Oot niin ihana -vauvamuistolaatikko (sekä arvonta!)

Edellisessä postauksessa täällä kerroin teille millaiseen moderniin ja yhteisöllisesti suunniteltuun Oot niin ihana -vauvakirjaan* olen ryhtynyt tallettamaan pienemmän pojan vauvamuistoja.

 Lupasin palata Oot niin ihana -vauvakirjaan vielä arvonnan kanssa, ja kertoa miten toteutin laatikosta vauvamuistoboxin, sellaisille muistoille, jotka eivät mahdu kirjan sivuille.

Vauvakirja on siis pakattu kauniiseen valkoiseen laatikkoon, jonka sisällä voi säilyttää itse kirjaa, mutta siitä voi myös tehdä vauvamuistolaatikon. Vauvavuottahan ollaan täällä eletty vasta neljä kuukautta, joten vauvamuistojen kerääminen on sinänsä vasta melko aluillaan. Toisaalta ihan ne alkuajan vaatteet ovat jo esimerkiksi jääneet aikoja sitten pieniksi. Otinkin esiin joitakin noita pienimpiä ja rakkaimpia vaatteita, ja kokeilin millaisen vauvamuistoboxin voisi koota juuri niistä ensimmäisistä muistoista.

Ensimmäisenä laatikkoon päätyi vauvan ihka ensimmäiset vaatteet; Livlyn body, housut, pipo ja tossut. Nuo pilkulliset vaatteet olivat hänen päällään sairaalasta palatessa ja niissä on paljon tunnearvoa. Pienen ykköskoon vaipan taittelin myös laatikkoon.

Zaran lastenvaatteet ovat niin söpöjä. Söpöistä pandahousuista, samoin kuin ihanan pehmeistä kashmir-neuletakkista ja -housuista tuli ihan lempparit. Molemmat kuuluivat niihin vauvanvaatteisiin, jotka olisin voinut pukea hänelle vaikka joka päivä. Molemmille pojille on otettu talteen heidän syntymäpäivänsä Hesari. Rullalle laitettuna hesari on juuri sopivan kokoinen tähän laatikkoon.

Kun isoveli tuli ensimmäisen kerran tapaamaan pikkuveljeä hän toi vauvalle pienen pupun. Pupu on rakas muisto veljesten ensikohtaamisesta. Pupu ja jo odotusaikana vauvalle hankkimani Sophie kirahvi otetaan kyllä laatikosta varmasti vielä leikkeihin. Ristiäispäivästä laitoin laatikkoon muistoksi ristiäisvaatteet.
Kaikista yrityksistäni huolimatta tutti ei oikein tunnu meidän pikkuiselle maistuvan. Ihan kokonaan en ole vielä luovuttanut. Ihan pienenä tutti hänelle kuitenkin vielä maistui, joten ensimmäinen tutti pääsi myös laatikkoon.

Tämän yhteistyön merkeissä on luvassa ihania juttuja teille niin täällä blogissa kuin instagraminkin puolella. Vaikka tämä vauvakirja on tällä hetkellä loppuunmyyty (pian toki saadaan uusi painos), niin jollekin teistä on laitettu jemmaan yksi kirja, jonka arvonnan laitan nyt käyntiin. Oot niin ihana -vauvakirjaan on tietysti kiva tallettaa oman lapsen vauvamuistot, mutta kaikki osallistumaan arvontaan, sillä se on myös aivan ihana lahja esimerkiksi babyshower- tai kummilahjaksi.

ARVONNAN SÄÄNNÖT:

 Oot niin ihana -vauvakirjan arvontaan voi osallistua kommentoimalla tämän postauksen kommenttikenttään. Oot niin ihana -kirjaa kehitetään edelleen, joten jättäkää ihmeessä myös ideanne sen kehittämiseen.
Osallistua voi tammikuun loppuun saakka, eli 31.1.2017 saakka.
Olen voittajaan yhteydessä sähköpostilla, joten anonyymit kommentoijat muistakaa jättää sähköpostiosoitteenne tai nimimerkki. 
Voittajan kerron myös täällä blogissa helmikuun alussa.
(Huom! Minulla on kommenttien tarkistus päällä, joten kommenttisi näkyy tarkistamisen jälkeen.)

Onnea kaikille arvontaan!

