Pieniä uudistuksia keittiön sisustuksessa

Kesällä sisustusjutut olivat vähän tauolla, mutta sitä myöden, kun elokuun päivät vähenevät, olen taas innostunut katselemaan kotia sisustussilmällä.

Ensimmäiset sisustusinspiraation alkusysäykset suuntasin keittiöön ja ruokailutilaan.

Kukista on tämän hullun kukkaleidin hyvä aloittaa. Leikkokukkia ei ole voinut laittaa sisälle koko kesänä. Kerran yritin, ja helteessä kukat tietysti nuupahtivat saman tien. Olen saanut tyytyä muutamiin kesäkukkiin ulkona ruukussa, joita niitäkään ei hankittu kovin paljon, kun reissasimme niin tiheästi. Ulos meille on saatu tehtyä kukkapenkkejä, mutta nekin ammottavat vielä aikalailla tyhjyyttään. Viime syksynä istuttamistani viidestä puuliljastakin nousi maasta tasan yksi, mikä olikin pieni pettymys. Koska kukkapenkissä ei tosiaan ole juuri muuta kasvanut, niin heti kun lilja puhkesi kukkaan, leikkasin sen terassille maljakkoon. Se kestikin terassilla varjoisassa paikassa ihan yllättävän pitkään, mutta kuvaa en siitä tajunnut ottaa. Liljavajausta siis jäi kesältä, joten niitä nyt hankin kukkakaupasta. Muistin taas heti, mitä kukat tekevät kodin tunnelmalle, mikä raikkaus niistä tuli.

Ainut miinuspuoli on, että nämä liljat ovat tuoksuvaa lajiketta, ja tuosta määrästä liljoja, tuoksu on melko voimakas. Sain mieheltä kommenttia, että meillä haisee kuulemma hautaustoimistolle. No ehkä, mutta kauniita nuo ovat.

Keittiöön on ilmestynyt myös pieni minimalistinen hylly. Se on melkein kuin taulu, vain ohut kehysmäinen runko. Ilme on sopivan eleetön, ja siksi päätin kokeilla sopisiko se meidän keittiöön. Yläkaappeja en ole kaivannut, mutta jotain muuta paikkaa pienille jutuille. Mikään yhtään massivisempi ei tuohon paikkaan olisi sopinutkaan, mutta tässä on syvyyttäkin sopivan vähän.

Ruokailutilan kohdallakin on muutosta tapahtanut. Varmaan muistattekin haaveiluni siitä, että ruokapöytä olisi samaa kvartsia, eli Carrara kivikomposiittia kuin meidän keittiön tasot. Meidän pojat kohtelevat sen verran rankasti pöytäraukan pintaa, että puun kovuuskaan ei oikein meinaa kestää. Kvartsi kestäisi, jos se kestää minuakin. ;) Sen verran hintava kivenpalanen kuitenkin on, että nyt ei vielä lähdetty siihen ratkaisuun. Vaalea puu ei kuitenkaan ole tuntunut omalta, ja aina kun olen levittänyt pöydälle valkoisen pellavaliinan on kokonaisuus tuntunut enemmän omalta. Valkoinen liina ei kuitenkaan lapsiperheen arjessa ole toimiva ratkaisu, joten ei kun maalaamaan. Parina iltana kun ahkeroitiin, on kansi nyt valkoinen.

Tällaisilla muutamilla pienillä uudistuksilla keittiö tuntuu nyt entistä kivemmalta.