Jouluinen kattaus

tiistai 8. joulukuuta 2015



Meillä juhlittiin sunnuntaina itsenäisyyspäivää ihan oman perheen voimin kotona. Olin ajatellut, että voisi kutsua ystäviä syömään, mutta olemme kaikki olleet niin flunssassa, että siitä ajatuksesta luovuin. Lähdemme jouluksi taas Pohjanmaalle, joten halusin nyt jo kattaa pöydän jouluasuun. Päivä oli niin pimeä, että meinasin luovuttaa valokuvaamisen kanssa, mutta tässä nämä kuvat nyt ovat. Toisaalta olihan tässä hämärähyssyssä oma tunnelmansa. Tunnelma korvatkoon siis kuvien laadun näinä lumettomina aikoina. 



Käytin kattauksessa esim. mustaa satiininauhaa, valkoisia joulupalloja, ja kanelitankoja. Kangasservetit kuuluisivat minusta erityisesti tällaiseen juhlakattaukseen, mutta ne ovat olleet koko tämän väliaikaisessa kodissa asumisen ajan jossain jemma-nimisessä paikassa. En niin hirveästi perusta mistään jouludingeldongel-serveteistä, mutta näihin mustavalkoisiin kuusiservetteihin iskin Porvoossa silmäni. Käytin myös (täältä) ilmaiseksi netistä tulostettavia pakettikortteja, koska visioni oli, että lautaset näyttäisivät vähän paketeilta rusetteineen. Näitä kauniita pakettikortteja ajattelin käyttää myös ihan niihin varsinaisiin joululahjoihin.




Aiempina vuosina olen hankkinut itselleni joulukalenteriksi Tine K joulukalenterikynttilän, mutta tänä vuonna löysin budjettiversion H&M Homelta. Taidan tykätä tästä ehkä jopa enemmän; Kulta, musta ja valkoinen ja tuo fontti miellyttävät niin silmääni. 
Pellavainen pöytäliina on sekin budjettilöytöni ruokakauppa reissulta. Pellavaliinathan maksavat yleensä montakymmentä euroa, mutta tämä Prisman poistopisteestä bongattu iso pellavaliina maksoi kaikkine alennuksineen enää vain 12e. Vähän sitä jopa silitin, mutta tykkään siitä juuri tuollaisena rentona vähän ryppyisenä. Nyt laitoin se pöytään ihan perinteisesti, mutta se on niin suuri, että sen olisi voinut asetella pöydälle myös rennosti vähän vinoon ja möyhiä muhkeasti pöydälle. 


...ja jos joku ihmettelee missä pikkumiehen astiat ovat, niin ensin hän veteli päikkäreitä, ja sitten muumilautanen laitettiin sovinnolla kauas pöydän toiseen päähän, ihan vain kaikkien turvallisuuden vuoksi. ;) Kulissien takaa paljastettakoon nyt sekin, että valkoinen pellavaliinahan lähti sitten lopulta odottamaan aikaa, kun se saa olla pöydässä ihan rauhassa. Näin totesin sen jälkeen, kun refleksini oli pari kertaa testattu, pojan yritettyä legendaarista  `näin kaapataan pöytäliina astioiden alta` -temppua. ;)

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!