*Yhteistyö

Meidän poikien stylet asusteet

Meidän perheen kolme miestä isoimmasta pienimpään saivat joulupaketeista yhteistyössä For Minis And Mommies* kanssa tyylikkäät rusetit*. Pienimmän paketista löytyivät myös söpöäkin söpömmät hiiohoi-mokkasiinit* ja kokonaisuuteen mätsäävä nahkainen tuttinauha*. Pienin sai myös farkkupaidan joululahjaksi, kun isälläkin on. Oikean kokoinen farkkupaita on vielä etsinnässä isoveljellekinkin, niin saavat kaikki kolme samistella oikein kunnolla.

Näiden asusteiden takana on siis For minis and mommies, joka on yhden naisen yritys. Päivi on 4-vuotiaan pojan äiti, Raahesta kotoisin ja nykyisin helsinkiläinen. Tällaiset luovat toiminnan naiset ovat sitten inspiroivia. Pyysinkin Päiviltä pienen haastettelun. Ajattelin, että ihanien tuotteiden lisäksi teitäkin voisi kiinnostaa miten Päivi ryhtyi vähän vahingossa yrittäjäksi, millaista yrittäjyys hänestä on ja miten nämä ihanat tuotteet oikein syntyvät. Inspiraation lisäksi saan instan puolella arpoa yhdet For minis and mommies -mokkasiinit, joten seurailkaahan instaa, jossa kisa pian starttaa.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Kaikki sai alkunsa vähän vahingossa. Olen aina tykännyt antaa lahjaksi itsetehtyä ja tein ystävilleni lahjaksi vaippakakkuja ja mietin mitä niihin voisi tehdä lisää. Samaan aikaan poikani tarvitsi uudet tossut ja näin syntyi ajatus itsetehdyistä mokkasiineista. Hain verhoomosta nahkapaloja ja aloin suunnittelemaan. Ensimmäiset versiot eivät kyllä kestä päivänvaloa :) Mutta sitten malli ja kaavat alkoivat muokkautumaan ja uskaltauduin avaamaan niille oman instagram-tilin ja keksin nimen. Sitten alkoi nahantoimittajan etsintä ja löysinkin paikan, joka tuottaa ekologisesti kromivapaata nahkaa. Pikkuhiljaa ihmiset alkoivat löytää tuotteeni ja tilauksia alkoi tulemaan. Tämä tapahtui loppukeväästä 2015. Lokakuussa 2015 avasin verkkokaupan tuotteilleni.

Miten olet kokenut yrittäjyyden?

En ole ikinä haaveillut yrittäjyydestä, olen halunnut olla lastentarhanopettaja. Pitkän pohdinnan jälkeen uskaltauduin jättämään työni lastentarhanopettajana ja nyt olen kuitenkin ollut vuoden täysipäiväisenä yrittäjänä. Tämä vuosi on ollut melkoinen. Tämä on ihan mahtavaa työtä ja olen niin onnellinen, että olen saanut tämän mahdollisuuden. Mutta on tämä ollut rankkaakin ja varsinkin, kun teen pääsääntöisesti kaikki itse, työtä on ollut todella paljon. On haasteellista löytää tasapaino yrittäjyyden, äitiyden, perheen ja oman ajan välille. Mutta sitä harjoitellaan :) Mutta joka aamu lähden innolla töihin ja on mahtava päästä luomaan ja tekemään omaa juttua, joka on näin pienessä ajassa löytänyt jalansijaa. 

Miten tuotteesi syntyvät; ideasta asiakkaalle?

Kaikki tuotteet syntyvät työhuoneellani Munkkiniemessä ja siellä onkin välillä aikamoinen kaaos :) Esimerkiksi mokkasiinien valmiiksi saaminen sisältää monta vaihetta. Leikkaus, ompelu, rusettien/tasselien/ nauhojen lisäys, kuminauhan laittaminen, osoitteen kirjoittaminen, paketointi ja postiin vieminen. Siinä on yhdelle ihmiselle aika monta vaihetta. Mokkasiinien lisäksi työhuoneella valmistuu myös kaikki muut verkkokaupan tuotteet; tuttinauhat, rusetit, hiuspompulat ym. Olen löytänyt onneksi tiimiini Eijan, joka ompelee minulle aina välillä yhden vaiheen mokkasiineista, Miian, joka ompelee pipot ja Sallan, joka auttelee työhuoneella aina välillä kaikessa mahdollisessa. Suurimman osan teen kuitenkin itse ja kaikki tuotteet viimeistelen ja tarkastan itse ennen niiden postitusta.

