Matkarattaat testissä Porvoon mukulakivikaduilla

Miehellä, ja sitä myöden meidän koko perheellä alkoi nyt kesäloma. Ensin taidetaan ladata akkuja ihan vain kotona, mutta sitten on luvassa kaikenlaisia pieniä kesäretkiä, ehkä roadtrip kesäkaupunkeihin. 

Tällä viikolla tein jo yhden kesäretken poikien ja meidän kesävieraiden kanssa. Minun äiti ja täti olivat meillä muutaman päivän alkuviikosta, ja keskiviikkona saimmekin ex tempore -idean lähteä viettämään kesäpäivää Porvooseen. Porvoon retkelle testiin pääsi uudet Jollyroomin kanssa yhteistyössä saadut *Petite cherie soleil limited edition 2017 rattaat.

Petit Cheries soleil -rattaista on muitakin kivoja värejä ja kuoseja, mutta meidän tyyliin tämä limited edition -versio iski eniten. Mustan ja kullan yhdistelmä on vaan niin tyylikäs ja jopa ylellinen, mutta silti myös käytännöllinen pienten kanssa.

Mietin matkarattaiden hankintaa jo isomman pojan kanssa erityisesti siinä kohtaa, kun pienempi oli vielä vatsassa, ja puuskuttaen nostelin yhdistelmävaunuja autoon. Kun nämä kevyet matkarattaat näppärästi kiskaisin kasaan ja nostin autoon, jälkiviisaana vahvistui, että olisipa pitänyt hankkia jo silloin. Vaikka meillä jatkaa varsinaiset tuplarattaatkin edelleen käytössä, niin nämä ovat kyllä kaivattu lisä näppäryytensä ansiosta. Ajatus onkin, että nämä matkarattaat ovat aina mukana autossa, niin että rattaiden rehaamista edes takaisin ei enää tarvitse tehdä, kun jonnekin lähdetään autolla. Meillä isompi haluaa yleensä jo kävellä itse tai liikkuu potkupyörällä. Näissä ikäsuositus on 6 kuukautta - 3 vuotta. Koska meidän esikoinen on pienikokoinen, hän voi tarvittaessa matkustaa näissä oikein hyvin pidempäänkin. Matkarattaat ja kantotoreppu on yhdistelmä, jolla meidän kesäretket mennään.

Lähtiessä en muistanut Porvoon mukulakivikatuja, mutta ainakin rattaat saivat heti kunnon testiajon  vanhankaupungin kaduilla. Vaikka kyyti muovirenkailla isoilla kivillä oli välillä könkköistä, niin matkustajaa tärisevä kyyti vain nauratti. Muutenkin minimies viihtyi rattaissaan oikein hyvin, ja otti siellä unetkin.

Saimme vaunuihin myös *Petite cherie istuinpehmusteen. Pehmuste suojaa penkkiä, kun kesäretkillä syöminenkin tapahtuu välillä ulkona rattaissa. Puistoretkillä hiekkaisen ja joskus kuraisenkin matkustajan voi surutta nostaa rattaiden kyytiin, kun kiinteämpien kankaiden likaantumista ei tarvitse pelätä. Pesuun voi sitten heittää vain pelkän pehmusteen. Talvella pehmusteen voi sitten kääntää lämmittävä fleece-puoli ylöspäin, mutta onneksi siihen on vielä pitkä aika.

Näillä me nyt kurvaillaan lomille ja kesäretkille.

  

*Matkarattaat ja pehmuste saatu yhteistyössä Jollyroomin kanssa

Muistot talteen Oot niin ihana -vauvakirjaan

Meidän vauva on kuulkaas jo ihan kohta 4 kuukautta. Tällä viikolla hän oppi kääntymään ja tarttuu myös esineisiin. Taitojen oppiminen on hienoa, mutta hänen kanssaan jaetut hetket vieläkin enemmän. Me olemme saaneet mitä ihanimman lisän perheeseemme.

 Esikoisen ajoilta tiedän, että moni asia jonka ajattelee muistavansa aina, saattaakin kaiken keskellä unohtua, kun arki on on niin täyttä ja kun vaiheita tulee ja menee. Näitä hetkiä tallettaa sydämeen ja muistoihin, ja onhan arjessa niitäkin juttuja, jotka sillä hetkellä haluaisikin vain unohtaa. Vauvakirja on paras apu säilöä ihanat muistot ja ne harmitkin (jotka kummasti vähän etäämmältä naurattaakin), niin että niihin voi palata vielä vuosien jälkeenkin.

