Jouluinen kattaus uudella pöydällä

Meillä on katettu pöytä jouluisesti jo muutamankin kerran vieraille, ja ihan vain omalle perheelle. Nämä kuvat ovat itsenäisyyspäivältä, kun kokeilin jo samalla myös kattausajatuksiani aattoa varten.  Valkoisesta pellavaliinasta luovuin vielä tässä vaiheessa. Jouluaaton kattaukseen sen haluaisin, vaikka riski on, että pikku kulinaristi pöydän päässä antaa sille värikäsittelyn. 

En tiedä, ehkä uusi pöytä voisi olla ilman liinaakin. 

Näissä kuvissa siis näkyy myös uusi ruokapöytämme, jonka meille suunnittelin ja mies toteutti. Kuvia ottaessani en toki tajunnut varsinaisesti kuvata pöytää, ja pöydän jaloista ei tullut otettua kunnollisia kuvia. Tuossa yllä olevassa kuvassa kuitenkin vähän näkyy mustat metalliset suorakaiteen muotoiset pöydänjalat, jotka tilasimme serkultani, joka hallitsee hitsaamisen. Mies teki pöydän kannen. Sama pohdinta on tämän pöydän kannen värin kanssa kuin kiinteän olohuoneen kirjahyllynkin; puuta, mustaa vai valkoista? Koska puunsävyä ei siis saa enää takaisin maalaamisen jälkeen, päätimme, että tätä puun sävyä makustellaan molemmissa ainakin jonkin aikaa. Pöytä normaalimitassaan mitoitettu kuudelle hengelle, mutta se on jatkettava, niin että pitkänä siihen mahtuu tarvittaessa helposti kahdeksan henkeä.

Liinasta pöydän kautta takaisin kattaukseen. Laitoin havuköynnöksen kulkemaan läpi pöydän, ja siihen vielä pienet led-valot. Havuköynnös ei ole aito, mikä nyt tietysti olisi ihana sekin. Toisaalta tämä kestää koko joulun ja säilyy vielä tuleviakin varten. Tämä on minusta yllättävän aidon näköinen, ja tykkään tuosta huurteesta, jota sen päällä on.

Vaikka kivoja servettejä on paperisinakin, niin juhlaan on kiva kattaa kankaisilla. Joskus jo vuosia sitten Pariisista tuliaisina tuodut pellavaservetit päätyivät tähän kattaukseen. Tummanharmaa on kankaisissa serveteissä ollut käytännöllinen ja helppo väri. Hopean väriset yksinkertaiset servettirenkaat ovat olleet hankintalistallani, mutta jotenkin en ole saanut niitä hankittua. Kietaisin juuttinauhaa korvaamaan puuttuvat servettirenkaat. Koska olen eukalyptusvillityksen vallassa edelleen, niin eukalyptusoksat ja tuoksuva kanelitanko viimeistelivät tämän kattauksen.