Peiliin katsomisen paikka

perjantai 6. helmikuuta 2015





Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät lähde edes lähikauppaan ilman ripsiväriä. ...tai siis kuuluin ennen vauvaa. 32 vuoden kilahdettua tauluun havahduin, että ehkä olisi syytä ihan tietoisesti hieman freesata omaa olemustaan.
Vuosi sitten raskauden loppumetreillä pohdin ystävälle ääneen, että ehtiiköhän sitä enää edes meikata, kun on vauva. Hän lohdutti, että ne äidit jotka ovat meikanneet ennen vauvaa, meikaavat kyllä vauvan saatuaankin. Näinhän se taitaa olla, vaikka omalla kohdalla viime aikoina tärkeysjärjestyksessä on silti monesti jokin muu mennyt ohi. Olen antanut meikkausminuutitkin jollekin sillä hetkellä tärkeämältä tuntuvalle asialle. Vauvaa tai lähikaupan kassaa tuskin kiinnostaa onko minulla meikkiä vai ei, mutta itsellä ei ole kiva olla, jos on ihan kulahtanut olo. Välillä on tietysti oikeasti niin sanotusti tilanteet päällä, ja silloin saa meikkaamiset jäädä, mutta jos ei koko päivänä löydä edes viittä minuuttia, niin taitaa oikeasti olla peiliin katsomisen paikka.
Freesimpi olemus mielessä muistin, että alennusmyyntien aikaan voi tehdä löytöjä myös laatukosmetiikan osalta. Jos jaksaa penkoa, voi kaikkien kummalisten punaisten ripsivärien ja keltaisten huulipunien ja muiden ylijäämävärien joukosta tehdä hillitympiäkin löytöjä. Ensin löysin Chanelin luomiväripaletin kauniissa sävyissä, ja toisella täsmäiskulla vaalean roosan huulipunan, joka huulilla on ihanan nude.
Olemme matkalla Etelä-Pohjanmaalle, koska huomenna menemme pikkuisen sukulaistytön ristiäisiin. Pitkästä aikaa siis syy vähän itsekin laittautua. Arkena sitä jää korut useinmiten kotiin, (eikä vähiten siksi, että pikkumies tykkää repiä riuhtoa niitä), mutta viime aikoina olen kuulkaas sipaissut Chanelit huuliin ihan vaan Alepaan lähtiessä. Ei uskoisi miten tuo pieni asia voi tehdä ihmeitä. Alepan kassaneiti ei edelleenkään huomaa sävyeroa huulissa, mutta ainakin olen hänelle iloisemmin hymyillyt, ja hän takaisin. Tiedä mitkä Diorit hän oli ripsiinsä aamulla sutinut, kun niin oli kirkas katse.

6 kommenttia:

  1. Muistan miettineeni joskus, että naisen naamasta näkee, kuinka monta lasta hänellä on ja minkä ikäisiä ;) Itse meikkasin vauvan ollessa pieni aina johonkin lähtiessä, mutta huomattavasti kevyemmin, mitä aiemmin. Kotipäivinä en koskaan. Nyt kun vauvasta on kasvanut taapero, meikkaan niin kuin ennen raskautta, saatan sipaista kauppareissulle jopa luomiväriä!

    Lyydia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta. Olen selvinnyt kohta vauvavuodesta, joten ehkä toivoa on. :)

      Poista
  2. Kyllä se vain kummasti piristää itseään, kun laittaa vähän lilaa luomeen tai punaa huuleen. Sen kerkiää tekemään, jos hommat menevät kun Strömsössä. Ainahan homma ei niin mene, mutta silloin riittääkin se sisäinen kauneus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla riittää kyllä molempia sekä sisäistä että ulkoista kauneutta. Onneksi minullekin on purkkeja ja puteleita, joilla auttaa niin päivinä, kun hymy ei väsyneiltä kasvoilta meinaa irrota ja uskoa siihen sisäiseen kauneuteenkin on koetuksella. Sisäinen kauneus huokuu ulos, mutta onneksi myös tarvittaessa toisin päin. :)

      Poista
  3. Kuule musta on tullut tässä härdellissä meikittä ( helposti)kulkeva äiti.. Aika kaameeta haha! Jostain on aikaa tingittävä, jotta saan meidät arkena ajoissa kerhoon jne. Nyt haaveilen ripsipidennyksistä, vaikka uhoin etten enää ota niitä.. Kaipaan kuitenkin ilmettä, joten ensi kuussa ne taidan ottaa :)
    Huulikiiltoa ehdin kiireessäkin sutimaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrettävää, jos mä en muka ehdi yhdeltäkään lapselta. :) Joskus oli Viivi ja Wagner sarjakuvan pätkä, jossa ekoissa kuvissa Viiville ei oltu piirretty kasvoja ollenkaa enne kuin se meni "laittamaan naaman". Samaistuin niin siihen. Mulla on niin haaleat kulmat ja ripset, että pakko "laittaa naama" , jos johonkin ihmisten ilmoille lähtee. Pidennykset voisi kyllä olla helppo ratkaisu itsellekin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!