Sain jo loppukesästä odotusaikana vauvalle tämän Oot niin ihana -vauvakirjan*, aivan uunituoreena, kun se oli juuri ilmestenyt. Ehkä olet kuullutkin tästä kirjasta tai se teiltä jo löytyy, sillä siitä on tullut niin suosittu, että ensimmäinen painos myytiin jo loppuun. Uusi painos julkaistaan kuitenkin jo ihan pian helmi-maaliskuussa. Syy siihen miksi tämä kirja on niin suosittu, on varmasti se, että tämä vauvakirja on toteutettu yhteisöllisesti. Sekä ulkoasu että sisältö on suuniteltu yhdessä sen käyttäjien kanssa. Kehitystyö jatkuu ja uusia sivuja on kehitteillä. Yhteisöllisyys jatkuu tässäkin vaiheessa, joten esimerkiksi Oot niin ihana -facebook sivuilla voi osallistua kirjan tekemiseen, kommentoimalla työn alla olevia sivuja ja heittämällä vaikka ihan uusia ideoitakin.

Sivutuotteitakin on; tällä hetkellä postikortti ja neuvolakortin suoja, sekä ihan juuri on ilmestynyt myös juliste. Minä olen säilyttänyt neuvolakorttisuojassa myös ultrakuvia. Kun vauva-aika on ohi voi tässä suojassa laittaa nekin kirjan laatikkoon talteen. Sisustajana toivoisin itse kirjaan myös sivua vauvanhuoneelle/nurkkaukselle. Vauvanvaatteet on myös niin söpöjä, että oma sivu niillekin olisi kiva.

Kirja on kätevässä laatikossa, jossa se pysyy siistinä. Laatikko on ollut toimiva myös siksi, että esim. valokuvia voi laittaa laatikkoon talteen, vaikka niitä ei ehtisikään heti sivuille liimata. Siellä ne kuitenkin pysyvät tallessa. Tästä laatikosta voi tehdä myös vauvamuistoboksin, johon voi säilöä myös sellaisia vauvamuistoja, jotka eivät kirjan sivuille mahdu, kuten niitä söpöjä ensimmäisiä vaatteita. Vauva vuotta on meillä vielä paljon jäljellä, mutta olen kuitenkin sellaista jo hahmotellut. Oman toteutukseni vauvamuistoboksista esittelen teille siis vielä erikseen.

Olen seurannut tämän vauvakirjan syntymistä sen ihan alkumetreiltä saakka.

Yksi tämän kirjan kantava ajatus on heti alusta asti ollut se, että se soveltuu kaikenlaisille perheille. Sivut jättävät paljon vapautta, niin että ne voi täyttää juuri niin kuin jokaiselle perheelle parhaiten sopii. Irtosivuja voi järjestellä miten haluaa, ja tulostettavia sivujakin on. Lisäsivupaketti on työn alla, ja toki lisäsivuja voi tehdä itsenkin niin kuin minäkin tein esim. odotuskuvia varten.
Aloitin kirjan täyttämisen jo raskausaikana odotussivusta ja tallensin siihen raskauden tunnelmia ja -vaiheita. Ihan yhtä hyvin tälle sivulle adoptioperhe voisi tallettaa omanlaisensa odotustarinan.

Kirjassa on mukana myös paljon ns.vapaita sivuja joissa aihetta ei ole rajattu. Jokaisessa sivussa on jujunsa, joka oikein houkuttaa luovuuteen. Marmoroidulle sivulle minä tein veljesten sivun mustavalkoista kuvaa ja veljeydestä kertovaa lainausta käyttäen.

 Olen ryhtynyt ottamaan vauvasta aina kuukausittain samantyyppisen kuvan. Tästä kirjasta löytyy myös sivut eri kuukausille, ja niihin olen kuvan lisäksi kirjannut kehityksen kyseisen kuukauden tärkeitä hetkiä. 3kk kuvakin on jo paikoillaan, mutta tässä kuvassa ympärillä on vasta hänen ensimmäisenä joulunaan lahjaksi saatuja palikoita. Pitäisikin kirjata ylös tärkeät hetket, koska nyt saadankin ottaa jo 4. kuukauden sivu esiin. Kun koko ensimmäisen vuoden sarja on koossa, näistä on hauska katsoa kasvua ja kehitystä sekä palata muistoihin.

