Talvitunnelmissa viipyilevä sisustus

Tammikuussa minulle iskee aina vähän tyhjä olo, kun ihana joulun aika on ohi. Moni alkaa heti kevätfiilistellä, mutta talvihan monesti vasta alkaa joulusta. Vaikka en koristele joulua millään tingeltangeleilla ja joulukotimme mukailee hyvin pitkälle samaa tyyliä kuin muutenkin, niin onhan jouluna sisustus meilläkin kuusineen kaikkineen jotenkin runsaampi. En mitenkään kykene loikkaamaan siitä suoraan kevään raikkauteen. Joskus olen joulun jälkeen ihan nauttinut minimalistisemmasta tyylistä, mutta nyt haluan vielä viipyä tunnelmallisemmassa tilassa. Kevättä kyllä ehtii odottaa.

Lauantain letkeä tunnelma oli kuitenkin omiaan houkuttelmaan inspiraatiota esiin. Sen sijaan, että siirtyisin siltikään mihinkään kevään pastelleihin, niin ajattelin nauttia talvesta sisustuksessa. Ihan pikkuisen pidentynyt päivä on tietysti mahtava juttu, mutta tummuus on silti oikeastaan vain entisestään lisääntynyt meidän olohuoneessa.

Eilen jo kirjoittelin tuosta olohuoneen pöydästä, joka sai uuden mustan tarjotinkannen vähän sattuman kautta. Pöydän lisäksi olen vain asetellut lisää talvisia sametti- ja villatyynyjä sohvalle. Talvitunnelmoinut olen edelleen kynttilöillä ja tassutellut joululahjaksi saamissani lampaanvillatohveleissani.

Vuoden 2018 sisustustrendiennusteilta ei ole voinut välttyä, ja toki olen niistä sisustajana ja stailistina myös kiinnostunut. Omaan ajattomaan tyyliini ne lipuvat kuitenkin maltillisesti ja valikoiden. Olen toki minäkin antanut ajatuksia tämän vuoden 2018 sisustushaaveille ja suunnitelmille.

Erityisesti joululahjaksi saadun Sacre Court Pariisi-kirjan ja juuri ilmestyneen uuden My residence lehden/kirjan silmäileminen aiheuttivat sen, että aloin haaveilla matkoista ja tehdä sisustussuunnitelmia vuodelle 2018. Niinhän sitä sanotaan, että luovuus tarvitsee oleilua. Tässä talvisessa vähän pysähtyneessä tunnelmassa on ihan hyvä vielä viipyä ja muhitella aihioita tulevalle vuodelle.

Vuosikollaasit 2017: Pienet hetket

Olen aina tallettanut blogiini pieniä kauniita hetkiä. Välillä kutsun niitä hyggeilyksi, valillä joksikin muuksi. Joka tapauksessa niihin kuuluu usein vähän kliseisestikin lattekuppi, kynttilöitä, kukkia ja sisustuslehti tai kirja. 

Arki lapsiperheessä on vauhdikasta ja meidän kahdesta pojasta lähtee välillä ihan mahdoton meteli. Välillä rauhoittaviin vähän arjen yläpuolella oleviin hetkiin täytyy vain osata pysähtyä, ja välillä niitä täytyy ihan luoda. Nämä hetket ovat siis itselleni liitoksissa luovuuteen ja palautumiseen. Viime vuodelta tällaisiä hetkiä nousee mieleen esimerkiksi kesäinen pyöräretki, syksystä inspiroituminen sekä valokuvaus- ja stailauskurssi. Toisaalta koko loppumaton sisustamisintoni ja bloggaaminen ovat minulle samaa asiaa — tapa luoda ja pysähtyä visuaalisten asioiden äärelle. Olen aina ollut fiilistelijä, mutta en tiedä tulisiko näitä hetkiä ikuistettua ja jaettua muiden kanssa ilman blogia.

Nautitaan pienistä esteettisistä hetkistä myös vuonna 2018.

Joulujuttu lehteen

 Meidän kodista tehtiin vajaa viikko sitten joulujuttu lehteen. Juttua olivat tekemässä ihailemani kaksikko sisustustoimittaja Jonna Kivilahti ja valokuvaaja Krista Keltanen. Kristan ja Jonnan töitä olen seurannut ja ihaillut pitkään,  joten oli aivan ihana, että juuri he tekivät jutun meiltä. Minähän olin syksyllä myös Jonnan ja Kristan valokuvaus- ja stailaus workshopissa, josta teille kirjoittelinkin. Sen kantautumia tämä lehtijutun tekeminenkin itse asiassa on.

Meidän edellinen kotihan oli aikoinaan lehdessä, ja muistin, että kodin laittamisessa kuvauskuosiin on tekemistä. Toisaalta joulua laittaa joka tapauksessa. Haastetta toi vaan se, että meillä asuu pieni 1-vuotias orava. Kyllä, orava! Hän on ihan mahdoton kiipeilijä. Ihme kyllä, kuusi on saanut olla yllättävän rauhassa. Nyt, kun koti on jo ihan joulukuosissa, voikin sitten keskittyä joulufiilistelyyn, sen minkä noilta kahdelta pojalta ehtii. Useammatkin vieraat käyvät meillä tässä ennen joulua.

 Edellinen koti tallentui lehteen kesän vihreydessä. Tämä koti taas päätyy lehteen jouluisena. Kaunis valkoinen lumimaisema oli vielä kuvausta edellisenä päivänä, mutta yön aikana kaikki lumi ehti sulaa. Kuvauspäivä oli todella pimeä, mutta toisaalta siinä oli jotain omaa tunnelmaa. Krista on niin taitava, että hän tallensi hämärässäkin meidän joulukodin tunnelman kauniisti.

Nämä muutamat kuvat nappasin kuvauspäivän päätteeksi. Kristan opeilla, kun uskallan nykyisin tarttua kameraan myös näin hämärämpään aikaan. Hento kaamosvalo oli niin kaunis ja kattauskin sai jäädä pöytään odottamaan viikonlopun vieraita.

Tämän vuoden viimeisetkin joululehdet julkaistaan jo ihan pian, joten tämän meidän kodin voi löytää lehdestä vasta ensi jouluna. Aika tuntuu pitkältä, mutta jos vuosi kuluu yhtä nopeasti kuin edellinen, niin se tulee yllättävän pian. Lupaan tietysti sitten kertoa, kun juttu ilmestyy.