Valkoiset kahvikupit

Käväisin jo joskus ennen juhannusta Cobellossa, ja tein siellä kellarikerroksen outletista löydön.  Kahvihifistelijä mieheni kun on valittanut, että kaikki kuppimme ovat liian isoja cappuccinoa varten, jota hän mieluiten juo. Itsekin olen kaivannut meille ihan puhtaanvalkoisia siroja kahvikuppeja. Mies on tyrmännyt aika monta ehdottamaani vaihtoehtoa, mutta nämä kelpasivat hänellekin.
Ihastuin näissä kupeissa erityisesti niiden kauniin elävään pintaan. En tiedä onnistuinko oikein tallentamaan sitä kuviin, mutta toivottavasti niiden herkkä muotokieli ainakin välittyy. Lautanen on minusta myös kauniin siron mallinen. Kuppi ja lautanen kuuluivat yhteen, ja ensin hankin vain ne. Ajattelin, että sopivat asetit löytyvät kotoa. Lautaset joita olin ajatellut, eivät kuitenkaan muotonsa ja sävynsä takia käyneetkään, joten tällä viikolla hain niihin vielä nuo asetitkin. Onneksi niitä oli vielä muutama jäljellä. Kuppeja on vain neljä, koska ajattelin, että jos ihmisiä on koolla enemmän, käytetään sitten kuitenkin Pentikin Vekki-astioita. Juhannuksena kahvikupit testattiin ensimmäisen kerran. Tänä viikonloppuna sain kattaa ne jo toisen kerran pöytään, kun saatiin taas vieraita. Viikonloppu meni muutenkin mukavasti kesävieraiden kanssa. Pikkumies pääsi ensimmäisen kerran Korkeasaareen ja eläimissä riitti ihmeteltävää. Kaikkien näiden sadepäivien keskelle sattui juuri sopivasti aurinkoinen päivä, joten matkat saareen tehtiin Kauppatorilta lähtevällä veneellä. Jo pelkästään se oli ihmeellistä lapsille ja leppoisaa toki aikuisillekin. Mies meni viime viikolla joka päivä suoraan töistä raksalle, mutta oli kiva, että hänkin sai olla viikonlopun vapaalla. Tontilla on nyt tältä erää maatyöt valmiit, ja seuraavaksi on vuorossa perustukset. Huomenna on tasan kuukausi siihen, että talon pystytys alkaa.