Tässä vauvakirjassa on niin paljon ihanaa, nimi mukaan lukien, että en lakkaa olemasta siitä innostunut. On ollut aina hauska ottaa esiin se kulloinkin ajankohtainen sivu ja miettiä miten sen toteuttaisi. Oot niin ihana -kirjassa on tällä hetkellä valmiina yhteensä 42 sivua, ja kaikki voi nähdä esim. täältä. Meillä otetaan seuraavaksi esiin syömään -sivu, sillä täällä on maisteltu jo vähän kiinteitä.

Innoissani olen myös siitä, että vaikka kirja on siis käytännössä loppunmyyty, niin yksi kirja on laitettu jemmaan ihan sitä varten, että saan sellaisen arpoa jollekin teistä. Seurailkaa siis blogia viikonloppuna, kun arvonta starttaa.

*Yhteistyö

Meidän poikien stylet asusteet

Meidän perheen kolme miestä isoimmasta pienimpään saivat joulupaketeista yhteistyössä For Minis And Mommies* kanssa tyylikkäät rusetit*. Pienimmän paketista löytyivät myös söpöäkin söpömmät hiiohoi-mokkasiinit* ja kokonaisuuteen mätsäävä nahkainen tuttinauha*. Pienin sai myös farkkupaidan joululahjaksi, kun isälläkin on. Oikean kokoinen farkkupaita on vielä etsinnässä isoveljellekinkin, niin saavat kaikki kolme samistella oikein kunnolla.

Näiden asusteiden takana on siis For minis and mommies, joka on yhden naisen yritys. Päivi on 4-vuotiaan pojan äiti, Raahesta kotoisin ja nykyisin helsinkiläinen. Tällaiset luovat toiminnan naiset ovat sitten inspiroivia. Pyysinkin Päiviltä pienen haastettelun. Ajattelin, että ihanien tuotteiden lisäksi teitäkin voisi kiinnostaa miten Päivi ryhtyi vähän vahingossa yrittäjäksi, millaista yrittäjyys hänestä on ja miten nämä ihanat tuotteet oikein syntyvät. Inspiraation lisäksi saan instan puolella arpoa yhdet For minis and mommies -mokkasiinit, joten seurailkaahan instaa, jossa kisa pian starttaa.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Kaikki sai alkunsa vähän vahingossa. Olen aina tykännyt antaa lahjaksi itsetehtyä ja tein ystävilleni lahjaksi vaippakakkuja ja mietin mitä niihin voisi tehdä lisää. Samaan aikaan poikani tarvitsi uudet tossut ja näin syntyi ajatus itsetehdyistä mokkasiineista. Hain verhoomosta nahkapaloja ja aloin suunnittelemaan. Ensimmäiset versiot eivät kyllä kestä päivänvaloa :) Mutta sitten malli ja kaavat alkoivat muokkautumaan ja uskaltauduin avaamaan niille oman instagram-tilin ja keksin nimen. Sitten alkoi nahantoimittajan etsintä ja löysinkin paikan, joka tuottaa ekologisesti kromivapaata nahkaa. Pikkuhiljaa ihmiset alkoivat löytää tuotteeni ja tilauksia alkoi tulemaan. Tämä tapahtui loppukeväästä 2015. Lokakuussa 2015 avasin verkkokaupan tuotteilleni.

Miten olet kokenut yrittäjyyden?

En ole ikinä haaveillut yrittäjyydestä, olen halunnut olla lastentarhanopettaja. Pitkän pohdinnan jälkeen uskaltauduin jättämään työni lastentarhanopettajana ja nyt olen kuitenkin ollut vuoden täysipäiväisenä yrittäjänä. Tämä vuosi on ollut melkoinen. Tämä on ihan mahtavaa työtä ja olen niin onnellinen, että olen saanut tämän mahdollisuuden. Mutta on tämä ollut rankkaakin ja varsinkin, kun teen pääsääntöisesti kaikki itse, työtä on ollut todella paljon. On haasteellista löytää tasapaino yrittäjyyden, äitiyden, perheen ja oman ajan välille. Mutta sitä harjoitellaan :) Mutta joka aamu lähden innolla töihin ja on mahtava päästä luomaan ja tekemään omaa juttua, joka on näin pienessä ajassa löytänyt jalansijaa. 

