1-VUOTISKUVAT: Juuri oikeaa tunnelmaa ja ominaisia ilmeitä

Edellisessä postauksessa pääsitte kurkkistamaan vauvavalokuvaaja Laura Schneiderin studiolle ja haastattelun kautta myös hänen työhönsä ja ajatuksiinsa. Tässä olisi nyt joukko suloisia otoksia, joita Laura Schneider meidän murusesta silloin elokuussa tallensi. 

Toissa viikolla meidän pikkuinen täytti 1-vuotta, ja eilen vietettiin synttärijuhlia. Vauvavuosi meni jotenkin aivan käsittämättömän nopeasti. Johtuisiko se siitä, että vauhtia on tässä pojassakin. Meidän murunen oli siis Lauralla mallina, kun hän kokeili kolmea teemaa pian alkavia vähän isommille vauvoille (5-18kk) suunnattuja minikuvauksia varten. Näissä kuvissa niistä näkyy kaksi, ja kolmas oli vielä talvi/jouluteemainen. En esittänyt mitään toiveita Lauralle, ja vaattetkin olivat pääasiassa häneltä, silti nämä kuvat ovat niin meidän pojan oloisia. Laura on saanut tallennettua juuri oikeaa tunnelmaa ja niitä ominaisia ilmeitä. Näistä jää meille tämän yhteistyön kautta 1-vuotiskuvat* rakkaaksi muistoksi.

Luulin ensin, että tämä meidän pienempi poika on rauhallisempi kuin isoveljensä, mutta se osoittautui nopeasti vääräksi luuloksi, kun hän lähti liikkumaan. Hän ei vielä kävele, mutta pystyssä ollaan, ja puuta pitkin mennään. Utelias pieni tutkimusmatkailija, jonka lempipuuhaa on tällä hetkellä kiipeileminen. Olohuoneen pöydästä on luovuttu väliaikaisesti jo joku aika sitten.Viimeisimpänä taitona on sohvalle kiipeäminen. Muuten kiva, mutta kun esim. love seat on keskellä tilaa eikä seinän vieressä, joten en tiedä millaisiin sisustusmuutoksiin tässä 1-vuotiaan inspiroimana oikein pitää turvallisuuden vuoksi ryhtyä. Onneksi pieniä kuhmuja kummempaa ei ole sattunut. Arvatenkin äidin sisustusasetelmat on joksikin aikaa nostettu 1,5 metria ylös maan pinnasta, koska mikään asia ei tällä tapauksella jää tutkimatta.

Kuvaushetki tällaisen liikkuvan vauvan kanssa on tietysti ihan erilaista kuin vastasyntyneen. Kuvauksen rytmi on nopeampi, kun pienet pitävät vauhtia yllä, eivätkä tietenkään jaksa poseerata montaa tuntia, niin kuin nukkuvat vastasyntyneet. Elokuussa menoa oli vähemmän kuin nyt, mutta olihan sitä jo silloinkin. Olen yllättynyt miten sujuvasti kuvaus tällaisen isomman vauvankin kanssa silti sujui. Ilman kuvaajan hyvää kontaktia se ei onnistuisi.

Meitä siis hauskuuttaa täällä kotona ihana veikeä ja nauravainen pieni mies. Osaa jo haastaa leikkiin, ja heittää yläfemmaa. Toisaalta myös ilmaisee vahvasti, jos ei esimerkiksi saakaan ottaa jotain mitä haluaa, niin kuin esimerkiksi popsia isoveljen pikkulegoja. Hän osaa sanoa äiti, mutta isoveli taitaa silti olla suurin idoli. Mitä ikinä isoveli tekee, pienempi ihailee ja yrittää perässä. Isoveljellä on hölmöillekin jutuille nykyisin aina "maksettu nauraja".
Isoveli ilmoitti minulle, että nyt, kun pikkuveli on 1-vuotias, hän on taapero. "Niinpä" totesin, ja jäin silti miettimään, että eikös taaperokin voi vielä silti olla myös vauva. Ihana kun mun pojat kasvavat ja kehittyvät, mutta pieni haikeuskin siitä tulee, kun ne kasvavat niin nopesti.

Virallinen 1-vuotissynttäripäivä siis oli, mutta tänä viikonloppuna järjestettiin hänelle juhlat. Talo oli täynnä vieraita, ja tekin pääsette juhlien tunnelmiin jossain vaiheessa täällä blogissa muutamien kuvien kautta.

*1-vuotiskuvaus saatu yhteistyössä Laura Schneider photographyn kanssa

TallennaTallenna