*Asusteet saatu yhteistyössä

Arvonnan voittaja ja juttu StyleRoom.fi-sivustolla

Samalla, kun lokakuu vaihtui marraskuuksi, heilahti myös syksy talveksi yhdessä päivässä. Pikkumies on arvatenkin aivan onnessaan lumesta, joka yllättäen saatiinkin jo tänne etelään.

Lupasin heti tähän marraskuun alkuun kertoa ketä onni suosi PikkuVaniljan 100€ lahjakortin arvonnassa.

Voiton nappasi Sannalucia kommentilla:

"Millie&Boris vauvan huppupyyhe korvilla, tuollainen puuttuu vielä ainakin meidän ensi vuoden alussa syntyvältä esikoiselta."

Laitahan Sannalucia minulle yhteystietosi sähköpostiin, niin PikkuVanilja toimittaa lahjakorttisi, ja pääset tilailemaan jotain ihanaa tulevalle vauvalle.

Vauva-aiheita on jatkossakin luvassa, mutta että blogini ei muuttuisi täysin vauvablogiksi, niin sisustusjuttujakin on myös taas luvassa. Kun viimeistelen täällä seuraavaa postausta, juurikin sisustamiseen liittyen, niin sillä välin ajatuksiani sisustamisesta ja meidän kodin tyylistä voi lukea alkusyksystä julkaistusta jäsenesittelyjutusta, jonka StyleRoom.fi-sivusto teki minusta. Meinasinkin jo ihan unohtaa kertoa tuosta jutusta täällä blogin puolella, joka siis julkaistiin jo 3 kuukautta sitten.

StyleRoomin albumeihini kokoan kuvia kodistamme huoneittain/tiloittain, ja sieltä löytyy kuvia myös vanhasta kodistamme. SyleRoomista minut löytää nimimerkillä KUISTINKAUTTA. Jos StyleRoom.fi ei jollekin teistä ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan. Sieltä löytää inspiraatiota sisustamiseen oikeista kodeista ja todella monipuolisesti.

Onnea vielä Sannalucia ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

ARVONTA: Lahjakortti PikkuVaniljaan!

  Suloisesta hillitynsävyisiin ja laadukkaisiin vauvantarvikkeisiin erikoistuneesta PikkuVanilja -nettikaupasta* vinkkasin teille edellisessä postauksessa. Syksyn ja arjen piristykseksi olisikin nyt teille luvassa jotain kivaa, vai miltä kuulostaisi 100€ lahjakortin arvonta PikkuVaniljaan?
PikkuVaniljan sivut ovat juuri uudistuneet, ja sen kunniaksi saan yhteistyömme merkeissä ilahduttaa teitä arvonnalla.

ARVONNAN SÄÄNNÖT:
 PikkuVaniljan 100€ lahjakortin
arvontaan voi osallistua käymällä PikkuVaniljan uudistuneilla sivuilla (pikkuvanilja.fi), ja kertomalla tämän postauksen kommenttikenttään mihin sinä käyttäisit tuon lahjakortin.
Osallistua voi lokakuun loppuun saakka eli 31.10.2016 asti.
Olen voittajaan yhteydessä sähköpostilla, joten anonyymit kommentoijat muistakaa jättää sähköpostiosoitteenne tai nimimerkki. 
Voittajan kerron heti marraskuun alussa.
Päivitys: Arvonta on päättynyt.
---

Yllä olevaan kollaasiin kokosin PikkuVaniljan valikoimista joitakin omia suosikkejani, jotka ovat joko meillä hyväksi todettuja tai haavelistalta löytyviä.

1.  Mamas & Papas Pehmopupu olisi niin pehmeä ja suloinen vauvan unileluksi. 

2.   Baby´s Only tähtisoittorasian musiikki rauhoittaisi pikkuisen unille, ja olisi kaunis osa vauvan nurkkauksen sisustusta.  

3. Lähipiiriimme on syntymässä montakin vauvaa, ja tämä Tuctuc Welcome baby vaatesetti  vastasyntyneelle olisi suloinen lahja.