Miten tuotteesi syntyvät; ideasta asiakkaalle?

Kaikki tuotteet syntyvät työhuoneellani Munkkiniemessä ja siellä onkin välillä aikamoinen kaaos :) Esimerkiksi mokkasiinien valmiiksi saaminen sisältää monta vaihetta. Leikkaus, ompelu, rusettien/tasselien/ nauhojen lisäys, kuminauhan laittaminen, osoitteen kirjoittaminen, paketointi ja postiin vieminen. Siinä on yhdelle ihmiselle aika monta vaihetta. Mokkasiinien lisäksi työhuoneella valmistuu myös kaikki muut verkkokaupan tuotteet; tuttinauhat, rusetit, hiuspompulat ym. Olen löytänyt onneksi tiimiini Eijan, joka ompelee minulle aina välillä yhden vaiheen mokkasiineista, Miian, joka ompelee pipot ja Sallan, joka auttelee työhuoneella aina välillä kaikessa mahdollisessa. Suurimman osan teen kuitenkin itse ja kaikki tuotteet viimeistelen ja tarkastan itse ennen niiden postitusta.

*Asusteet saatu yhteistyössä

Veljesten menopelit eli Bugaboo Donkey

Eilen ja tänään satoi räntää, mutta kauniit syyssäätkin ovat onneksi suosineet. Meidän poikien loppukesästä hankitut menopelit, eli Bugaboo Donkeyt ovatkin päässeet kurvailemaan katuja. Isoveljen vaunuvalinnasta eli Bugaboo Buffaloista tekemäni postaus (täällä) on edelleen yksi luetuimmista postauksista Kuistin kautta -blogin historiassa, joten ajattelin kirjoitella nyt näistä Donkeystakin. Samalla tässä sivussa tulee myös jonkin verran kokemuksia Buffaloista, joita jo silloin aikoinaan lupasin. Lyhyesti voin heti sanoa, että Buffalot olivat meidän esikoiselle juuri oikea valinta, eikä meillä ole niistä valittamista. Me olemme esimerkiksi pärjänneet oikein hyvin ilman erillisiä matkarattaita. Buffalot ovat kulkeneet mukanamme ihan kaikkialla, myös lento- ja laivamatkoilla.

Ensin raskausaikana mietimme pärjäisimmekö samoilla Buffaloilla pikkuveljenkin kanssa. Aika äkkiä kävi kuitenkin selväksi, että meidän 2,5-vuotiaalla on meno vielä sellaista, että pelkkä seisomalauta ei riittäisi ja tuplarattaat tarvittaisiin. Muutaman sellaisen kokemuksen kuultuani, että isompi sisarus on kaupungin vilinässä päättänytkin yllättäen loikata seisomalaudaltaan tielle, kuulosti sen verran pelottavalta skenaariolta, että varsinkin turvallisuuden vuoksi päädyimme hankkimaan tuplarattaat. Seisomalaudankin näihin toki voi sitten hankkia, kun isoveli ei enää omaa istuinta tarvitse. Halusin myös, että molemmat pojat voivat tarvittaessa nukkua päiväunet rattaissa.

Facebookin kirppisryhmät ovat välillä aikamoisia, mutta tässä tapauksessa homma toimi ihan täydellisesti. Emme siis ostaneet näitä vaunuja uutena, vaan saimme vaihdettua vaunut päikseen sellaisen perheen kanssa, joka halusi Buffalot. Miten kätevää, kun molemmat saivat mitä halusivat. Nämä menopelit olivat niin hyvin pidetyt, että ne olivat kuin uudet. Edellisillä käyttäjillä vaunut olivat olleet käytössä yhdellä lapsella, joten vaihdossa Donkeyssa ei meille tullut toista ratasosaa. Niitä myydään kuitenkin erikseen, joten me vain hankimme sen vielä lisävarusteena.  

