Täällä sitä ollaan sydäntelven ytimessä, ja kaikki potenttiaali talvihorrokseen vaipumiselle on olemassa. Sen sijaan, että annettaisiin kuumetautien, lukemattomien vaatekerrosten, lumitöiden ja takkuilevan liikenteen uuvuttaa itsemme, yritetäänpäs kääntää rattikelkka sellaiseen kulmaan, että talvi tuntuisi hyvältä. Tammikuun jälkeen en siis itsekään ole se jo kuukauden vihermehuja pillistä imenyt, alennusmyynneistä sukset hankkinut hyvän fiiliksen lähettiläs, mutta uskon, että helmikuussa on silti kaikki mahdollisuudet (ehkä jopa paremmat kuin tammikuussa) sopivan balanssin ja hyvän olon löytämiseen. Tämä ei kuitenkaan ole lista laihdutusvinkeistä tai jumppaohjeista, vaan olkoon tämä lista pienistä talven iloista, joista ammentaa armollisesti energiaa itselleen.
Hyvä aloitus päivälle
Emme ole pitkään aikaan käyneet brunssilla, mikä voi hyvinkin johtua siitä, että talvella liikkeelle lähteminen on yllä mainittujen talvihaasteiden takia aikamoinen operaatio. Sen sijaan tavallista erityisempi aamiainen kotona on tullut taas viikonloppuisin tavaksi. Kun aamulähdöt nyt vain auttamatta ovat arjessa vauhdikkaita, niin viikonloppuna tehdään toisin. Katetaan pöytä kauniisti, puristetaan c-vitamiinit appelsiineista mehuksi, ja mies innostuu aina välillä jopa leipomaan itse leipää. Hän on selvästi ottanut missiokseen täydellisen, mutta silti helpon leipäreseptin löytämisen. Koen hänen tekemät lämpimät sämpylät aamiaispöydässä aina myös suurena rakkaudentekona. Kiireetön aamu, jossa kivaa fiilistä kohotetaan yhdessä leipätaikinan kanssa, lupaa yleensä onnistuneen päivän. Kiitän tässä kohtaa myös ilmoille kajahtavaa Ryhmä Haun tunnaria, joka sunnuntai aamuisin on merkki mahdollisuudesta juoda (ja ehkä jopa nauttia) cappuccinonsa kaikessa rauhassa.
Luminen maisema
Valkoinen kun on lempivärini, niin olen ihan sulana (voiko lumesta olla sulana? ;) ) tämän lumeen hautautuvan maiseman äärellä. Yksi parhaista asioista tässä kodissa on se, että maisema tulee melkein sisään suurista ikkunoista. Kun makaa sohvalla olohuoneessa lumisateen aikaan, tuntuu melkein siltä kuin olisi ulkona, lumihiutaleet vain eivät putoile kasvoille. Ennen kuin kevättalven kurakelit alkavat, täytyy nauttia pakkaspäivien kuulaasta kauneudesta.
Pulkkailu
Riehakas meno pulkkamäessä on ehkä parasta rentoutumista lapsiperheessä. Lapset nauttivat, kun aikuiset hulluttelevar, ja leikkiminen tekee meille aikuisillekin niin hyvää. Viime aikoina on laskettu mäkeä omassa pihassa aurauslumien muodostamassa pulkkamäessä, ja rakennettu lumilinnaa, joka vain laajenee ja laajenee sitä mukaa, kun lunta tulee lisää. Suojasäätä ollaan odotettu, että rakennelmille saataisiin pihaan vielä lumiukko vahdiksi.
Rauhoittava kävelylenkki jäällä
Auringonlasku tyynellä loputtomana jatkuvalla merenjäällä, jos mikä, saa mielen lepäämään.
Tässä yksi viikonloppuiltapäivä päätettiin lähteä merenjäälle, vaikka todettiin, että perille päästyä saattaa jo olla pimeää. Ajoitus oli kuitenkin ihan täydellinen. Sininen hetki ja ulkoilijoiden jättämät jäljet siellä täällä risteilevinä reitteinä oli super kaunis näky. Jäällä kävelemisessä yksi juttu on perspektiivin vaihtaminen. Tuntuu sopivalla tavalla vähän oudolta kävellä samassa kohdassa, missä kesällä keinuu aallot.
Olen vilukissojen vilukissa, mutta pimeässä loistava ja höyryävä avantopaikkakin näytti niin maagiselta, että melkein teki mieli mennä kokeilemaan jäiseen veteen kastautumista. Ehkä joskus vielä uskaltaudun.