4. Edellisessä postauksessa oli juttua siitä, miten pukea vauva lämpöpussiin. Merinovillaa on hyvä pukea ihoa vasten, jonka päälle voi pukea esimerksiksi puuvillahaalarin. Meillä on vauvalla käytössä isoveljeltä peritty vastaava neulehaalari, kuin tämä Baby´s Onlyn neulehaalari.

5. Sophie on klassikkolelu, joka meiltäkin löytyy. Pikkuveljellä on kirahvista rengasmallinen ja isoveljellä tuo ihan klassikko. 

6. Fyysistä meininkiä, sitähän pojilla riittää. Pikkumies pääsi testaamaan näitä lapsen motoriikkaa kehittäviä ja samalla super hauskoja bObles leikkihuonekaluja Habitaressa. bObles-elefantti esimerkiksi olisi varmasti mieluisa joululahja isovelejelle. 

7. Tämä Babys only -kudottu sailytyskori olisi sekä kätevä että kaunis. Meillä tämä päätyisi varmasti joko vauvan vaatekaappiin tai hoitopisteelle pienille sukille, pipoille, lapasille ja töppösille.

8. Isoveljen vauva-aikana meillä oli ystäviltä lainassa sitteri. Sitteriä olen nytkin alannut kaipaamaan, koska pikkuisella on ruvennut tulemaan masuvaivaa. Capella stars sitterissä olisi rauhoittava värinä, joka voisi helpottaa masuvaivoja.

Onnea kaikille arvontaan!

*Yhteistyö

Syysvauva lämpöpussin suojassa

Meillä ei ollut vauvalle pitkää hankintalistaa, koska olin säästänyt kaikki isoveljen vauvatarvikkeet. Syysvauvan kanssa tarpeet ovat kuitenkin hieman erilaiset kuin esikoisen kanssa keväällä, joten talvea kohti mentäessä lämpöpussi oli asia, joka oli ihan hakintalistan kärjessä. Olinkin todella mielissäni, kun vauva sai yhteistyössä PikkuVaniljan kanssa turvakaukaloon ja vaunuihin tarkoitetun Baby's Only lämpöpussin*.
PikkuVanilja* on ihastuttava vaaleisiin vauvojen tarvikkeisiin keskittyvä nettikauppa, jonka kahden pojan äiti Martina perusti esikoistaan odottaessa, kun huomasi miten huonosti markkinoilla oli tarjolla pehmeän ja luonnollisen värisiä vauvantarvikkeita. PikkuVanilja vastaa siis minun ja monen muunkin sellaisen äidin mieltymyksiin, jotka kaipaavat laadukkaita materiaaleja ja muutakin kuin sateenkaarenvärejä vauvan tarvikkeisiin.

Tämä makuupussi toimii siis lämpöpussina ja pehmikkeenä niin rattaissa / vaunuissa kuin turvakaukalossakin.  Lämpöpussin idea on, että vauvaa ei tarvitse esimerkikiksi kauppareissulle pukea ensin autoon kuumaan toppahaalariin, ja heti perillä herättää vaatteiden riisumisen takia.
Tämän ensimmäisen kuukauden käyttökokemuksen jälkeen lämpöpussi on nyt jo todettu meillä ihan parhaaksi vauvaperheen arjen helpottajaksi. Lämpöpussi on ollut meillä käytössä heti; lähtien sairaalasta kotiutumiseen, ensimmäisiin vaunulenkkeihin ja kauppareissuihin. Puhumattakaan isoveljen kerhoaamuista, joista en varmasti selviäisi ilman tätä.
Esikoisen vauva-aikana mielsin lämpöpussit tarpeellisiksi vain talvivauvojen kanssa, mutta nyt ihmettelen, että miten ihmeessä selvisin esikoisen vauva-ajasta ilman. Enkä oikein selvinnytkään, hän nimittäin itki vauvana melkein aina autossa hereillä ollessaan. Ei ihme, sillä ulos oli kevättalvella tietysti vielä pakko pukea toppahaalari, mutta autossa siinä taas tuli heti kuuma. Voi olla, että se liittyi muuhunkin, mutta sen sijaan, että viihdytimme häntä automatkoilla esimerkiksi soittelemalla puhelimen soittoääniä (kyllä vain, ja pelkästään iPhonen soittoäänet kelpasivat), niin avattava lämpöpussi olisi saattanut pelastaa monilta itkuilta.