Vertailimme joitakin muitakin tuplarattaita, mutta lopulta montakin syytä puolsi päätöstä pysyä samassa tutussa merkissä.

5 syytä miksi (nytkin) päädyimme Bugaboohun:

1. Ensinnäkin tutut systeemit veivät voiton. Kun on kerran Bugaboon systeemeihin tottunut, niin muut eivät tuntuneet ollenkaan niin helpoilta ja loogisilta käyttää. Monet toiminnothan ovat juuri samanlaiset Buffaloissa kuin Donkeyssakin.

2. Monissa sisarusrattaissa lapset ovat joko peräkkäin tai toisen paikka on rattaiden alla. Me halusimme, että veljekset saa vierekkäin. Tämän takia olennaista oli myös "karavaanin" leveys. Donkyt eivät kahdelle levennettyinä ole ne markkinoiden kaikkein kapeimmat, mutta kapeat silti. Vielä ei ole mitään sellaista paikkaa tullut, mihin näillä ei olisi mahtunut ihan yhtä lailla kuin Buffaloillakin. 

  3. Ehkä se tärkein syy valinnalle on Donkeyn muunneltavuus. Donkeyn käyttöikää pidentää se, että niitä voi muunnella sekä yhdellä että kahdella lapselle. Rungosta napsautetaan vain muutama lukko ja levennetään tai kavennetaan. Koska vaunut hankittiin meille jo loppukesästä, niitä pystyi heti käyttää isoveljelle Mono -versiona. Nyt kun vauva on syntynyt, käytössä on vaunu- ja ratasaosa eli Duo. Sitten kun isoveli ei enää tarvitse rattaita, voi taas palata yhden lapsen versioon. Itseasiassa on myös nyt jo kätevää, että jos lähden vauvan kanssa vain kaksin liikkeelle, voin jättää isoveljen ratasosan kotiin.

4. Kaiken käytännöllisyyden lisäksi en tietenkään voi tässäkään kohtaa ohittaa estetiikka. Bugaboot ovat minusta ne moderneimmat ja tyylikkäimmät menopelit. Esikoisen vaunuvalintaa tehdessä harmittelin, että All black-runkoa ei vielä silloin saanut kuin Cameleon malliin. No nyt näissä on tuo äitiä miellyttävä yksityiskohtakin kunnossa.

5. Mono-versioon kuuluva (eli yhden vaunu- tai rasosan kanssa käytettävä) säilytyskori on osoittautunut ihan parhaaksi. En ihmettele, että moni valitseekin Donkeyt myös yhden lapsen vaunuiksi, juuri tämän säiltyskorin takia. Koska moni siis pohtii Buffaloiden ja Donkeyn välillä tein vähän vertailua siitäkin näkökulmasta.

Eroja Buffalon ja Donkeyn välillä:

- Buffaloissa on umpirenkaat, kun Donkeyssa taas ilmalla täytettävät. Tästä olin ensin vähän harmissani, mutta itse asiassa ilmalla täytettävät tuntuvat ehkä vieläkin hieman ketterämmiltä. Pumppu kulkee myös helposti alaosassa mukana, ja itse asiassa me emme ainakaan ole sitä vielä kertaakaan edes tarvineet, vaikka rattaat ovat tosiaan olleet meillä isoveljellä käytössä jo loppukesästä alkaen. 
- Donkeyssa vaunuosan päällikangas kiinnitetään tarroilla kun Buffaloissa taas vetoketjulla. Vetoketju oli minusta jotenkin tiiviimpi, mutta tarrat taas nopeammat. 
- Turvakaareet eivät Donkeyssa käänny, vaan ne pitää irrottaa, kun taas Buffaloissa sen saa vain käännettyä sivuun. Tätä ominaisuutta vähän kaipaan, koska nyt aina pelkään, että turvakaari jää tai putoaa, kun sen joutuu aina kokonaan irrottaa.
-Ratas- ja vaunuosat ovat Buffaloissa leveämmät kuin Donkeyssa. Meidän esikoinen on kuitenkin niin pienikokoinen, että hän mahtuu talvivaatteissakin oikein hyvin myös Donkeyn ratasosioon. Pikkuveli on eri mallinen, mutta ei iso hänkään. Uskoisin, että vaunuosaan hän mahtuu hyvin niin pitkään kunnes hän muutenkin siirtyisi rattaisiin. Nähtäväksi sitten jää, miten pitkään hän mahtuu rattaiden istuimeen.

