sain juhlia vauvan tuloa ystävien kanssa babybrunssilla. Esikoista odottaessani vauva syntyi yllättäen vain viikon babyshowereiden jälkeen, joten tällä kertaa ajankohdan kanssa otettiin enemmän varman päälle.

Brunssi oli Cafe Köketissä. En ole siellä aiemmin brunssilla käynytkään, mutta varmasti käyn jatkossakin. Paikka on lapsiystävällinen, ja siellä järjestetään esimerkiksi maanantaisin babybrunsseja vauvoille ja vanhemmille. Ystäväni joka kutsui porukan koolle, olikin ajatellut juuri sitä, että lapsetkin viihyvät, jos heitä on mukaan. Tällä kertaa kaikki muutkin äidit saivat kuitenkin omaa aikaa ja tilaisuuden syödä ja nauttia brunssihetkestä kaikessa rauhassa, koska lapset oli saatu hoitoon. Naisporukalla viihdyimmekin syöden ja jutellen monta tuntia pöydän ääressä. Olikin puhetta siitä, miten sitä pitäisi useammin järjestää tällaisia tapaamisia muulloinkin kuin polttareiden tai babyshowereiden nimissä.

Ystävät olivat hankkineet minulle hemmottelulahjakortin kauneushoitolaan, ja minä ja vauva saimme muitakin suloisia lahjoja. Halusin kiittää ystäviäni päivästä ja väkertelin heille pienet kiitokset vähän samaan tapaan kuin esikoistakin odottaessa (klik).

Vaikka popcorniboxeihin vähän toisin kirjoitin, niin ihan en kyllä vielä ole valmis poksahtamaan. Vauva saisi mielellään vielä hetken pysytellä "yksiössään". Toivotaan, että tällä kertaa päästään ainakin sinne samaan 36 viikkoon, ja mieluummin tietysti pidemmällekin. Joka tapauksessa tämän vauvasuihkuttelun jälkeen kelpaa odotella pikkuista maailmaan. 

Kiitos paikalle päässeet ja muualta käsin hengessä mukana olleet rakkaat ystävät!

Voi pikkuveli!

Tämä toinen raskaus tuntuu menevän vieläkin nopeampaa kuin ensimmäinen, nyt kun on jo puolivälikin ylitetty. Rakenneultra oli jo äitienpäivän jälkeisellä viikolla ja silloin saimme huokaista, kun kaikki oli hyvin. 

Sukupuolen tietäminen auttoi itseäni esikoista odottaessa luomaan mielikuvaa vauvasta jo odotusaikana, ja päätimme tälläkin kertaa, että haluamme tietää vauvan sukupuolen, jos hän sen vain suostuu näyttämään. Kätilön tehdessä tutkimusta sanat "...ja poikahan siellä on." sai meidät liikuttumaan, ja omat ensimmäiset sanat olivat "Voi pikkuveli!" 💙

Isoveli kutsuu vauvaa nimellä `masuveli`, ja onkin huristellut vatsan päällä jo kovasti autoillaan. Meillä puhutaan vauvasta päivittäin, ja sitä kautta isovelikin tietää jo nyt, että pikkuveli on jo osa meidän perhettä. "Veli pois!" hän tomerasti välillä ilmoittaa, ja nostaa minun paitaani. Malttia 2-vuotiaalta vaaditaan, kun pikkuveljeä pitääkin jaksaa odottaa masusta syksyyn asti.
Itselläni ei lapsena ollut juurikaan poikia kavereina (ehkä vain siksi, että naapurustossa oli paljon samanikäisiä tyttöjä). Minulle onkin jo ensimmäisen pojan kautta avautunut aivan uusi maailma, ja opittavaa riittää nyt sitten pian jo kahden pojan äitinä. Koneiden nimissä ainakin on vielä paljon petrattavaa. ;) 

Hauska ajatella, miten nuo kaksi pian viilettävät yhdessä, isompi edellä pienempi perässä. On myös hauskaa, että miehen puolella meidän vauva on nyt sitten jo serkussarjan kuudes poika. Lähipiirissä olenkin saanut huomata, miten tiivis parivaljakko veljeksistä voi tulla. Toki tappeluakin varmasti riittää, mutta äitinä tietysti toivon, että veljeksistä olisi toisilleen ennen kaikkea tukea ja turvaa läpi elämän.

Olen säästänyt kaikki esikoisen vaatteet ja vauvatarvikkeet, jotka pääsevät nyt sitten toiselle kierrokselle. Toki isoveli syntyi keväällä ja pikkuveli taas syntyy syksyllä, joten sen takia jotain hankittavaakin tulee. Isoveljen tennarit kaivoimme ensimmäisenä yhdessä esiin odottamaan pikkuveljeä. Jotain hankin heti sukupuolen selvittyä myös ihan vain fiilistelyn vuoksi, koska täytyyhän pikkuveljellä olla myös jotain ihan omaa. Tuskin puen poikia yleisesti kovin usein samanlaisiin vaatteisiin, mutta kyllä poikavauvauutisen kunniaksi iso-ja pikkuveljelle piti saada samanlaiset raitapaidat odottamaan syksyä. Niin söpöt nuo ovat yhdessä, että enpä sittenkään mene vannomaan, että en lipsahtaisi samisteluun joskuus myöhemminkin.

Itse olen voinut ihan hyvin. Toki toisin kuin ensimmäisessä raskaudessa vähän enemmän kaikenlaisia tuntemuksia on jo tässä raskauden puolessa välissä ollut. Eilen oli kuitenkin taas neuvola, jossa todettiin, että kaikki on niin kuin pitääkin. Aionkin nyt vain nauttia tästä keskiraskauden hyvästä olotilasta, tietäen että pieni poika kulkee matkassa.