Käytännössä vauvan voi automatkaksi sujauttaa lämpöpussiin sisävaatteissa, käsiin vain lapaset ja päähän pipo. Ulos vaunuihin puettavien kerrosten määrä riippuu minusta säästä ja vuodenajasta, sekä siitä minkä ikäinen vauva on. Kerrokset ovat joka tapauksessa se juttu. Koska ääreisverenkierto on pikkuisilla vielä heikkoa, niin erityisesti kädet ja jalat on hyvä pitää lämpiminä. Vauva sai PikkuVaniljasta myös merinovillaisen bodyn *, joka onkin juuri sopiva vaate lämpöpussiin puettavaksi. Merinovillaiset vaatteet ovat ihanan pehmeitä ja lämpimiä vauvan ihoa vasten, eivätkä silti hiosta.

Vauvan tyytyväisyydestä voi selvästi päätellä, että hän arvostaa mukavia oltaviaan makuupussissa. Äiti taas arvostaa tätä myös turvallisuusmielessä, sillä on hyvä, että kaukalon vyöt saa napakasti vauvaa lähelle. Lämpöpussissa on aukot viisipistevöille, niin että se sopii mihin tahansa turvakaukaloon tai rattaisiin. Ei tämä esteetikkoäiti tietenkään missään nimessä pistä pahakseen, että lämpöpussi on palmikkokuvioineen ja harmaansävyineen myös niin tyylikäs.
Lämpöpussiahan voi käyttää niin syksyllä, talvella kuin keväällä. Suomen olosuhteet tuntien kesälläkin on aina niitä kylmiä päiviä, ja varmasti otan tämän lämpöpussin käyttöön tarvittaessa silloinkin. Lämpöpussi tulee olemaan meillä varmasti ahkerassa käytössä vauvavuoden aikana.

*Yhteistyössä PikkuVanilja

TallennaTallenna

Äiti-lapsikimppu ja vauvan ensimmäiset vaatteet

Näitä vauvan ensimmäisiä viikkoja eläessä haluaisi kaikki hetket säilöä pieneen purkkiin. Olisiko vähän mahtavaa, kun vuosienkin päästä purkin kantta raottamalla voisi aina halutessaan palata tuohon vauvan suloiseen tuhinaan ja ihanaan tuoksuun. Ajattelin tässä, että kyllä sitä voi äiti-ihminen olla tunteineen hassu, kun nythän sitä vauva-aikaa meillä juuri eletään, ja tässä sitä yksi jo suree, että pian se loppuu. Tavallaan lapset opettavat hetkessä elämistä, ja toisaalta taas muistuttavat tuolla valtavalla kasvamisen ja oppimisen vimmalaan ajan kulumisesta. Tuunnistatteko muut vanhemmat tämän kaksijakoisen tunteen?

Törmäsin Ami Lindholmin ihan loistavaan Vauvakirja-sarjakuvaan vasta ihan äskettäin, vaikka itse asiassa hän on piirtänyt sitä jo vuodesta 2012. Ami Lindholm kiteyttää yhteen Vauvakirjan kuvaan varsin osuvasti juuri tämän hassun paradoksaalisen tunteen (klik). Jos tuo sarjakuva ei vielä ole teille tuttu, niin suosittelen, sillä niin osuvia ja tunnistettavia kuvien nämä vauva-ja perhearjen tilanteet ovat. Ainakin itselleni määrään jo nyt ennaltaehkäisevästi pari strippiä per päivä, niin että niinä ei niin pumpulisinakin hetkinä riittäisi perspektiiviä ja naurua.