Vielä lopuksi jotain meillä käytössä olevista lisävarusteista:

Juomatelineessä kulkee minulla yleensä vesipulloni, koska en juo kahvia säännöllisesti. Kaupungilla siihen kuitenkin saa kätevästi myös sen take away -lattensa.
Bugaboon toppapussi on meillä ollut käytössä ratasosan kanssa. Vaunuissa vauvalla taas on täällä esittelemäni Pikkuvaniljasta saatu Baby´s Only lämpöpussi*.
Turvakaarien ja työntökahvan tekonahkaiset suojat teetin erikseen suojaamaan ja viimeistelemään ulkonäön. Uudemmissa versioissa on kuulemma nykyisin aina jo valmiiksi nahkaiset kahvat ja turvakaaret. Vaunujen mukana saimme edelliseltä omistajalta säilytyskorin päälle tarkoitetun suojan, niin että esimerkiksi talvella koriin ei sada lumi. Vaunuleluna roikkuu mustavalkoinen virkattu kissa, ja kesällä käytössä on vielä aurinkokuomu, joka ei kerää lämpöä niin kuin musta kuomu.

Tätä postausta ehdittiinkin jo toivoa, ja vaunuja hankkiessa itsekin kaipasin muiden käyttökokemuksia. Vaikka Bugaboon vaunuihin olen itse ollut tyytyväinen, ja niihin mieltynyt, niin muistutan, että kokemukset ja tarpeet ovat aina joka perheessä tässäkin asiassa yksilöllisiä.
Vaunuliikkeistä saa varmasti asiantuntevaa apua niin Bugaboon kuin muidenkin merkkien suhteen. Toki lisäkysymyksiä voi minullekin kommentteihin jättää tai laittaa sähköpostia, ja vastailen niihin sitten oman kokemukseni mukaan.

*Lämpöpussi saatu yhteistyössä PikkuVaniljan kanssa

ARVONTA: Lahjakortti PikkuVaniljaan!

  Suloisesta hillitynsävyisiin ja laadukkaisiin vauvantarvikkeisiin erikoistuneesta PikkuVanilja -nettikaupasta* vinkkasin teille edellisessä postauksessa. Syksyn ja arjen piristykseksi olisikin nyt teille luvassa jotain kivaa, vai miltä kuulostaisi 100€ lahjakortin arvonta PikkuVaniljaan?
PikkuVaniljan sivut ovat juuri uudistuneet, ja sen kunniaksi saan yhteistyömme merkeissä ilahduttaa teitä arvonnalla.

ARVONNAN SÄÄNNÖT:
 PikkuVaniljan 100€ lahjakortin
arvontaan voi osallistua käymällä PikkuVaniljan uudistuneilla sivuilla (pikkuvanilja.fi), ja kertomalla tämän postauksen kommenttikenttään mihin sinä käyttäisit tuon lahjakortin.
Osallistua voi lokakuun loppuun saakka eli 31.10.2016 asti.
Olen voittajaan yhteydessä sähköpostilla, joten anonyymit kommentoijat muistakaa jättää sähköpostiosoitteenne tai nimimerkki. 
Voittajan kerron heti marraskuun alussa.
Päivitys: Arvonta on päättynyt.
---

Yllä olevaan kollaasiin kokosin PikkuVaniljan valikoimista joitakin omia suosikkejani, jotka ovat joko meillä hyväksi todettuja tai haavelistalta löytyviä.

1.  Mamas & Papas Pehmopupu olisi niin pehmeä ja suloinen vauvan unileluksi. 

2.   Baby´s Only tähtisoittorasian musiikki rauhoittaisi pikkuisen unille, ja olisi kaunis osa vauvan nurkkauksen sisustusta.  

3. Lähipiiriimme on syntymässä montakin vauvaa, ja tämä Tuctuc Welcome baby vaatesetti  vastasyntyneelle olisi suloinen lahja.