Oman kodin turvassa lämmitely
Kaakaot kahvilassa lämmittävät ulkoiluretkellä, mutta osa pakkaspäivien juttua on se, että voi käpertyä omaan kotiin turvaan kylmältä ja lumelta. Sauna lämpenemään tai kuuma kylpyvesi laskemaan, ja odotellessa varpaat sulavat jo takkatulen äärellä.
Uskon siis, että helmikuussa on monta mahdollisuutta pieniin piristäviin hetkiin: inspiroivia kohtaamisia töissä luovien ihmisten kanssa, halauksia ystävänpäivänä, akkuja lataavaa hyvinvointia talvilomalla... Ai niin, ja tänäänhän on myös lupa pienelle herkuttelulle Herra Runebergin kunniaksi.
Hyvää Runebergin päivää ja nautitaan talvesta!
Emme ole pitkään aikaan käyneet brunssilla, mikä voi hyvinkin johtua siitä, että talvella liikkeelle lähteminen on yllä mainittujen talvihaasteiden takia aikamoinen operaatio. Sen sijaan tavallista erityisempi aamiainen kotona on tullut taas viikonloppuisin tavaksi. Kun aamulähdöt nyt vain auttamatta ovat arjessa vauhdikkaita, niin viikonloppuna tehdään toisin. Katetaan pöytä kauniisti, puristetaan c-vitamiinit appelsiineista mehuksi, ja mies innostuu aina välillä jopa leipomaan itse leipää. Hän on selvästi ottanut missiokseen täydellisen, mutta silti helpon leipäreseptin löytämisen. Koen hänen tekemät lämpimät sämpylät aamiaispöydässä aina myös suurena rakkaudentekona. Kiireetön aamu, jossa kivaa fiilistä kohotetaan yhdessä leipätaikinan kanssa, lupaa yleensä onnistuneen päivän. Kiitän tässä kohtaa myös ilmoille kajahtavaa Ryhmä Haun tunnaria, joka sunnuntai aamuisin on merkki mahdollisuudesta juoda (ja ehkä jopa nauttia) cappuccinonsa kaikessa rauhassa.
Luminen maisema
Valkoinen kun on lempivärini, niin olen ihan sulana (voiko lumesta olla sulana? ;) ) tämän lumeen hautautuvan maiseman äärellä. Yksi parhaista asioista tässä kodissa on se, että maisema tulee melkein sisään suurista ikkunoista. Kun makaa sohvalla olohuoneessa lumisateen aikaan, tuntuu melkein siltä kuin olisi ulkona, lumihiutaleet vain eivät putoile kasvoille. Ennen kuin kevättalven kurakelit alkavat, täytyy nauttia pakkaspäivien kuulaasta kauneudesta.
Pulkkailu
Riehakas meno pulkkamäessä on ehkä parasta rentoutumista lapsiperheessä. Lapset nauttivat, kun aikuiset hulluttelevar, ja leikkiminen tekee meille aikuisillekin niin hyvää. Viime aikoina on laskettu mäkeä omassa pihassa aurauslumien muodostamassa pulkkamäessä, ja rakennettu lumilinnaa, joka vain laajenee ja laajenee sitä mukaa, kun lunta tulee lisää. Suojasäätä ollaan odotettu, että rakennelmille saataisiin pihaan vielä lumiukko vahdiksi.
Rauhoittava kävelylenkki jäällä
Auringonlasku tyynellä loputtomana jatkuvalla merenjäällä, jos mikä, saa mielen lepäämään.
Tässä yksi viikonloppuiltapäivä päätettiin lähteä merenjäälle, vaikka todettiin, että perille päästyä saattaa jo olla pimeää. Ajoitus oli kuitenkin ihan täydellinen. Sininen hetki ja ulkoilijoiden jättämät jäljet siellä täällä risteilevinä reitteinä oli super kaunis näky. Jäällä kävelemisessä yksi juttu on perspektiivin vaihtaminen. Tuntuu sopivalla tavalla vähän oudolta kävellä samassa kohdassa, missä kesällä keinuu aallot.
Olen vilukissojen vilukissa, mutta pimeässä loistava ja höyryävä avantopaikkakin näytti niin maagiselta, että melkein teki mieli mennä kokeilemaan jäiseen veteen kastautumista. Ehkä joskus vielä uskaltaudun.
Oman kodin turvassa lämmitely
Kaakaot kahvilassa lämmittävät ulkoiluretkellä, mutta osa pakkaspäivien juttua on se, että voi käpertyä omaan kotiin turvaan kylmältä ja lumelta. Sauna lämpenemään tai kuuma kylpyvesi laskemaan, ja odotellessa varpaat sulavat jo takkatulen äärellä.
Hyvää Runebergin päivää ja nautitaan talvesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!