Nyt kuitenkin liihotellaan vielä autuaasti pumpulissa, ja kiitävien päivien äärellä lohduttaudun sillä, että ainakin vauvakukat voi valokuvata, ja ensimmäiset vaatteet laittaa talteen. Kukkahulluna tykkään tietysti aina kukista, mutta jotkut kukat elämässä ovat niitä aivan erityisiä. Hääkimppu lukeutuu tietysti näihin elämän tärkeisiin kukkiin, mutta vauvakukat ovat itselleni myös aivan erityisiä. Kun esikoinen syntyi sain omalta äidiltäni kimpun, johon oli liitetty pieni kimppu silkkinauhalla. Äitini oli tuollaisesta äiti-lapsikimpusta odotusaikana maininnut, ja minusta ajatus oli aivan ihana ja toivoin, että saisimme vauvan kanssa sellaisen, kun hän syntyy. Olen nyt huomannut, että minulle on tärkeää, että tietyt asiat toistuvat samalla tavalla nyt pikkuveljen kanssa kuin isoveljen. Kaikkiin perinteisiin ei kannata ripustautua, eikä kaiken vain periaatteesta pidä olla samanlaista, mutta minusta on ihana luoda joitakin omia perinteitä. Äiti-lapsikimppu on yksi niistä asioista, ja siksi toivoin myös nyt toisen lapsen saadessani samanlaisen. Äitini pyysi minulta toiveita kimpun kukiksi, ja vaikka yleensähän vannon valkoisten kukkien nimeen, niin näihin toivoin ensisijaisesti sinistä hortensiaa. Kun sain nämä kukat, ihan herkistyin, niin ihanat ne minusta olivat.

Vauvan sairaalastatulovaatteet on myös yksi niistä asioista, jotka koin tärkeäksi, ja halusin että molemmilla pojilla on ihan omat. Isoveljen ihan ensimmäiset vaatteet olen kehystänyt hänen syntymäpäivänsä Hesarin ja muutaman pienen vauvamuiston kanssa tauluksi. Niin aion tehdä myös näille pikkuveljen vaatteille, sitten kun ne eivät enää hänelle mahdu. Pikkuveljen ensimmäisiksi vaatteiksi valitsin Livlyn suloiset valkoiset hopeapilkkuiset vaatteet, pipoineen ja töppösineen. Näistä vaatteista olisi ollut myös vaaleansiniset versiot, mutta minusta vastasyntyneelle on ihana pukea valkoista. Vaaleansinistäkin poika silti sai ylleen, kun näin syksyllä tarvitaan kerroksia ja Livlyn vaatteiden lisäksi hänelle puettiin Zaran neuleasu. 

Nyt kun vauva heräsi, niin menenkin tästä taas heti häntä nuuhkimaan ja pussailemaan, kun vielä tätä kirjoittaessa en keksinyt, miten sen tuoksun ja tuhinan sinne purkiin oikein saisi. Täytyy jatkaa muistojen keräämistä jo keksityin keinoin, sydän nyt ainakin on hyväksi todettu paikka niiden säilömiseen.

TallennaTallenna

Vauvan nurkkaus

Täällä odotellaan nyt levollisin mielin vauvan syntymistä. Tällä viikolla ylimääräisessä ultrassa selvisi, että oletuksista huolimatta vauva onkin kääntynyt vatsassa ihan oikeisiin asemiin pää alas päin. Kun vauva päättää tulla, odottaa häntä makuuhuoneessamme oma pikkuinen nurkkaus. Ikkunan eteen, miehen vaatekaappien ja seinän väliin jää juuri sopiva pieni oma paikka vauvalle. 

Sitten joskus pikkuveli pääsee isoveljen kanssa samaan huoneeseen, ja tarvittaessa alakerran työhuoneesta tai yläkerran aulasta voidaan myös tehdä toinen lastenhuone. Noihin järjestelyihin on kuitenkin vielä pitkä aika, ja ensin on hyvä olla äidin ja iskän vieressä.

Vauvan ensisänkynä toimii sama suvussa kiertävä korisänky, jossa isovelikin nukkui, ja niin moni sukumme vauva vuosikymmenien aikana, minä itsekin mukaan lukien. Sängyn tarinasta kerroin jotain isoveljeä odottaessa täällä.  Jo viimeksi suvun tarinan jatkuminen oli minulle tärkeää, mutta nyt kun jouduin alkukesästä hyvästelemään mummani viimeisen kerran, niin tällä sängyllä on vieläkin enemmän tunnearvoa.

 Isoveljelle tein korisänkyyn reunakankaan pellavaisesta tähtikankaasta, mutta se osoittautui käytössä vähän liian lepsuksi. Teinkin sitten valkoisesta vähän paksummasta kankaasta jämäkämmän reunakankaan. Yksiväriseen kankaaseen on myös helpompi yhdistellä erilaisia lakanoita. Kokonaisuus on näin levollisempi. Koska kangasta jäi, niin tein samasta kankaasta vielä myös pienen pilvityynyn.

