Huvilakatu, eli missä mummona asustan

lauantai 18. elokuuta 2018





Täällä on arki pyörähtänyt käyntiin päiväkodinaloituksineen, teatteritöineen, megalomaanisine kirppisprojekteineen, terveellisyys ja hyvinvointi tsemppauksineen... Kaikki syksyn merkit ovat siis näkyvissä, paitsi syksy itse. Se ei haittaa yhtään, ihana kun kesä jatkuu, ja näin viikonloppuisin voi vielä leikkiä lomaa. Koska jo toukokuussa otin käyttöön hästägin #endlesssummer, niin en todellakaan luovu siitä helpolla. Arkisempia tunnelmia myöhemmin, ja nyt palaan yhteen kauniiseen kesäpäivään Helsingissä.



Kun mun teatteriopetukset olivat keväällä loppumassa, kysyin oppilailta, että mitä he aikovat kesällä tehdä. Yleisimmät vastaukset liittyivät uimiseen ja jätskiin. Sain saman kysymyksen takaisin, ja kerroin haaveilevani siitä, että voisin viettää yksin päivän Helsingissä, vanhassa kotikaupungissani. Lapset ja nuoret ihmettelivät miksi haluan viettää päivän yksin, enkä esimerkiksi jonkun ystävän kanssa. Toki päivä olisi ollut ihana ystävän tai vaikka perheen seurassa, ja ihania kesähetkiä olen toki heidän kanssaankin viettänyt. Aina välillä sitä kuitenkin tarvitsee myös aikaa ihan vain itsekseen, ja tämän Helsinki-päivän halusin viettää ihan yksin.



Mun Helsinki-päivä oli kiireetöntä haahuilua minne mieli teki. Nautin rauhassa lounaasta, herkuttelin jätskin jälkkäriksi, kiersin pieniä kivijalkaputiikkeja, siemailin drinkkiä kattoterassilla...
Nämä kuvat ovat Huvilakadulta, joka kuitenkin jostain syystä oli mielessäni ensimmäisenä, kun suunnittelin tätä päivää. Jos tässä elämäntilanteessa nautin omakotitalossa asumisesta, niin viimeistään mummona aion palata asumaan Helsinkiin, esimerkiksi juuri tälle kadulle. Ei aavistustakaan millaiset lonkkaviat sitä mummona onkaan ja onko näissä taloissa hisseja... tässä ajatusleikissä ei sitä onneksi tarvitse tietääkkään.




Oikeasti tykkään vain katsella kauniita taloja, fiilistellä niiden tunnelmaa ja miettiä millaista niissä olisi asua. Huvilakatu on ehkä Helsingin kaunein katu. Talot on kuin piparkakkuja, meri siintää kadun päästä ja kahvilat ovat lähellä.
Nautin omasta päivästäni - ja hei, enhän oikeastaan viettänyt päivääni yksin, olihan mulla seuraa; kaunis ja helteinen Helsinki.

2 kommenttia:

  1. Huvilakatu on kyllä oikea nukketalokatu. ❤ Haaveilen edelleen tytöille sellaisesta isosta, kauniista nukkekaapista, joka muistuttaisi vanhaa huvilaa. Minäkin ajattelin lähteä Helsingin keskustaan haahuilemaan, kun kuopus aloittaa hoidossa ja päiviin pitää keksiä jotain tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvilakadun talot on kyllä kuin nukketaloja. :) Voi sellainen nukkekaappi kuulostaa kyllä ihanalta, oikein joka tytön unelma. Ei ihme, että jotkut aikuisetkin hurahtavat ihan nukkekotiharrastajiksi. :D Onnea teillekin päiväkodin aloitukseeen, meillä myös pienempi aloitti nyt päiväkodissa. Kaupungille vaan pörräilemään. Tuli itselläkin jo uudestaan ikävä Helsinkiin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!