Joulukalenteri 20/24: Joulukuusinostalgiaa

 

 

 

 

 

20/24

Meille tuli tänä vuonna joulukuusi jo itsenäisyyspäivänä. Koska emme ole joulua kotona, se ei ollut yhtään liian aikaista. Ainakin kuusesta ehti nauttia. Kuusi pääsi lämpimäksi eristetylle lasikuistille, ja sieltä se on ilahduttanut myös naapureita ja muita ohikulkijoita. Tämä on kolmas vuosi, kun meillä on kuusi omassa kodissa.

Lapsuuden kotiini kuusi haetaan isän kanssa aina metsästä. Olen ollut 1-vuotias, kun olen ollut ensimmäisen kerran valitsemassa kuusta. Huomenna aion lyllertää metsässä vauvamasun kanssa ihan yhtä kriitiisenä kuin kaikkina muinakin vuosina. Aina etsitään sitä tasaista ja tuuheaa kuusta, ja muistellaan kuinka kerran oli sellainen kuusi, jossa oli käpyjäkin. Joka vuosi myös arvioidaan onko kuusi liian korkea vai matala, ja onko se tilaansa taas liian leveä. Ensi vuonna vauva onkin jo varmasti pulkassa mukana valitsemassa täydellistä kuusta.
Lapsuuden kodissani joulukuusen koristeiden kuuluu olla kirjavia ja täynnä muistoja. Omassa kodissani kuusi saa olla hillitympi. Matkoilta tuoduilla, ja lahjaksi saaduilla koristeilla on silti erityinen arvo meidänkin kuusessa. Vaikka moderni nainen ajattelenkin olevani, tietynlaisesta nostalgiasta olen aina viehättynyt. Perinteillä ja muistoilla on erityinen asema näin jouluna, ja raskaana ollessa niiden merkitys tuntuu vain kasvavan. Kuusenkoristelu on minulle lähes rituaalinomainen hetki, ja olen joskus loukkaantunut, kun sillä ei ole ollut muille samanlaista merkitystä. Nykyisin en odota, että kaikkien tarvitsee asiasta innostua. Ainakin saan koristella kuusen kahdessa paikassa, kun hirveää tunkua tähän tehtävään ei ole ollut.