4. Edellisessä postauksessa oli juttua siitä, miten pukea vauva lämpöpussiin. Merinovillaa on hyvä pukea ihoa vasten, jonka päälle voi pukea esimerksiksi puuvillahaalarin. Meillä on vauvalla käytössä isoveljeltä peritty vastaava neulehaalari, kuin tämä Baby´s Onlyn neulehaalari.

5. Sophie on klassikkolelu, joka meiltäkin löytyy. Pikkuveljellä on kirahvista rengasmallinen ja isoveljellä tuo ihan klassikko. 

6. Fyysistä meininkiä, sitähän pojilla riittää. Pikkumies pääsi testaamaan näitä lapsen motoriikkaa kehittäviä ja samalla super hauskoja bObles leikkihuonekaluja Habitaressa. bObles-elefantti esimerkiksi olisi varmasti mieluisa joululahja isovelejelle. 

7. Tämä Babys only -kudottu sailytyskori olisi sekä kätevä että kaunis. Meillä tämä päätyisi varmasti joko vauvan vaatekaappiin tai hoitopisteelle pienille sukille, pipoille, lapasille ja töppösille.

8. Isoveljen vauva-aikana meillä oli ystäviltä lainassa sitteri. Sitteriä olen nytkin alannut kaipaamaan, koska pikkuisella on ruvennut tulemaan masuvaivaa. Capella stars sitterissä olisi rauhoittava värinä, joka voisi helpottaa masuvaivoja.

Onnea kaikille arvontaan!

*Yhteistyö

Äiti-lapsikimppu ja vauvan ensimmäiset vaatteet

Näitä vauvan ensimmäisiä viikkoja eläessä haluaisi kaikki hetket säilöä pieneen purkkiin. Olisiko vähän mahtavaa, kun vuosienkin päästä purkin kantta raottamalla voisi aina halutessaan palata tuohon vauvan suloiseen tuhinaan ja ihanaan tuoksuun. Ajattelin tässä, että kyllä sitä voi äiti-ihminen olla tunteineen hassu, kun nythän sitä vauva-aikaa meillä juuri eletään, ja tässä sitä yksi jo suree, että pian se loppuu. Tavallaan lapset opettavat hetkessä elämistä, ja toisaalta taas muistuttavat tuolla valtavalla kasvamisen ja oppimisen vimmalaan ajan kulumisesta. Tuunnistatteko muut vanhemmat tämän kaksijakoisen tunteen?

Törmäsin Ami Lindholmin ihan loistavaan Vauvakirja-sarjakuvaan vasta ihan äskettäin, vaikka itse asiassa hän on piirtänyt sitä jo vuodesta 2012. Ami Lindholm kiteyttää yhteen Vauvakirjan kuvaan varsin osuvasti juuri tämän hassun paradoksaalisen tunteen (klik). Jos tuo sarjakuva ei vielä ole teille tuttu, niin suosittelen, sillä niin osuvia ja tunnistettavia kuvien nämä vauva-ja perhearjen tilanteet ovat. Ainakin itselleni määrään jo nyt ennaltaehkäisevästi pari strippiä per päivä, niin että niinä ei niin pumpulisinakin hetkinä riittäisi perspektiiviä ja naurua.

Nyt kuitenkin liihotellaan vielä autuaasti pumpulissa, ja kiitävien päivien äärellä lohduttaudun sillä, että ainakin vauvakukat voi valokuvata, ja ensimmäiset vaatteet laittaa talteen. Kukkahulluna tykkään tietysti aina kukista, mutta jotkut kukat elämässä ovat niitä aivan erityisiä. Hääkimppu lukeutuu tietysti näihin elämän tärkeisiin kukkiin, mutta vauvakukat ovat itselleni myös aivan erityisiä. Kun esikoinen syntyi sain omalta äidiltäni kimpun, johon oli liitetty pieni kimppu silkkinauhalla. Äitini oli tuollaisesta äiti-lapsikimpusta odotusaikana maininnut, ja minusta ajatus oli aivan ihana ja toivoin, että saisimme vauvan kanssa sellaisen, kun hän syntyy. Olen nyt huomannut, että minulle on tärkeää, että tietyt asiat toistuvat samalla tavalla nyt pikkuveljen kanssa kuin isoveljen. Kaikkiin perinteisiin ei kannata ripustautua, eikä kaiken vain periaatteesta pidä olla samanlaista, mutta minusta on ihana luoda joitakin omia perinteitä. Äiti-lapsikimppu on yksi niistä asioista, ja siksi toivoin myös nyt toisen lapsen saadessani samanlaisen. Äitini pyysi minulta toiveita kimpun kukiksi, ja vaikka yleensähän vannon valkoisten kukkien nimeen, niin näihin toivoin ensisijaisesti sinistä hortensiaa. Kun sain nämä kukat, ihan herkistyin, niin ihanat ne minusta olivat.

