Vähän harmi, että lempikahvilani ei ole ihan niin lähellä, että voisin siellä nauttia kahvini joka päivä. Silti se ei ole Pariisissa asti, vaikka niinkin voisi miljööstä luulla. Tai täytyy siis heti tarkentaa, että toki siis joisin kahvini Pariisissakin mielellään vaikka joka päivä. Café Succès, on kuitenkin niin lähellä sitä kuin mahdollista, Helsingin pariisilaisin kahvila.
Minähän en ole koko aikuisikääni juonut kahvia, vaan vasta joitakin vuosia. Ehkä tämä johtuu siitä millaista pahaa suodatin kahvia olen ihan ensimmäisen kerran kahvia maistaessani saanut. Kammoan edelleen "huoltoasemakahvia", mutta voin kyllä juoda hyvää vastakeitettyä suodatinkahviakin. Toki juon paljon mieluummin laadukkaita erikoiskahveja.
Edelleen aamuni alkavat mieluummin ilman kahvia, kuin kiireessä huonoa kahvia kiskoen. Minkäänlaista kofeiiniriippuvuutta en ole ehtinyt itselleni kehittää, ennemminkin olen herkkä kofeiinille, ja voin juoda kahvia päivässä korkeintaan vain pari kuppia.
Kahvi ei siis ole minulle vain piriste, vaan kokonaisvaltainen elämys ja minua kiinnostaa myös kulttuuri sen ympärillä.
Kun aloin juoda kahvia, join ensin vain silloin tällöin caffé lattea ja sitäkin mieluusti makusiirapilla. Nykyisin juon mieluiten cappuccinoa. Moni vannoo tummapaahtoisen kahvin nimeen, mutta ehkä tästä minun myöhäisherännäisyydestäni johtuen, pidän ainakin vielä vaaleapaahtoisesta kahvista enemmän. En voi väittää, että minusta olisi tullut vieläkään mikään kahvihifistelijä, mutta kahvifiilistelijä kyllä.
Meillä kotona kahvikone on miehen, enkä ole ollut kiinnostunut sen käytön opettelusta. Kun viime syksynä Giseldan luona pääsin tutustumaan laadukkaan kapselikahvikoneen ja hyvän kahvin saloihin, olen kyllä sellaisesta haaveillut. Paljastettakoon nyt myös, että muistelimme juuri eilen myös Italialais syntyistä paristakouluttajaamme edelleen varsin lämmöllä.;)
Mieluiten juon erikoiskahvini asianmukaisella hartaudella, tunnelmoiden ja nautiskellen, joko yksin tai hyvässä seurassa. Kaikkein mieluiten kahvilassa ja tietenkin hyvässä sellaisessa.
Tärkeä osa kahvielämystäni on siis paikka ja tunnelma, jossa kahvini juon.Cafe succèsissa parasta itse kahvin lisäksi onkin sen historia ja henki. Kahvilan perustajat perustivat kahvilan ensin Porvooseen ja sitten jo vuonna 1952 Helsinkiin Korkeavuorenkadulle, missä se edelleen on. He olivat juurikin inspiroituneet Pariisilaisista kahviloista, ja halusivat tuoda jotain saamaa myös Helsinkiin. Kahvilan tyyli on säilynyt ja minusta hyvä niin. Jossain arvostelussa kaivattiin tähänkin kahvilaan uudistusta. Toki paikkoja voidaan kunnostaa, että aika ei tee tiloista nuhjuisia, mutta toivon, että tällaiset paikat säilyttävät tyylinsä, eivätkä lähde jokaisen trendin mukaan. Trendikahviloita voi sitten hakea jostain muualta. Succèsin juttu ei ole trendipelleily, vaan aikaa kestävän kahvilakultuurin ylläpitäminen, herkulliset leipomotuotteet ja tietysti se kahvi.
Kipitän välillä kaupungilla ollessani ydinkeskustan vilinästä oikein mielelläni Korkeavuorenkadulle nauttimaan kahvini, ihan vain jo pelkän tunnelman vuoksi. Täältä minut siis saattaa löytää tulevana syksynäkin tekemästä töitä tai viettämästä rauhallista fika-hetkeä.
Kenelle muulle tuli Pariisi-kaipuu ja kahvihammasta alkoi kolottaa? Nautit sitten tänään kahvisi liikenteessä take away -mukista, kotona itse hartaudella valmistaen tai ihanassa kahvilassa, niin tee se tänään erityisellä tavalla nautiskellen, niin minä aion tehdä ihan juuri nyt.
Minähän en ole koko aikuisikääni juonut kahvia, vaan vasta joitakin vuosia. Ehkä tämä johtuu siitä millaista pahaa suodatin kahvia olen ihan ensimmäisen kerran kahvia maistaessani saanut. Kammoan edelleen "huoltoasemakahvia", mutta voin kyllä juoda hyvää vastakeitettyä suodatinkahviakin. Toki juon paljon mieluummin laadukkaita erikoiskahveja.
Edelleen aamuni alkavat mieluummin ilman kahvia, kuin kiireessä huonoa kahvia kiskoen. Minkäänlaista kofeiiniriippuvuutta en ole ehtinyt itselleni kehittää, ennemminkin olen herkkä kofeiinille, ja voin juoda kahvia päivässä korkeintaan vain pari kuppia.
Kahvi ei siis ole minulle vain piriste, vaan kokonaisvaltainen elämys ja minua kiinnostaa myös kulttuuri sen ympärillä.
Kun aloin juoda kahvia, join ensin vain silloin tällöin caffé lattea ja sitäkin mieluusti makusiirapilla. Nykyisin juon mieluiten cappuccinoa. Moni vannoo tummapaahtoisen kahvin nimeen, mutta ehkä tästä minun myöhäisherännäisyydestäni johtuen, pidän ainakin vielä vaaleapaahtoisesta kahvista enemmän. En voi väittää, että minusta olisi tullut vieläkään mikään kahvihifistelijä, mutta kahvifiilistelijä kyllä.
Tärkeä osa kahvielämystäni on siis paikka ja tunnelma, jossa kahvini juon.Cafe succèsissa parasta itse kahvin lisäksi onkin sen historia ja henki. Kahvilan perustajat perustivat kahvilan ensin Porvooseen ja sitten jo vuonna 1952 Helsinkiin Korkeavuorenkadulle, missä se edelleen on. He olivat juurikin inspiroituneet Pariisilaisista kahviloista, ja halusivat tuoda jotain saamaa myös Helsinkiin. Kahvilan tyyli on säilynyt ja minusta hyvä niin. Jossain arvostelussa kaivattiin tähänkin kahvilaan uudistusta. Toki paikkoja voidaan kunnostaa, että aika ei tee tiloista nuhjuisia, mutta toivon, että tällaiset paikat säilyttävät tyylinsä, eivätkä lähde jokaisen trendin mukaan. Trendikahviloita voi sitten hakea jostain muualta. Succèsin juttu ei ole trendipelleily, vaan aikaa kestävän kahvilakultuurin ylläpitäminen, herkulliset leipomotuotteet ja tietysti se kahvi.
Kipitän välillä kaupungilla ollessani ydinkeskustan vilinästä oikein mielelläni Korkeavuorenkadulle nauttimaan kahvini, ihan vain jo pelkän tunnelman vuoksi. Täältä minut siis saattaa löytää tulevana syksynäkin tekemästä töitä tai viettämästä rauhallista fika-hetkeä.
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!