Koska vietämme paljon aikaa myös alakerrassa, niin vauvalle tulee nukkumapaikka myös sinne. Tuohon toiseen ensisänkyyn palaan myös vielä.

Suloisen pilvi ja kuu -mobilen löysin Lindexiltä. Yksi pilvistä oli vaaleanpunainen, mutta koska olen tarkka sävyistä, niin vaihdoin sen vaaleanruskeaan / pahvin väriseen. Tämän tapaisen mobilen tekeminen ihan itsekään ei olisi ollut vaikeaa, mutta kun sopiva tuli vastaan niin päädyin tähän. Minulla on silti työn alla toinenkin mobile, joka oli tarkoitus toteuttaa jo isoveljelle. Origamjoutsenista koottu mobile on sellainen, että jos se ei vaihtelun vuoksi jossain vaiheessa päädy tähän nurkkaukseen, niin se löytää kyllä paikkansa talosta jostain muualta.

Sängyn päälle laitettiin tauluhylly. Siihen asettelin pupun, Tellkiddon nalle julisteen* ja pandakortin, joka minusta sopii syysvauvalle. "Life is now enjoy" teksti on By Jaana K kalenterista, ja siinä yhteydessä luultavasti enemmänkin tarkoitettu muistutukseski meille aikuisille. Minusta teksti sopi niin hyvin uudelle tulokkaallekin, että se päätyi tähän asetelmaan. Reunalle saa vielä roikkumaan pari suloista vaatetta. Sitten joskus, kun vauva ei enää nuku tässä, niin tauluhylly saa jäädä ja voin koota siihen jotain muuta. 

* Nalle-juliste saatu blogiyhtiestyössä Zicos homen kanssa.

Pikkuista pyykkiä ja kurkistus vauvan vaatekaappiin

Voi tätä pikkuista vauvanpyykkiä. Mies sanoi nämä pyykkinarukuvat nähdessään, että taisit vähän stailata. No joo, ehkä nuo pikkuiset pyykit, jotka nyt ovat nätisti narulla, tulee jatkossa heitettyä kuivausrumpuun tai narulle vähän vauhdikaammin. Toisaalta tilanne oli siinä mielessä ihan todellinen, että voisin hypistellä näitä pieniä vaatteita ihan loputtomiin. Ihan ilman bloggaamistakin tätä pikkuista pyykkiä pestessä ja kaappiin järjestellessä olen niin fiilistellyt.

Olen säästänyt kaikki isoveljen vaatteet, mutta jotakin olen hankkinut tälle vauvalle ihan omaakin. Jos tällä kertaa raskausolo ei joka hetki fyysisesti olekaan ollut niin miellyttävää, niin tämä osuus odotuksessa on niin ihanaa. Ajatella, että pian noihin sukkiin pujahtaa pikkuruiset varpaat.

Kodinhoitohuoneeseen järjestin vauvan vaateille myös tilaa, mutta pääasiallisesti vauvan vaatteita säilytetään minun vaatehuoneessani. Pienellä omien vaatteideni tiivistämisellä sain helposti luovutettua vauvan vaatteille muutaman laatikon ja avohyllyn. Isoveljen huoneen kaapeissakin olisi ollut tilaa, mutta käytännössä järjestely ei olisi toiminut, yöllistä vaipparumbaa kun on varmasti edessä. Isoveljeltä pieneksi jääneet, mutta vielä odottamaan jäävät vaatteet olen kuitenkin järjestellyt sinne odottamaan.

 Koska olen varautunut siihen, että pikkuveli syntyy samalla tavalla etuajassa niin kuin isovelikin, valmistelut ovat pitkällä tai oikeastaan ihan paria pikkujuttua vaille valmiina. Sairaalakassista puuttuu enää jotain omia tavaroitani, mutta vauvalle siellä on kaikki valmiina. Täällä kotona odottaa hoitopiste kodinhoitohuoneessa ja nukkumanurkkaus meidän makuuhuoneessa. Suuri aikomukseni on, että niihin ehditään täällä blogissakin kurkata ennen kuin vauva syntyy.