Vauvan sairaalastatulovaatteet on myös yksi niistä asioista, jotka koin tärkeäksi, ja halusin että molemmilla pojilla on ihan omat. Isoveljen ihan ensimmäiset vaatteet olen kehystänyt hänen syntymäpäivänsä Hesarin ja muutaman pienen vauvamuiston kanssa tauluksi. Niin aion tehdä myös näille pikkuveljen vaatteille, sitten kun ne eivät enää hänelle mahdu. Pikkuveljen ensimmäisiksi vaatteiksi valitsin Livlyn suloiset valkoiset hopeapilkkuiset vaatteet, pipoineen ja töppösineen. Näistä vaatteista olisi ollut myös vaaleansiniset versiot, mutta minusta vastasyntyneelle on ihana pukea valkoista. Vaaleansinistäkin poika silti sai ylleen, kun näin syksyllä tarvitaan kerroksia ja Livlyn vaatteiden lisäksi hänelle puettiin Zaran neuleasu. 

Nyt kun vauva heräsi, niin menenkin tästä taas heti häntä nuuhkimaan ja pussailemaan, kun vielä tätä kirjoittaessa en keksinyt, miten sen tuoksun ja tuhinan sinne purkiin oikein saisi. Täytyy jatkaa muistojen keräämistä jo keksityin keinoin, sydän nyt ainakin on hyväksi todettu paikka niiden säilömiseen.

TallennaTallenna

Pikkuista pyykkiä ja kurkistus vauvan vaatekaappiin

Voi tätä pikkuista vauvanpyykkiä. Mies sanoi nämä pyykkinarukuvat nähdessään, että taisit vähän stailata. No joo, ehkä nuo pikkuiset pyykit, jotka nyt ovat nätisti narulla, tulee jatkossa heitettyä kuivausrumpuun tai narulle vähän vauhdikaammin. Toisaalta tilanne oli siinä mielessä ihan todellinen, että voisin hypistellä näitä pieniä vaatteita ihan loputtomiin. Ihan ilman bloggaamistakin tätä pikkuista pyykkiä pestessä ja kaappiin järjestellessä olen niin fiilistellyt.

Olen säästänyt kaikki isoveljen vaatteet, mutta jotakin olen hankkinut tälle vauvalle ihan omaakin. Jos tällä kertaa raskausolo ei joka hetki fyysisesti olekaan ollut niin miellyttävää, niin tämä osuus odotuksessa on niin ihanaa. Ajatella, että pian noihin sukkiin pujahtaa pikkuruiset varpaat.

Kodinhoitohuoneeseen järjestin vauvan vaateille myös tilaa, mutta pääasiallisesti vauvan vaatteita säilytetään minun vaatehuoneessani. Pienellä omien vaatteideni tiivistämisellä sain helposti luovutettua vauvan vaatteille muutaman laatikon ja avohyllyn. Isoveljen huoneen kaapeissakin olisi ollut tilaa, mutta käytännössä järjestely ei olisi toiminut, yöllistä vaipparumbaa kun on varmasti edessä. Isoveljeltä pieneksi jääneet, mutta vielä odottamaan jäävät vaatteet olen kuitenkin järjestellyt sinne odottamaan.

 Koska olen varautunut siihen, että pikkuveli syntyy samalla tavalla etuajassa niin kuin isovelikin, valmistelut ovat pitkällä tai oikeastaan ihan paria pikkujuttua vaille valmiina. Sairaalakassista puuttuu enää jotain omia tavaroitani, mutta vauvalle siellä on kaikki valmiina. Täällä kotona odottaa hoitopiste kodinhoitohuoneessa ja nukkumanurkkaus meidän makuuhuoneessa. Suuri aikomukseni on, että niihin ehditään täällä blogissakin kurkata ennen kuin vauva syntyy.